maanantai 31. joulukuuta 2012

Hyvää uutta vuotta 2013!

Kun muut juhlii niin meikäläinen on töissä. Nakki loppuu klo 23 ja on pieni mahdollisuus vielä juhlistaa vanhaa vuotta ja toivottaa uusi tervetulleeksi kunhan vaan taksit liikkuu. Sen näämme illalla.

lauantai 29. joulukuuta 2012

In the year 2012!

Piti tää heti pöltsätä Sannan blogista ja täytellä oma versio vielä kun vuotta 2012 riittää. Kaikki missä pääsee miettimään omia syntejä syviä kiinnostaa, sillä kukapa nyt ei haluaisi kirjoitella mielenkiintoisimmasta aiheesta evöör, omasta itsestä siis!


IHMISSUHTEET:

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
Kaksi aivan uutta ystävää ja elämäni pelastajaa ovat ehdottomasti reissussa tavatut S ja N! Oon maailman huonoin pitämään yhteyttä ihmisiin muuten kuin koneen välityksellä ja nyt pitää oikeasti nähdä vähän effordia, että yhteys pysyy auki. Sillä me kohtaamme vielä! Uusia ystäviä tuli myös kv-tuutorina ollessa sekä netin ihmeellisessä maailmassa seikkailessa. Sannan tapasinkin sitten Bangkokissa ja erään Katariinan tapaan ensi tammikuussa. Lisäksi lähennyin paljon tiettyjen viime vuoden luokkakavereiden kanssa.

2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?
Kokeilin sukeltamista Thaimaassa (oli aikas jännää), olin muuttamassa Thaimaaseen asumaan, mutta se ei sitten mennytkään niinkuin suunnittelin... Järjestin isot läksiäisjuhlat ystävilleni, olin kv-tuutorina, opiskelin avoimessa yliopistossa ja opiskelin Thain kieltä. Kyllä näitä nyt on! Aloitin Thai-nyrkkeilyn, dancehallin ja cross trainingin :)

3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
Peräti 6 viikkoa nyt!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! *Maljannosto ihan itselleni*

4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
Kesällä pyöräilyt reeneihin ja takaisin, Skrillexin keikka Birminghamissa, Bangkokissa seikkailemiset, omat läksiäiset, Lontoon Clapham ja Ida, Maarit ja Leena Londonis, oma hanimussukkamöö ja jokaikinen sen kanssa vietetty sekuntti (mä tapan teidät tällä imelyydellä!).

5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
En onneksi! Muutama vuosi sitten meni välit poikki erään hyvän ystävän kanssa monista eri asioista johtuen, enkä enää ikinä halua tehää samaa virhettä, että antaa asioiden ajautua noin pahaan jamaan. Onneksi saatiin homma selvitettyä sitten loppujen lopuksi, mutta kyllä siinä meni aikaa. Olen huomannut, että olen täydellinen nysverö mitä tulee siihen, että iskee sen kebabin seinään kavereiden kanssa. Jos alkaa jokin juttu vaivaamaan niin se on sitten jo suht. iso asia ja koska se on niin pinnassa, en voi ottaa sitä puheeksi kun en osaa siinä kohtaa vain sanoa asian asiana ja käsitellä sitä normaalisti, vaan tunteet velloo joka suuntaan. Mun on pakko ensin sulatella asiaa ja antaa pahimman terän kadota ennenkuin uskallan nostaa kissimirrin pöydälle.

MINÄ:

1. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
Kun ei katkeruuteen voinutkaan kuolla... 
Siinä mielessä olen ihan vuoden aikana havainnut muutoksia, että musta on tullut entistä lungimpi ja mukavuudenhaluisempi. Tai laiskempi ja kunnianhimoton, miten sen ikinä haluaa ottaa. Mä annan itelleni nykyään paljon enemmän anteeksi kaikkea, eritoten siis tuota laiskottelua. Vielä pitäisi ehkä jonkin verran panostaa tuohon omaan ulosantiin niin, ettei mummot vapise ja asfalttimiehet punastele kun meikäläinen kertoo kovaan ääneen ihmisruumiin hauskuuksista.

2. Oletko lihonut?
Paino on pysynyt aikalailla samana, mutta lihakset hävisi kyllä mallikkaasti kesän jälkeen. Tammikuussa alkaa taas kunnon kuntopiiri 2013.

3. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
Varmaan erääseen hotelliin Koh Changin saarella...
:D

4. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
EN! Mä vasta harjoittelen yksin ulkonasyömisen jaloa taitoa!

5. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
Tiimitatuoinnin jalkaan Vietnamissa.


RANDOM:
1. Kuka oli paras uusi tuttavuus?

Vaihto-opiskelijani Kenan oli aika hulvaton ja reissussa tuli bondattua Sandran kanssa.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?
En tehnyt niitä niin ei tarvitse sitten pettyä ;D

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Tuli poikaa ja kaksostyttöä.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei. Huh.

5. Missä maissa kävit?
Tammikuu: Thaimaa
Helmikuu: Englanti
Elokuu: Englanti
Syyskuu: Viro
Lokakuu: Thaimaa, Vietnam ja Kambodia
(miks tuntuu ettei silti matkustellut tarpeeks???)

6. Mitä haluaisit vuodelta 2013 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2012?
SEN PIDEMPIAIKASEN ULKOMAILLAOLON! Että jos tää vaihtoon lähteminen nyt vaikka nyt onnistus.

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2012?
15.9 ja 6.10

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
Toimiva parisuhde (taitaa olla tän koko elämän suurin saavutus oikeesti :D). Ja joo, oon ihan kauhee lame ass mother fucker tällä hetkellä, mutta oon oikeesti vaan niin saakelin innoissani tästä. Voisihan tänne laittaa kyllä senkin, että suuri saavutus oli myös koulun kanssa läpi taisteltu työharjoittelu 2. vuonna, mutta koska me kaikki tiedetään miten siinä kävi, niin tarinan loppu vähän hämärtää myös tarinan alun eeppisyyttä.

9. …ja suurin epäonnistuminen?
No se työharjoittelu? Tosin jos se ei olis epäonnistunu niin ei olisi tullut tuota mun onnistumista. Jänniä juttuja nää elämän kiemurat. Ja kyllä mä ennemmin tän näin päin otan niin tylsältä ja mälsältä kuin se ehkä kuulostaakin.

10. Kärsitkö vammoista?
You name it. Heti kun liikuntaa harrastaa vähän enemmän tosissaan niin alkaa paikat mennä ihan paskaks. Tuli käytyä urheiluhierojalla, fyssarilla, lääkärillä ja hammaslääkärillä. Onneks mitään ylitsepääsemättömän suurta tapahtunut, enemminkin järkyttävää lihasjäykkyyttä ja stressistä johtuvia lieveilmiöitä kuten migreeniä.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Asunto, I phone, lentoliput.

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
Kaikkien kavereiden, jotka jaksaa vuodesta toiseen kuunnella mun hajoiluja :D Ja oma käytös koulun suhteen, eli oon saanut (tosin ilman mitään suurempia yrityksiä) kaikki kunnialla läpi ja suoritin vähän ekstraakin.

