lauantai 7. heinäkuuta 2018

TULIN, OSTIN JA KÄYTIN

Kirjoitin jo vuosi sitten siitä kuinka aloin karsimaan ylimääräistä roinaa kodistani ja elämästäni. Prosessi jatkuu edelleen, välillä aktiivisesti kun keväällä varasin viikoksi kirpparipöydän ja myin ylimääräisiä tavaroita facebookin kirppareilla ja välillä taas taustalla pelkkänä ajatustyönä siitä mistä vielä voisi/pitäisi luopua tai päästä eroon. Sisustusjuttujen hamsteroinnin lisäksi itselläni on ollut todella pahoja psykooseja vaatteiden suhteen sekä ajoittain ilmeneviä mielenhäiriöitä kosmetiikan parissa. Tunnustan siis, että oma heikkouteni tällä saralla ovat kaikenlaiset söpöt ja houkuttelevan näköiset purnukat sekä hyvän hajuiset voiteet. Koska kuka nyt ei haluaisi peittää itseään karkille ja kukkasille haisevan mäskin alle?

Putelit kerääntyy kaappeihin niinkin jännistä syistä kuin vaihtelunhalu sekä ostosten suhteellisen matala hinta. Tarjoushaukka iskee heti kun näkee jonkun kivalta vaikuttavan aletuotteen jonka saa itselleen parilla eurolla. Vaikka en alunperinkään tuhlaa mitään tähtitietellisiä summia näihin tuotteisiin, olen silti halunnut minimoida ja selkeyttää niiden määrää. Esimerkiksi miksi hankkia erikseen naamavoide, käsivoide, vartalovoide, jalkavoide ja vielä vaikkapa kynsinauhavoide? Jos käyttäisi jotakin apteekin perusvoidetta niin se kattaisi nämä samat toiminnot yksinään ja hyvässä lykyssä kävisi myös meikinpoistoaineeksi. Sitten kun tämän voiteen ostaisi vielä suuressa pakkauksessa niin samalla tulisi kuormitettua vähemmän luontoa muovipakkausten muodossa. Järkevää kuin mikä!

Koska mikään ei voi koskaan olla yksinkertaista, myös kosmetiikassa on mahdollisuus valita monen eri "tyylin" välillä, että mitä haluaa suosia. Voi käyttää vegaanituotteita, luonnonkosmetiikkaa, kotimaisia merkkejä, silikooni- ja parabeenivapaita tuotteita yms. yms. Itse en oikein osaa asettautua vielä mihinkään boksiin. Paitsi siihen jossa lukee "halpa hinta" hahhahaha!


Ihania Ziajan (paikallinen perheyritys) purnukoita kaupassa, hinnat 1-2 €


Oma projekti puteleiden ja purnukoiden vähentämisessä ja järkevöittämisessä on ollut mielestäni jo ihan hyvässä vaiheessa. Olen väkertänyt itselleni excelin johon seuraan kosmeettisten tuotteiden ostamista kuukausittain (vaatteille on myös oma taulukko). Harrastuksensa kullakin... Samalla pidän kirjaa siitä, mikä mömmö on kohta lopussa. Tavoitteena on, että sen kavalan ostohimon (joka kuitenkin aina iskee vaikka mitä tekisi) saa tyydytettyä ostoksella joka on oikeasti tarpeellinen. Clever as fuck.

Vaikka lähdin Bratislavaan mentaliteetilla, että en osta mitään ylimääräistä niin sehän jo nähtiin kuinka hyvin tämä päätös piti. Ja kun ostohousut oli jo kerran vetäisty tiukasti jalkaan, niin turhaan niitä nyt enää poiskaan ottaa. Puolaan mennessä olinkin sitten jo lurkannut kaikki mahdolliset keskustelupalstat ja meikkiblogit läpi ja tiesin mitä Puolalla on tarjota tämän aihealueen puitteissa. Nimittäin halpaa kosmetiikkaa hyllymetreittäin! Peto oli irti, varsinkin sen jälkeen kun kaverit sanoivat, että voin laittaa ylimääräisiä purnukoita heidän ruumaan meneviin laukkuihin. 60 euroa lurahti tuosta noin vain kaikkeen katoavaiseen.

