tiistai 31. tammikuuta 2012

Kotona, elossa

Eli vain pikainen kirjoitus tähän väliin, sillä ei ihminen taas oo hetkeen ollut suurempi ihmisraunio kuin nyt.
Painajaiskesi muuttunut, yhteensä 36 h kestänyt paluumatka kiristi lievästi sanottuna hermoja ja sen jälkeen puhjennut flunssa on pitänyt mut maassa tähän saakka.

Reissu oli loistava muuten, paljon kaikkee jännää ja uutta tuli taas koettua ja siitä kirjottelen sit paremmissa sielunvoimissani. Huono homma on kuvien melkein täydellinen puute sillä omasta naamasta ei hirveesti innostanut ottaa kuvia ja maisemakuvat... no, ohan ne hienoja (ja kyllä mä niitä otin) mut ohan ne myös tylsiä.

Koulussakin kerkesin pyörähtää tänään 2 h ennenkuin valuin takaisin kotiin sairastamaan ja jo siinä ajassa se laitos sai mun sapen kiehumaan. Siitäkin lisää tulikivenkatkuista valitusvirttä kun olo on parempi.

tiistai 10. tammikuuta 2012

Happopäissään saattaa nähdä harhoja

Eli heti perään toista päivitystä.

Kävin vilkaisemassa tuota meidän vaihtokoululistaa. Vähän sillä mielellä, että jospa sitä sit hakiessaan laittais ees läpällä pari muuta koulua muualta Aasiasta, eihän sitä koskaan tiedä.
Niin mitä tapahtui kun pääsin Thaimaan kohdalle?

SINNE OLI ILMESTYNYT TOINEN KOULU listalle ja sinne on mahdollista mennä liiketalouden puolelta vaihtoon. Sweet Jesus Christ! Nyt oikeesti alkaa jo epäilyttään, et näänkö jo jotain harhoja...
Mutta siellä se koulu killuu. Kerta toisensa jälkeen.

Eli nyt on mahdollisuus mennä vaihtoon koulun kautta Thaimaassa näihin paikkoihin:




Wohoo! Lisää mahollisuuksia! Lisää tuhoutuneita suunnitelmia, unettomia öitä ja pettymyksiä!

Sitten voi vielä avautua yhdestä asiaan liittyvästä seikasta. 
Koulussa eräs luokkakaveri kyseli myös sitä, että miksi juuri Thaimaa? Että se tuntuu olevan jo melkeimpä pakkomielle. Mitä jos se opetus ei ookkaan hyvän tasoista?

Niin mitä jos lehmät lentääkin ja kuu onkin juustoa? 
Toiset tykkää tyttärestä, toiset äidistä. Mitä siihen nyt voi sanoa? No jos mä tykkään paikasta ja mulla on mukava olla siellä. Jos mä nään mahdollisuuden erilaiseen elämään ja kyseinen maa on keskeisessä asemassa siinä? Voiko enää mikään hätkähdyttää Tamkin opetuksen tason jälkeen?

Jaa, Suomen paras korkeakoulu on sun mielestä paska.

Kyllä, kyllä KYLLÄ!! Kyllä! Mua kyrpii tää paikka ja eniten mua kyrpii tällaiset tilastot! Missä suhteessa Tamk on paras? Siinä, että siellä on suurin hakijaprosentti ja suurin valmistumisprosentti? Vetovoimasin korkakoulu kertoo vain sen, että Tampere on sijainniltaan sen verran loistavassa paikassa, että täällä kannattaa opiskella. Täällä on mahdollisuuksia moneen muuhun opiskelun ohella, kuten esim. työhön ja harrastuksiin. Täällä ei myöskään ole vielä niin järkyttävän kallista kuin Hesassa. Eli kaikki torakat ryömii sinne missä on eniten mutusteltavaa. Vau, keksimme pyörän uudestaan. Valmistumisprosentti taas kertoo juuri sen mistä mä tässä hajoilen koko ajan. Eli täällä halutaan vaan saada oppilaat ulos tietyssä ajassa kiinnostumatta tarkemmin yksilöihin. Me ollaan karjaa, johon ollaan tyytyväisiä kun me tehdään mitä käsketään ja jota koitetaan pelotella mahdollisilla rangaistuksilla jos me ei totella. Tärkeintä on, että luvut näyttävät hyvältä ja massia sataa Opetusministeriöltä valmistuneista oppilaista.
Eli en millään muotoa koe olevani missään spesiaalipaikassa. En koe olevani viisaampi, hienompi tai etuoikeutetumpi saadessani opiskella täällä. Tällä hetkellä tämä laitos ei tarjoa mulle muuta kuin tuskaa ja murhetta. Eikä mulla ole mitään vaaleanpunaisia kuvitelmia ruusuisesta tulevaisuudesta. Että tällä tutkinnon paperilla saisi automaattisesti paikan Taivaasta.

