maanantai 24. syyskuuta 2018

TAMPERRADA 2018

Kun vuonna 2017 pärähti kyseinen ruokafestari käyntiin, ei itse kerennyt siihen oikein millään reagoida ja kävin maistamassa vain yhden (YHDEN!!!) kisa-annoksen. Ja sekös jäi pientä sikaa harmittamaan. Herran vuonna 2018 kaikki oli onneksi toisin! Valmistautuminen aloitettiin hyvissä ajoin lataamalla kisa-annokset ja ravintolapaikat sisältävän pdf-tiedosto koneelle. Sen jälkeen kuvia ja ruoka-annosten tietoja tutkittiin tarkasti ja kirjattiin ylös kaikki paikat jotka mahdollisesti kutkuttelisi omia makuhermoja. No niitähän oli... Sen jälkeen vaan Face laulamaan ja sopimaan treffejä joka päivälle kavereiden kanssa.

Mistä siis oli oikein kysymys? Tässä pähkinän kuoressa tapahtuman kuvaus:
"Tamperrada on Suomen suurin ruokafestivaali (järjestetty 13.-17.8.2018), jossa tamperelaiset ravintolat tarjoavat viiden päivän ajan keittiönsä parasta osaamista pieninä ruoka-annoksina eli pintxoina edulliseen kolmen euron hintaan. Yleisö kävelee pitkin Tampereen katuja, tutustuu tamperelaiseen ravintolatarjontaan ja samalla tulevat kaikki kadut ja nähtävyydet sekä Tampereen kauniit maisemat tutuiksi."

Ei siis muuta kuin syömään!

Omat ruokaorgiat kestivät lopulta vain kolme päivää, sillä torstaille sain (yli puolen vuoden odottelun jälkeen) peruutusajan viisaudenhampaan poistoon. Vuosi 2018 on ollut aika infernaalinen hammaskivun kanssa painiessa joten kun aikaa tarjottiin, se meni kaiken muun edelle. Torstaista eteenpäin en sitten syönytkään hetkeen oikein mitään. Hyvä siis, että tuli tankattua ennen leikkausta. Jo kolmessa päivässä kerkesin kiertämään peräti 18 paikkaa läpi. Lompakkokin taisi kiittää ja kumartaa kun tämä bakkanaali vihdoinkin päättyi.

Kaiken possuilun lomassa koinkin välillä pientä omantunnon tuskaa siitä, kuinka paljon rahaa tähänkin nyt menee. Mutta moisesta hölmöstä ajatuksesta vapautui sillä, että lähti vertaamaan kuinka paljon rahaa olisi kulunut musiikkifestivaaleilla (vastaus on: ihan helvetisti). Nämä olivat nyt ne mun kesän festarit eli no shame! Rahaa meni noin 130 euroa ja jos joku ihmettelee miten voi mennä niin paljon, kun kerran annos maksaa 3 euroa niin ehhehehheeeii, festarit eivät todellakaan toimineet niin, että jokaisesta ravintolasta syötiin se yksi 3 euron pökäle. Jokaisessa paikassa oli aina vähintään 3 erilaista pintxoa tarjolla ja usein niihin oli valittu sopiva viini kyytipojaksi. Paikkoja kiertäessä pääsikin nauttimaan (kaiken muun lisäksi) mukavista seitinohuista päiväkänneistä. Elämää parhaimmillaan!

Nyt ei sitten muuta kuin hypätkää kyytiin mukaan makumatkalle Tampereen ravintoloihin! Pääsette näkemään mistä jäitte paitsi ja samalla tiedätte mihin ehdottomasti osallistutte vuonna 2019.


PÄIVÄ 1: 4 RAVINTOLAA

1. Frans & Marie: Bataatti sipsi, avokadohummusta, merilevämaustettua kvinoaa (vege)
- Oli maukas!

2. Nordic Gastropub: Lohitartar, broccolinipyre, etikoitu tuorejuusto, belugalinssiä
- Vaikka nämä kaikki annokset ovat pieniä, mutta tämä oli siis niiiiiiin pieni. Ensimmäisen kerran söin tartaria, ihan ok!