13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
Oma käyttäytyminen ja demonit mun sisällä.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Ruuan jälkeen matkustelu. Valitettavasti tuohon matkusteluun mahtuu aivan liikaa shoppailua ja se oikeesti olisi sellanen juttu mitä pitäis suomia pois. Ettei kaikki raha mee rätteihin. Olisi paljon enemmän rahhoo siihen itse asiaankin jos turhanpäiväinen rätinmetsästys jäisi pois aikataulusta.

15. Mistä innostuit eniten?
Keväällä työharjoittelusta, nyt talvella J:stä.

16. Vuoden 2012 ihmiset:
Juuserii!

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
Onnellisempi. Viime vuonna tähän aikaan oli niin paljon enemmän epätietoisuutta kaikkien koulujuttujen  sekä elämän käytännönjärjestelyiden kanssa. Sekä meijän perheessä räjähti muutama pommi justiinsa tässä vuoden vaihteessa ja oli aika haipakkaa aikaa kaikin puolin.

18. Lihavampi vai laihempi?
Samalla mennään. Vähemmän lihaksikas ja venyvä.

19. Rikkaampi vai köyhempi?
Tilin saldoja ei kannata edes mennä vilkaiseen kun velkaa löytyy loppuelämäksi! Mutta jos rikkautta mitataan jollain muillakin indikaattoreilla kuin saldon positiivisuudella tai negatiivisuudella niin ehdottomasti rikkaampi.

20. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
Matkustella? Tää on tosi tyhmä heitto, mutta myös töitä. Kiitos Kelan (tai kiitos oman elämäntilanteen, miten sen ikinä asetteleekaan) en elokuun jälkeen saanut käydä töissä. Toisaalta tollanen pidempi laiskottelujakso oli myös tavallaan tosi jees kun ihan nuoresta saakka oon aina painanu niska limassa töitä, töitä, töitää, ja nyt sai kerrankin olla, mutta oon ihminen joka muuttuu ameebaksi ilman pientä stressiä. Töitä tekemällä olisin saanut myös enemmän rahaa säästöön/matkoihin, nyt on vaan rahaa palanut ja lainat kasvanu.

21. …entä vähemmän?
Ehkä se shoppailu. Alkaa jo hieman itseäkin ärsyttämään se täydellinen aivottomuus kun pääsee polttaan rahaa.
 
22. Miten vietit joulun?
Kävin porukoilla ja olin himpulassa. En silleen jaksa viettää mitään joulua. Laiskottelen vaan koko ajan.

23. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
Never regret! Ei sitä tässä oltaisi jos jotain muuttaisi menneisyydestä.

24. Rakastuitko vuonna 2012?
Meneekö jo ihan totaalisen imelyysrajan ylitse jos vastaan kyllä?

25. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
Aito leidi ei koskaan kerro.

26. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
Tv:tä mulla ei ole, mutta tänä vuonna tuli seurattua True Bloodin 5. kautta, joka oli ihan paska, Game of Thronesia, joka oli taas aivan älyttömän hyvä sekä Jersey Shoree, joka on vaan niin eeppinen.

27. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
Ketään ei kannata vihata ja tuhlata omia voimia siihen.

28. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Luin kesällä monen vuoden tauon jälkeen David Eddingsin Belgarionin tarun ja Mallorean tarun. Ne on hyviä aina!

29. …entä musiikillinen löytö?
Ainakin Lana Del Rey ja Ellie Goulding.

30. Mitä halusit ja sait?
Tähän voisi sanoa, että vuosi oli sellaista luopumisen kautta saatua tavaraa/ainetta/hyödykettä/asiaa. Mikään ei tullut ilmaiseksi.

31. Mitä halusit, muttet saanut?
Nyt vuoden lopussa olisin halunnut jonkun uuden työpaikan (kävin Ikeassa haastattelussakin, mutta sitten niistä ei kuulunut mitään vaikka kaikille PITÄISI ilmoittaa tuloksista), joka olisi vähän tuonut jotain uutta jännää arkeen. Mutta oon kyllä ihan tyytyväinen, että on ne varastotyöt, vois sitä hullumminkin olla.

32. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
Prometheus ja Bätmäni.

33. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
Kalenterin mukaan en sitten yhtään mitään :D  Kävin varmasti porukoilla syömässä ja taisin kämppiksen kanssa käydä kahvilla.

34. Ketä kaipasit?
En ketään.

35. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
Oma vammanen huumorintaju. Ilman sitä ei oltais pitkälle pötkitty tän oman tuurin kanssa.


MUUTA:

1. Oletko joutunut tappeluun?
Thaimaassa tammikuussa oli pientä hämminkiä...

2. Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana?
Jotkut säännöt on tehty rikottaviksi, mutta kyllä sitä yleisellä tasolla ollaan pysytty kaidalla tiellä.

3. Oletko juonut ”perseitä”?
En edes muista. Harvoin juon niin paljon, että olisin khännishäää. Ja jos oonkin niin sitähän ei kukaan muu huomaa kun oon niin hyvä under cover-känniläinen.

4. Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin?
No no no! Kaikesta oppii jotakin ja kyllä ne paskatkin tapahtumat muovaa susta sellaisen kuin nyt olet.


tiistai 25. joulukuuta 2012

My Cave

Tässä joulun alla oon pikkuhiljaa laitellut tätä omaa luolaa kuntoon. Vanhalta työkaverilta sain ilmaiseksi jenkkiksen hänen lähdettyä ulkomaille töihin ja tietsikkapöytä sekä tv-hylly tuli raahattua Ikeasta. Mun vanhat huonekalut olisi ollut mahdotonta kaivaa ullakolta kaiken roinan alta esiin + tää huone on niin minimaalinen, ettei tänne tän valtamerialuksen (sängyn) lisäksi oikein mitään mahdu. Datanurkka, tv-nurkka ja sänkynurkka. Kaikki mitä katkeroituva myöhäisteini tarvitsee! Oon röyhkee ja tungen vaatehuoneen täyteen omaa roinaani sekä perustan olohuoneeseen ompelu-sweatshopin. 

Toisaalta tuntuu niin turhalta hakea ullakolta kaikkee pikkukamaa tänne takaisin. Pikkuhiljaa oon melkein 1/3 tavaroista raahannut sieltä pois ja tiedän jo nyt kuinka maksimaalista se vitutus on sitten ennen lähtöä, kun kaikki taas pitää pakata ja viedä ullakolle. Mutta ei sitä ihan kahdella tavaralla pärjää ja puoli vuotta on myös suhteellisen pitkä aika, niin ei auta muu kuin nöyränä odottaa tuomionpäivää.

Tänään sain vihdoinkin pakotettua itseni tekemään yhden koulutehtävän loppuun ja innoissani olin jo palauttamassa sitä nettiin kun huomasin, että Tamkin järjestelmä on kaatunut/ei toimi. Että ei sitten. Siihen jäi seuraavan tehtävän alottaminen kun kaikki materiaali on Tabulassa. Mun tekis ihan älyttömästi mieli vaan kattoo Hopeanuolta, mutta aina sivulle vilkaistuani tuurori-passi tuijottaa mua syyttävästi takaisin. Jos jostain saisin voimia valettua itseeni, että voisin oksentaa englanniksi raportin wordiin...
Ah, joulu! Tekemättömyyden rauhaisa tyyssija.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Vaihtoon!

