maanantai 15. lokakuuta 2018

LIHATON LOKAKUU: TOISEN VIIKON TUSKAA

Kuten otsikosta voi päätellä, tämä ei ole ollut mitään pehmeää laskettelua onnen satamaan. Tämä on ollut ennemminkin alasti pyörimistä nokkospuskien seassa. On ahdistanut, ärsyttänyt ja vituttanut. Joka kerta kun maha on alkanut kurnimaan, on mieleen noussut paniikki että fuuck, taas pitää syödä, mitä mä syön tällä kertaa? Kyllähän sitä on jo ennenkin tiedostanut olevansa todella nirso syöjä, mutta nyt se nirsous on saanut ihan uuden ulottuvuuden. Tavallaan jännittävää ja tavallaan todella ikävää (ja toisaalta taas tekisi mieli vaan luovuttaa ja olla että "ihan sama") kuinka vahvasti omat ruokatottumukset rajoittaa. Kyse ei edes ole siitä, että lihaa olisi saatava joka aterialla, vaan ennemminkin mulla on vaatimus tietynlaisesta ruoan koostumuksesta sekä mausta.  Mua on pienestä saakka ällöttäneet tietynlaiset ruoat (ne mössöt) ja itse olen diagnosoinut tämän piirteen osaksi erityisherkkyyttä näin aikuisiällä. Esimerkiksi suklaamousse joka on varmasti monen mielestä hyvää herkkua, on mulle koostumuksensa vuoksi sellainen ruoka jota voin toki maistaa, mutten syödä paljoa, koska se alkaa koostumuksensa vuoksi ällöttämään ja oksettamaan. Kyllä, olen vammainen.

Oli jotenkin aivan älyttömän pahaa risottoa (juuston vika) eikä pettymystä lieventänyt yhtään kaverin muhean hampurilaisen tuijotus.

Tällä viikolla kaikki muutenkin tuntui menevän ihan perseelleen, sillä kolme päivää kärsin päänsärystä ja aika kului pakollisten toimien jälkeen vain maatessa ja oksennusta pidätellessä. Ruoan miettiminen oli ihan vihoviimeisin juttu siinä kohtaa ja helppoheikin tie vei pizzeriaan hakemaan tonnikalapizzaa lohdutukseksi. Sunnuntaina tuli myös ensimmäinen retkahdus kun monen tunnin metsässä retkeily päättyi ABC:n pihalle ja Hesen kanahampurilaiseen. Nyyh. Jos jotain positiivista tästä kokemuksesta pitäisi yrittää ujuttaa esille, niin se olisi ehkä nämä yleisemmät pohdinnat omista ruokailutottumuksista ja millaisiksi haluaisin niitä muuttaa tämän haasteen jälkeen. 

Nämä yliopiston kasvisruoat vetää sanattomaksi. Makaroonia ja jotain kastiketta päälle, kyllä nälkä lähtee!

Tällä viikolla tuli syötyä:
- tonnikala, feta, ananas-pizzaa
- koululounas: seitiä ja perunaa
- koululounas: pastaa vuohenjuustokastikkeella
- metsäsienirisotto
- pastapestoa kirsikkatomaateilla
- Mäkkärin vegeateria
- paistettua tofua pavuilla, miniporkkanoilla ja paprikalla riisin kera
- Hesburgerin minikana-ateria ja kananuggetit (nöyyyy)

Viikon paras vegeateria! :D

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

LIHATON LOKAKUU: ENSIMMÄINEN VIIKKO PULKASSA

Hengissä ollaan!

Mutta kyllä sitä heti ekan viikon aikana pääsi jo niiden perimmäisten tuntemusten äärelle. "En keksi mitään hyvää syötävää joten syön vaan suklaata, karkkia ja suolakeksejä". Perjantaina lähdin ostamaan ruoka-aineksia viikonlopulle ja seuraavalle viikolle. Ennen sitä selasin monia Lihaton lokakuu-ruokablogipostauksia etsien hyviä vinkkejä tulevaan ruokalistaan. Eipä siellä tullut kovinkaan montaa juttua vastaan mitä olisin halunnut maistaa. Oli mössöä tai sitten liian hankalia ja moniaineisia ruokia (kuten himoitsemani pho-keitto). Peiliinkin voisi tietenkin katsoa ja kysyä, että missä ongelma. Nirsoilijan elämää...
Näissä olisi varmasti myös ollut hyviä vinkkejä tähän kärsimysten tielle.


