perjantai 31. elokuuta 2012

Lets dive in to the foam!

Hipheijaa!

Olis taas monta asiaa joista vois russuttaa, mutta empä nyt jaksa. Yllättäen kaikki liittyy kouluun, mutta mä ootan nyt maanantaihin ja jos silloin ei tule mitään vastauksia niin pitää käydä sitten vähän puristelemassa tiettyjen henkilöiden palleja. 

Enough said.
Keskiviikkona oli kauan odotetut vaahtopileet Treen Tivolissa (jossa viimeksi hengailtu joskus 20-vuotiaana). Oli siis NIIIIN siistiä ettei mitään rajaa! Vaahtoalue oli kyl pieni ja ihan täynnä porukkaa jonka takia tuli muutamia vaaratilanteita kun kännissä kaikki heilu ja töni toisiaan. Ja tähän väliin täytyy nyt kyllä kehaista tota perkuleen Omppuluuria. Se on mulla tippunut jo näyttö alaspäin laminaatille ja asfaltille eikä oo naarmuakaan tullut. Keskiviikkona puhelin päätti sukeltaa vaahdon sekaan ja löysin sen maasta kaikkien  jalkojen juuresta. Meinasin saada sydärin, mutta pyyhkäistyäni vaahdot veks on puhelin toiminut ilman mitään ongelmia. Eipä se niin kapula ole kuin mitä kaupungilla puhutaan! Ainakaan toi oma tän kaiken pahoinpitelyn keskellä.

Kaverit hipsi yksitellen pois ja mä jäin sitten vaihtareiden kanssa viel joraileen pilkkuun saakka. Seuraavana aamuna oli kyl vähän sellanen olo 2h yöunien jälkeen, et oliko pakko, mutta mulla oli wiglaukset menossa niin ei voinut lähtee aiemmin pois. Ja missiohan on siis yhen vaihtaripojan kisuttelu. Joka mun maailmassa meinaa vaan sitä, että koitan telepaattisesti siirtää hänen tajuntaansa, että vois vähän huslailla yhdessä, mutta mut ennemmin löytää kuolleena kuin, että mä tekisin mitään konkreettisia moovseja suuntaan tai toiseen :D Onneks voin nauraa itelleni niin tää säälittävyys ei häiritse niin paljon, sanoisinko melkein, ettei ollenkaan! Matoa koukkuun!

maanantai 27. elokuuta 2012

Vain kahden opintopisteen tähden

Vielä ei ole stressitaso niin korkealla, että mä saisin oikeasti mitään aikaiseksi, joten mun mielestä on hyvä jakaa tänne kaikkien teidän nähtäville, millaiseen soopaan yleviin ja mielenkiintoisiin tehtäviin pitää tuhlata aikaansa ennenkuin pääsee meidän koulusta vaihtoon tai työharjoitteluun.

Tehtävissä ei sinänsä ole mitään vikaa. Ymmärrän jokaisen tehtävän pointin, sillä ne tavallaan "pakottavat" miettimään asioita joita tulee varmasti vastaan kun on pidemmän aikaa ulkomailla, kuten esim. kulttuurishokki, koti-ikävä ja kommunikaatio erilaisten ihmisten kanssa. Sitä mä en kuitenkaan ymmärrä, että tämän järkyttävän työn jälkeen mulle herahtaa 2 op!! Siis yhtensä näihin tehtäviin on mukamas aikaa 54 h. HEI HALOO!!

Automaattisesti eteen nousee se fakta, ettei mua todellakaan kiinnosta käyttää näihin minuuttiakaan enempää aikaa. Miksi käyttäisin? 2 op on yks pyllyn pyyhkäsy. Tästä seuraa tosin se, että jos kaiken koittaa tehdä mahdollisimman nopeasti niin jälki voi olla hävettävän huono. Mä kyllä yleensä mielestäni liitelen siellä kohtalaisen tasolla ja se on ihan jees, mutta mitään ala-arvoista paskaa, josta häpeän puna herahtaa poskilleni kuin vain mietinkin omaa tuotosta ei vaan onnistu. Varsinkin esseiden kirjoitus. En pysty siihen, että istahdan tuolille ja päätän, että tämä on valmis illalla. Luova kirjoittaminen vaatii sen oman tunnelmansa (kenties myös puoli pulloa viinaa) ennenkuin runosuoni alkaa sykkimään. Tässä on kaksi vaihtoehtoa: joko tee tai itke ja tee. Mähän valitsin sen jälkimmäisen, just for fun!

