torstai 24. toukokuuta 2012

KOH LANTA

Tarina jatkuu ekasta matkasta (maaliskuu 2011):

Rullattiin siis kaikkien hikisten kommellusten ja postin jaon jälkeen vihdoinkin määränpaikkaamme eli Koh Lantalle. Rannan nimee on turha kysellä, sillä ite olin niin onnesta soikeena peklästään siitä, että oltiin vihdoinkin mestoilla ettei tollasilla pikkutiedoilla ollu hirveesti painoarvoa siinä kohtaa.  Ja olihan meillä sillä hetkellä kuitenkin eräjormamme Lasse messissä!

Bungalowi oli valmiiksi varattu sillä pojat olivat jo jonkin aikaa hengailleet saarella. Vietettiin Lantalla muistaakseni 3 yötä (todistusaineistona myös valokuvat ja eri vaatteissa tapahtuvat ryyppyreissut...). Näin jälkeenpäin voin sanoa, että Lanta oli yksi ihanimmista paikoista ja sellainen missä on ehdottomasti käytävä uudestaan. Tosi letkee meininki joka puolella ja turisteja oli tuolloin maaliskuun tokalla viikolla tosi vähän.
Ah, siellä sielu lepäsi ja Phad Thai maistui taivaalliselle!





Perilllä ja tässä meidän bungalowi! Rantaan matkaa ehkä 100 m eikä muita turismoksia lähellä. Paitsi hobittimies vastapäisestä majasta. Aussimies näytti IHAN Samvais Gamgeeltä ja kun se otti arskaa niin se makoili kuin rantaan ajatunut mursu hiekassa...
Tässä on heti sitten niitä juttuja joista vanhemmille ei puhuta ja joita itsekin aina miettii jälkikäteen, että oliko nyt fiksua. Eli mopedilla ajelu, kolme päällä, kellään ei kypärää ja kaikki kännissä kuin lomalle päässeet merimiehet. Mut jotenkin tuolla vaan laskeutuu sellanen turistin idiootti-suoja päälle ja ihan sama mitä duunailet niin aina selviit ehjänä perille.
Lanta Lanta-festival eli meille kotoisammin "lantaa, lantaa!" Ruokaa, esityksiä, kanatikkuja, halpaa krääsää ja pomppulinna minne ei sit viititty mennä kun keski-ikä näytti olevan 5 v.
Mun heartbroken-ilme sillä olin just vetänyt Phad Thai-annoksen naamaariin kun nämä jumalaiset tikkunekut tulivat näkyviin. Onneks kaikki on halpaa ja oksentamalla saa lisää tilaa vatsalaukkuun. eiku...
Krapula? No ei todellakaan! Aamiainen nassuun ja biitsille (eli otetaan n. 10 askelta ravintolasta eteenpäin) grillaileen manaatin lyllyvää nahkaa. Kuten kuvasta näkee, tunkua ei pahemmin ollut ja paikalliset rantaleijonatkin pysty järjestää itselleen muuta puuhaa.
Tässä mä himoitsen tota Alien-pöytää ja oikeesti tein ihan laskelmia siitä, että paljonko lentorahti kustantaisi Suomeen. Onneks en ostanut, sillä noiden juttujen hohto laimeni aika nopsaan kun alkoi jokaisella rannalla tulla vastaan näitä mopon osista kyhättyjä Alien- ja Predator-hahmoja. Ohan ne silti hienoja, mutta... nääh.
Me ollaan tässä! Eiku tässä! Kuten aiemmin mainitsin niin itellä ei mitään käryä millä rannalla oltiin. Tässä kuitenkin mentiin johki toiseen paikkaan mopoilla syömään. Harmillista, että Rastababyssa oli vaan viinaa tarjolla sillä siellä oli kivan näköiset monkeyboyt duunissa + tatskapaikka kyljessä kiinni. Siinä on taas palvelukonsepti kohdillaan: Juo kännit ja ota sit joku random kuva ihoos. Välillä ihan pitää miettiä et miks sitä koulussa ees opiskelee jotain markkinointia kun näin yksinkertaista se oikeesti vaan on! Illalla taas löydettiin ittemme poikien kantapaikaksi muodostuneesta Korner-baarista jossa soi letkee rokkimusa eikä muita asiakkaita ollut häiritsemässä meidän eloa. Täällä se on oikeesti jännä, miten yhdenkin porukan kestitseminen baarissa on kannattavaa. Nää tyypit olis aikoja sitten lähteny kotiin ellei suomalaiset juopot olis tyhjentäny kaljavarastoja. Tän päivän aikana noi (sillä ite en kaljaa juo) oikeesti veti changin loppuun baarista :D
Mulle tuli kylmä (kyllä, palelen THAIMAASSA) niin sain Saijan ostamat haaremihousut ja baarin omistajan hasalta haisevan bob marley-paidan päälleni lämmikkeeksi. Alla olevat kuvat on sitten lavastettuja, sillä a)sitä kaljaa en edelleenkään juo ja b) vaikka huitasin 3 tai 4 caipiroskaa tuona iltana niin en silti ollut juovuksissa. Nää ryssän geenit...
Seuraavana aamuna kerettiin vielä hieman ottamaan arskaa ennen check outia. Se on jännä miten Thaikuissa onnistuu ryyppään melkein joka päivä, nukkuun sen rapsakat 4 h ja silti olemaan iskukunnossa klo 8 aamulla. Joka aamu heräs vaan siihen, että pakko saada safkaa ja siitä se sit taas lähti.
Seuraava määränpäämme oli Phi Phi-saaret. So stay tuned, more is coming of this fabulous shit.

2 kommenttia:

  1. mä en kestä kattoa tälläsiä kuvia! koskahan sitä ite sais aikaseks (tai ois aikaa tai rahaa) lähteä tuonne suunnille?

    VastaaPoista
  2. No itku kurkussa mäkin noita kattelen koneelta aina ja mietin et oliko se totta ollenkaan :D
    Ja ehdottomasti säästämisen arvoinen paikka, suosittelen lämpimästi. Aina kannattaa myös kattoo äkkilähtöjä, viime talvena oli menopaluulennot charter-koneella 350e!! WTF! Ei voinu ite ottaa kun oli just tentit koulussa päällä :<

    VastaaPoista

Nyt sitä kommenttia!