tiistai 15. toukokuuta 2012

Travel is glamorous only in retrospect

Tarina jatkuu miljoona vuotta sitten aloitetusta elämäni ensimmäisestä Thaimaan matkasta.
Yhden yön jälkeen BKK:ssa me hommattiin bussiliput Lantalle, jossa Maaritin kaverit Lasse ja Mikko olivat olleet reissussa jo jonkin aikaa.

Rullattiin ensimmäiseen matkatoimistoon ja liput V.I.P-bussissa lähti muistaakseni reippaalla tuhannella bahtilla mukaan (kahella olis saanut varmasti lentoliput, mutta silloin reissu oli vasta alkamassa ja seikkailijan luonnetta löytyi enemmän kuin nyt...).
Meijän piti joskus neljän/viiden maissa palata toimistolle, joten aikamme ratoksi me shoppailtiin ja sikailtiin (mäkissä tottakai!). Sitten meijät siirrettiin pakulla toiseen paikkaan oottamaan muiden los turismoksien kanssa seuraavaa kyytiä. Eli me shoppailtiin lisää. Sitten meitä juoksutettiin pitkin kapeita turistikujia vihdoinkin bussin luokse ja itse matka pääsi alkamaan siinä joskus kasin maissa.

Tarrat rintaan ja menoks. Yhteistä kieltä ei tarvita.

 Ensinnäkin, bussi oli buukattu ihan täyteen. Tokaks, alakerran leveille penkeille EI SAANUT mennä, sillä niillä paikoilla röhnötti jotain pulsuja mitä kesken matkan kerkes vilkaiseen. Kolmanneks, kakata ei saanut pönttöön, joten tulpat pyllyyn kaikki te surkimukset, joilla hieman ongelmia paikallisen ruokakulttuurin kanssa. No muutenkin, se vessa oli sen näköinen, ettei siellä viihtynyt kuin juuri sen 30 sek jonka aikana kerkes paniikinomaisella paineella ruikkimaan rakon tyhjäksi vähän sinne pöntön suuntaan (eli puoliks reisille): lukko ei toiminut, kaikki pinnat oli pinttyneen lian peitossa, lattiatilan vei pöntön lisäksi outo iso saavi  minne ois voinut mennä kylpemään (ja se saavi näytti siltä, että joku kadunmies olis siellä kylpenytkin) ja kauhukahvaksi kelpasi WC:n rikkinäinen lukko johon sai juuri ja juuri kammettua yhden sormen ympärille. Älä edes kysy paperista. SITÄ EI VITUSSAKAAN OLLUT eikä ollut mitään roskistakaan mihin omansa ois voinu heittää.

Kaiken kukkuraksi juuri siinä mun paikalla oli hätäuloskäynti eikä meille koskaan selvinnyt, että oliko se tuoli rikki ja siksi köytetty oven kahvan ympärille vai oliko se ovi paskana ja siksi sidottu siihen tuoliin. Eli mä jouduin vaihtaan paikkaa eteen ja käytävän puolelle jonkun pojan viereen, jonka kanssa koitti pitää yllä jotain väkinäistä small talkia vaikka oikeesti olis tehny mieli vaan huutaa kuin vesikauhuinen apina.


 Matkan alun kruunasi aataminaikaiset tv:t joihin oli kuitenkin onnistuttu iskemään kunnon Dolby Surround-äänisysteemit joista meille (varmasti kaikkien turistien iloksi) alettiin näyttää elokuvaa Isku Mogadishuun. Penkin heilumisen ja äänitehosteiden kera kokemus oli kuin 4D elokuvassa josta se 3:s ulottuvuus oli unohdettu. Puolen yön aikaan kaarrettiin taukopaikalle jossa pääsi pissalle melkeimpä luksusoloihin eli omaan wc-koppiin jossa oli vanha kunnon hyväksi todettu reikä maassa. Aaah!
Sit nopeesti nuudeli/rotanlihasoppaa naamariin ja takas bussiin. Mä luovutin ja hain Saijalta unilääkettä, jonka voimin yö meni epämääräisen puolitajuttoman röhnöttämisen merkeissä.

Aamu seiskalta meidät heivattiin seuraavaan levähdyspaikkaan. Phad Thait nassuun ja uutta kyytiä odottamaan. Pick Upin lavalla jonnekin sivistyneemmän paikan matkatoimistoon, yllättäen, odottamaan lisää. Luppoaikaa oli sen verran, että kierreltiin lähistöllä. Valitettavasti ei oo mitään haisua siitä, missä oltiin. Lisää venailua. Venailua. Venailua. Venailua. Laukun päällä makaamista. Venailua.




Sitten vihdoinkin päästiin jatkamaan matkaa, minibussilla tällä kertaa. Koh Lantalle päästäkseen pitää mennä kahdella eri autolautalla ja niiden ylityksen jälkeen (ja monen, monen, monen tunnin jälkeen) voin kertoo, että huumorintaju loppui aika lyhyeen kun sen sijaan, että kuski olis kipannut matkustajat sovituille rannoille, alkoi hän jakamaan POSTIA saaren asukkaille. Lol, tervetuloa Thaimaaseen, logiikan ja logistiikan poissaolon luvattuun tyyssijaan. En tiedä millä leseillä, mutta luvatun 23 h matkan ajaksi tuli kaikkien autokyytien, venailujen ja postien jakojen jälkeen 22 h 52 min. Oltiin siis 8 min etuajassa!! :D

Ja myöhempien kokemusten perusteella voin kertoa, että se on oikeesti ihme, sillä mitkään esitteiden ajat ei oikeesti pidä paikkaansa ja jokaiseen reissuun kannattaa lisätä vähintään se tunti ekstra-aikaa, mielummin jopa kaks. Joten postimies, you´re my man!
BKK-Koh Lanta, 830 km

Näin. Tähän elämääni syvästi vaikuttaneeseen kokemukseen meni vuorokausi aikaa, seikkailumielessä coolia tämäkin, mutta jos nyt pitäisi valita, niin kyllä kaikki yön yli menevät maantieliikenne-systeemit kannattaa suosiolla vaihtaa lentokoneeseen. Tosin junista mulla ei oo kokemusta, joten siitä en sano mitään. Ite en vaan saa unta istuma-asennossa eli tämmönen on puhdasta kidutusta ja univelkojen kasvatusta.

Ensi kerralla horinoita saaresta Koh Lanta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nyt sitä kommenttia!