keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

As for those grapefruit and buttermilk diets, I'll take roast chicken and dumplings

Horinoita ihan omasta todella jännittävästä elämästä. Paulis sai houkuteltua mut elämäni ekalle (ja ainakin tällä hetkellä näyttää et kirkkaasti vikalle) dieetille. Jo heti alussa mä muutin sääntöjä niin, että oon vetänyt silti joka aamu Mamasin nuudeleita ja tonnikalaa naamariin. Ja PepiMakia. Siitä ei voi luopua. Maanantaina piti syödä kalaa, mä söin kanaa. Sit mä söin myös rahkaa ja banaania vaikkei sitä lukenut missään kun oli kauhee nälkä... Eilen mä vedin juustoa ja nakkia välipalaks ja hieman pähkinöitä töissä kaiken muun ruuan kyytipojaks. Ainoo hieno hetki oli se, etten eilen sortunut syömään ilmaista karkkia jota tarjottiin töissä. Wuhuu.
kaappi täynnä proteiinia, hedelmiä ja vihanneksia


Eli mun saavutukset on tähän menessä ovat karkkien ja suolasten mussutusten välttäminen ja makaroonin puute. Sinänsä ihan hyvä, oma tavote olikin tässä enemmänkin se, että sais kaikki mieliteot laannutettua kuin, että eläisi nälkäkuoleman partaalla. Kuitenkin reenaan edelleen niin pakko vetää safkaa ihan hitosti.

Ongelma onkin nyt se, ja täähän on sellanen asia joka kiinnostaa varmasti ihan kaikkia, että oon ihan vitun tukossa! Miks mun elimistö on mennyt ihan jumiin?? Kohta on paskaa niskassa asti eikä pääse taipumaan. On niin samanlainen olo kuin aina Thaikuis jonkun viikon jälkeen kun ei mitään kuitua saanu hetkeen :< Vihaan tätä epämukavaa oloa! Eli varmaan pitää mennä kaupan kautta kouluun ja ostaa ruisleipää. Tai Lactuosta apteekista niin lähtee sit tavara vyörymään oikein kunnolla... Nyyh.

Kiitos ja anteeks.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nyt sitä kommenttia!