Fakta on se, että tradenomi tienaa sen saman rahasumman 3,5 vuoden hikoilulla minkä mä tienaan nyt töistä varastossa. Nollan tunnin koulutuksella. Tekemällä suh. helppoa työtä loppujen lopuksi helvetin hyvillä eduilla.
En ole kiittämätön. Enkä ole pessimisti. Tämä on elämää.


Enkä mä sano, etteikö tuolla 3,5 vuoden kidutuksella olisi mitään hyötyä. Miksi edes sitten olisin siellä hankkimassa itelleni jo nurkan takana kurkkivaa hermoromahdusta? Mutta se hyöty mikä tuosta koulusta tulee on täysin oman työpanoksen armoilla. Siellä ei kukaan ojenna sulle avaimia auvoiseen tulevaisuuteen. Koulu antaa puitteet, mutta työn joutuu tekemään itse. Ja tässä vituttaa nimenomaan se, että tukemisen sijaan sitä heitellään lisää kapuloita rattaisiin koulun taholta.

Takaisin Thaimaaseen, mun pakkomielteeseen. Jos ei jaksa kuunnella mun juttuja, voi sanoa, että turpa kiinni. Yritän, varsinkin koulussa olla puhumatta noista hirveästi koska tiedän, ettei se kosketa kaikkia. Mutta kun aina joku kysyy jotain. Niin kyllä mä vastaan. Totuudenmukaisesti.

Ja tekeekö se aiheesta pakkomielteen jos mulle sanotaan "Ei onnistu" ja mä jatkan silti yrittämästä. Pitäisikö vain kiltisti lopettaa niin ei saa hihhulin leimaa otsaansa kun en osaa olla aloillani? Ja uu, se matkustaa sinne taas, mikä sitä vaivaa




Mähän en luovuta! Universumi on nyt kääntänyt karvaisen perseensä mulle tän asian tiimoilta, mutta mä, ahkeran torkan tavoin löydän sen pienen rakosen josta pääsee vapauteen. Mä todistan sen, että asiat ovat toteutettavissa kun panostaa niihin, tekee helvetisti töitä eikä luovuta ikinä. Että niin!



Vaihtoonhakuaika pärähti käyntiin!

Ja niin myös jättimäinen tuuletin sylkemään paskaa seinille.


Sunnuntai

Kävin lukemassa Tamkin Intraa. Sinne oli päivitetty lista partnerikouluista jonne voi hakea vaihtoon lukuvuodelle 2012-2013. Aasiaan voi hakea vaihtoon liiketallouden puolelta näihin maihin: Thaimaa, Kiina (3kk vaihto), Intia (mainitaan nyt mut kuka vittu nyt sinne haluu???), Japani, Malesia ja Etelä-Korea.

Pettymys nro 1: Thaikuissa ei ole kuin tasan yksi yliopisto tarjolla. Vaikka se Kv-toimiston tyyppi antoi ymmärtää, että kouluja olisi enemmän.
Pettymys nro 2: Intrassa lukee, että Euroopan ulkopuolisiin vaihtoihin pitääkin olla sen 60 op:n sijasta 80-150 op. Että että...

Mitä tästä voidaan päätellä?
Riippuen Thaikkuihin vaadittavasta opintopistemäärästä mahdollisuudet päästä vaihtoon 2. vuotena tippuivat juuri olemattoman pienistä jo reippaasti pakkasen puolelle. Vaikka homma menisikin läpi op:n puolella niin vielä olisi selätettävänä pisteytysjärjestelmä, joka otetaan käyttöön kun hakijoita on enemmän kuin paikkoja. Itsehän tienaisin nykyisillä eväilläni ruhtinaalliset 0 pistettä kun maksimi on 6. Ou JEah!

Maanantai

 Koulu alkoi. Ja päänsäryt. Ahdistus. Vitutus. Miksi oi miksi?
Yritin lähettää meidän kordinaattorille mailia koskien vaihtoa, ei koulun sähköposti toiminut... 