Kaksi päivää sitten meinasin saada pienen sydänkohtauksen kun sähköpostissa ilmoitettiin vaihtohaun jo alkaneen! Jo nyt?!?!?! Ylläri pylläri, että odottaessaan jotain niiiin kaukana olevaa asiaa se iskeytyykin päin näköä ihan yhtäkkiä. Aika menee vaan nopeammin ja nopeammin. Onneksi aikaa on aina 1.2 saakka, mutta koska loppujen lopuksi se ei ole kuin reipas kuukausi on vihdoinkin otettava itsestään tiukka palliote ja tehtävä se perkeleen kv-tuutoriraportti .____.

Vaihtohaku on nyt ymmärtääkseni hieman muuttunut kun kaikki tapahtuu netissä, SoleMOVEn kautta. Ei enää paperitulosteita ja excel-listoja. Mähän nään jo mielessäni sen tilanteen, että oma hakemus "hukkuu" netin syövereihin enkä pääse minnekään :P Mutta pienen alkuketutuksen jälkeen toi ohjelma vaikuttaa toimivalta ja omaa hakemusta saa täytellä aina hieman eteenpäin, tallentaa ja palata siihen myöhemmin.
Thaimaasta on taas (ihanaa!) kaksi eri yliopistoa ja aiemmin täälläkin mainitut Assumption University ja Chulalongkorn University. Omaan hakemukseen ehdoton ykkönen tulee olemaan Chula, näppärällä semesteri-jaolla, siellä kun koulu alkaa suomityyliin elokuussa ja loppuu joulukuussa. Näin ei tule mitään esinahan venyttelyjä syksyn alkuun (Assumptionissa alkaa koulu lokakuussa) ja tammikuussa voisi toivottavasti jo olla tekemässä työharjoittelua (yritys numero 2, ehhehee). Muistaakseni hakemukseen saa iskeä halutessaan 5 vaihtoehtoa ja koska tää oma tuuri on niin ylitsevuotavan runsasta, mä todellakin laitan hakemuksen täyteen. Ja aseuttaudun siihen ajattelumalliin, että jos sieltä tulee joku muu kuin Thailand niin sekin on ihan jees. Aasiaan tulee kohteet kuitenkin painottumaan, sillä maanosa kiinnostaa eikä tässä alettu huvin vuoksi opiskelemaan Turun yliopistossa Aasiaopintoja ja menemään sitten vaihtoon jonnekin Sloveniaan. 

Ero Thaimaaseen tulee muissa kohteissa olemaan yllättäen raha. Ne pennit joilla Thaikuissa voi suht mukavasti leveillä eivät riitä mihinkään esim. Koreassa ja Japanissa ja ihan hirvittää ajatukset tulevasta velkavankeudesta (kun jo Thaikuissa varmasti tuun vetämään tili miinuksella). Mutta nyt ei parane nöpönuukailla sillä tämä oli aikalailla se syy miksi tonne Tamkiin lähdin opiskelemaan. The game is on!

perjantai 21. joulukuuta 2012

Työmyyrä on väsynyt elukka

Eipä täällä ole tapahtunut paljoa. Työt varastolla vetäs kyllä löysät pois heti kättelyssä kun työvuoro rullasi 14.30 alkaen aina 01.30 saakka. Kyllä tuli petiä ikävä, mutta ennemmin sitä hikoilee kerralla ja palkkapäivänä voi uida sitten eurojen seassa. Jos ne vaihtaa Vietnamin dongeiksi eka, sillä tuntiliksa ei pilviä ole hiponut koskaan, nyyh. 

Semisti ahdistaa ensi vuosi (koska oon vaan henkilö, joka ei koe olevansa oma itsensä ellei jokin asia ahdista), kun mietin miten sovittaa yhteen koulu, työ, harrastukset ja seurustelu. Koulua tulee olemaan nyt 21 nopan edestä, eli slaibailu loppuu siihen. Töissä pitäis käydä sillä en voi tukia pahemmin nostaa ja pitäisi yleisesti säästää rahaa niin maan perkeleesti ja jos nostan edes 6kk tukia niin se rahamäärä mitä saa tienata on silti naurettavan pieni. Lainaa? Taas vaihteen vuoksi. Oon pankin lempparilapsi kun killun löysässä hirressä näiden lainojeni kanssa maailman tappiin asti.

Joulu muuten menee koulujuttujen parissa sillä en ole saanut mitään aikaseks näinä kiireisinä aamuina jolloin yöunet aina tuntuu liian lyhyiltä ja työpäivät loppumattomilta.

Ps. En oo oikeesti näin down, halusin vaan valittaa jonnekin.
Pointtina varmaankin se, että päivästä kyllä loppuu tunnit kesken nyt!

Niin ja hyvää maailmanloppua!
Meikä viettää sen illalla kiskoen mustikkashotteja naamariin ihan vaan siksi, että taisin löytää edes hienoisen suomi-geenin sisuksistani ja aion hukuttaa rankan työn tuoman järkytyksen viinaan niinkuin täällä kuuluukin tehdä.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Joululoma alkoi!

Eilen oli viimeinen koulupäivä ja sen kunniaksi oli samalla viimeinen tentti: määrällinen tutkimus, aihe jota olen pakoillut Thaimaasta tulon jälkeen. Kävin yhdellä tunnilla ja sen henkisen kidutuksen jälkeen skippasin kaikki loput tunnit. Aattelin pitkään, että nyt tuli kustua omiin muroihin tulevan hylsyn muodossa kun aihe sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää aina kun sitä ajatteli. Olin varma, etten pystyisi kotona sisäistämään enää asioita enkä pääsisi mitenkään tentistä läpi. Viikon aikana sain pakotettua itteni lukemaan, aina 30 min kerralla,  (sietokyky ja aivojen uuden tiedon sisäistämisvaihe eivät kestäneet enempää) mutta tentissä sain kuin sainkin raaputettua jokaiseen kohtaan jotakin. Ja arvatkaas mitä! Sieltä tuli 4! Mikä jälleen kerran kyllä pistää ihmettelemään tätä koulusysteemiä sillä en edelleenkään pidä itseeni niin fiksuna olentona, aika laiskana oikeastaan, ja jos tällaisella perseilyn määrällä saa taas todistukseensa kiitettävän niin... fine by me! :D

Nyt alkoi siis ihanainen kolmen viikon joululoma, mikä meinaa sitä, että meikäläinen pääsee TÖIHIN! Tätä on odotettu ja kauan. Varaston hyllyrivit, kalvakka loisteputkivalo ja päättymättömät illat toimitusten seassa... ah! Ja vihdoinkin on jotain mitä elämässä odottaa, nimittäin palkkapäivää!

Muutamia kouluhommia vielä on venailemassa, mutten usko, että niissä kauaa nokka tuhise kun oma tuottavuus on saatu jälleen käyntiin. Tärkein juttu on tuutori-raportin väsäys niin, että vaihtohaun pärähtäessä käyntiin on mulla todistus venailemassa pisteiden laskua.

Hyvää joululomaa vaan kaikille!

tiistai 11. joulukuuta 2012

Ohoy Sailors!

