perjantai 1. kesäkuuta 2012

PHI PHI

Phi Phi Islands

Pienenä alustuksena tähän alkuun ennenkuin nuo viisimiljoonaa kuvaa läjähtää naamariin haluan sanoa, että tässä kohtaa oikeasti yksi kuva kertoo enemmän kuin kaiken maailman sepustukset. Tässä on mukana älyttömän huonolaatuista kuvamateriaalia, tyhmiä kännikuvia, paljon apinakuvia (niin meistä kuin niistä oikeista apinoista) ja niitä tylsiä maisemakuvia palmuista ja vinosta merestä. Mutta oon vakaasti sitä mieltä, että nää kaikki elementit on hyvä näkyä, jotta tunnelma ja tapahtumat välittyisivät edes pienen henkosen verran muille ihmisille.

+ tälläisen kollaasin väkertäminen muuten kestää syntisen kauan. Aloitin eilen aamulla ja vasta nyt pääsin lisäämään kuvat nettiin ja aloittamaan päivityksen tekoa. Tottakai teen kaikkea muuta siinä välissä, mutta pakko kun muuten ranne meinaa kuolla läppärin kosketuslaatta-hiirenkorvaaja-whateveer-systeemillä. Kuvien muokkaaminen ilman vanhaa kunnon hiirtä on tuskaista. Lisäksi ne tunneryöpyt joita tulee kuvia katsellessa hidastaa töitä kun jää vaan haaveileen... 
Täällä näitä paskarrellaan itku kurkussa ja omaan hysteeriseen nauruun tukehtuen.

*****

Phi Phille pääsi Lantalta näpsäkästi isolla lautalla. Sai ottaa aurinkoa ja ihastella maisemia.

Perillä! 
Phi Phillä muuten kerätään pääsymaksu kaikilta turismoksilta kun ne rantautuu saaren satamaan. Oli muistaakseni ruhtinaalliset 150 Bahtia eli silloista valuuttaa 3e, nykyään reipas 4e. Tää maksu sitten käytetään saaren hyväksi luonnonsuojeluun yms.  Phi Phihän tuhoutui tsunamissa ihan täysin 2004, mutta 7 v myöhemmin me ei ainakaan huomattu missään mitään jälkiä. Kaikki oli rakennettu ihan täyteen jo hotelleja, kauppoja ja baareja. Phi phillä on myös jänskää se, ettei saarella ole ollankaan moottoriajoneuvoja (ehkä pari mopoa maksimissaan). Tiet ovat pieniä polkuja  ja painavia tavaroita siirrellään sellaisilla ihmisvoimin työnnettävillä kärryillä.
 
Toinen juttu joka tuli huomattua aaaaika nopsaan Phi Phillä oli ruotsalaiset turistit. Toisin sanoen koko mesta oli kuin ruotsin laiva hieman trooppisimmissa merkeissä. Kovaäänistä, helvetin kännistä blonditukkaista viikinkikansaa taplasi joka puolella. Mistä tiedät, että kyseessä on ruotsalainen? 1. Hän näyttää juuri sillä ärsyttävän huolettomalla tavalla vaan jumalaisen hyvältä "hei heräsin tossa 5 min sitten vaikka ryyppäsin koko yön, mut mun vaatteet sopii mulle just täydellisesti, mun rusketus on just eikä melkein ja koska oon tällainen tuccajumala niin letin sävy on just sopivan auringossa vaalentunut ja huitasin sen vaan tälleen nopsasti nutturalle vaikka kaikilla muilla kuolevaisilla menisi 2 h tähän lookkiin ja se silti näyttäis vaan halvalta paskakopiolta." 2. Kaikesta tästä tyylikkyydestä huolimatta tämän veijarin maku tatuointien suhteen on olematon: Ruotsalaisilla on ilman mitään epäilystä rumimmat tatskat eveer. Varsinkin jos niitä on enemmän kuin yksi. Asettelu, kuvien aiheet ja kaikki muukin on jostain toisesta universumista. Oikeesti. 3. Ne kulkee järkyttävän isoissa laumoissa. Kellään ei oo niin paljon kavereita ja kaverin kavereita kuin ruotsalaisilla.

Eikä tässä mitään, ruotsalaiset on ok. Omasta mielestäni. Mutta sellanen hiipivä hämmennys siitä, että pitäisi olla Thaimaassa eikä Ruotsissa hieman häiritsi menoa. Alla talade svenska!!! 
Lisäksi 24/7 kännissä olevan porukan iloiseksi tekemiseen ei hirveesti vaadita, joten sellasia kivoja thaikkuruokapaikkoja ei hirveesti ollut, kaikkialta sai vaan köyhää länkkäriruokaa kauheeseen ylihintaan. Hotlat oli kalliimpia ja ostokset maksoi enemmän. 
 