Tässä siis selitykset kaikista jännistä jutuista joita saan pakertaa tässä muiden kurssien aikana (koska en jaksanut tehdä näitä kesällä buhuu :D) :

 Ennen lähtöä:
1. Kerro muille kurssille osallistujille itsestäsi, mitä opiskelet, minne menet ja mitkä on fiilarit
2. Tee vähintään 15 sliden PowerPoint-esitys Suomesta (lähteet mukaan!)
3. Tee raportti/essee menomaasta (4-6 sivua, lähteet ja viitteet mukaan)
4. Kirjoita essee (väh.1 sivu) rasismista, ennakkoluuloista ja stereotypioista
5. Kirjoita essee omista strategioista uutta kulttuuria kohtaan (väh. 1 sivu)
6. Kirjoita ylös omat tavoitteet "opiskeluprojektiin" (tämä hyväksytään ohjaajalla)

Matkalla:

7. Kirjoita lyhyt raportti nykyisestä tilanteesta
8. Opintoraportti (väh.8 sivua)
9. Rinnakkaisarvioi toisen raportti

2 op, here I comeeee!


LISÄKSI:

Likolaisten tarvii vielä tehdä meidän omalle osastolle omat raportit. Ja koska ylläolevat tulee enkuks niin ei voi käyttää samoja vaan pitää vähintään kääntää suomeksi omat tuotokset:

1. Alkuraportti ensimmäisen kk:n aikana
2. Loppuraportti max. 1 kk harjoittelun jälkeen

Ja koko harjoittelun ajan olet velvollinen pitämään viikkomuistiota aka. päiväkirjaa omista tekemisistä.

Eli Liko päättää, että muista linjoista poiketen opiskelija rullaa sen 30 op kuukautta lyhyemmässä jaksossa (vaikka kaikkihan töitä tekee saman verran!) + nämä raportit.

Jos en vielä sanonut sitä tarpeeksi selkeesti niin

2 IHANAA OPINTOPISTETTÄ OH MY LOOORRRD!!

Ei täs mitään. Mä päätin, että nää tehtävät on valmiita tän viikon aikana. JA NEHÄN ON!
Vaikka katsonkin sen 4 jaksoa Jersey shoree päivässä. Näin on näppylät.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Oodi vehnälle

Eilen saavutin läpimurron omassa keittiömaailmassani! Oon pidemmän aikaa aikonut etsiä jonkun ohjeen jolla saisin tuhlattua melkein täyden vehnäjauhopussin ennen Thaimaahan (huom, nyt osaan kirjoittaa sen OIKEIN) lähtöä, ilman järkyttävää sokerin yliannostusta. Eipä nämäkään leipäset mitään terveellisen elämän tukipilareita ole, mutta aah, olen taivaassa!

Kyseessä on Intialainen Chapata-leipä, joka tosin siellä Intiassa kulki nimellä Roti. Maailman helpoin tehdä ja maailman parhainta vaaleeta leipää. Mä koitan muuten syödä mahdollisimman vähän vaaleeta pullaa, mutta nyt taitaa olla aika raaputtaa sekin arpa loppuun. Lätty on niiiiin hyvää kun sen vielä ollessa lämmin iskee päälle voita, joka sulaessaan maksimoi tämän makunautinnon aivan toisiin sfääreihin. Sopii kaikenlaisen ruuan lisukkeeksi.

4 kpl:n tekemiseen tarvitaan peräti:
3dl jauhoja
1/2 tl suolaa
n.1,5 dl vettä

Sekotetaan aineet palloksi ja annetaan turvota hetki. 
Jaetaan 4 osaksi jotka kaulitaan levyiksi ja paistetaan pannulla ilman rasvaa.