Kuvaoksennus itsenäisyyspäivää edeltävistä seiloribileistä koulukavereiden kanssa! Tuli syötyä liikaa, juotua kaikki sinin booli (muut ei juonu...?) ja lähdettyä tyylikkäästi himaan nukkumaan klo 23. Living on the edge ja silleen... Olin juuri korkkaamassa meidän rommipulloa aatellen mielessäni "nyt tai ei koskaan!" kun Paulis ilmoitti, että kyyti odottaa alhaalla. "Se oli siis ei koskaan", korkki kiinni ja takki niskaan. Sinänsä hyvä päätös sillä lauantaina oli toiset pikkujoulut ja juodessani 5 siideriä (kyllä, VIISI) koin yhden elämäni voimattomista krapuloista. On kyllä vanhaksi tullut kun näin alkaa käymään. Olo oli hirveä ja mikä pahinta: mun ranteita särki koko päivän niin, ettei datailusta tullut mitään x____X

Muutenhan toi viiden päivän lomailu puhtaasti ei minkään parissa. Mä teen koko ajan ennätyksiä siinä, kuinka vähän ihminen voikaan saada aikaiseksi. Toisaalta, ei tässä nyt mitään älyttömiä paineita edes ole, mutta kyllä mä tykkään puuhastella kaikkee eikä vaan maata monnina sängyn pohjalla.


Nyt on ollut ihan älytön määrä kaikkia juhlia ja vaikka oonkin onnistuneesti feidannut niistä suurimman osan niin niitä vaan tulee lisää! Ei vanha enää jaksa! Onneks kohta alkaa joulun pyhät ja silloin koko Suomi kuolee hetkeks ja mä pääsen nauttimaan klaustrofobisesta suljetun paikan kammosta kun muuta puuha ei sitten olekaan tarjolla kuin sitä kotona kököttämistä :P

torstai 6. joulukuuta 2012

Wreck this journal

Meillä oli pienet seilorihenkiset pikkujoulut eilen kouluporukalla (kuvia lisäilen sitten kun saan sniikattua niitä kaverilta) ja kaikkien piti tuoda jotakin itselleen turhaa lahjaksi. Sain Pauliksen antaman lahjan, joka on tällainen jännä päiväkirja! Tää on joku juttu selkeesti, mikä pitäisi tietää, mutta josta en ite tiennyt mitään. Päiväkirjan jokaisella aukeamalla on ohje jota pitää noudattaa. Ajan kuluessa kirjasta tulee hauska muistojen (ja sotkujen) tallentaja. Aattelin tehä tän ihan kunnolla ja jos ei muuta, niin tämähän on täydellinen puuhailu luennoille kun ei kuitenkaan jaksa opettajaa kuunnella... :P
Youtubessa on videoita valmiista kirjoista ja tähän kyllä saa kulumaan aikaa jos tahtoo!

tiistai 4. joulukuuta 2012

Matka mielen syövereihin

Nämä tietynlaiset itsetuntemuksen aiheet ja pohdiskelut ovat pyörineet mun mielessä nyt jonkin aikaa kiitos nykyisen tilanteeni ihmissuhteiden viidakossa ja koska musta tuntuu, että kavereille valittaminen ei ole vieläkään vienyt mun ahdistukselta sitä suurinta terää (vaikka Paulis onkin tehnyt hyvää työtä kuunnellessaan mun itkuja) niin ripuloin tänne mieleni syvimmät kätköt. He, joita tälläinen itkumuurin rakentaminen ei kiinnosta, voivat skipata tekstin, sillä luvassa on itsesäälissä myörimistä ja ranteiden viiltelyä. No ei nyt ihan, mutta diippiä shittiä kuiteskin.

Ihmisillä on katsokaas erilaisia tunnelukkoja ja aiheesta on mahdollista tehdä testi ihan netissäkin (Testaa tunnelukkosi) ja ennenkuin joku hörähtää nauramaan, että samallahan voi testata, että "minä vuonna tulee kuolemaan", niin kannattaa huvikseen käydä tekemässä ja ihmettelemässä niitä tuloksia. Hymy saattaa hyytyä kun totuus iskeytyy moukarin lailla naamalle. Tottakai jos on onnekas persoona, eikä mitään traumoja ole kerinnyt syntymään elämän aikana niin onnittelen vilpittömästi ja olen vähän kateellinen.

Tein kyseisen testin about 1,5 vuotta sitten kun oma henkinen ahdinko oli jo sietämättömällä tasolla ja hankin myös aiheesta kirjan (jonka meinaan käydä hakemassa porukoiltani asap ja syvennyn siihen uusiksi ennennäkemättömällä raivolla). Oman käytöksen tajuaminen (sekä mahdollisia syitä sille) avasi tien ongelmien tunnistukseen sekä mahdollisuuteen ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä asioille jotain. Tai siis tehdä, ja tehdä, enemmän se oli sellaista ajatustyötä ja tiedon prosessointia, mutta uskon, että tuolla tilanteella (ja kaikella sillä paskalla, joka johti tohon pisteeseen, kiitos vaan henkilölle x) oli aika merkittävä osuus siitä, että ns. kehitykseni ihmisenä alkoi ja oma itsetuntemus kasvoi (ja sehän ei ole koskaan huono asia!). 

Syy miksi tämä homma on jälleen ajankohtaista omassa surkeassa elämässäni, on se, että tässä ollaan taas ottamassa sitä suurinta leap of faithia ja avautumassa toiselle ihmiselle sekä jopa luottamassa siihen. Sen päivänselvän syyn lisäksi (kaikki tapaamani miehet omistivat joko aaltopahvin persoonallisuuden tai saivat sekaisilla kuvitelmilla omasta jumalaisesta olemuksesta  vitutuskäyrät kattoon) miksi olen antaumuksella vanhapiikaillut tässä 2 vuotta on ollut pelko siitä, että se vanha pandoran lipas aukeaa sepposen selälleen ja kaikki vanhat kuviot toistuu uudelleen ja uudelleen. Pahempaahan vielä olisi se, että nyt jopa tietäisi mitä tapahtuu, mutta sitten vaan seisoisi ja katsoisi rekan tuloa lamaantuneena pystymättä tekemään asialle mitään. Oh glory!

Ja kuinka tässä on käynyt? No juuri niin kuin olen tässä paskat housuissa ootellut ja pelännyt. Sieltä ne vanhat tutut fiilikset on hiipinyt mieleen musertaen kaiken järjen valon alleen. Vaihtoehtoina on aika lailla se, että joko oikeesti repii sen oman perseen verille ja koittaa voittaa oman järjettömän mielen skitsofreeniset pelot tai voi alkaa etsimään huutonetistä sopivaa keinutuolia ahterinsa alle sillä hullun yksinäisen kissamummon pesti olis avoinna.