Töissä sain viestin eräältä tytöltä kenen kanssa olen kirjoitellut netissä vaihtojutuista. Hän opiskelee 2. vuotta Lappeenrannassa samaa shaibee kuin meikäkin. Hänellä oli alun alkaenkin selvää, että jos Thaimaaseen tahtoo mennä, on mentävä Asia Exchangen kautta ja maksaa kiltisti free mover-vaihdosta.
No, nyt sitten kv-toimisto siellä olikin ilmoittanut, että ei hyväksy AE:n vaihtoa sillä kurssit ovat aivan liian perustasoa eikä näin ollen hyväksiluettavissa.
Siis mitä?! Eli meille russutetaan Tamkissa, että vaihtoon saa lähtee vasta myöhemmin, tokaluokkalainen ei oo vielä opiskellut tarpeeks, mutta sitten kolmosluokkalainen onkin jo liian oppinut??

Tässä kohtaa jokainen voi sulkea silmänsä ja kuvitella tilanteen missä omiin eteen ojennettuihin käsiin kaadetaan hyvin hienoa hiekkaa. Yrität ottaa sitä talteen mahdollisimaan paljon, mutta se perkele luikertelee sormien välistä ja tipahtaa pois. 

Hiekka on elämäsi mahdollisuudet, valumassa pois kaikesta kovasta työstä huolimatta. Siltä tää homma meinaan tuntuu.

Tiistai

Tänään pääsin vihdoinkin luokkakaverin kanssa kv-toimistoon juttusille. Hieman piti lintsata Ruotsin tunnilta jotta kerkesi kysymään kaikki käsillä olevat asiat.

Eli meidän koulutusohjelman kordinaattori on se henkilö, jonka käsissä on valta armahtaa tai tuomita. Hän on se, kenen puoleen me käännytään seuraavaksi. Haku umpeutuu 15.2. eli mun matkan jälkeen meillä on tasan 2 viikkoa aikaa päästä tämän henkilökohtaisen Jeesuksemme juttusille ja wiglailla itsellemme mahdollisimman hyvät näkymät tulevaisuutemme suhteen.

Mitä muuta?
Tilanne on nyt se, että jos kordinaattori antaa luvan, me haetaan koulun haun kautta vaihtoon ensi lukukaudelle. Nykyisillä tiedoilla vaihtoon pääseminen olisi varmaan epätodennäköisempää kuin sen 10 miljoonan euron voittaminen lotossa. Kivaa tästä hommasta tekee myös se, että jos tänä vuonna ei voi hakea, 3.vuosi on ainoa kerta kun voi hakea sillä sääntöjen mukaan vaihto-opiskelun pitää sisältyä normaaliin opiskeluaikaan. Eli se ei saa mennä yliajalle. Koitin kysyä, että mitä jos se on itselle täysin ok? Ettei muutenkaan suorittaisi opintojaan ajoissa. Vastaus: Kordinaattori päättää asian. Mitä jos menee nyt AE:n kautta vaihtoon ja myöhemmin koulun kautta? Vastaus: Korninaattorin kanssa katsotaan miten se sopii omaan Hopsiin. Tapaamiseen pitää siis hankkia mahdollisimaan ajankohtaiset tiedot AE:n kursseista sillä hetkellä.

Kysyin myös siitä, että AE mainostaa, että koko tutkinnon voi suorittaa ulkomailla. Mites tämä toimii ja kai niiden opintojen on sitten pakko olla jossain kohtaa myös hieman syventäviäkin. Tässä asiassa kuulemma pitää ottaa selvää kuinka ulkomailla suoritettu tutkinto vastaa Suomen tutkintoa. Eli jos on ulkkiksilla opiskellut itselleen BBA:n niin onko se Suomessa hyväksytty.

Äärimmäinen keino päästä vaihtoon (jos koulun kautta ei pääse ja AE:n kursseja ei hyväksytä) on ilmoittautua poissaolevaksi kouluun ja pitää ns. vaihtovuosi. Silloin voi yrittää hyväksilukea jälkikäteen suoritettuja opintoja jonkun järjestön tai ohjelman kautta (en muista nimee enäää aararrr!). Paska homma tässä on se, että silloin ei ole päätoiminen opiskelija ja sen lisäksi, ettei saa koulun omaa tukea ei myöskään saa Kelalta penniäkään. Eli KAIKKI menee omasta pussista ja se maksaa jo ihan mukavasti...