Mitä tällä viikolla tuli siis syötyä?
Kuten yllä jo mainittu, niin aivan liian paljon karkkia ja suklaata ainakin. Myös kalaa tuli mussutettua parin annoksen verran. Ei tässä ehkä nyt mitään monipuolisen ruokavalion pääpalkintoa kyllä tullut korkattua. Katsotaan jos toisella viikolla saisi vähän parannettua tulosta. Syö Tampere! on täällä taas ja siellä haluaisin käydä (ja tietenkin nyt testata vegeruokia) ja kouluruokailun antia olisi myös tarkoitus pitää silmällä mahdollisten hyvien kokeilujen varalta.
Paistettua tofua ja hyvää luettavaa 5/5.

VIIKON RUOKAILUT

Aamupalat ja välipalat: 

Ruisleipää ja savulohituorejuustoa tai kananmunia
Juustovoileipä (töistä saatu, jee ilmasta ruokaa!)
fetakolmio
kaurajugurtti
omenat, banaanit
Pettymysten pettymys. Seuraavaksi sitten mäkkäriin testaan heidän vegeburgeria.


Lämpimät ruuat:

koululounas: leivitettyä kalaa ja perunamuussia 
koululounas: nuudelia kastanjapähkinöillä (aivan järkyttävää kuraa)
herkkusienipizzaa
tonnikala, feta, ananas-pizza
paistettua tofua herkkusienillä ja parsakaalilla sekä riisi
Friends & Burgers vegehamppariateria (hamppari jäi kesken, oli pahaa)
Muru-makaroonilaatikkoa (tein makaroonilaatikon ohjeella suoraan ja voin sanoa, ettei toimi kyllä ollenkaan. Ihan kuin söisi pahvin palasia. Eli pitää säätää murun suhdetta makarooniin ja ehkä jatkaa jollain nestemäisemällä jutulla (tomaattimurska esim.))

Hirvee määrä juustoa ja jotakin vielä pahempaa, nimittäin muovia!

torstai 4. lokakuuta 2018

KUINKA ERASMUS-VAIHTO ETENEE





Hetken on ollut hiljaista oman vaihdon suhteen kun on pitänyt odoella, että vuosi kuluu ja tammikuun alku lähestyy. Kesällä tosin aloin olla jo ihan varma siitä, että mun olisi pitänyt tehdä jotakin asiaan liittyen ja koska en ollut tehnyt yhtään mitään, oli paikkani annettu eteenpäin. No näinhän ei onneksi ollut käynyt ja kaikki on edennyt aikataulussa ja by the book. Tavoilleni uskollisena lähdin kuitenkin ruopimaan jo hyvissä ajoin ja kv-kordinaattorin opastuksella hankin jo viime viikolla itselleni tarvittavat dokumentit valmiiksi. Ja sehän oli siinä mielessä hyvä veto, että saadessani eilen Aberista sähköpostia (jee, nyt mun vaihtoon lähtö on virallisesti varmistettu!) sain saman tein lähetettyä heille kaikki paprut. Nyt vaan siis lisää odottelua.

Mitä tässä kohtaa vaihtoprosessia siis tapahtuu?

Nyt kun hakukohde oli noteerannut olemassaoloni, oli minun lähetettävä heille hieman sähköisiä papersoneja:
1)   Heidän omilta sivuilta saatava Information form johon tulee omat ja lähiomaisen perustiedot.
2) Learning Agreement johon valkataan joko tietoon perustuen tai hatusta vetäen (kaikissa yliopistoissa ei ole vielä saatavilla infoa tulevista kursseista) halutut vaihdossa suoritettavat kurssit. Opintoja pitää tulla kasaan 30 op verran eli omassa tapauksessani se tarkoittaa sitä, että tuun ensi keväänä opiskelemaan enemmän kuin koskaan aiemmin! LA:han pitää saada myös oman yliopiston vaihto-kordinaattorin allekirjoitus ja siunaus.
3) Record of transcripts eli opintorekisteriote. Tampereen yliopistossa se on mahdollista luoda pdf-tiedostona itse, mutta pelasin varman päälle ja tilasin aktuaarikansliasta leimoilla varustetun virallisen enkun kielisen todistuksen.

Sitten vaan skanneri laulamaan ja tiedostot matkaan sähköisesti!

Entä seuraavaksi?