Ja tässä vain osa omista ostoksista böhöhöhööö.

Nyt on sitten pariksi seuraavaksi vuodeksi voiteita, seerumeita ja naamioita joka lähtöön. Kaduttaako? Hävettääkö? Ehkä hieman. Koska nyt se oma haave yhdestä purkista ja selkeämmästä elämästä siirtyy kauemmas tulevaisuuteen ja omat kaapit tursuaa taas tavaraa. Uudet purnukat tarvitsevat tilaa kaapista ja tämähän on se lumipalloefekti joka lähtee hiljalleen pyörimään ja kohta tarvitsee sitten isomman lipaston kamoilleen ja sitten isomman asunnon isolle uudelle lipastolleen ja sitten... Toisaalta pitää ajatella myös sitä, että välillä on ihan ok helliä ja palkita itseään. Maailma ei kuitenkaan kaadu siihen, että pääsen lätkimään kaakaovoidetta mun silmäpusseille. 

Mikä oli tarinan opetus? Kuten yksi aikamme suurista filosofeista sanoi: liha on heikkoa. Mutta onneksi nyt sen päälle voi sivellä pari kerrosta lampaanmaitovoidetta joka kosteuttaa mukavasti.



lauantai 30. kesäkuuta 2018

BRATISLAVASTA

Näkymä kaverin asunnon parvekkeelta.

Jos joku vielä muistaa niin tämähän on alunperin ollut matkablogi. No tiedättekö mitä, nyt on kuulkaas pitkästä aikaa matkusteltu! Oikein kahden matkan verran. Matkojen väliin mahtui vielä sopivasti 2 viikon kertausharjoitus joten kotona tuli käytyä vain vaihtamassa repun sisältö seuraavan etapin kamppeisiin. Kyllä nyt oli niin menevää elämää että oksat irti! Tämän rutistuksen jälkeen pystyikin toteamaan, että I need vacation after this vacation. Onneksi pian tulikin juhannus ja pääsi taas matkimaan oman toteemieläimen eli laiskiaisen ominaista liikehdintää ilman, että kukaan olisi kyseenalaistanut moista sammaleen kasvattamista perskarvoihin.

Juutalaiskorttelissa

Slovakian Bratislavaan lähdin moikkaamaan palvelustoveriani, joka oli muuttanut sinne vuoden alussa vaihto-opintojen perässä. Tähän väliin onkin hyvä todeta, että oli siitä mitä mieltä tahansa, että jäikö tuosta palvelusvuodesta nyt muuta kuin rakkoja käteen, niin sen voi kuitenkin todeta, että muutama todella hyvä ystävä tarttui sieltä mukaan. Ja se tekee jo kaikesta vaivan arvoista. Heinäkuussa meillä on 2/16 naisporukan kanssa mökkiviikonloppu tulossa ja elokuussa taas suuntaan morjesteleen toista palvelustoveria/ystävää Sveitsiin. Tätä kansainvälistä meininkiä ei vaan voi estää! Toivottavasti sitten taas mahdollisimman moni tulee vastavierailulle Walesiin kun kökin siellä vuonoilla vuohien kanssa.


Neljän päivän perusteella kaupunki vaikutti symppikseltä ja sopivan piskuiselta (keskusta-alue) juurikin tällaiseen muutaman päivän reissuun. Sen keskeisen sijainnin ansiosta sieltä on helppoa ja halpaa tehdä matkoja ympäröiviin maihin (kaverini hyödynsi tätä loistavasti) ja itsekin lensin Suomesta Wienin ja siirryin bussilla rajan yli kaupunkiin kun tämä tuli halvemmaksi ja nopeammaksi kuin lentäminen Bratislavaan. Pienenä huomiona muille, että lentokentältä kulkee muistaakseni kolmen eri liikennöijän busseja Slovakiaan ja jos lippua ei ole ostanut etukäteen niin se on sitten aikamoinen lottoarvonta sen suhteen, että mihin bussiin pääsee. Mahduinkohan viimeisenä henkilönä mukaan vasta neljänteen bussiin. Kannattaa myös varautua aivan järkyttävään etuiluun ja sikailuun kun porukka tappelee viimesistä paikoista. We're not in Kansas anymore. Tosin uskoakseni tämä härdelli koskee vain turistikautta jolloin porukkaa on enemmän liikkeellä.

