maanantai 2. heinäkuuta 2012

Nobody can bring you peace but yourself

Viime viikolla me päästiin vihdoinkin valkkaamaan omat tuutoroitavat vaihto-opiskelijat. Otin International Businessia opiskelevan parivaljakon; Kimin Etelä-Koreasta ja Kayan Saksasta.

Jotenkin hönttinä kuvittelin, että molemmat olisi tyttöjä, mutta eipäs olekaan! :D Molemmat on poikia, joten jiihhaa, kansainväliset nimet ja oma paska tuntemus niiden parissa. Eikä siinä silleen mitään, eiköhän tässä pärjätä :) Oon jo viestitellyt molempien kanssa, joten yhteys on avattu (joskus noi ei vastaa ja siinähän saa sitten jännittää milloin tyypit tulee Suomeen ja onko homma hoidossa).

Ja jo nyt alkaa haasteet iskeytymään tuulilasiin enkä mä ole vielä henkisesti valmis koitokseen:

-Kaya sai asunnon IOT:ltä, mutta TOAS ei ole vastannut hänen maileihinsa eikä palauttanut varausmaksua, jonka hän maksoi asunnosta jota ei saanut...
-Kimillä ei ole mitään asuntoa vielä, joten toiv jotain irtoaa IOT:ltä tai Opintantereesta +
Mähän oon tottakai Virossa kun hän saapuu jo aiemmin enkunkielenkurssille. Byhyy! Mun täytyy (heti tarkan lentoajan kuultuani) ilmoittaa sit pick-up coordinaattorille, etten voi hakea kyseistä häiskää. Fuck fuck fuck.
-Kaya on onneksi jo varannut itsellensä Survival Kitin (joita siis väsäsin pari vkoa sitten) ja sain isän huijattua kuskiksi jos aikataulut antaa myöten vaihtarin hakua varten (mun mielestä yhditelmä "en ole ajanut yli vuoteen + pienoinen jännitys + ulkkis kyydissä ei oo mikään voittava arpa, niin en oo todellakaan ajamassa itse).
Tässä siis Kim ja Kaya. Kuvat luonnollisesti pöllitty facebookista...


















































Muutenkin on itellä ollut hieman painostava fiilis jo jonkin aikaa. Ihan kuin tyyntä myrskyn edellä ja kohta posahtaa. Kauhee hätä koko ajan, että saako asiat tehtyä ja vaan säntäilee kuin aivoton apina pitkin seiniä.
Mulla on kauhee ongelma matkailun historian kurssin kanssa sillä kirjoitettuani koko vuoden raportteja, oon ihan pihalla esseen kirjoittamisesta (kun en sellaista oo koskaan ees kirjoittanu). Ja nyt pitäisi vääntää pohdiskelevalla otteella 6 sivun eepos määrätystä aiheesta, eikä mulla oo mitään tarttumapintaa koko hommaan, kun vaan ylianalysoin koko tehtävää ja esseen määritelmää.

Buhuu, maanantai on kakka päivä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nyt sitä kommenttia!