Seuraavaksi on vuorossa Erasmus apurahan hakeminen, joka on ymmärtääkseni sellainen läpihuutojuttu. Ajattelin myös yrittää kokeilla kepillä jäätä ja haen yhtä apurahaa jos vaan saan aikaiseksi kirjoittaa hakemuksen viikonlopun aikana. Kun Aber on käsitellyt paperini saan luvan myös hakea itselleni asuntolapaikkaa jo etukäteen. Jo tässä kohtaa pitää hehkuttaa sitä, että kävin jo vilkaisemassa mitä mahdollisuuksia on tarjolla ja sain tietää että a) en tule kokemaan henkilökohtaista konkurssia vuokran kanssa (tulee olemaan n. 115e/vko) ja b) kun asuu kampusalueella niin vuokraan sisältyy automaattisesti kaikki yliopiston tarjoamat urheilupalvelut eli kuntosali, ryhmäjumpat, uima-halli ja SAUNA! Jumalaare, mä en muuta teekkään koko ensi keväänä kuin vaan nörtteilen, urheilen ja saunon. 

Yksi haaste jonka kanssa tulen nyt painimaan loppuvuoden, on perustarvikkeiden hankkiminen asuntolaan. Vaikka paikka tarjoaa perushuonekalut kuten sängyn, kaapin ja hyllyn, ei asuntolassa tule olemaan mitään vuodevaatteita (ei edes tyynyä tai peittoa) eikä mitään ruoanlaittovälineitä. Edellisessä elämässä olisin vain marssinut Ikeaan, Primarkiin tai jonnekin ja ostanut jotkut halvat rotiskot 5 kk ajalle, mutta nyt sielu huutaa tuskissaan pelkästä ajatuksesta. Lähdenkö siis kantamaan paistinpannua matkalaukussa maailman toiselle puolelle? Siinäpä pähkinä purtavaksi.

Ja ainiin, varmaan lennotkin olisi hyvä hankkia jo pian!


LIHATON LOKAKUU: ALUN HAASTEITA

Nyt on lihaton lokakuu-haaste virallisesti alkanut! Hienoista aatoksistani poiketen en kerennyt valmistautumaan koitokseen millään tavalla (oliko tämä joku yllätys?). Arjen vyöryessä päälle alkoi pieni paniikkikin jo hiipiä mielen porukoille, että kuinka tästä nyt selvitään. Tässä onkin lueteltuna nyt muutama asia, jotka koen kriittisiksi oman projektini kannalta.

1.AAMUPALA

Olen ollut aina hieman vaikea aamupalan suhteen ja söin vuosia aamupalaksi nuudeleita joko tonnikalan tai katkarapujen kanssa. Nyt armeijan jälkeen hieman laiskuuttani olin ottanut tavaksi syödä ruisleipää kinkulla/metukalla. Kysymys siis kuuluu, mitä laittaa leivän päälle aamulla jos ei saa syödä lihaa? Olin jo pari viikkoa sitten vaihtanut kinkun broilerileikkeleeksi mutta nyt pitäisi ottaa seuraava askel. Oma hätähetken ratkaisu on nyt ruisleipää joko kananmunalla tai savulohituorejuustolla (onko lohi kestävästi kalastettua??). Kaikenlaiset avokadolohkoleivät tuntuvat tässä kohtaa aivan liian fancy pansy-jutuilta.

Viikonloppuna otin varaslähdön lihattomuuteen ja käytiin kaverin kanssa brunssilla Helsingin hävikkiruokaravintolassa Loopissa.


2. MÖSSÖ

Mössö on nimensä mukaisesti ruokaa mikä on (rumpujen pärinää) mössöä. Koska olen nirso paska, pelkästään mössön näkeminen saa ruokahalun häviämään. En kestänyt lihasta tehtyä mössöä armeijassa enkä usko kestäväni kasviksista tehtyä mössöä nyt. Mössön syöminen on kuin söisi oksennusta: siinä ei ole oikein mitään pureskeltavaa, koska joku on jo pureskellut kaiken kertaalleen valmiiksi (no ehkei nyt ihan, mutta you know). Lisäksi tiedän jo valmiiksi, etteivät ainakaan pavut sovi mun vatsalle ja pahoin pelkään (mutta pitää nyt vaan rohkeasti testata ennen tuomitsemista) myös linssien ynnä muiden kuuluvan samaan kastiin. Ja niistähän melkein kaikki kasvisjutut tuntuvat olevan tehty. Mössö on myös vihollinen joka vaanii erityisesti laitosruokailun ytimessä, joten oma ajatukseni hyödyntää nyt oikein urakalla yliopiston tarjontaa voi jäädä lyhyeksi.

Salaattibuffa 5/5, marinoituja herkkusieniä olisin voinut syödä koko loppupäivän. Pääruuassa kikherne-täyte (mössöä!!) joka oli vähän buu, mutta perunamuusi oli vallan loistavaa. PS. Muusi ei kuulu mössöjen sukuun, joten se on täysin ok (paitsi jos se on sellasta laitosruokamaisen jauhoista liisteriä).