Tässä pieni lainaus hylkäämisen pelosta ja voin allekirjoittaa jokaisen lauseen tästä tekstistä. Been there done that: "Pelkäät jääväsi yksin ja luultavasti takerrut läheisiin ihmisiisi, mutta samalla karkotat heidät luotasi - pahin pelkosi on kuin itseään toteuttava ennuste. Menettämisen pelkoa seuraa luottamuksen puute joka tulee usein ilmi kontrollointina, omistushaluisuutena ja mustasukkaisuutena. Riippuvuudet voivat olla selviytymiskeinosi, joilla yksinolon aiheuttama ahdistus tuntuu siedettävämmältä. Koet suhteisiin kuuluvat tavalliset erotilanteet ahdistaviksi etkä luota siihen että suhde kestäisi erot. Tulkitset herkästi toisen tekemisiä tai tekemättä jättämisiä eroaikeiksi ja saatat ylireagoida niihin, vaikkapa siihen kun toinen ei vastaa puheluusi tai tekstiviestiisi. Vaikka suhde olisi vakaa, se luultavasti tuntuu vain väliaikaiselta - ikään kuin se olisi koko ajan vaakalaudalla. Saatat itse epätoivoissasi uhata erolla, ikään kuin testataksesi odotustasi - joko suhde nyt päättyy."
Se henkinen pahoinvointi mihin itsensä ajaa tällä hommalla on sanoinkuvaamattoman ahdistavaa ja vaikuttaa tottakai kaikkeen muuhunkin tekemiseen, koska perinteisen ämmän tavoin märehdin asiaa enkä osaa sitten nauttia mistään muustakaan. Henkilölle, joka ei omaksi onnekseen kärsi tästä mielen vajavuudesta, kuulostaa joku kännykän tuijottelu ja tuntien laskeminen aivan vitun tyhmältä (ja kyllä, myös munkin mielestä), mutta kun se sama tyhmä asia saa sitten pahimmillaan paniikkikohtauksen päälle niin siinä kohtaa ei paljoa naurata. Kun jokin hyvin pieni asia tai ele lamaannuttaa täysin ja kuluu jopa pari päivää, että vaan makaa sängyssä tai saa selittämättömiä itkukohtauksia yksin ollessa niin alkaa henkisesti voimaan niin pahoin, että ne asioiden mittasuhteet hämärtyy lopullisesti.

Nyt kun ongelma on tunnistettu ja ääneen lausuttu niin haluaisin niin kovin mielelläni löytää jonkinlaisen ratkaisun siihen, että pystyn rauhoittamaan itteni (ilman, että siihen sisältyy lääkitystä tai itsensä puuhun sitomista) kun ahdistus aivan järkyttävän pienestä ja vähäpätöisestä asiasta ottaa vallan ja muuttuu elämän ja kuoleman väliseksi kamppailuksi pääni sisällä.  

Ja niin, välillä tuntuu kyllä vähän vammaselta, että muuten niin "vahva, rohkea ja oman arvon tunteva" minä oon sitten tässä asiassa polvillani musertuen ahdinkoni alle kykenemättä ymmärtämään tai kokemaan niinkin yksinkertaista ja ilahduttavaa asiaa kuin parisuhde. Kaippa sitä jokaisen pitää olla huono jossakin asiassa (ehhehehee) ja tämä on sitten oma kompastuskiveni tässä elämässä.

Ce La Vie.

maanantai 3. joulukuuta 2012

Hurulurumurupuru?

Mistä nämä kaikki koulutyöt ja kurssit yhtäkkiä luikertelikin mun naamalle?!


Me juuri saatiin sen pahamaineisen Case:n Poweri oksennettua koneelle (huomenna on esitys) ja tässä istuin koneella rauhassa lukien blogia Japanin vaihdosta (Riisa no Nippon), joka löytyi Japski-juttuja tutkiessa viikonloppuna (ja miks mä niitä tutkin håå håå håå?!?!)  kun yhtäkkiä alkoi vaan jostain aivojen syövereistä vyöryä mun päälle:
- Htv 2:n palautettava cv, työhakemus, swot-analyysi ja harjoittelusuunnitelma PUUM!
- SPSS:n tehtävä, joka on pakko tehä huomenna koulussa ja josta en tajua mitään PUUM!
- Juridiikan tehtävä, joka olis hyvä tehä ennen joululomaa PUUM!
- Ruotsiin lähetettävä kirje yritysvierailua varten Handelsbankenille, palautus 12.12 PUUM!
- Vammasin kurssi koskaan aka. Yrityspeli alkaa iltatoteutuksena 3. periodilla PUUM!
- Ilmoittautumiset 3. periodille yleensä alkaa NYT. Siellä on 17 op verran paskaa oottelemassa PUUM!
 
Mitäää?!?!??!! 
Kun on tottunu 6 tunnin kouluviikkoihin, tää on henkisesti aika paha järkytys tähän heti maanantai-illalle sulateltavaksi. Mut ei auta nyt itkeminen ja taotaan kun rauta on kuumaa jne, voidaan itkeä sitten myöhemmin eli kun 3. periodi pärähtää käyntiin. Mutta mähän en tuolla aio olla 3 vuotta pidempään niin pakko siis hikoilla nyt ja vika kouluvuosi jos sitten vaikkapa olisi vähän rennompi (turha luulo, luulen niin).

Kouluakaan ei oo enää kuin 5 päivää tän vuoden puolella. Tää on niin outoa kun toisaalta on paljon tekemistä ja toisaalta taas ei! Kuulostaa helkkarin laiskalta, mutta on sitä joutunut kyllä sellasia murheen kryynejä tässä vääntämään, että menee melkein fyysisestä työstä.


perjantai 30. marraskuuta 2012

Suck my balls

Mä oikeasti haluaisin tietää vastauksen siihen, että onko muiden ihmisten elämä näin saakelin hankalaa kuin mun tuntuu välillä olevan? Mistä hitosta näitä vammasia ihmisiä sattuu mun eteeni ja miksi yksinkertaisen asian hoitaminen on välillä verrattavissa mount Everestin valloitukseen? Kuka tuolla avaruuden seassa on päättänyt koetella mua näin rankasti ja kenteis tahallaan yrittää saada mua ennenaikasesti hautaan verenpaineen nousulla? Mä haluaisin, että mun elämä olisi jännää kivojen asioiden takia, ei jännää siksi, että kaikki suunnitelmat menee pilalle ja porukka paskoo mun niskaan kilpaa.

Tällä kertaa peliverkkarini syttyivät tuleen tulevan asunnon ja sitä vuokraavan muijan (tekis mieli kyllä kirjottaa, että horo HORO HOOOOROOOO!!!!) takia. Luulin, että kaikki oli jo selvää EILEN kun miljoonan sähköpostin jälkeen saimme päätettyä, että mä asuisin nykyisessä paikassani tammikuun loppuun saakka, koska hän ei ole varma lähtöpäivästään, niin on parempi tehdä sopimus helmikuusta alkaen eikä kellään ole hätää. Jee jee, se on win-win ja mitä näitä nyt oli?! Samallahan soittelin kaverilleni kenen luona punkkaan ja rukoilin hiljaa mielessäni ettei sillä mee hermoja kun jo sadannen kerran muutan suunnitelmiani ja jes! sain sovittua niin, että maksan vuokran tammikuusta ja etin uuden vuokralaisen siitä eteenpäin. Ja ehdin laittamaan jo ilmotuksen nettiin ja vastaamaan jo yhteen kyselyynkin kun PAM! Mikä se siellä odottaa mun sähköpostissa?