 Eka ilta meni meillä tytöillä vaan hengailuun ja rahojen tuhlailuun. Käytiin safkailemassa joku sata kertaa ja sitten oli pakko kokeilla tuota fish massagee! Se kutina oli ihan sairasta. Mä pidin visusti varpaat liimattuna toisiinsa kiinni sillä muuten olisin seonnut jos joku fisu olisi tullut näykkimään varpaiden välistä. Ehdottomasti fiksuiten käytetyt 150 bahtia koko reissun aikana! Homma meinaan toimi! Multa lähti jalkapohjasta kaikki rikki menneet ihoriekaleet ja jalat muutenkin tuntuivat paljon sileimmiltä ja pehmoisilta. Tän jälkeen mentiin Maaritin kanssa ottamaan manikyyrit ja pedikyyrit. Siellä sai taas kitua jalkakutituksen kanssa kun jalkapohjat raapattiin. Piti varoa ettei vahingossa potkassu thai-tätiä päähän kun meinas kutinapaniikki iskeä. Molemmat maksoi yhteensä 400 bahtia eli ruhtinaalliset 8e.

   
Eka hotelli joka saatiin Phiphiltä oli sellanen perus hajuton ja mauton huoneistohotell,i joka oli parhaimmat päivänsä kyllä nähnyt jo vuosia sitten. Siellä ei ollut edes peittoja!! Joten tältä me näytettiin kun pötköteltiin yön yli. Saijalla oli pyyhe iskettynä ittensä päälle ja mulla Finskin koneesta pöllitty viltti ja oma huivi. Ihan näin vinkki kolmosena kaikille reppureissaajille: ota se viltti Finnairin koneesta! Jos omatunto soimaa niin palauta se paluulennolla (ite oon aina jättänyt mestoille), mutta ota se herranen aika mukaan. Se meinaan pelastaa niin monessa tilanteessa! Niinkuin tässä esim. jos eksyy hotlaan, jonka varustus on hieman kyseenalainen. Lisäksi tuo viltti on lyömätön rantaviltti sekä rantatuolien pehmike. Kylmissä minibusseissa joissa ilmastointi huutaa täysillä tää kamu lämmittää mukavasti ja estää sua saamasta flunssaa maassa, jossa muuten on aina +35 astetta lämmintä.

Aamulla vaihdettiin sitten hotlaa tällaiseen vuorilla sijaitsevaan bungalowkylään josta löytyi myös uima-allas, meidän kesken paremmin tunnettu nimellä kolera-allas. Oli meinaan sen näköinen uintipaikka, että tuohon koloon on annettu vaan sadeveden kerääntyä, uten myös kaiken ilmassa lennelleen muhjun. Siellä ei hirveesti sukelleltu... Näihin syvyyksiin katosi myös puolet Lassen selästä, se kun alkoi kuoriutua sopivasta palattuaan Lantalla. Muuten tää oli ihan tällainen perusbungalowi: Saijan sänky-hyttysverkkopaketista löytyi gekko sisäpuolelta, tuuletin oli heikko, joten Maarit meni nukkumaan terassille riippumattoon, suihkussa tuli ehkä viidestä pienestä reijästä vettä ja pistorasiat ei oikein tahtonut toimia. Perus.
  Vaihdon jälkeen suunnattiin laivaretkelle. Kuten yllä olevasta kuvasta näkee, Leonardokin on aina mukana! Muuten oli kiva reissu, mutta tän aikana sitten opin, että tuun näissä pienemmissä paateissa hyvin, hyvin hyvin merisairaaksi. Joten osa reissusta meni kannella x-asennossa maaten ja oksua pidätellen.  
Viking cave, tai joku sellainen. Sinne jotkut pääsee haahuileen, mut ei meijän vene.
 Maya beach näkyy! Siellä se Leokin hengaili.  
Maya Beach oli kyl hieno vaikka sinen saapuikin samaan aikaan sata retkivenettä ja miljoona turistia. Osa porukasta tuli suoraan rannalle pitkähäntäveneille, meijän laiva stoppas jonnekin kallioiden keskelle ja meijän piti uida sellaiselle pienelle portaikolle ja köysiä pitkin hilata ittemme kallioiden läpi pienelle polulle josta sit kuljettiin tuohon rantaan. Ei sovellu siis huonokuntoisille. Tän saaren nimi on Phi Phi Leh ja se saari missä meillä on hotla, on suurin saari tuolla rykelmässä nimeltään Phi Phi Don.  
Tässä on kova yritys ottaa jotain coolia ja hottia rantaleijonakuvaa, mutta enemmän sitä näyttää joltain manaatilta. Onneks onnistuin muokkaamaan tuota kuvaa niin, että mun 5 mahamakkaraa jää pimentoon. haha! Friteeratut manaatit 