Pupsi, meidän karvainen ystävämme.

Tv-tornin huipulla.

Yleisen kaupungilla haahuilun lisäksi käytiin koirashelterissä ulkoiluttamassa koiraa, patikointiin metsän keskellä sijaitsevalle tv-tornille (hyvät näkymät kaupunkiin ja naapurivaltioihinkin), käytiin leffassa ja kuljettiin jokilaivalla lähellä sijaitsevan Devinin linnan raunioille (täältä myös pääsee tiirailemaan Itävallan puolelle).  Tuli myös seottua paikallisen dm-liikkeen meikkiosastolla kun kaveri esitteli mulle Alverde-luonnonkosmetiikkamerkin, jonka kaikki tuotteet ovat vegaanisia ja MIKÄ PARASTA, todella halpoja. Shut up and take my money! Matkustin tosiaan käsimatkatavaroilla, mutta otin niin monta putelia mukaani kun vain sain siihen surulliseen yhden litran pussukkaan mahtumaan. Samalla kaikki "ei osteta mitään, elämä simppeliksi, vain yksi rasva"- ajatukset liiteli kauas pois. Nyt kun sain vielä lisätäydennyksiä Puolasta (koska tämä sama meininki jatkui vielä siellä, samaan konkurssiin vaan kaikki) on mulla naamarasvoja seuraavaksi kolmeksi vuodeksi eteenpäin. Selvää säästöä!

Sininen kirkko
Maailmanloppu tulossa, mutta päästiin pakoon leffateatterin sisälle.

Devinin linna.

perjantai 22. kesäkuuta 2018

RAHA JA PALVELUS

Asepalveluksen suorittaminen ja hyvä rahatilanne eivät missään tapauksessa mahdu samaan lauseeseen. Asepalveluksen suorittaminen, hyvä rahatilanne JA omistusasunto mahtuvat vielä huonommin. Vaikka meitä vanhemmalla iällä asepalveluksen suorittavia ei ole hirveitä määriä, on meitä kuitenkin jonkin verran aina jossain metsikön siimeksessä rymyilemässä. Iän ollessa korkeampi kuin 18-vuotta, on hyvinkin saattanut käydä jo niin onnekkaasti, että omaa asuntolainaa lyhennetään kuumeisesti kun palvelukseen astuminen koittaa.

Kysymys siis kuuluu: kuinka pärjätä eikä joutua sillan alle asumaan?

Koska oma asuntolainan lyhennyserä oli hyvinkin kohtuullinen, totesin ettei lyhennysvapaata kannata ottaa vuodeksi (se kun vielä riistopankki Danskessa olisi maksanut maltaita) vaan jo hyvissä ajoin ennen palvelusta päätin jättää sopivan summan rahaa säästötilille jolla kompensoisin palveluksen aikana hävinneitä tuloja. Harmi vaan, että ennen palvelusta oli tietenkin hyvä idea vielä matkustella mahdollisimman paljon jolloin Uusi-Seelanti, New York, Dublin sekä festarit Alankomaissa söivät aika iloista tahtia jo etukäteen kasattua säästöpottia. Muistaakseni itselläni oli rahaa vielä säästössä noin 1500-2000e ennen palvelukseen astumista. Arvioin, että nämä riittäisivät hyvin siihen saakka kun päiväraha oli vielä matala ja joulukuussa tulevat veronpalautukset (n. 1000e) taas sitten siivittäisivät omaa loppuajan palvelusta jolloin päiväraha olisi korkeampi.