3. The Bull: Pulled Pork & Bourbon BBQ & Coriander-wasabi mayo
- Burgeri oli kivan kokoinen, mutta maultaan aika perus. Liiankin perus tähän kisaan.

4. Periscope: Rapeaa bataattia, teriyaki nautaa, piparjuurimajoneesi, sipulia
- Päivän toinen sipsi-annos ja oli ihan jees. Plussana hienot maisemat.


PÄIVÄ 2: 8 RAVINTOLAA

5. Neljä vuodenaikaa: Sahramia & Pistaasia
- Tajusin vasta puolivälissä, että tämähän on jälkiruoka (kun myyjä asian kertoi) ja sen jälkeen aivot ymmärsivät makujen yhdistelmän. Oli todella hyvää!

6. Kalaherkut Nygrén: Nygrenin kylmäsavulohta, punajuuri-pâté ja blini
- Suhteellisen perus, mutta juuri siksi niin hyvää.

7. Linkosuo Buffet: Ruismacarons metsäsienimoussella, paahdettua pekonia
- Tähän pakko kommentoida, että jos olisi pitänyt vetää toinen samanlainen macarons niin olisi tullut oksennus. Kylmä sienimousse ei ole oma juttu (tuli flashback siitä kerrasta kun eksyin maistamaan sienipirtelöä öhöhööhöö). Hyh!

Näsinneulassa sai samalla leikkiä turistia ja ihailla kivoja maisemia.

8. Näsinneula: Kanttarellikinuskikakkua, hillottua lakkaa ja sitruunakreemiä
- Näsinneulan menu oli niin herkullisen kuuloinen, että oli pakko ottaa se kokonaisuudessaan ja kuten kuvasta huomaa, tässä vaiheessa alkoi tissuttelu. Kokemuksena ihan 6/5 ja kun ei tää pihi paska kuitenkaan pääsisi käymään tuolla ravintolassa muuten niin tämä oli oiva keino päästä fiilistelemään suhteellisen edullisesti paikkaa. Kinuskikakku nousi annoksena heti kärkeen, nam!

9. Ohranjyvä: Ohrarieskaa, palsternakkapyrettä, poroa, siitakesientä, karpaloa
- Näsinneulan jälkeen oli vähän sellainen fiilis, että voiko enää mikään maistua miltään, mutta kyllä tuo Ohranjyvä vaan on hyvä paikka! Todella hyvä annos, kaikki vaan sopi niin hyvin yhteen.

10. Aisti: Kampaviineri: voitaikinaa, sahramikreemiä, omenaa, kampasimpukka
- Tämäkin oli ihan jepa. Perushyvä.

11. Huber: 49 pv kypsytettyä lypsylehmän fileselkää, tattipyre, japaninsinappi
- Oli niin hyvää lihaa, että! Suolaisista annoksista tämä oli ehdottomasti paras!

12. Santé: Valkosuklaa-pistaasi tiramisu
- Tällainen määrä korvaa laadun-periaate meinasi ensin jäädä huomaamatta kun vaan häikäistyi niin monesta vaihtoehdosta. Mutta eipä nuo annokset kovin kummosia olleet, kaverin sanoja lainaten: olisin voinut tehdä nää vaikka ite (ja hän ei siis tee ruokaa). Kisa-annos ei herättänyt oikein mitään tunteita, mutta tässä vaiheessa oli kyllä jo niin täynnä etten tiiä olisiko mikään voinut enää liikuttaa.


3. PÄIVÄ: 6 RAVINTOLAA

13. Fabric Bistro & Bar: Mustekala-tapiocakeksi, tonnikalaceviche, avokadoa ja sitruunaa
- Ei mikään kummonen annos ja ensimmäisen puraisun jälken lähti mällit valumaan kättä pitkin joka paikkaan. Not cool.