 Helppoa kuin heinänteko!


torstai 23. elokuuta 2012

First week in school

Kaksi kuppaista koulupäivää, mutta jo nyt tuntuu, että tämä karhunpoikanen on kyllä ihan valmista kauraa talviunille. Tänä vuonna nuo kurssit meneekin erilailla kuin viime vuonna, ja jottei tässä sekoteta kenenkään ajatuksia liikaa, niin totean vain, että tällä hetkellä kaikki on yhtä suurta kysymysmerkkiä omien opintojen suhteen työharjottelun takia. Voi olla, että mun pitää vaihtaa luokkaa, jotta pääsen suorittamaan syksyllä mahdollisimman paljon. Ja enkku jää 100% varmuudella suorittamatta sillä se ope on kyllä lempinimensä ansainnut (Raivovaara) ja edellisten enkun kurssien nuhjuisesta sisällöstä huolimatta läsnäolo oli ehdotonta (ja täydellisen turhaa). Ainut ilon aihe on se, että viime vuonna vielä koulutukseen kuulunut ruotsi on heitetty pois opintopisteiden vähennyksen mukana. Jihaa! 

Yleisesti koulussa mikään ei toimi, tiedotus ei kulje vielä tänäkään vuonna ja siellä voisi saada päivässä aivoverenvuodon. Päivät on siis mennyt datailessa kännykällä Facebookissa ja tutkimalla omaa kalenteria.

En päässyt vielä tapaamaan opoa, mutta hänellä on toimistoaika maanantaina (jolloin mulla ei oo edes koulua) ja sinen sitten on pakko mennä sopimaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Itse voisin tenttiä niin paljon kuin mahdollista, oon valmis tekeen yksin tehtäviä jne. mutta tuntuu, ettei noi opet oo kauheen innoissaan antamassa lupaa tällaiseen. "Nokun se on kaksinkin jo tosi raskas tehtävä". Daah, no ihan sama! Haluan ne opintopisteet! Stressataan tätä ensi viikon alkuun ja toivotaan, että sitten hommassa on enemmän selkeyttä.
 
Eilen olin reeneissä ja nekin meni niin penkin alle, ettei tiennyt miten päin olis ollut. Joku sääripotkukin tuntui niin vammaselta, ihan kuin olis ensimmäistä kertaa tehnyt kaiken ja jokainen liikerata oli hukassa. 
Turhauttavaa. Tänäänkin meinasin vielä mennä hakkaamaan, mutta niskat on taas mukavasti jumissa ja väsymys aivan järkyttävää vaikka viime yönä nukuin yli 8 h. Vähän taitaa keho potkia vastaan kun löysäily jää pois ja oravanpyörä palaa kehiin.

 Sain tänään tulostettua loput tehtävänannot työharjoittelun tehtäviä varten, joten viikonloppuna pääsee toivon mukaan siihen zen-olotilaan jossa kaikki esseet valmistuu. What to do-lista vaan kasvaa!

  Viikon huippuhetki: Löysin Huuto.netistä puuttuvat Gossip Girl-kirjat halvalla! Nää toimii hyvänä aivojen tyhjentäjinä koulun jälkeen. Viikonloppu alkaa jo tänään niin me mennään Mandin kanssa kohta etsimään vaihtarimme (ah, meillä ei olisi elämää ilman niitä) Pubirundin sekamelskasta. Kumpikin on vesilinjalla, mutta olisi kiva päästä tunnelmaan mukaan ja ehkä jopa ottamaan pari tanssiaskelta Fat Ladyssa.

Huomenna uuteen nousuun heti aamusta ja koitetaan saada noita tehtävälistan juttuja ruksittua yli. Jännää kuin mikä.

tiistai 21. elokuuta 2012

First orientation day for exchange students in TAMK

Maanantaina lähdettiin vaihtareiden kanssa Viikinsaareen retkelle. Siellä tuli syötyä, saunottua ja pelattua lentopalloa. Kastoin talviturkkini ensimmäistä kertaa johonkin 7 vuoteen :D Vesi oli kylmää ja epämukavaa, seuraavat uimiset sit Thaikuissa perkale. Kuuden aikaan oltiin takaisin Laukontorilla perillä ja olo oli kuin ulkomailla 10 km turistiretken jälkeen. 