No, kuinkas sitten kävi?

Ei hirveän hyvin. Vaikka olenkin aikamoinen penninvenyttäjä ja pihistelijä (oma lempinimihän on juutalainen ja se kertookin jo kaiken oleellisen) (ja jos jollekulle tulee nyt paha mieli tästä niin buhuu, vähän huumoria pyllyyn!) niin tämä oma lanttien kanssa taiteilu on aina ollut jollakin tavalla hyvin toispuoleista. Pystyn nipistämään menoni aivan ennätyksellisen alhaisiksi ja sitten taas samaan aikaan maksamaan 400e 15 minuutin helikopteriajelusta jäätiköllä silmääkään räpäyttämättä. Toinen käsi ei todellakaan tiedä mitä toinen tekee... Palvelusaika meni siis vähän samalla mentaliteetilla.

Vaikka aivot tiedostivat ettei nyt ole varaa mihinkään ylimäääräiseen niin jossain kohti oli aivan pakko ostaa vessaan uudet sisustukset (!), tilata Hennesistä alevaatteita (!!) ja palkita itseni rankan viikon jälkeen kebabilla jos toisellakin (!!!). Palveluksen päättyessä olin noin 3000 euroa miinuksella (onneksi velkaa oli tehty vain porukoille joten takaisinmaksuehdot olivat hyvinkin joustavat). Tuli huomattua, että vaikka olenkin suhteellisen aktiivisesti pyrkinyt taistelemaan elintasoinflaatiota vastaan (poislukien oma matkustelu joka nyt on tavallaan sellaista henkistä sijoittamista omaan itseensä) niin eipä sitä kuitenkaan pystynyt muuttamaan kulutuskäyttäytymistään tietyissä asioissa vaikka tiesi ettei olisi ollut varaa. Toisaalta tieto siitä, että pystyn varmasti maksamaan kaiken takaisin alensi kynnystä hyödyntää vanhempia luoton antajana. Velat on jo aikoja sitten maksettu ja laiskan pulskea elintaso taas saavutettu, joten hengissä onneksi selvittiin vaikka välillä kyllä ketutti huolella oma rahojen hassaaminen.

Mihin kaikkeen sitten rahaa kuluu palveluksen aikana jos ei omia idioottimaisia ostoksia oteta huomioon?

Itselläni kaikki laskut pyörivät normaalisti ja ne piti rahoittaa omasta pussista. Asuntolainan lyhennys, vastike, sähkö, puhelin, matkakortti, vakuutukset. RUOKA. Kotiin tullessa jääkaapissa odotti vain kirkas valo. Kahden päivän lomalle oli turha ostaa jääkaappiin mitään mikä olisi jäänyt sinne viikoksi homehtumaan. Mitään suuria ruoka-annoksia oli siis turha valmistaa sillä niitä ei olisi kerennyt syömään. Ja se, että ylipäätänsä olisi siinä hermoraunion tilassa edes jaksanut pahemmin ruveta kokkailemaan mitään olisi myös ollut jo liikaa vaadittua. Monesti tuli siis syötyä noutoruokaa joka tietenkin on aina kalliimpaa. Ette kuule tiedäkään kuinka onnellisia possuja ovat ne jotka pääsevät äidin ja isän ruokapatojen ääreen joka viikonloppu!


Lisäksi oma karkin ja suklaan kulutus kasvoi aivan järkyttäviin mittoihin palveluksen aikana. Sokerihumala oli kavala keino pitää itseään kasassa ja siihen hassahti hyvin helposti. Suklaapatukka omaksi palkinnoksi, piristämään, auttaa jaksamaan, oli pahaa ruokaa, oli paska päivä, oli hyvä päivä... Itse en sotkun ryöstöhintoja suostunut maksamaan vaan kannoin kaikki namit lomilta mukaani kassulle. Mutta näinkin niihin sai kulumaan paljon rahaa. Ja koska olen tällainen gourmee-herkkuperse niin jokaiseen harjoitukseen (ja niitähän oli lopussa joka viikko) piti ostaa omia ruokia n. 30-50 eurolla/harjoitus ettei yllättävä nälkäkuolema olisi korjannut sotilasta ennen aikojaan.