14. Astor: Graavisilakkaa, savusilakkamousse, tilliemulsio, pikkelöityä sipulia
- Alunperin meinasin skipata paikan, mutta onneksi sitten kuitenkin mentiin. Todella maukas kisa-annos!
 15. Maka Sushi: Lohitartar Temari Renkon sipsillä
- Kisa-annos ei ollut kummoinen mutta kun kyytipojaksi otti normisusheja niin johan maistui.

 16. Kattila: Nieriätartar, tyrniä, vesikrassikreemiä, kikhernekrutonkia
- Päästiin suomalaisten lempipuuhan eli jonotuksen pariin. Tää pöhinä paikan ympärillä hämmensi, mutta myöhemmin tajusin, että tää Kattilan monen pinxton tarjoilu on joku vuosittainen suuri ihmetyksen aihe. Kaikesta kuumotuksesta huolimatta tässä oltiin taas määrä korvaa laadun-efektin äärellä eikä kisa-annoskaan hääppöinen ollut. Paljon melua tyhjästä siis vaikka paikka oli muuten kyllä todella miellyttävän näköinen.

17. INEZ: Bellotakroketti & Sherrymarinoitu jättirapu
- Myös Inez yritti häikäistä monen annoksen teemalla, mutta tässä vaiheessa oli jo niin täynnä ettei menty moiseen halpaan. Kisa-annos vaan lautaselle ja istumaan. Ja tähän ei tarvinnut pettyä, 3. sija myönnetty omassa henkilökohtaisessa raadissa.

18. Trattoria Tammer: Friteerattua kukkakaalia, viikunaa, savupaprikamajoneesia, pikkelöityä punasipulia, Vege
- Mnääh. Mutta tuo lakritsijuustokakku (ei kisa-annos) oli taas tosi herkullista ja siihen olikin hyvä päättää nämä festarit.



Sika kiittää ja kumartaa.

torstai 20. syyskuuta 2018

KRAKOVASTA LÄNTEEN


Krakovasta noin 70 km länteen sijaitsee Oświęcimin kaupunki. Tämähän ei itselleni sanonut yhtään mitään ennen reissua Puolaan, mutta siellä ollessa opin, että Auschwitz sijaitsee kyseisen kaupungin liepeillä (tässä sitä tiedostavan matkailun puutetta parhaimmillaan). Matkakaverit eivät oikein innostuneet retkipäivästä tähän synkkään ja ahdistavaan paikkaan joten matkustin sinne yksin Krakovasta bussilla. Omatoimisuus vaikutti ensin hieman hasardilta vaihtoehdolta, mutta loppujen lopuksi matka sujui ihan hyvin, mitä nyt välillä piti hoopona pyöriä ihmisten seassa ja arvuutella minne päin olisi nyt mentävä.


Turistikausi oli juuri pahimmillaan parhaimmillaan, joten omatoimisuus tarkoitti myös sitä, että omaa vuoroaan opastetulle kierrokselle piti odottaa kauan (2 tuntia). Mutta! Kyllä tämä oli kokemuksena kaiken vaivan ja odottelun arvoista. Itse oon aina vähän ollut kahden vaiheilla, että haluanko käydä täällä ollenkaan jos tilaisuus koskaan tulisi ja vielä matkalla arvoin mennäkö vaiko ei. Onneksi lähdin. Meidän ryhmällä oli todella hyvä opas (paikallinen vapaaehtoinen) joka kertoi monipuolisesti keskitysleirin toiminnasta. Eikä jääty vain vellomaan yhden ihmisryhmän kohtaloon (niin hirmuinen kuin se onkin) vaan käsiteltiin asiaa laajemmin ja kokonaisvaltaisemmin monesta eri näkövinkkelistä. 