Ja sit olikin "kivaa" kävellä takaisin hiekkaa juuri siellä missä sitä ei kuuluisi olla... Tässä myös näkyy tuota junglee jonka läpi piti samota takaisin botskille. Tuolla oli myös mahollisuus jäädä tuonne saarelle yöksi, siellä oli sellaisia perustelttoja viidakon keskellä, mut ne oli aika mälsän näköisiä. Varsinkin kun kaikki turistit kulki niiden läpi mennessään rannalle. Seuraavaksi seilattiin Monkey Islandille! Joka oli täynnä söpöjä apinoita ja niille sai ostaa ananasta ja vesimelonia.  
Oli pakko. 
   
Ja sitten piti tottakai ottaa joku taiteellinen "katsokaa meidän varpaita"-kuva josta tulikin jostain kumman syystä "katsokaa meidän mätisäkkejä"-kuva. Alkaa jo pikkuhiljaa näkymään cokiksen juonti... ja breezereiden.  
Se on kameli! Viimeisenä oli vuorossa Bamboo-saari. Lähdin saarelle ihan vaan siks, että yksikin ylimääräinen minuutti keinuvassa laivassa olis saanut mut sekoomaan. Tuohon kuitenkin tehtiin tunnin pysähdys, enkä olis kestänyt kuolematta niin kauan. Joten kanootin kyytiin ja kohti aaltoja! Laivan meriapinat (eli työntekijät) kuulemma löi vetoa keskenään siitä, missä kohtaa kaadetaan kanootti. Vitut! Vanhoina merikarhuina selvittiin loistokkaasti rantaan saakka.  

Tää saari oli ihan autio. Siellä oli jotain työntekijöitä rakentamassa jotain, mutta aika alkutekijöissään hommat oli. Täälläkin oli tsunami aikoinaan riehunut, joten ehkä siellä ei oltu vielä keretty mitään uutta pystyttämään. 

Saarella hengailun aikana oli aallot sitten hieman kasvanu. Kun koitettiin meloa takaisin päin niin oli sellasia reilun metrin korkusia monstereita vastassa. Kastuttiin vaikka kanootissa onnistuttiin pysymään. Helmeintä oli vaan se, että tyhmyyksissäni/merioksuissani olin ottanu koko laukun mukaani. Siellä sitten otti kamera ja kännykkä lähikontaktia meren kanssa. Kamera toimii edelleen (go canon) mutta nokialainen... tarviiko edes sanoa. Puhelin heräs henkiin kuivattelun, sadetanssin ja jumalille uhrailun jälkeen illalla, mutta akun loppuessa se oli sit siinä. Finito. Puhelin ei suostunut latautumaan vaikka kokeilin kaikkia hotellin pistorasioita ja saaren korjaajamies näytti mulle vaan lähikuvan puhelimen sisällöstä kun vein sen korjaukseen. Koko paska oli ruostunut sisältä. Loppureissu menikin sitten ilman puhelinta mikä oli aika hc vaikken ookkaan mikään puhelinnarkkari. Mutta se, ettei voi katsoa kelloa halutessaan oli välillä aika perseestä. Siinähän sit oltiin kunnon lomalla niin sanotusti.  
Kiitin jumalia, demoneita ja joulupukkia kun päästiin vihdoinkin Donin satamaan takaisin. Äkkiä hotellille päikkäreille ja muutama burana nassuun ennen sitä oloa tasaamaan. Yllättäen illalla sitä löysi itsensä taas heilumassa Breezer-pullo kainalossa pitkin Phi Phin kiemuraisia kujia... Alkuillasta kun vielä homma oli kuosissa mentiin yhteen satamarannan baareista katselemaan tulishowta. Jos matkustat Thaimaassa niin vähintään yksi tulishow on nähtävä. Tai ei niiltä voi edes välttyä. Alla oleva kuva on yhtä paska kuin itse esityskin, no offense. Saarella taitaa olla tavallista isompi määrä länkkärityöntekijöitä ja muita random-huslaajia joten miksei myös eurooppalaisia tulimiekkosia. Näille ei tosin voi kuin säälien hymähtää hyvästä yrityksesä, voi moro. Siellä ollaan kunnon urban tribal-kuteet niskassa ja Kevin Costner Waterworld-vibat päällä salamyhkäisine eleineen muinoin kadonneen afrikkalaisen heimon rumpumusan pauhaessa taustalla. Ja sit se itse pyöritys on niin vitun säälittävää ettei tiedä minne piiloutua kun myötähäpeä vyöryy päälle. PAH! Lopussa tulee sit sellanen nälkiintynyt 17-vuotias Thaimaalainen poika rikkinäisessä Bob Marley-paidassa ja pillifarkuissa ja hakkaa nää Euroopan egoilijat pelkällä yhdellä tulipallon heilautuksella. Pitää kattoo onko mulla vielä videoo siitä ja postaan sen sitten tänne niin tiedätte mitä tarkoitan.
t  
On tiettyjä juttuja mitä Thaimaassa vaan tulee koettua ja joita myöhemmin niin lämpimin fiiliksin aina liittää kyseiseen maahan. Jo edellä mainittu tulishow, check!
 Bucket eli viinaa ämpärissä, check!
Thaimaalainen bändi soittamassa länkkärimusaa livenä, check!
Buddhalaisia pikkutemppeleitä baarien välissä, check!
  Duckface! 