Lopuksi, mitä vaihtoehtoja palvelukseen menevällä asuntovelallisella siis on?

1. Säästä, säästä ja säästä

Säästä itsellesi kunnon potti jo ennen palvelusta. Laske tulot ja menot niin tiedät paljonko jää vajaata väliin. Älä aliarvoi menojasi, ennemminkin liioittele niitä ja varaa vähän ekstraa vielä päälle.

2. Hae sotilasavustusta

Sotilasavustusta on mahdollista saada ainakin vastikkeeseen ja asuntolainan korkoihin. Sekä tietenkin sähkölaskuun ja vesilaskuun.

Itselleni tämä ei ollut vaihtoehto sillä sotilasavustuksen määrää vähentää niin ansio- kuin pääomatulot joita sain molempia tasaisesti vuoden aikana. Kävin lomilla tekemässä muutamia työvuoroja ja itselläni asui myös vuokralainen koko palveluksen ajan toisessa makuuhuoneessa jolta sain tuloja vuokran muodossa. 1 € tuloja on 1 € vähemmän sotilasavustusta. En olisi saanut sitä euroakaan.

3. Ota lyhennysvapaata

Pankista saa lyhennysvapaata jolloin maksettavaksi jää vain lainan korot (ja näihin on mahdollista saada sitten sotilasavustusta). Ikävää on vain se, että kun lainan ehtoja mennään sorkkimaan niin se maksaa usein. Itse en jaksanut lähteä tälle tielle vaikka tottakai jälkikäteen voisi kysyä, että olisiko kenties kannattanut.


Mutta kyllä vuodesta selviää vaikka se tiukkaa tekeekin. Olen kyllä mielenkiinnolla seurannut aina välillä eri medioista putkahtavia Varusmiesliiton avauksia sen suhteen, että varusmiehen tukiin sekä vuoden mittaiseen tulonmenetykseen kiinnitettäisiin enemmän huomiota. Se on kuulkaas kuitenkin niin, että jokainen vuoden palveluksessa ollut menettää abouttiarallaa 24-30 000 euroa (arvio vuoden tuloista) sillä, että lähtee metsään leikkimään sotaa. Ehkä nuori ei sitä niin osaa ajatella, mutta näin vanhemmiten se on jo todella tietoinen päätös siitä, että oma taloudellinen tilanne kokee totaalisen hävityksen vuodeksi. Ja täytyy vielä lopuksi sanoa, että jos joku työtön tai opiskelija alkaa inisemään omasta köyhästä elämästään ja rahan puutteesta niin ei kyllä armoa heru tästä suunnasta. Tervemenoa varusmieheksi, siinä vasta päästäänkin minimaalisiin tuloihin käsiksi. 

Varusmiesten päivärahat ovat seuraavanlaiset:
  • 5,10 euroa (1–165 pv)
  • 8,50 euroa (166–255 pv) ja
  • 11,90 euroa (256–347 pv)
Lisäksi naisille maksetaan 0,50 e/päivä kattamaan niitä varusteita joita Puolustusvoimat eivät tarjoa.
Kuukaudessa nämä määrät tekevät:

  • 153 euroa, naisilla 168 euroa
  • 255 euroa, naisilla 273 euroa
  • 357 euroa, naisilla 372 euroa
 Champagne showers!

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

VIETNAM FLASHBACKS


Täällä on kesä! Ihkaoikea, reisiä hiostuttava ja suoraan silmiin porottava kesä. Toukokuun toisella viikolla, kuka olisi uskonut? (en ainakaan minä kun muistelen, että viime vuonna tähän aikaan pidin vielä pakkastakkia aamuisin metsässä harjoituksen aikana). Nyt olisi se hetki kun pitäisi kirmata niityllä, ottaa aurinkoa ja nähdä ihmisiä, toisin sanoen siis elää täyttä elämää.