Olin juuri ennen matkaa lukenut Jonathan Gloverin Ihmisyys-kirjan ja matkan jälkeen taas ahmaisin kolossaalisen Jonathan Littellin Hyväntahtoiset. Näiden avulla pääsi oikein sukeltamaan aiheen syövereihin (vahva suositus molemmille kirjoille!). Pahuus ja ihmisten kyky tehdä toisilleen mitä uskomattoman järkyttäviä asioita mykistää. Samalla on todella mielenkiintoista oppia ymmärtämään niitä prosesseja joiden kautta esimerkiksi kansamurha mahdollistetaan. Ja valitettavasti näissä asioissa ei kyllä tutkittava lopu kesken. Siksi sitä onkin hyvä opiskella yliopistossa, hehe!


lauantai 1. syyskuuta 2018

MIELIPIDE ON PERÄREIKÄ

Silloin kauan aikaa sitten kun olin nuori 19-vuotias ja mukamas niin fiksu ja filmaattinen, kuvittelin tietäväni paljon. Olinhan AIKUINEN. Oli mielipidettä asiasta kuin asiasta. Näin vuosien karttuessa on käynyt hyvinkin selväksi, että mitä enemmän lukee ja ottaa asioista selvää, sitä vähemmän oikeasti tietää tai ymmärtää asioita. Mustavalkoinen mutkat suoriksi vedetty maailma on vaihtunut monisyiseen ja monimutkaiseen kokonaisuuteen jossa hyvin harvoin on mitään selkeitä vastauksia tai totuuksia. Ei ole niinkään oikeaa ja väärää, on vain erilaisia näkökulmia ja lähtökohtia joista asioita voi tarkastella. Ja yleensä huomaa, että jos jotakin asiaa alkaa selvittää, niin vastauksien sijaan syntyy vain lisää kysymyksiä.


Eli kun joskus muinoin saattoi ajatella, että näin on närhen näppylät, nykyään sitä huomaa vain sukeltavansa päättymättömään limboon. Mutta mitä jos, entä sitten kuin, jos vaikka, toisaalta, mutta sitten taas... Erityisesti politiikkaan liittyvät aihealueet ovat tällaisia, mutta aivan samanlaiseen pyörremyrskyyn (ellei jopa pahempaan) joutuu myös kulutuspäätöksiä tehdessä, oman elämän toimia kartoittaessa ja ylipäänsä sitä pohtiessa, että mitä me tässä nyt oikeastaan edes tehdään.


Vanha viisaus kuuluu "mielipide on kuin persereikä, jokaisella on omansa". Vaikka pyrkimyksenä olisikin objektiivinen faktaan perustuva näkemys, omiin mielipiteisiin vaikuttavat myös monet muut tekijät. Lisäksi uutta tietoa tulee koko ajan lisää. Yhtäkkiä huomaakin, että se minkä ajatteli olevan järkevää ja fiksua ei olekaan sitä enää. Tästä tulee itselle ahdistunut olo. Kuinka minä, jolla ei välttämättä ole älyttömän paljon aikaa paneutua jokaiseen asiaan, voin tehdä fiksuja ja hyviä valintoja elämässä? Jos edes asiantuntijat tai tutkimustulokset eivät pääse yksimielisyyteen, mitkä ovat silloin tällaisen Perus-Penan mahdollisuudet toimia "oikein"? Ja kuinka minä nyt uskallan jonkinlaisen mielipiteen muodostaa yhtään mistään kun seuraavana päivänä se on jo vääräksi osoitettu? Ja kaiken kukkuraksi vielä tämän mielipiteen uskaltaisin jollekin ilmaista, oikein ääneen sanoa: näin minä ajattelen tästä asiasta?