Vielä se viimeisin vaihtoehto on (jumalauta kun näitä tietoja sai tiristellä esiin) mennä kokonaan opiskelemaan ulkomaille, jolloin siis pitäisi erota Tamkista ja hakea haluamaansa kouluun jotenkin. Tuolloin olisi mahdollista hakea Kelalta tukea ulkomailla suoritettavasta tutkinnosta. Ihanaa, kun kv-mies ilmoitti tämänkin tyylillä "mutta teillä ei ole tähän mahdollisuutta sillä olette opiskelijoita Tamkissa", ehhheehheee, tämäkö on jotenkin peruuttamaton asia heidän silmissään?Tämä vaihtis vaatii varmasti myöskin aimo annoksen oravannahkoja toimiakseen.

Sitten oli puhetta siitä, että jos on vain yksi paikka minne ehdottomasti haluaa hakea niin mahdollisuudet on aika minimaaliset. Kv-mies ei millään tajunnut, että miksi pitää päästä juuri Thaimaahan. MIKSI? Etelä-Koreassakin on todella hyviä yliopistoja ja se on Japanin jälkeen kehittyinen maa Aasiassa. Ja sitten hän esitelmöi siitä kuinka niin monet tahtoo esim. Englantiin vaikka Slovakiassa ja Sloveniassa on todella hyviä täysin englanninkielisiä tutkintoja ja jotkut koulut on jenkkiomisteisia. Hei uuu!! Toihan on sama kuin sanois (ja tää on netistä lainattu, joten en ota kunniaa näinkin nasevan sanonnan keksimisestä) "Voi Harmi! En voittanut lotossa mutta onneksi kotimatkalla neekeri raiskasi perseeseen". 
Jos oon menossa opiskeleen kansainvälistä kauppaa ja erikoistun Aasiaan niin mulle on varmaan TOSI paljon hyötyä vaihdosta jossain Tsernobylissä. Eiku hetkonen, ohan se idässä jos Suomesta katsotaan, ehheheee... Ja miksi mennä jonnekin Japaniin tai Koreaan, siellä on kaikki jo valmiina. Thaimaa on kehittynyt kehitysmaa täynnä loputtomia tilaisuuksia kerätä bahteja takataskuun ja lypsää turisteilta ne viimeiset pennoset taskunpohjalta.
Ihan kuin se itse vaihtoon lähteminen tekisi autuaaksi. Kyllä määränpäällä nyt vaan on merkitystä, herra kv-mies!

Rakas Isämme, poikamme ja Pyhä henkemme herra Kordinaattori oli nyt busy busy tänne tulleiden vaihto-opiskelijoiden kanssa joten pitää olla yhteyksissä häneen maililla ja yrittää sopia tapaaminen heti Suomeen paluun jälkeen. Melkein kolme viikkoa pitää siis kipristellä näiden henkisten peräpukamien kanssa ennenkuin pääsee taas kuulemaan miten unelmat murskataan. Mä olen henkisesti kuin tyhjä kuppi, imetty viimeistä pisaraa myöten. Kuinka hankalaa on saada oma toive toteutettua? Tällä hetkellä tuntuu, että mahdottomalta.

Tää homma menee niin, että jos sä jäät muista jälkeen, oot liian heikko ja väsynyt niin muut tulee ja auttaa sua. Ne kantaa sut takaisin riviin ja pitää kädestä kiinni, niin ettet tunne itseäsi huonommaksi kuin muut. Ne tekee hommat sun puolesta, tämän kerran. Kenties seuraavankin. Mutta mitä jos sä oletkin voimaa täynnä? Sun askel on pidempi kuin muiden ja sun kestävyys omaa luokkaansa? Sä tiedät minne sä meet ja sä lähdet kävelemään muiden edelle? Musta tuntuu, että se on suurempi synti kuin epäonnistuminen. Miten joku kehtaakin olla jossain nopeampi, parempi tai varmempi. Miten joku kuvittelee onnistuvansa ja toteuttavansa haaveensa, miten joku kehtaa?? Ne, jotka kuvittelee olevansa viisaampia ja elämää nähneempiä (niin vanhemmat kuin opettajatkin) kokevat velvollisuudekseen vähän ojentaa. Kertoa elämän tosia-asiat. Pistää innokas sielu takaisin ruotuun. Niiden muiden ajopuiden sekaan vailla tahtoa tai päämäärää.

Ja tämä jos mikä saa mut täydellisen polttavan raivon valtaan! Aina kaikilla tuntuu olevan miljoona syytä siihen miksi EI KANNATA. Kun sen pitäisi olla juuri toistepäin. Antakaa mulle yksikin syy miksi ei kannattaisi. Mitä menetettävää tässä on?