Joten ei ihme jos omatunto soimaa kun suurin osa viikonlopun ajasta tuli vietettyä sisällä tietokoneruudun valossa. Mutta kun yksi tentti on aivan pakko pakko saada suoritettua läpi ensi viikolla eikä muistiinpanot odota. Joten näppiksen on sauhuttava. Ja tästä kaikesta tulikin sitten vahva fiilis, että tämä on kuulkaas koettu ennenkin. Ei ole ensimmäinen kerta kun näen elämän lipuvan silmien ohitse samalla kun kyttyrä niskassa kasvaa epäergonomisen tietokone-asennon vuoksi. 

Nämä aiemmat flashbackit liittyvät molemmat politiikan tutkimuksen pääsykokeisiin lukemiseen, nekin kun sijoittuvat tähän vuoden prime timeen, ihanaan kesän alkuun. Vuonna 2013 yritin tiristellä kolmessa viikossa pääsykoemateriaalin läpi ja taisin kokeissa jäädä yhden pisteen päähän sisään pääsemisestä. Silloin asuin Tammelassa ja yritin yhdistää työn ja huvin lukemalla pääsykoematskua Osmonpuistossa. Vuoden 2014 keväänä oli sama rutistus edessä, tosin tällä kertaa aika maksimoitiin ja luku-urakka kesti 3 kk (ja tämän ansiosta sitä vaan liidettiin pääsykokeiden läpi suoraan sisään). Tällöin lukeminen tapahtui Bangkokissa, helvetin kuumassa hotellihuoneessa Pepsi Maxin ja True Bloodin tuotantokausien voimalla (jotka oli tietty ostettu piraattiversioina läheisen 7 Elevenin edestä). 


The struggle is real, oli todettava kun muut vaihtarit elivät nuoruutensa parasta aikaa samalla kun ite väänsi muistikortteja tärkeistä termeistä ja henkilöistä. Mutta joskus työn on mentävä huvin edelle ja joskus on tehtävä uhrauksia jotta voi saavuttaa unelmiaan. Yksi läheisimmistä ystävistäni elää juuri hieman samanlaista vaihetta omassa elämässään: hän on vaihdossa Slovakiassa ja viimeistelee samalla graduaan joka on pakko tehdä valmiiksi ensi viikolla. I feel you, buddy! Matkustan helluntaiksi paikan päälle toteamaan vaatiiko tilanne suunnattoman määrän alkoholia joko a) juhlistamaan ajoissa palautettua gradua tai sitten b) hukuttamaan muistot siitä ettei gradu valmistunutkaan ajoissa ja elämä valuu nyt viemäristä alas. Kävi miten kävi, tukena ollaan!

Ja toivotaan tietenkin, että aurinkoiset päivät jatkuvat myöhemminkin.


torstai 10. toukokuuta 2018

FAT IN BANKOK GOES WALES


Kuten otsikostakin voi jo päätellä: jotain on tapahtumassa.
Meikäläinen nimittäin olisi lähdössä taas vaihto-opiskelemaan!


Hain täydennyshaussa Erasmus-vaihtoon maaliskuussa. Pitkällisen pohdinnan jälkeen (ja lurkattuani kaikki vielä vapaana olevat kohteet) päädyin hakemaan kolmeen brittiläiseen yliopistoon ja viimeisenä oljenkortena Maltan yliopistoon.  Kyllä oli possulla ihmettelemistä kun sain muutaman viikon jännäilyn jälkeen tietää, että pääsin ensimmäiseen hakupaikkaani, Walesissa sijaitsevaan Aberystwyth Universityyn. Jeah!


