perjantai 30. joulukuuta 2011

Eka päivä Bangkokissa

7.3.11 Saavuin ekan kerran Taikamaahan S:n ja M:n kanssa. Vaikka meillä oli suora Finskin lento mestoille, päätettiin jo Suomessa, että vietetään eka päivä Bangkokissa ja vasta sitten lähdetään rullaileen etelää kohti. Tämä oli todella hyvä päätös, sillä kaiken jännäilyn, edellisen yön Pacifiquen sekä valvotun lennon (+ 3 hyvän leffan) jälkeen olo oli vähemmän raikas ja freesi. M oli löytänyt ja buukannut meille hotellin ihan MBK-ostoskeskuksen vierestä. Hotelli ei muuten ollut mikään paha, me vaan satuttiin saamaan se kaikista paskin huone. Ikkunan vieressä BTS:n pysäkki (onnekkaat matkustajat saattoivat bongata tissit!) sekä partsilla rikkinäinen, kauheeta älämölöä pitävä tuuletin joka rämisi koko yön.





Pikaisen siistiytymisen jälkeen eräjormat lähtivät suunnistamaan kohti ryönäparatiisia ja kulutuksen mekkaa eli MBK:ta. Ovista kun päästiin sisälle niin meitä vastassa oli heti ties mitä ihania ruokapaikkoja. Päädyttiin Shabu Shiin, sillä niillä oli tosi hyvä lounastarjous, sai syödä muistaakseni 2h niin paljon kuin jaksoi ja maksoi sen muutaman euron. Siellä oli myös nuo liukuhihnalautaset mihin kokit laittoivat tuoreita ruokia meille läskeille napattavaks! Saatiin vuoronumero ja jouduttiin venaileen melkein tunti ennenkuin päästiin syömään. Ois aika monet big macit kerenny siinäkin ajassa hotkaiseen... Mutta tuolla oli liukuhihna. Eli odottaminen kannatti. Selkeästi.




Jokaisessa pöydässä oli tyhjä kolo minne tuotiin kiehuva pata. Asiakkaat sai sitten napata haluamansa sapuskat liukuhihnalta ja kipata kiehuvaan veteen. Uutuuden viehätyksen jälkeen tajuttiin, ettei toi ny niin yyberhelmee ollutkaan. Sivupöydästä saatavat sushitkin oli sellaista tusinakamaa. Tulipahan testattua ja kyllä siellä maha tuli täyteen. Tankkauksen jälkeen olikin sit vuoro kohdistaa huomio ryönän hamstraamiseen.


Näin jälkikäteen kun ei ole niin neonvalojen ja muovin sokaisema voi vaan todeta, että onpa harvinaisen iso paikka täynnä paskaa. Just sellasta turisti-EdHardy-ryönää ja Lacoste-krokopaitoja pullollaan. Tuolloin sitä ei vaan tajunnut kun kaikki oli niin uutta ja jännää ja sitä vaan säntäili liikkeestä toiseen ja heitti Bahteja ilmaan ja nauroi hysteerisesti kun sai jostakin tingattua 50 Bahtia pois. Wuhuu! Suurin osa tuolta keskuksesta ostettuja rääsyjä on jo kirpparilla myyty.

Mutta ei kaikki nyt ihan hirveetä ollut. M sai ostettua kameraansa isomman muistikortin, S osti tosi halvan ja hyväksi jo todetun rinkan tuolta sekä mä ostin... no mä olin se joka osti sitä paskaa sieltä. Tuolta kyllä löytyivät helmeimmät sandaalit koskaan jotka sitten Koh Samuilla joku onneton hippi päätti pölliä meidän bungalowin terassilta...stna.

Kun lähettiin rullaileen takasin hotellille päin niin ulkona oli tullut jo pimeää ja siihen nurkille oli ilmaantunut täti myymään ties minkälaista mekkoa kadunkulmaan. Ne oli oikeesti tosi kivoja ja käytännöllisiä mekkoja! Ostin kolme (tai neljä) ja olis voinu ostaa enemmänkin. Siinä kohtaa alkoi jo tajuaan kuinka turha toi MBK oli.

Päätettiin vielä ekan päivän kunniaksi mennä johonkin rauhalliseen baariin istumaan ja fiilisteleen. Ongelmana oli, ettei meillä kellään ollut hajuakaan siitä, minne pitäisi suunnistaa. Sitten tehtiinkin se Los Turismosien eka virhe suuressa kaupungissa: annettiin Tuktuk-kuljettajan viedä meidät johonkin "hyvään paikkaan". Mut siis katsokaa nyt tota kuvaakin. Osaako sitä epäillä, että tollanen Osku Orava ei ookkaan se iloinen veijari, joka hyvää hyvyyttään auttaa kolme falangimuijaa Bangkokin yössä?

.
Joo o, EIPÄ! Kuski kruisaa jonkun gheton läpi ja torveaan tööttäämällä saapuu skämäsen baarin pihaan ja meidät ympäröi mustat miehet silmät kiiluen kun valkosta fallelihaa vilahtaa tuktukin hämäryydessä. Suprise buttsechs! Saatiin jotenkin ittemme pois sieltä pinteestä ja mitäs sitten? No, ei täs mitään, annetaan ton samaisen kuskin viedä meidät johki toiseen paikkaan! (Jälkikäteen miettii et oltiiks me tyhmii vai vitun tyhmii ja voi vaan sanoa, että oltiin IHAN SAATANAN VITUN TYHMII!!!!). Kolme kertaa se koitti saada meijät johki "kivaan" paikkaan ja lopulta me sit tajuttiin, ettei tästä hommasta nyt tuu mitään ja kadottiin jonnekin kujalle ja lähettiin itte ettii parempia huudeja. Lisäjännityksenä tottakai ton samaisen kuskin välttelyä sillä se jäi nurkille pyöriin ja väijyyn että missä mennään.

Elämä on oisteri ja niin pois päin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nyt sitä kommenttia!