Viesti muijalta, missä se toteaakin, että "hei, en sanonut missään että se helmikuu sopii. Ei mun oo järkee maksaa tammikuun vuokraa kokonaan jos en ole siellä enää loppukuusta. Tätä täytyy nyt miettiä." Miettiä? MIETTIÄ?!?!?!? MITÄ VITTUA SUN PITÄÄ MIETTIÄ?! Voin sanoa, että niin paljon kuin mun tekikin mieli lähettää sille paluuviestissä "mieti tätä" goatsen kuva liitteenä niin koitin suht. fiksusti selittää, että mä tarjoan sille kompromissia, joka palvelee meitä molempia ja jos sen suurin murhe on se, että hän joutuu maksamaan oman vuokransa kuun loppuun saakka niin OMG!!! Mistä näitä ihmisiä sikiää?!??! Mikä se ikä olikaan taas? 

Muija on vuokraamassa huonettaan eikä se edes tiedä koska se lähtee! Sillä ei ole ketään muuta kuka edes harkitee muuttavansa sinne kuin  mä! Ja nyt se itkee, että jos se lähteekin aiemmin kuin tammikuun lopussa niin mä en olekaan maksamassa sitä loppuvuokraa???? Hei pyydä joulupukkia maksamaan se loppuvuokra, koska multa ei heru penniäkään!!

On se niin hienoo kun tollaset pikkutytöt yrittää olla niin vitun aikuisia tässä julmassa maailmassa ja päättää lähteä leikkimään vuokraisäntää, mutta ennenkuin lähtee leikkiin siellä isojen ihmisten seurassa niin varmasti kannattaa ensin ottaa selvää miten homma menee oikeasti. Mä olen aina mielelläni ystävällinen kaikille ihmisille, mutta jos siellä aletaan kuvittelemaan, että tilanteen ollessa tämä, mä alan suostumaan kaikkiin hassuihin vaatimuksiin ilman takeita, että edes pääsen ikinä muuttamaan siihen kierrätyskamalla sisustettuun luolaan niin hei imaskaa ja lujaa. Jos aletaan haisemaan siitä, että mä yritän järjestää itselleni kattoa pään päälle niin, ettei maksuja mene päällekkäin ja pelaamaan sen epävarman lähdön kanssa ja homma vielä lyödään lukkoon, jonka jälkeen se ottaakin sanansa takaisin niin HOHHOIJAAA näätkö kuinka paljon mua kiinnostaa enää edes puhua tästä asiasta???? 

Vuokrasopimuksen kirjottaminen on kuitenkin oikeudellinen toimenpide, joka sitoo molempia osapuolia allekirjotuksen jälkeen. Mä en edes jaksa kuvitella, että jos tämä alku on näin vitun sekasta, että mitä toi ihminen kuvittelee asian olevan sopimuksen teon jälkeen? "Oho, emmä lähtenytkään mihinkään, et saakkaan asuntoa." 

Asiat on mahdollista hoita niin saakelin yksinkertaisesti, nopeasti ja helposti. Ja sitten on näitä ihmisiä kenen kanssa kaikki on yhtä vitun itsemurhaa alusta loppuun saakka. Mä en jaksa. Mä en vaan jaksa. Ja tää samainen ihminen koitti saada mua tekemään suullista sopimusta kun olin asuntoa katsomassa. Sopimusta mistä? Että se nussii mua perseeseen ja koittaa imee musta ylimäärästä rahaa? As if bitches! 

Kyllä nyt tuli kutiteltua väärän karhun penaalia, saa muikkeli nyt ettiä uutta alivuokralaista asuntoonsa iiiihan rauhassa ja haluanpahan vaan nähdä sen hetken kun se sellaisen löytää. Mä pesin käteni koko paskasta vastausviestin muodossa (josta tuli yllättävän asiallinen kun ottaa huomioon mun mielentilan). Laitoin samalla jo viestiä Ranskaan, josko musta tulisi vuokralainen tähän punkkausmestaani ja kun asia varmistuu, niin soitan sen sadannen kerran kaverilleni ja ilmotan, että suunnitelmat muuttuivat TAAS. Onneks sen ei tartte tehä mitään erilailla, muuten häpeisin silmät päästä tän paskasirkuksen tiimoilta, vaikka kyllä nytkin taas niin hajottaa tää, että kaikenlaisten aivonsa blondausaineella tuhonneiden älykääpiöiden takia ei kärsi pelkästän mä, vaan myös muut ihmiset, jotka joutuu olemaan osallisena tässä farssissa. 

Toivottavasti se muija tajuaa hävetä ja tajuaa edes jossain kohtaa KUINKA VITUN TYHMÄ se oli menettäessään vuokralaisen jonkun kymmenen euron takia. Ehkä sekin on liian hankalaa sen ajatuksen juoksulle ymmärrettäväksi joten se tyytyy vaan vihaamaan mua. Mutta niin, TUNNE ON MOLEMMINPUOLINEN.  Horo.

tiistai 27. marraskuuta 2012

Aasian verkko-opinnot 2013

Ah, mitä olisi opiskelu Tamkissa jos se ei aiheuttaisi pientä pään kiristystä ja kirosanojen lentelyä aina tietyin väliajoin ja tietenkin itselle tärkeissä asioissa?  Tästä ainakin saa sykkeen mukavasti koholle kun on muuten tämä Suomi-elämä niin verrattoman tylsää! TAMK - opiskelijoiden tahdon väsyttäjä!

Tiesin, että haku Aasia-opintoihin oli menossa kun saavuin Suomeen synkeään marraskuun alussa. En tiedä mistä olin kaivanut tietoni kalenteriini, mutta itselläni luki, että hakuaika opintoihin olisi auki 23.11 saakka. Eksyttyäni sunnuntaina 18.11 Aasia-verkoston kotisivuille jouduin hetken aikaa keräilemään leukojani, sillä siellä ilmoitettiin iloisesti, että haku päättyy samaisena päivänä. Ohjeista pikaisesti lukemalla vielä selvisi, että sinne pitäisi laittaa nettihakemuksen lisäksi paperinen hakemus jos haluaisi olla erillisopiskelija, joten nostin käteni ilmaan ja totesin, että paskaako tässä, aina on ensi vuosi ja uusi yritys odottamassa. 

Seuraavalla viikolla taas väläyteltiin palaa taivaasta kun opomme lähetti mailia, että Tamkin opiskelijoille on myönnetty pidennetty haku opintoihin. Sitten vaan äkkiä mailia koulutuspäällikölle aiheesta. Tässähän sitten päästiin sivuuttamaan jo viime huhtikuussa alkanutta Hopsini kyselyä, joka ei ylläri ylläri koskaan selvinnyt. Kiitos likon kv-kordinaattorille, josta en ole vielä missään asiayhteydessä kuullut mitään hyvää sanottavaa (ja tähän voisi näin BTW huomautuksena kirjoittaa, että nyt kevällä meidän pitää suorittaa toimeksiantajalle tutkimus jostakin tietystä aiheesta ja VÄ_HÄN_KÖ tekis mieli tehä ihan vaan salaa laadullinen tutkimus siitä, millaisena likon opiskelijat ovat kokeneet kv-kordinaattorin palvelut. Vois tulla aikaa tiukkaa tavaraa, joka ei sitten taas eettisesti ole ihan korrektia kun tapahtuisi pienimuotoinen tyypin ristiinnaulitseminen, mutta hitto mä myhäilen tälle idealle vielä pitkään...) enkä varmasti tule kuulemaan, on kaikki asiat jääneet roikkumaan ilmaan ja tyyppi on varmaan ihan onnessaan jo unohtanut pienen suomalaisen opiskelijan ongelmat ja vain piehtaroinut vaihtareiden parissa kiillotellen sädekehäänsä. Totesin siis  mailissa lyhyesti, että kordinaattori ei ole hoitanut asiaa (ja päällikköäkin tämä kiinnosti kuin kilo paskaa) ja haluaisin  tietää miten asiassa voidaan edetä nyt.

