keskiviikko 2. toukokuuta 2012

I'm not afraid of storms, for I'm learning to sail my ship

Voiko opiskelu olla kivaa?

Enää viikko koulua jäljellä enkä voisi olla onnellisempi ensimmäisen vuoden päättymisestä. Vielä pari tenttiä tällä viikolla, lopputentti + -näyttö ens viikolla ja paketti on valmis. En oo koskaan kuluttanut persettäni lukion penkillä ja peruskoulusta on sen verran aikaa ettei sen aikaisia opiskelutuntemuksia varmaan kannata tähän väliin kaivella, mutta tän vuoden perusteella voin sanoa, ettei tällainen perinteinen "tehdään käsi kädessä yhdessä ja istutaan vittu 4 h jollain kuivalla luennolla" oo todellakaan mulle sopiva opiskelumalli. Millaista hiljaista itsemurhaa tässä ollaankaan tehty pitkin vuotta vaikka kaikki, mistä vaan on ollut mahdollista luistaa niin on luistettu. Voin sanoo, että yksi ryhmätyö lisää ja oon valmista kauraa pehmustettuun huoneeseen.

Tällainen laitosmainen koulutusputki, jossa kaikki luovuus ja omilla aivoilla ajattelu tukahdutetaan eikä opiskelijan omia toiveita tai mielenkiinnon kohteita oteta millään huomioon on sieltä syvältä auringon paisteen ulottumattomista. Huh, onneks ensi lokakuusta eteenpäin pääsen wiglamaan itseni ulos tästä henkilökohtaisesta limbostani. 2. vuoden ensimmäisen periodin jälkeen en periaatteessa ole millään luokalla ja pääsen liitämään (heh heh, no rämpimään, katotaan mitä jekkuja noi koulun tyypit keksii mun tielle sitten) opintojen läpi omalla tyylillä; työharjoittelu, verkko-opintoja, vaihto, itsenäistä opiskelua + tenttiminen ja sit, vóla! Enää muutama kurssi (jos niitäkään) ja lopputyö jäljellä (joka sekin kun tulee liittymään aasiaan niin voi suurimman osan ajasta olla ulkomailla kirjottelemassa palmun alla).
Kukin tyylillään ja tää on mun tyyli.

Tamkin politiikka opinnoissa "erikoistumisesta" on mielestäni muutenkin ehkä lievästi sanottuna kyseenalaista. 25 op = n. 4 kk ajalla ei mielestäni vielä erikoistuta. Kämppiksen puheita kuunnellessa, tuntuu, että kulttuuripuolella on sama käytäntö. Tämän päivän mediaseksikäs termi moniosaaja kyllä saa omassa angstisessa mielessäni ruman kaiun "osaan kaikkea vähän, mutta en mitään kunnolla jee!" Traden koulutus on kyllä sellainen sillisalaatti, siellä on sekaisin markkinoinnin perusteita, juridiikkaa, taloushallintoa, yritysleikkejä ja projektinhallintaa. MUN MIELESTÄ (ja mähän tiedän parhaiten) lyhyempi yhteisten opintojen jakso olisi paljon riittävämpi. Esim. kaveri Saimaan AMKista opiskeli PUOLI VUOTTA yhteisiä aineita ja sen jälkeen valittiin se oma tulevaisuuden himon kohde työmarkkinoilla. On meinaan mun mielestä aikamoinen ero opetussuunnitelmissa jos toisessa koulussa on 6 kk ja meillä 2 v!


Kyllähän tämä moniosaajuus on tykki juttu yhden miehen showssa missä sä saat olla toimari, markkinointipäällikkö sekä taloushallinnonjohtaja samaan aikaan, mutta Tamkista mielestäni huokuu viboja, joiden mukaan he haluavat, että opiskelija pääsee työllistymään suuriin monikansallisiin firmoihin missä sitten pönötetään puku päällä ja olla niin paskan tärkeänä ettei kyykkyyn pääse. Haluaako tälläinen firma opiskelijan, joka on opiskellut 20 op jokaista mahdollista kaupalliseen alaan liittyvää ainetta? No, siellä se kahvinkeittelijä-sihteeri-aulapojan virka oottelee...

Taiteellisia kuvia omalta parvekkeelta. Piristämään tätä suurta paatosta!


Kaiken tämän ranteiden viiltelyn jälkeen, voin mielissäni kertoa, että olen kuitenkin tässä kaiken turhautumisen, raivon ja väsymyksen keskellä löytänyt myös mielekkyyttä tietynlaista opiskelua kohtaan. Nimittäin nämä verkkokurssit avoimessa AMK:ssa ja yliopistossa! Ensinnäkin se fakta, että sä maksat sun opiskelusta motivoi kummasti suorittamaan kurssin ajoissa ja hyväksytysti. Toiseksi,  SINÄ valitset mitä opiskelet. Eli jos ei joku oo täydellinen masokisti ja ota itselleen oksennusrefleksiä kutittelevaa kurssia, on mielenkiintoinen ja itseä kiinnostava aihe taattu. Kolmanneksi, EI RYHMÄTEHTÄVIÄ, OMG DO I NEED TO SAY MORE?!?!?!, neljänneksi, aikataulu on deadlinea lukuunottamatta täysin vapaa. Opiskelet kun sinulle sopii ja keskittymiskykysi on parhaimmillaan.