Hieman kyl on vittumainen olo ja huomenna olisi lento Bangkokiin. Vielä kun oon tällainen märehtivä lehmä niin en kestä ajatusta, että tää asia varjostaa reissua. Toisaalta, ainahan voisi mennä asioiden edelle ja vaan huslata itelleen paikallisen aviomiehen. 2 viikkoa tehokasta etsintäaikaa, lol.

lauantai 7. tammikuuta 2012

Näpsäkkä sivusto

En ees enää muista missä huslasin tänään, mutta törmäsin tällaiseen sivustoon:


Sivustolla on 5 eri tasoa joita klikkaamalla pääsee valitsemaan haluamansa oppitunnin. Mitä siellä nopeasti katsoin, niin siellä voi kuunnella sanoja, kuunnella + toistaa sekä jos omistaa mikin niin lausua sanoja niin, että kone tajuaa ne (tai jotain sinne päin). Tuolla on myös erilaisia kokeita joilla voi testata opitut asiat.
Ainuu mitä en käsitä on se, että miksei tuolla lue meikäläisten aakkosilla miten sanat lausutaan thaiksi?? 
Pitää siis olla jo jotain käryä kirjaimista, sillä vaikka kuinka kuuntelee miten lausutaan, niin ei välttämättä kuule/tajua jos sanaan kuuluu jotain ekstakirjaimia.




Tällä hetkellä ite vielä hinkkailen noita aakkosia, onhan niitä sellaiset mukavat reippaat 80 (44 konsonanttia ja 37 vokaalia) jos kaikki eri äänteet lasketaan erikseen. Voisi kyllä pikkuhiljaa siirtyä sanastoon ja toivoa, että kirjaimet jää muistiin kirjoittamalla sanoja ja lauseita.

//EDIT

Mjahas. Ja siis oppitunnit joiden edessä on punainen lukko ovat tietenkin maksullisia :)




keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Mikä ihana tilaisuus!

Mietin tässä pari päivää, että uskallanko postata tämän uutisen etukäteen. Mitä jos joku mulkero löytääkin tämän tiedonjyväsen blogini kautta ja kiilaa mun eteen "ilmaiseksi thaikkulaan"-jonossa? Mutta, pienen harkinnan jälkeen, mun  oli todettava, että eihän tätä kukaan lue, ainakaan tässä vaiheessa (huomatkaa optimismi sen suhteen, että tällä olisi joskus lukijoita, yeah right...)
Elikkäs, olkaas hyvät!:


Kaiken oleellisen informaation pystyy lukemaan kyseisen linkin kautta. Haku on alkanut 2.1 ja kestää 11.1 saakka eli ensi keskiviikkoon (jolloin meitsi lähteeki si jo palmun alle). Hakulomake on suht helppo, sun pitää vain onnistua vastaan parhaiten neljään kysymykseen ja onnistua lähettämään julkaisukelpoinen valokuva naamastasi Finnmatkoille.

Itsehän en suonut ajatustakaan merikilpikonnille ennenkuin kaveri vinkkasi kyseisestä hausta. Mut nyt... Merikilpikonnat forever!!! Oon jo luonnostellut paperille vastauksiani ja viimeistään viikonloppuna asetan runosuoneni sykkimään niin, että saan hakemuksen tehtyä. Meinaan olisihan se hienoa päästä Thaimaaseen (taas!) ja vielä tekemään jotain tärkeätä ja varmasti antoisaa työtä luonnon ja eläinten parissa. Näkisi sen "toisenkin puolen" eikä vain turistilihapullien kansoittamia rantoja ja baareja. 


Jos joku nyt eksyykin tänne ajoissa ja päättää kilpailla mun tulevan, helvetin pätevän hakemuksen kanssa niin sopii yrittää. Paras mies voittakoot! 

 Linkkaan nyt vielä tänne myös ekomatkaajien kotisivut. Kyseinen järjestö toimii hyväntekeväisyysprojektien järjestäjänä ympäri maailmaa ja sen muutkin kohteet vaikuttavat mielenkiintoisilta (kuten silkkiapinoiden hoito Brasiliassa!). Sitten joskus, kun on taas normitöissä (jos näinkin huonosti asiat sit suttaantuu omassa elämässä) niin tuollaisille reissuille voi sitten lähteä leikkimään maailmanparantajaa ja puhdistamaan sitä omaakin turmeltunutta omatuntoa.