Onneksi mielipiteellä ja persereiällä on yksi perustavanlaatuinen ero: toisin kuin persereikää, omaa mielipidettään voi muuttaa! Ja se on hyvä asia se. Sillä kuka nyt ei olisi ajan saatossa kerryttänyt tietämystään ja huomannut, että omat vanhat ajatuksethan on ihan perseestä (no pun intended!). Silloin on turha potea mitään "miksi olen ollut niin tyhmä, itsekäs ja lapsellinen"-uikutusta vaan olla ylpeä siitä, että ehkäpä tässä nyt tapahtuu sitä kuuluisaa aikuistumista. Koko ajan mennään fiksumpaan suuntaan vaikka vauhti ei välttämättä päätä huimaa.

Samaan aikaan kun yrittää harjoittaa ymmärtävää lempeyttä omia ei niin täydellisiä mielipiteitä ja ajatuksia kohtaan, olisi hyvä pyrkiä uloittamaan tätä toimintaa myös muihin ihmisiin. Kaikki me ollaan vasta matkalla ja aina on parempi auttaa kaveria mäessä kuin tuupata häntä vain alemmaksi. Sillä aivan samalla lailla kuin sinä koet olevasi oikeassa, kokee joku muu asian myös oikeaksi täysin erilaisella näkemyksellä. Kaikilla meillä on oikeus omaan mielipiteeseen oli se kuinka peräreikäinen tahansa. Ja kaikilla meillä on oikeus myös rauhassa hakea sitä omaa mielipidettä.






torstai 16. elokuuta 2018

ERINÄISIÄ HUOMIOITA BASELIN MATKALLA

Muutama päivä sitten tuli kotiuduttua Sveitsin matkalta missä tuli vietettyä pidennetty viikonloppu hyvän ystävän luona. Tässä sekalaisia huomioita joita matka herätti syvällä sieluni syövereissä:
Messukeskuksen hauska aukko.
- Kolme yötä ja neljä päivää on loppujen lopuksi vain kaksi kokonaista päivää sillä ne muut päivät menee matkustamiseen. Aikaa on siis yllättävän vähän!

- Saattaa hieman harmittaa huomata vasta matkalle lähtiessä, että lainakännykän kuori on kameran kohdalta mennyt tuhannen pillun päreiksi ja jokaisesta valokuvasta tallentuu vain haalea ja utuinen kakkakikkare muistikortille. Ja syy miksi mukana oli lainapuhelin eikä oma puhelin, on se että oma puhelin oli huollossa (jo toista kertaa ärrrr). Tuplaharmitus siis: oma puhelin on rikki ja sitten saa vielä tilalle rikkinäisen puhelimen! Nämä kuvat napsittu siis kaverin puhelimella koska omaa ei voinut käyttää.

- Kuten varoiteltiin, Sveitsissä oli kallista. Perus etninen mättö maksoi ravintolassa 18e ja mäkkärissäkin meni vähintään 15 e. Viiniä sai tosin joka kaupasta vaikka kuinka paljon alle kymmenellä eurolla. Mitä tästä opimme? Sen, että alkoholismi kannattaa aina. Jos tosin tienaisi Sveitsin keskipalkkaa (rapeat 6000 e) niin sitten ruoka tuntuisi edulliselta eikä tarvitsisi rahvaanomaisesti taivastella kuinka suklaapatukka maksaa 2 e kun se Suomessa maksaa vain 1 e.

- Hintataso ei pahemmin rohkaissut mihinkään kulinaristin ilotteluun mikä sinänsä oli hieman surullista, sillä kuten olemme jo tähän ikään mennessä opittu, syöminen on elämän suola, sokeri ja rasva.
 
- Pepsi Maxia myytiin vain Migros-nimisessä ruokakaupassa (ette halua tietää kuinka monessa piti käydä turhaan).

- Sipsien ylensyönti matkoilla saa aikaan aivan yhtä huonon olon kuin Suomessakin. 
Ruokafestivaalit.

- Sitä koki olevansa jollakin tapaa vähän kädetön, jalaton ja suuton kun ei osannut yhtään saksaa ja paikallisia ei taas pahemmin kiinnostanut osata englantia. Tuli moukkamainen olo kun sanoin kaupan kassalle thank you ja sen jälkeen koitinkin sanoa danke.