3. KALA ON UUSI LIHA

Koska kala ja katkaravut ovat tuttuja kavereita niin en kuitenkaan haluaisi, että tämä kuukausi menee siinä, että korvaan kaikki liharuokani kalaruuilla. Tämä on meinaan hyvinkin mahdollinen skenaario siinä kohtaa kun arkiahdistus painaa päälle ja jotain ruokaa on saatava kurkusta alas. Ensimmäinen viikko alkaa kääntyä jo loppua kohti enkä ole kaivanut esiin yhtäkään uutta kasvisreseptiä. Viikonloppuna pitää oikeasti pysähtyä suunnittelemaan tulevia ruoka-ostoksia kunnolla.

Paikkana ravintola oli aivan ihana ja sijaitsee kauniissa ympäristössä. Ja ravintolan toimintavat (hävikkiruoka, työttömien tukeminen, hyväntekeväisyys, hiilijalanjälkiystävällisyys) ansaitsevat hatun noston. Käykää siellä!


PS. Uuteen banneriin voisi joku päivä myös panostaa hieman enemmän kuin nyt. Lol!

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

LIHATON LOKAKUU: ALKUTILANNE

Nyt seuraa kaikkien aikojen jymypaljastus.

Olen sika.

Olen rasvasta tirisevien, mehukkaiden ja sielua hivelevien liharuokien parissa porsasteleva ahmattipossu.

Lempinimeni on kebabeläin.

Liha on hyvää ja sitä on kiva syödä.
Kaverin juustopalleropasta.
No okei, en omista pekonista tehtyä juhlapukua enkä syö vain lihaa lihalla. Mutta omaan ruokavalioon on pientä rontin vuoden mittaista punaisen lihan boikottia (joskus 18-vuotiaana) lukuun ottamatta kuulunut aina liha. Painotus on kotona ollut enemmän kanassa, kalassa ja äyriäisissä mutta roskaruoan mukana (jota kulutan PALJON) on kyllä tullut syötyä myös sikaa ja nautaa hyvinkin runsaasti. Liha on aina ollut se the thing jonka ympärille kaikki muut aterian sörsselit ovat rakentuneet. Kasviksista tehdyt jutut ovat aina olleet täyteruokana, ei pääosassa.
Alkuruokana kesäkurpitsapihvejä päärynällä ja vuohenjuustolla (oli taivaallista!) ja pääruuaksi tattirisottua tryffelillä.
Kanapastaa.
Mutta tämänkin asian suhteen on hidasta muutosta tapahtunut. Nykyään tulee ravintoloissa tilattua paljon kasvisruokaa koska se on aina todella hyvää ja samalla pääsee vakoilemaan josko samaa voisi tehdä kotona. Kaukana ovat ne ajat kun koulussa kasvisruoka tarkoitti kasvispyöryköitä jotka oli aina (AINA!!) tehty porkkanasta (ja mä vihaan lämmintä porkkanaa). Haaste on edelleen se, että vaikka ne ravintolan ruuat ovatkin niiiiiin hyviä, niin ne omat kokkailut on taas enimmäkseen ihan ok tai jopa aika plääh. 
Katkarapupastaa ja alkusalaatti.
Paistettuja vihanneksia ja fetaa (tätä tein myös kotona ja on HYVÄÄ).
Sitten kun elämä (eli netflix) painaa päälle ja ruokaa pitää saada äkkiä pöytään niin kyllähän sitä vaan sitten turvautuu niihin tuttuihin ja nopeisiin resepteihin, jotka ovat jo koodattu osaksi omaa aivokapasiteettia. Itsellä ei mikään cold turkey-tyylinen kerrasta liha pois-ratkaisu oikein sovi, koska sitten en osaisi syödä mitään. Muutoksen on pakko tapahtua asteittain, hitaasti kiiruhtaen kohti onnellista päämäärää. Tulevan kuukauden aikana onkin tarkoitus pyrkiä aktiivisesti etsimään ja kokeilemaan uusia kasvisruokareseptejä. Samalla haluan kokeilla markkinoille tulleita lihan korvikkeita (soijapalaset, kaurajauhis, quorn, seitan ja tofu) josko joku niistä olisi sellainen, että sen voisi ottaa oikeasti arkikäyttöön ja siten voisi korvata vain reseptin yhden raaka-aineen, ei kokonaista reseptiä.

Tässä siis kebabeläimen tämän hetkinen tilanne lihansyömisen suhteen. Mieli on avoin, mutta välineitä ei ole vielä tarpeeksi. Niitä pitää siis lisätä jotta syvempi muutos voi tapahtua.
Kasviskeitto (kenties parsa?).
Kuvituksesta löytyy Puolan matkan herkkuja.