maanantai 23. heinäkuuta 2012

Sitä saa mitä tilaa?

Niin. Tässä sitä ollaan. TAMPEREELLA.

Miten tässä näin kävi?

Ah, eilen paistoi aurinko mukavasti ja meikäläinen lähti hyvissä ajoin rullaamaan matkalaukkunsa kanssa juna-asemalle. Onneksi omassa pihassa tajusin, että puhelin jäi kotiin. U-käännös ja luuri messiin ja sitten pitikin jo vähän reippaammin iskeä jalkaa toisen eteen. Siinähän sitten ajattelin, että ois ollu vähän huono unohtaa puhelin kun kaikki tiedot on sinne tallennettuna. Ehhhehee, eipä tiennyt Katja mikä vielä tulisi iskemään perseeseen siinä 1,5 tunnin päästä.

Meinaan Tikkurilan kohdalla mun aivosopukoihin iskee paskahalvauksen aiheuttava toteamus. PASSI ON HEI TAMPEREELLA!!!!

Sitten vaan maitojunalla takaisin kotiin. En olis millään saanut järkättyä kenenkään avulla passia Helsinkiin ajoissa. Kauhee ahdistus ja päässä vaan vilisee kysymyksiä, tärkeimpänä mitä mä teen?!?!
Kerään itteni kasaan, meen kotiin, etin uuden laivan ja junan (kaikki aamun paatit on loppuunmyyty wtf!!), ostan jo liput (titttitii, lisää rahanmenoa) ja sitten alan kattoon, että missäs se Käsmu nyt oikein onkaan. Jahas, 90 km päässä Tallinasta ja sinne menee päivässä tasan yks bussi aamulla. Nyt mä saan sen vision päähäni, että 6h matkustamisen jälkeen mä joudun yksin harhaileen Tallinnassa ettimässä jotain kyytiä keskelle metsää ja ihan yksinkertaisesti, mä en vaan jaksais sellasta nyt.

Kauhean ahdistuksen kera koitan mennä nukkumaan ja puolet yöstä meneekin siinä paniikkikohtauksen kutitellessa peräreikää. Se tunne, ettei mun kannata mennä sinne oli niiin vahva, että tuntui sappena kurkussa. Aamulla soitan Siljalle, sillä tiedän, että se jaksaa ymmärtää mun henkisiä ongelmia eikä vaan mussuta mitään "kyllä se siitä"-paskaa. Joo, oon tällainen luuseri. Tartten backuppia näin isolle päätökselle kun yksin on liian pelottavaa. Mutta olo parani potenssiin miljoona ton puhelun jälkeen.

Varaan ajan lääkäriin sillä jutellessani isän kanssa puhelimessa (joka ehdottaa et koitan saada lääkärintodistuksen peruutusta varten) tajuan, että NO MÄHÄN OON KIPEE! Koko viikonlopun syöny Voltarenia niskajumituksen aiheuttamaan migreeniin ja sivuoireena oon sitten kärsiny, TATTADADAA: Niskajumituksesta JA päänsärystä, johon oon joutunut vetämään taas Paracetamolia ettei Voltarenin vaikutus kumoudu. Varmasti osaksi myös noiden takia hieman hattivatti-olo ollut tässä...


Loppujen lopuks, vaikken mä saisi euroakaan takaisin tosta leiristä niin tiedän, että päätös jäädä kotiin on oikea. Jos lähdön ajattelu saa hengen salpaantuun huonolla tavalla eikä sydän oo mukana koko hommassa niin on parempi vain luovuttaa. Mulla ei oo kyllä ikinä ollut tälläistä olo minkään reissun suhteen ja mä kyllä toivon, ettei tällaista myöskään enää tule. Oon lisäksi ihan saakelin "pettynyt" tähän omaan tilaan, mä en halua olla kipeä millään lailla ja tällaiset epämääräiset pääkipuilut on vielä kaikista ärsyttävämpiä sillä se ei näy jos sua sattuu. Mä oon joku ihmisraunio nykyään, en ees tiiä et pettääkö fyysinen kunto vai henkinen! Kohta löydän itseni juoksemasta pehmustetusta huoneesta...

Tän viikon oon reenaamatta. Syön noi paskat lääkkeet ja toivon, että alkaa helpottaan. Jos ei niin sitten pitää vetää lihasrelaksantteja, että kallon lihakset rentoutuu ja aivot saa happea.


2 kommenttia:

  1. en sano kyllä se siitä, sanon vaan että <3

    VastaaPoista
  2. <3<3 Kyllä se aurinko taas jossain kohtaa paistaa tänkin mörököllin luolaan :)

    VastaaPoista

Nyt sitä kommenttia!