MITÄ

Kuten aiemmissakin opinnoissa, oli myös tässä päivänselvää, että vaihtoon hakisin ja lähtisin. Aluksi mietin, että haen sitten ensi vuonna kun on enemmän opintoja kasassa. Tajusin kuitenkin pian, että vaihtoprosessin ollessa niin pitkä, haku pitäisikin suorittaa jo nyt ettei sitten myöhemmin tule kiire. Eli ei muuta kuin hakemusta rustaamaan ensimmäisessä täydennyshaussa. Koska Tamkissa halusin lähteä maailman ääriin (no ok, ihan Bangkokiin vaan), oli nyt omasta mielestäni sopivaa jäädä vuorostaan Eurooppaan.

Erasmus-vaihto on tehty mukavan helpoksi ja mikä tärkeintä, ohjelmassa jää helposti (meinasin kirjoittaa aina, mutta en tiedä onko aina niin) paikkoja täyttämättä. Oma strategia olikin sellainen, että odotin kiltisti mitä paikkoja jäisi yli varsinaisessa haussa ja hain näihin "jämäpaikkoihin" joihin muut eivät halunneet mennä. Toisen roska on mun aarre. Erasmus-hakuun sai valita viisi eri paikkaa ja jokaiseen piti tehdä oma motivaatiokirje. Hakemus ja kaikki liitteet täytettiin erillisen portaalin kautta sähköisesti ja ohjelma kertoi tarkkaan aina seuraavan vaiheen. Motivaatiokirjeiden lisäksi tarvittiin opintorekisteriote, passikuva sekä opintosuunnitelma jokaista yliopistoa varten. Siihen menikin eniten aikaa kun haravoin yliopistojen sivuja läpi ja koitin bongailla tulevia kursseja joita haluaisin suorittaa. Ymmärtääkseni monet saattavat tehdä tämän aika suuripiirteisesti, mutta mulle oli oikeasti tärkeää löytää mielenkiintoisia kursseja vaihdon ajaksi (koska kun muut lähtee Erasmus-vaihtoon ryyppäämään niin mä lähdenkin sinne oikeasti opiskelemaan, hahaha!).


MISSÄ

Kun hain vaihtoon Bangkokiin, halusin nimenomaan kauas, jonnekin hyvin erilaiseen paikkaan sekä mahdollisuuden matkustaa niin paljon kuin pystyn. Tällä kertaa tavoitteet olivat melkein päinvastaiset, syytän vanhenemista ja laiskistumista. Ajattelin, että tämän vaihdon avainteemat ovat helppous ja yksinkertaisuus. Täydennyshaun vapaita paikkoja lähdin purkamaan omaan sekalaiseen tyyliini, joka meni kutakuinkin näin:

Pohdin ensin, pitäisikö sittenkin koittaa lähteä mahdollisimman kauas ja haastaa itseä vähän lisää. Tähän Turkki olisi mainio kohde. Mutta lukiessani siellä olleiden vaihtoraportteja alkoi laiskanpulskea olemukseni tuntemaan tuskaisaa epämukavuutta. Turkissa pitäisi asunto löytää itse, kampus olisi jossain huitsin huttulassa ja matkustaa saattaisi joutua yli tunnin yhteen suuntaan. 25-vuotias minä olisi hihkaissut Adventure! mutta 30-vuotias minä totesi vain, että aivan liikaa vaivaa. Yksi kuuma ja sekava Bangkok riittäisi. Seuraavaksi huitaisin listalta kaikki Saksan ja Ranskan kieliset paikat sillä en osaa kumpaakaan kieltä. Italiaa harkitsin jo vakavasti (koska halusin päästä syömään hyvää ruokaa), mutta totesin, että sitäkin varten olisi ehkä loppujen lopuksi hyvä oltava jotain mielenkiintoa kielen oppimista kohtaan eikä hatarien alkeiden tavaaminen ennen niiden myöhempää unohtamista (kuten on käynyt itsellä espanjan, latinan, japanin, thain ja arabian suhteen) tuntunut tässä kohtaa tehokkaalta ratkaisulta. 