Täytyy kyl sanoa, että noi vaihtarit on kyllä niin ihania! Tuolla on nyt sellainen saksalais-ranskalaisyhdistymä jossa hengailee mun ja kavereiden pari tuutoria ja heidän uusia kamujaan. Kaikki Lapinkaaren kuuleista asunnoista. Pitää toivoo, että ulkkikset haluaa vastaisuudessakin hengailla meijän kanssa eri tapahtumissa ja myös vapaa ajalla. 

Varmasti yksi syy miksi on niin ihanaa tutustua noihin vaihtareihin on se, että meille normaalit perusasiat ja paikat on niin tuttua kauraa ettei toista kertaa edes jaksa miettiä. Heidän kanssaan kun sitten menee jonnekin, niin sitä vähän kuin "näkee asiat uusin silmin" ja osaa arvostaa ja nauttia jostain hyvin tavallisestakin puuhasta paljon enemmän. Ne on ne elämän pienet asiat joista sen suurimman riemun repäsee loppupeleissä :) Heidän siivellään tulee myös katsottua tätä kotikaupunkia Tamperetta uusin silmin ja saan monta kivaa muistoa mukaani Thaimaan lämpöön. Siellä voi sitten itkeä tirauttaa kun elämä potkii päähän.

 Huomenna alkaakin sitten jo koulu. Kaksi ekaa viikkoa mennään tiukalla 2 koulupäivää/viikko eikä mulla oo mitään pehmeää laskua varten. Nyt pitää myös rykäistä nuo harjottelun etukäteistehtävät pois alta niin ei tartte sitten syyskuun lopussa hikoilla.

Sain muuten numeron avoimessa käydystä matkailun historia-kurssista. Nelonen tuli ja ai että kun on helmee! Harmi kun noi koulun kurssit kiinnostaa yhtä paljon kuin aaltopahvi.

 

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Restaurant day vol.2

Laitetaas tähän vielä tällainen huonolaatuisten kuvien siivittämä sunnuntaipäivän kuvailu. Tänään oli jälleen kerran ravintolapäivä ja nyt olin itse syöjän roolissa. Alun perin kaverin kanssa juustokakun maistelusta lähtenyt aie muuttuikin viikon aikana 4 tuutorin ja 10 vaihto-opiskelijan kokoontumiseksi, jonka aikana käveltiin paljon ja syötiin vähemmän Tampereen keskustassa. Oltiin hieman myöhäseen liikkeellä kun M oli töissä klo 16 saakka ja monet ravintolat oli jo laittaneet luukun ovelle tuossa vaiheessa. 

Saatiin kuitenkin Tapas-paikasta lohdutukseksi ilmaisia (!!) kuppikakkuja, päästiin maistelemaan lakritsijuustokakkuja Tammelaan jolloin vaihto-opiskelijat sai kulttuurikylpyä ruuan muodossa (kaikki ei uskaltanu maistaa lakritsijuustokakkua) ja lopuksi meidän pyhiinvaellusretki päättyi elokuvateatteri Niagaran kahvilaan sienikeiton pariin. Ja jos ranskalaiset vaihtarit oli rakastuneita keittoon niin se oli oikeasti TOSI HYVÄÄ! Ja täyttävää tuorejuuston ansiosta. 

Oli hauska tutustua ulkkiksiin ja huomenna me vietetään taas koko päivä heidän kanssaan koulun järjestämällä Viikinsaari-reissulla. Suomen ilmastossa varmaa on vain se, ettei mikään ole varmaa, joten huomenna on turha kuvitella mitään auringonottoa päivän puuhalistalle. Taidan ottaa kunnon lämmikkeet mukaan niin ei saunailun lomassa pääse vahingossakaan vilustumaan.