- Ja tämän vuoksi kyllä fiilasin ihan kympillä ystävääni tämän sanoessa, että välillä sitä ei oikeasti jaksa tehdä tai mennä yhtään mihinkään kun se on niin suuren vaivan takana jos ei puhu kieltä (hänen työpaikalla työkielenä on englanti joten saksaa ei tule sen kautta opittua/käytettyä).
Kuin kaksi marjaa.
- Oli kätevää kun ystävä majaili ihan Baselin keskustan tuntumassa (joka toki on aikas pieni) ja keskustaan pystyi kävelemään parikin kertaa päivässä ilman suurempia tuskasteluja. Vanha kaupunki oli aika samanlainen kuin muutkin tänä kesänä nähdyt vanhat kaupungit, mutta tämä ei haitannut ollenkaan sillä vanhat kaupungit on aina sööttejä ja kivoja.

 - Kaupunkia halkovaan Reiniin oli mahdollista mennä lillumaan kellukkeen kanssa (kalaa muistuttava vedenpitävä kassi) ja antaa vaan virran viedä mukanaan. Tämä oli selkeästi hyvin suosittua kansan huvia ja pitihän sitä itsekin sitten rohkaistua kokeilemaan vaikka alussa hieman jännittikin.

- Vaihtolennolle on mahdollista keretä vaikka on vain 20 min aikaa lähtöön ja olosuhteet tuntuvat olevan täysin sinua vastaan. Ensimmäinen lento oli yli 40 min myöhässä ja lentokentällä piti ensin operoida bussilla ja sitten vielä metrolla vaihtaa terminaalia. Persehiki vaan lenteli kun kipitin salamanterin nopeudella oikealle portille.

- Sen sijaan Helsinki-Vantaan lentokentän juna-asemalle EI kerkeä 4 minuutissa jos ostaa junalipun lentokentän automaatista. Jos jatkaa matkaa normaalia vauhtia liukuportaita pitkin laiturille niin löytää itsensä töllistelemästä junan perävaloja. Ja seuraavallahan junalla ei enää kerennyt omaan vaihtojunaan, ehhehehheei. Se oli 15 euron opetus se! Ei muuta kuin nöyränä bussilaiturille odottelemaan Paunua.

- Kotiin on aina kiva tulla.
Baselissa, aivan kuten Roomassa, suihkulähteiden vesi oli juomakelpoista ja ilmaista!


sunnuntai 12. elokuuta 2018

IHANA SYKSY

Nyt olisi taas se paras aika vuodesta saapunut, nimittäin syksy! Ah, vihdoin voi nostaa mätivän ruumiinsa sohvan nurkasta ja ryhtyä hommiin. Kuten tästä voidaan ymmärtää, kuulun siihen saatanalliseen verenpetturijoukkoon joka ensimmäisen elokuisen raikkaan aamun kohdalla julistaa kesän olevan ohi ja syksyn saapuneen maisemiin. Viime kesän lopussa totesin, että kesä on vain toteutumattomien haaveiden ja huonon omantunnon tyyssija ja jo herran vuonna 2014 tajusin, että näin aikuisuuden kynnyksellä (eli siinä 27-vuotiaana, piti muuten laskea oma ikä laskimella hahhahahaaa...) on kesän lapsesta kuoriutunut syksyn vetreä mummo. Hiiteen siis kaikki kukkapannat, mikroshortsit ja kullanrapeat rusketukset, nyt on kumisaappaiden, virtsarakon tulehduksen ja kuolevan luonnon aika!