Visaisin homma tuolla saarella oli se, että kovista ja useista yrityksistä huolimatta me ei koskaan löydetty (tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta, selitetään jäljempänä) mitään biitsiä tuolla jossa olis voinu ottaa arskaa. Meidän oli PAKKO tyytyä kolera-altaaseen. Aina meitä vastaan käveli niitä samperin hehkeitä ruotsalaisia juuri sen näköisenä, että rannalta tultiin, mutta me ei vaan osattu suunnistaa oikein. Lähdettiin yhdelle kujalle ja jonkin ajan päästä tajuttiin, että oltioin kävelty ympyrää ja kuljettu sen vitun lähtöruudun kautta. Se niistä paratiisirannoista sit meidän osalta.

Ne poikkeukset oli kännyharhailut rantaan puhtaassa pimeydessä kun kuultiin, että siellä on jotkut rantapileet ja iso kokko. Allaoleva kuva todisteena siitä, että perille päästiin ja rannalla oltiin. Toinen poikkeus on se, että Lasse jäätyään hengailemaan hampaattomien thaimaalaisten kanssa ei enää löytänyt polkua hotlalle vaan hoiperteli rannalle ja sammui itsekyhättyyn hiekkakuopppaan nukkumaan. Oi aikoja, oi tapoja!
 
Tässä sitä hoipertelua potenssiin kymmenen. Jätettyämme Lassen hengailemaan thaikkujen kanssa kuljettiin Maaritin kanssa ympyrää ja koitettiin etsiä oikeaa rakosta josta pääsi kiipeemään vuorille ja meidän bungalowiin, käytiin tinkaamassa tatuointia, mut tatskamiehet ei lämmenny meille (ihan hyvä, muuten meillä molemmilla olis viikset etusormen kyljessä...puolitosissamme suunniteltiin meinaan, että Maaritille tulis Hercule Poirotit, mulle Stalinit ja Saijalle Hitlerit), ostettiin kanatikkuja ja oltais saatu jälkkäriks kokaiinia ("Coke??" ja mä olin ihan et "yeeesss!!" kunnes tajusin ettei sillä äijällä ollu mitään coca colaa kaupan ja sit hiihdettiin nopsaa vittuun sieltä. Eli niin nopeasti, että kun käännyin sanoakseni M:lle et nyt vittu mennään, täällä on kokaiinia niin M makaa rähmällään katukivetyksellä nauraen maahan levinneelle bucketille ja viinalitkuille.) Jooh...

Parhainta oli vielä se, että kun päästään bungalowille niin Saija nukkuu normisti sisällä ja kun ollaan siinä ihan huuli pyöreenä, et miten se on päässy takaisin ehjänä niin tää oli kuulemma LIFTANNU itsellensä kyydin sellaiselle miesriksalle joka kuljetti pyykkejä (lol!) ylöspäin. WTF?!?!
 
Aamulla Lassea ei näkynyt missään ja alettiin olemaan jo todella huolissaan kun sen kännykkään ei vastannu kukaan. Aamiaisella sitten L kävelee normisti pöytään pudistaen hiekkaa vaatteistaan ja hiuksistaan ja kertoo heränneensä rannalta. Ok, siitä sit lounaalle, tyyppi vetää 2 ateriaa putkeen, sammuu bungalowiin, herää ja kysyy "mitä tapahtui?" JAA a! Päivällä puhelin soi ja luurissa lukee, että Shadow soittaa... Joo lol, ei hengaillu L Shadowin kanssa enää sinä päivänä ja hiihdettiin seuraavana aamuna hissuksiin Railayhin xD 
 

2 kommenttia:

  1. Eikäää!! :D Ihan mahtava reissu teillä. Erityisesti tykkään kavereistasi, jotka nukkuu hiekkakuopassa ja liftaa riksamiehen kyydillä hotlalle. :)

    VastaaPoista
  2. Jooh, haha! Kun mennään niin mennään tyylillä! :D

    VastaaPoista

Nyt sitä kommenttia!