Tämän kautta päädyinkin sitten tutkailemaan Britannian yliopistoja "sillä silmällä". Plussaa oli tuttu maa (tosin vain matkustelun ja kaverilla majailun kautta), hyvät yliopistot, "helppo" kieli sekä kampuselämä (kämppä yliopiston alueella). Lisäksi siskoni ja yksi parhaimmista ystävistäni asuvat maassa (tosin Lontoossa). Miinuksena sitten taas tietty kova hintataso ja erityisesti asumisen hinnakkuus.  Ja tässä kohtaa joku varmasti huutaa, että hetkinen. Siis hetkinen! Eikös Britanniaan ole juurikin todella vaikeaa päästä koska kaikki haluavat sinne? Näin itsekin luulin ja näin myös luin muiden ihmisten vaihtoraporteista. Mutta sitten tajusin, että tässä kävi aivan samalla tavalla kuin aikoinaan Bangkokin suhteen. Kun joka tuutista rummutetaan, että sinne on mahdotonta päästä ei ihmiset loppujen lopuksi uskalla edes yrittää. Ja sitten jääkin monta paikkaa täyttämättä minne tällainen hidas rotta pääseekin luikertelemaan sisään. Eli tästä opimme sen, että aina kannattaa yrittää.

Syyt miksi valitsin Aberin ensimmäiseksi kohteekseni olivat sen sijainti, yliopiston "asema" ja tarjotut kurssit. Aber sijaitsee  Walesissa länsirannikolla meren rannalla ja tätä piskuista, noin 13 000 asukkaan yliopistokaupunkia ympäröivät vuoret. Monet aiemmat vaihtarit harmittelivat sijainnin syrjäisyyttä, mutta itselleni se oli suuri plussa. Saisi rauhassa tutustua paikkaan ja tehdä lähiretkiä ympäristöön eikä olisi paineita sinkoilla ympäri maita ja mantuja. Samalla voisi keskittyä kunnolla opiskeluun ja vain olemiseen. Paikka vastasi täydellisesti omaan tarpeeseen hieman hitaammasta olemisesta ja matkustelusta. Ja lisäksi yliopistolla on vaelluskerho. Do I need to say more? 

Aberystwyth Universityyn perustettiin aikoinaan maailman ensimmäinen kansainvälisen politiikan oppituoli vuonna 1919. Meidän kv-politiikan johdantokurssi oikeastaan alkoi tällä tiedolla ja sillä, että proffamme oli opiskellut kyseisessä paikassa. Tällainen nippelitieto onkin omiaan iskemään tietynlaisen "legendan" leiman paikkaan. Tottakai juuri sinäkin haluat opiskella maailman ensimmäisessä kv-politiikan tiedekunnassa! Kursseja oli tarjolla monestakin eri kv-politiikan kandiohjelmasta, oli tarjolla esimerkiksi tiedustelua, strategiaa ja sotilaallista historiaa. Jos voisi valita niin opiskelisin näitä kaikkia. Omaan study planiin valitsin kolme kolme kurssia tiedustelun puolelta (yksi kurssi on 10 op joten ei voi olla kuin vain max 3 kurssia, nyyh) ja tarkemmat kurssivalinnat saa selville lopullisesti vasta paikan päällä. 

MILLOIN

Vaihtoni on keväällä 2019 ja kestää kevätlukukauden. Loppujen lopuksi siis vain noin 5 kk pyrähdys muille maille. Tämä vaihtoehto tarjoaa itselle hyvän mahdollisuuden niin rahan keräämiseen vaihtoa varten kuin myös pakollisten opintojen suorittamisen syksyllä. Kun tähän saakka oma yliopisto-opiskelu on ollut enemmän kirjekurssi-tyylistä pakertamista niin nyt syksyllä olisi tarkoitus rutistaa mahdollisimman monta pakollista läsnäoloa vaativaa kurssia kasaan ja saada ne vihdoinkin "pois alta". Jos vaihdon pitäminen mielessä olisi se viimeinen potku persuuksiin joka saisi vipinää kinttuihin? 



All in all, I`m a happy hippo!