Ongelmahan on siis siinä, että Tamk maksaisi nämä Aasia-opinnot mulle, mutta jos otan ne en pääse vaihtoon. Koska molemmat sovitetaan Hopsissa valinnaisiin aineopintoihin. Ja vaihto nyt on itselle kuitenkin se tärkeämpi juttu (jos sinne nyt edes pääsee hoh hoo). Koitin siis taas kysellä sitä, että voisko osan niistä "pakollisista" opinnoista korvata Aasian-opinnoilla. Ja jos ei, voisinko silti hakea koulun kautta opiskelemaan kyseisiä opintoja ja vain nöyrästi maksaa ne itse.

Tuli kyllä niin timakka vastaus takaisin, että siellä on taas jumalat jakaneet auliisti almuja köyhille ja raihnaisille: "Sinun kannattaisi nyt ottaa yhteyttä opinto-ohjaajaasi." Kyllä, juuri siihen tyhjäntoimittajamurmeliin joka aikoinaan passuutti mut kv-kordinaattorin luokse ja joka ei edelleenkään ole tehnyt mitään! Ja kun ovelana kettuna koitan nyt ohittaa tämän piikin lihassani niin siitä ei ole mitään hyötyä koska näköjään mitä ylemmälle taholle tuolla mennään, sitä suuripiirteisenpää on asioiden hoito. Vitut meistä ruohojuuritason opiskelijoista, hus jaloista pyörimästä. 

Mä laitoin sitten sitä mailia opinto-ohjaajalle ja aattelin, että mennään sitten taas juttelemaan niistä ihan samoista asioista uudelleen ja kuulemaan kuinka kukaan ei mahda millekään mitään. Vastaukseksi tuli automaattinen viesti "palaan takaisin 3.12." Öh höh höö, höö höö! Ei enää taaskaan tiiä, että pitäiskö vaan kellahtaa ajotielle makaamaan ja odottamaan jotain suurta rekkaa lopettamaan mun henkiset kärsimykset vai mitä hä. Hetken aikaa pohdin laitanko koulutuspäällikölle takaisin mailia, mutta sit vaan totesin, että fuck this shit ja annoin koko Tamkin olla.

Kirjotin suoraan mailia tuonne Aasia-verkoston opettajalle ja kysyin mahdollisuutta osallistua vielä kurssille erillisopiskelijana (eli vähän kuin avoin yliopiston kurssille) ja maksaa itse kurssimaksun, joka on maltilliset (mutta silti tähän rahareikään hyvin suolaiset) 250 euroa 25 opintopisteestä. Sieltähän tuli vastaus heti seuraavana aamuna, kaikkine hakuohjeineen ja lomakkeiden täyttövinkkeineen sekä suosituksia mitkä kurssit kannattaisi valita. Näin siis Turun yliopistossa. Että... Ei voisi eroa olla taas enempää tässä asioiden hoidossa ja informatiivisten viestien lähetyksessä.

Mutta kaiken hajoilun jälkeen mulla on nyt nettihakemus tehtynä ja paperihakemus karvaa vaille valmis (piti vielä varmistaa mitä liitteitä mun siihen tarttee lykätä). Kyllä se nyt vähän sydämestä ottaa kun maksaa muutaman satasen opiskelusta eli siitä, että mä tuun tulevaisuudessa repimään peliverkkareitani, mutta kyllä tää nyt on sen arvoista. Ainakin toivotaan niin, että sitten valmistuttua pääsee edes niihin perkeleen työhaastatteluihin (kun nyt sellasista vaan haaveilee lol)!

Tulen siis opiskelemaan 2013 seuraavanlaisia aineita:

- Itä- ja Kaakkois-Aasian kulttuurihistoria 6 op
- Society and Politics in East and Southeast Asia 2013 6 op
- Business in East and Southeast Asia 7 op
- Language and Communication in East and Southeast Asia 6 op
Yhteensä 25 op

Kaksi jälkimmäistä kurssia on suorituksessa samaan aikaan kun oon vaihdossa, joten katotaan kuinka haipakkaa tulee olemaan :P

Lisää informaatiota löytyy: Yliopistojen Aasia verkosto

maanantai 26. marraskuuta 2012

Fantasia vs. arki

No fantasia voittaa miljoona - nolla!
Viimekertaisella kirpparikierroksella tarttui mukaan kolme lautapeliä ja samalla mun lautapelivarasto kasvoi... siihen kolmeen. Mutta kyseessä olivat Taru sormusten herrasta-Monopoly, Harry Potter-tietovisa ja Harry Potter-arvoituspeli niin ne oli pakko ostaa. Tänään pääsin vihdoinkin koeajamaan Monopolyn kun pelattiin Pauliksen ja hänen boyfriendin kanssa ja tällaisena menestyneenä tradenomiopiskelijana tottakai hävisin menemällä täydelliseen konkkaan. Way to go.

Nyt muutenkin, kun on masentavan pimeää ja koleaa, tekee mieli jäädä asumaan peiton alle ja sukeltaa johonkin kivaan maailmaan. Varmasti pakko vielä kaivaa ennen joulua Harry Potterit ullakolta ja lukaista ne kaikki läpi, ihan vaan perinteiden vuoksi. Nyt aloin myös seuraamaan vihdoinkin Game of Thronesia ja sormet vaan syyhyää painamaan play-nappulaa koneella. Tein sen aloittelijoiden virheen, että aloin seuraamisen jonkun (tai siis hänen) kanssa, niin ei voi tuhlata jokaista valveillaolon hetkeä sarjan katsomiseen (vaikka toisaalta, tällä saa hyvän tekosyyn kutsua kyseinen henkilö mahdollisimman usein vierailulle, heh heh hee!).

Harry Potter-peli-iltaa ootellessa!

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Ollako vai eikö olla: Nha Trang

Koitan tässä avata mun runosuonia päivityksen muodossa niin jos tämän jälkeen pystyisi viimeistelemään sen pahamaineisen Casen loppuun. Siitä puuttuu enää markkinointiviestinnän toimenpiteet, mutta jotenkin tuntuu niin puuduttavalta lähteä selittelemään syväanalyysejä siitä, miksi keksitty yritys haluaa lähettää keksittyjä mainoslehtisiä...keksityille asiakassegmenteilleen. Living in a dream land, wohoo!