Eli jee!! Oon niin liekeissä näistä kursseista ja mua harmittaa, ettei koko tutkintoa voi suorittaa kirjekurssina. Aasian opinnot sain viikon etuajassa pakettiin ja oon semisti hullu ja koitan saada Kauppiksen matkailun kurssin 15.5 mennessä suoritettua. Seuraava lopputenttipäivä on vasta 31.7 joten ennemmin hikoilen 2 vkoo kirjojen parissa kuin luen vähän silloin tällöin ja unohdan kaiken ennen heinäkuun loppua. Kurssista tipahtaa 6 op ja suoritusta varten pitää lukee 3 kirjaa ja tiiliskiven kokoinen nippu enkunkielisiä tieteellisiä artikkeja, suorittaa 5 välitenttiä (monivalintakysmiä) sekä lopputentti esseekysymyksillä (joinks). Tämän jälkeen on vielä jäljellä 4 op matkailun historia ja tulevaisuus-kurssi, mutta siihen ei tarvitse kuin raapustaa pari esseetä ja se on takataskussa.

Luen nyt sellaista kirjaa kuin Matkailuyrityksen tuotekehys välitenttiä varten ja jokaisen lauseen kohdalla mun pää huutaa "oh, fuck, this shit is important!". Sitä oikein yrittää tuijottamalla syövyttää kaikki omalle verkkokalvolleen ja sitä kautta muistin sopukoihin. Kuinka hyvä on käydä tää kurssi läpi ennen työharjoittelua ja miten noi kirjat ja artikkelit avaa koko alaa sekä millaisia toimenpiteitä esim. markkinoinnin parissa kannattaa tehdä (ja huom! mä VIHAAN markkinointia yleisellä tasolla)!!! Itseäni ja VAIN itseäni on kiittäminen, että edes opiskelen tollasta kurssia. Vittu oon hyvä jätkä!

Mietin tällä hetkellä jopa opintolainan tuhlaamista kesäyliopiston kielikursseille (3op= 110e FTW?!) kun siellä olisi venäjän suullinen ja venäjän kirjallisen jatko menossa. Saisi vihdoinkin paperit kielen osaamisesta ja samalla tottakai oppisi sitä LISÄÄ. Vois olla hyötyä jopa siellä työharjoittelussa kun pääsee liehittelemään venäläisiä uusrikkaita los turismoksia niiden omalla äidinkielellä.


On pakko vaan todeta, että aineiston läpikäyminen omaan tahtiin sopii mulle vaan miljoona kertaa paremmin kuin luennolla istuminen. Mielenkintoinenkin aine kuolee ja menettää hohdokkuutensa kun perselihakset kramppaa jo 30 min jälkeen. Mun keskittymiskyky on oikeasti ihan vitun huono, ei ne tulitikutkaan silmäluomien edessä auta mitään. Oppimisympäristö on miellyttävimmillään mukavassa takanojassa olkkarin sohvalla kun vieressä on pepsi maxia ja suklaata. Lisäksi kirjasta lukemalla saman aineiston saa hakattua aivoihinsa tunnissa sen 4 h luennon sijasta. Et niin!


Soitan yksinäisen viulusonetin sen vuoksi, että kaikilla näillä aspekteilla yliopisto olis varmasti miljoona kertaa parempi paikka mulle jos ajatellaan henkistä tasapainoa ja vitutuksen minimointia kaikella turhalla lukujärjestyksen täytöllä. Harmi vaan ettei siellä ole yhtäkään tutkintoa, joka antaisi edes tuhnun TAMKin tarjoaman trade-koulutuksen tapaista kandia. Koska kaiken vihan ja angstin pohjalla tiedän kuitenkin, että tää kaupallinen koulutus on mulle se parhain vaihtoehto. Onneks, vihdoinkin, pitkän taistelun jälkeen, alkaa näyttämään siltä, että mun tutkinnon sisältö tulee olemaan sellainen, että sillä on jotain painoarvoa OIKEASTI. Enkä nyt meinaa sitä siwan kassan pestiä.

Täytyy kyllä nostaa hattua Tamkille siinä, että asioiden kusimaisuudella se on saanut mut ottamaan niin paljon selvää opiskeluun liittyvistä vaihtoehdoista ja hyödyntämään kaiken mahdollisen mikä vain on hyödynnettävissä. Kai näistäkin tuhkista vielä nousee kelpo feeniks-lintu. Tyytymättömyydellä on hyvätkin puolensa.

Pientä päänvaivaa aiheuttaa se, että musta tuntuu, että olen ainoo joka fiilistelee näin. Tai ainakin tällaisilla apinanraivon voimakkuuksilla. Mulla on älytöntä kunnianhimoa, mutta vain sellaisia asioita kohtaan joista on jotain hyötyä mulle. Muuten oonkin sitten sellainen keskitien kulkija ja flegmaattinen alisuoriutuja. Kaikesta stressaava ahdistuja ja suurimpaan ääneen vinkuja. Luovuttaja ja haaveilija.

God speed.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nyt sitä kommenttia!