Olen aina mieltänyt syksyn uusien alkujen ajaksi, paljon enemmän kuin vuoden vaihtumisen. Lapsena olin aina liekeissä koulun alusta, sitä suunnitteli kauhealla tohinalla kuinka nyt, juuri tänä vuonna, sitä panostaa opiskeluun enemmän kuin koskaan aiemmin. Sitä toivon ja uskon määrää pienessä ihmisessä! Lopultahan se innostus tuotti vain muutaman kivasti päällystetyn vihon kunnes elämän realiteetit iski taas naamalle ja toivo sammui loppuvuodeksi, hahahha! Ja näin sitä vielä 20 vuoden jälkeen toistaa samaa kaavaa eikä mitään ole opittu aiemmista kerroista. Ihmiselämän raadollisuus on kaikessa säälittävyydessään jopa lapsekkaan sööttiä aina välillä. 
Tätäkin syksyä (sanon näin koska SYKSY ON NYT ALKANUT, sanokaa mitä sanotte te epäuskoiset) olen jo innosta piukeana odottanut jo koko kuuman ja kostean kesän. Laadin opintosuunnitelman hyvissä ajoin (eli kesäkuun ensimmäisellä viikolla hah) ja odotus on ollut piiiitkä kun kursseille ilmoittautuminen alkaa yliopistolla vasta 15.8 eli ensi viikon keskiviikkona. Silloin pitää salamaakin nopeammin klikkailla kaikki läsnäolopakolliset kurssit omaan koriin sillä syksyn tavoitteena on agressiivinen pakollisten kandiohjelman yhteisten opintojen rippeiden suorittaminen sekä aineopintojen teoria ja menetelmä-kombon lusiminen. Jos saan nämä haltsattua kunnialla läpi on sen jälkeen mahdollista taas jatkaa kirjekursseilua kandiseminaariin saakka (joka saattaisi olla ajankohtainen vuoden päästä kääk). 

Eniten olen liekeissä tällä hetkellä siitä, että saatiin järkättyä kaverin kanssa aikaa (ja päästiinkin jo sisään) ranskan kielen alkeiskurssille! En tiedä mistä tämä masokistinen idea pulpahti mieleeni, mutta viime vuoden kuluessa pieni ääni päässäni sai mut vakuuttuneeksi siitä, että ranskan osaaminen olisi hyvinkin järkevää tässä omassa haaveuran luomisprosessissa. Kai tämäkin jossain kohtaa muuttuu vain jäätäväksi vitutukseksi, mutta sitä ennen kieriskelen nautinnon pilvilinnassa niin pitkään kuin mahdollista. 


Syksy ei aktivoi vain opintojen tai töiden kohdalla vaan silloin sitä taas vahvemmin herää huomaamaan kaikki hienot mahdollisuudet harrastaa ja tehdä erilaisia asioita myös vapaa-ajalla. Kuten esimerkiksi syömistä, sillä sitä on hyvä harrastaa missä vain ja koska vain. Ensi viikolla Tampereella järjestetään taas vuotuinen Tamperrada pintxokilpailu, jonka aikana ainakin itse ajattelin henkilökohtaisesti nauttia niin monesta pikkuannoksesta kuin vain mahdollista. Olen yrittänyt levittää tämän tapahtuman ilosanomaa ystävieni keskuuteen, jotta minun ei tarvitse yksin kärsiä sikailusta ja rahan tuhlaamisesta. Myös luontoharrastusta on pyritty elvyttämään ja tässä on käynnissä monen eri tason neuvotteluja niin Brigitan polun vaeltamisesta, Näsin pyöräreitistä kuin myös Nuuksion kansallispuistossa vierailusta. Nyt vaan pitää pitää sormet ristissä sen suhteen, ettei tämä oma keuliminen johda järkyttävään kalenteribookkaukseen jonka johdosta löydän itseni itkemästä kun ei ole yhtään aikaa vaan möllöttää. Sillä myös möllöttämiselle pitää olla omaa aikaa, sehän kun on syksyn myötä sitä parasta tekemistä!

Mites on, kuulutko sinä syksyn fiilistelijöihin vai aloitatko heti aamukamman seuraavan vuoden kesää varten?



Kuvat viime syksyn retkestä Tampereen Arboretumiin.