Tässä siis lopputurinoita Nha Trangista teemoittain:

Biitsi:

Rannalle tultaessa tuli mieleen Teneriffa. Pienenä paljastuksena: en ole Teneriffalla ikinä käynyt, mutta mun mielikuvissa kaikki Kanariamestat olisivat tämän näköisiä. Eli rantaan johti leveät rakennetut puistotiet joiden taustalla häämötti korkeat luksushotellit. Rannat oli täynnä aurinkotuoleja, jotka tottakai maksoi. Onneks rannalla oli loppujen lopuksi enemmän tyhjää tilaa kuin maksullisia rantabaareja eli sen oman viltin sai iskettyä helposti hiekalle ja grillaus saattoi alkaa.

Mälsintä olivat kuitenkin aallot. Tuolla oli ihan sairaaaaaaaaan kuuma. Kuumempi kuin Thaimaassa (Ainakin tuntui siltä). Ja veteen ei voinut mennä viilentymään tappaja-aaltojen vuoksi. Nyyh.

 
Ruoka ja juoma:

Mä olen ihan saletti, että meillä oli täällä ruuan suhteen tosi huono onni. Tuntui todella vaikealta löytää hyvää ravintolaa ja kaikki katukojutkin oli joko piilossa meidän silmiltä tai ne myi vaan niitä sämpyläleipiä, jotka ei nyt omaa mahaa saanut kurnimaan. Vasta kun lähdön hetki alkoi koittaa, me alettiin päästä homman sisälle. Lonely Planetissa mainitussa Why Not-baarissa oli tooodella hyvää sapuskaa ja tuli kyllä syötyä oikein mehukas nuudeli/katkarapu/parsakaali-pöperö siellä. Ja meidän hotellin kadulla (rantakadusta seuraava meren suuntainen katu) oli yksi ravintola josta sai hyvää pizzaa ja paikka oli venäläisten suosiossa.

Meille tuotti ongelmia myös kolmen ihan erilaisen makumieltymyksen yhteensovittaminen ja sekin osaltaan vaikeutti ravintoloiden etsimistä. Mutta kyllä me hengissä selvittiin ja jokainen (edes vuorollaan) sai hyvän mielen, täyden mahan ja laihan kukkaron :)
Tekeminen:

Täälläkin on tarjolla ne kaikki perusjutut mitä muissakin rantakohteissa on. Eli snorkkireissuja ja muuta vesiurheilua, hierontaa ja mutakylpyjä, night marketteja, discoo ja baareilua. Me oltiin vaan niin laiskoja, ettei oikein saatu loppujen lopuksi käytyä muualla kuin buddhalla. Varmasti siis löytyy puuhaa sellaiseen leppoisaan kahenkin viikon lomailuun jos tykkää tosta auringon palvonnasta.

Oli muuten taas tosi hienoa, kun oltiin lähdössä minibussilla hotellilta yöbussille niin ajeltiin hakemaan porukkaa muistakin hotelleista kyytiin. Siinä sitten mentiin jollekin kadulle joka näytti aika paljon sellaiselta The mestalta koko saakelin lomakohteessa, oli ravintolaa, baaria, tatskamestaa ja vaatekauppoja. Siinä huuli pyöreenä istuttiin ja mietittiin, että miten hitossa me ollaan kävelty täällä niin, että ei olla eksytty sinne?!??! Tää on tätä Almazin tuuria taas...

Varsinkin kun oon kuullu, et Vietnamissa on paljon tosi ihania vaatteita halvalla niin ei kyllä kukaan meistä ostanut yhtäkään rytkyä koko maasta. Ei me löydetty mitään. Missä ne oli?
 

Meidän hotellin viereinen rakennusprojekti, joka taukosi vain sateen aikana. Ah sitä sirkkelin vinkunaa keskellä yötä <3

Loppukaneettina voin todeta, että tämän seikkailun perusteella en tulisi enää uudestaan Nha Trangiin, mutta kuten yllä olevasta tekstistä huomaa, ettei paikka näyttäytynyt meille parhaimmassa valossa kiitos oman tuurin ja laiskuuden. Mutta vaikken hippi olekaan, niin kyllä mä silti nautin sellasista biitsibungalow-mestoista enemmän kuin kaupungeista. Eli Phu Quoc voisi olla seuraavan Vietnam-reissun pääkohde :)

torstai 22. marraskuuta 2012

Työhakemuksia, asuntoja ja koulujuttuja

On se hienoa omistaa 1,5 kämppää ja olla samaan aikaan koditon! Kyllä sitä taas eletään siellä aallonharjalla. Mä oon nyt hyvin hyvin pikkuhiljaa alkanut purkamaan jätesäkkejäni kaverin huoneeseen (sain luvan tiivistää kirjahyllyn tavaroita) ja tarkoituksena on jälleen kerran hyvin kriittisellä silmällä käydä kaikki läpi ja heivata kirpparille ylimääräiset (€ € kiiltää jo silmissä!)

Kävin tänään vilkaisemassa vihdoinkin sitä asuntoa jonka sniikkasin esiin jo Cambodiassa. Ja joka sijaitseekin Aleksanterinkadulla (vielä parempi mulle!) eikä Näsilinnankadulla. Ennen sinne menoa olin jo vakavasti harkinnut tän kaverin ja ex-kämppiksen huoneen vuokrausta omiin nimiini ja Tammelaan jäämistä. 
Plussaa: tuttua shittiä seuraavat 6kk
Miinusta: korkea hinta, pakko ostaa huonekaluja

Ajattelin kuitenkin vilkaista tuota mahdollista kilpailevaa luukkua ja kyllä meinas leuka tipahtaa asfaltille kun näki sen sijainnin (tai tajusi siis  sen) ja ne maisemat omalta partsilta!!!! AAA! Tämäkin asunto on kimppakämppä ja meikäläinen saisi siis olkkarin aivan itelleen.
Plussaa: huonekalut jää, JENKKISÄNKY, oma partsi ja halvempi vuokra
Miinusta: vielä on epäselvää missä kohtaa tammikuuta pääsisi muuttamaan

Pikaisen mietinnän ja Paulikselle soiton jälkeen päätin, että kyllä mä vielä kerran jaksani lunttuni iskee jätesäkkiin ja raahata tuonne uuteen paikkaan. Oli sen verran houkutteleva asunto, että pakko sitä on kokeilla. Ennen muuttoa, pahvilaatikkoelämä jatkukoon.


Työhakemuksia on nyt raapusteltu sormet ruvella, mutta tämän hetkinen saldo edes haastattelujen suhteen on pyöreä ja masentava nolla. Kyllä sitä taas perässä kuikuilee se ainainen turhautuminen, kun kaikki keharit kiilaa ohi ja mä jään nuolemaan näppejäni. Jään nyt odottelemaan toteutuuko mun toiveet ja pääsenkö Ikeaan töihin, nyyh :,,)

Kouluhommia oon painanut apinanraivolla (eli huomennakin lintsaan ja nukun vaan) ja alkaa se pelottava case-tehtäväkin olla loppusuoralla. Keväälle on tulossa lisää säkinpyörittely-tehtävänantoja, mutta kun tässä ripulin heitossa alkaa olemaan jo sen verran harjaantunut niin ei huolestuta yhtään. Bring it on!

On tää jännää tää Suomi-arki...