PS. Ranskalaisten nimien lausuminen on täysin mahdotonta. Joten Francoisista tuli Fran ja Florianista Frodo.

torstai 16. elokuuta 2012

There is no substitute for hard work

Ja niin se päivä koitti. Viimeinen päivä työpaikassa. En ota lopputiliä tosin, vaan anon opintolomaa.  Jos mitään jännää ei tule vastaan talven aikana ensi kesäksi niin mulla on mahdollisuus palata vanhan kunnon sorvin ääreen takaisin. Silti, on kyllä haikea tunnelma. Talossa on vietetty 4,5 vuotta elämästä, mikä on kuitenkin tämän ikäselle jo aika paljon. 

On niiin paljon asioita joita kyseinen työpaikka on mahdollistanut, kuten matkustelua ja oman asunnon, mutta kaikein suurin saavutus on hyvät ystävät, jotka on saanut työnsä lomassa. Joten vaikka työ onkin maistunut hieman puulta (lievästi sanottuna) viimeisen 1,5 vuoden ajan, on silti hyvin haikea fiilis sanoa hyvästit kyseiselle paikalle. Siellä ollaan kuitenkin kaikki yhdessä kasvettu ja karvoitettu, koettu iloja ja suruja sekä elämän kirpeitä pettymyksiä.

Nyt voi sitten keskittyä 6 viikon ajaksi kouluun (as if) täysillä. Koulua on niin vähän, ettei tiedä itkiskö vaiko naurais. Just kun voisi oikeasti paiskia hommia ja saada rahaa jopa säästöön niin ei voi kun kelan tuet tulee vastaan. 6 viikkoa on niin lyhyt aika, etten kuitenkaan halua luopua marraskuunkin tuesta muutaman ekstrasatasen takia. Mutta ompahan nyt sitten aikaa paneutua tuutoritehtäviin. Eli siis ryyppäämiseen. Hard studying my ass.

Hakkeroin itseni siirretävälle kiintolevylleni ja kaivelin arkistosta muutamia kuvia menneiltä vuosilta kera työkavereiden. Hauskaa on kyllä ollut, ei voi muuta sanoa! :D


keskiviikko 15. elokuuta 2012

Nythän näitä työmahdollisuuksia satelee!


Suomen Bangkokin suurlähetystö hakee konsulivirkailijaa määräaikaiseen työsuhteeseen ajalle 15.10.2012-31.3.2013. Työsuhteeseen sovelletaan asemamaasta palkatun työntekijän ehtoja.

Lisää infoa linkin alta.

tiistai 14. elokuuta 2012

Lontoon Shoppailut



Hekumoidaan vielä hetki shoppailumayhemin jälkiaalloissa kun pääsen esittelemään uutta kaapintäytettä kunnon ryönän muodossa. 99% ostoksista on omasta henkilökohtaisesta materialistin taivaasta eli Primarkista, tuosta luvatusta lapsityövoiman, riiston ja kapitalismin sykkivästä sydämestä. Samalla voisin hieman avata tätä omaa vaatetusfilosofiaa, se kun huomattavasti poikkeaa kaikkien muiden liputtamasta "ostetaan laatua kalliimmalla ja ollaan tiedostavia ja vastuullisia asiakkaita". Fuck it. Vaikka oonkin valmistunut ite vaatetusalalta ja mun jos kenen kuuluisi liputtaa ylihintaisen suomalaisen designin perään niin ei, mä en osta mitään, minkä hinta muodostuu keksityistä arvoista, joita brändäyksellä on nostettu ihmisten tietoisuuteen. Maksan vain sen, minkä vaatteen tekeminen kustantaa. Siellä Kiinan vuorilla.

On aika turha tuhlata 10x enemmän hieman laadukkaampiin tuotteisiin ja uskotella itselleen, että tämä kestää. Ensinnäkin, ei mua kiinnosta kestääkö se vaate 10v vai vuoden. Jos mä ostan jonkun kuumimman kesän rytkyn niin se on kiva tasan niin kauan kunnes joku uusi muotivillitys valtaa aivolohkoni. Oon niin vietävissä, että joka kevät ja syksy rakastan ehdoitta kaupan hyllyllä notkuvia juttuja. Vaikka mulla olisi kotona se kaikista hienoin pusero, josta olen maksanut mansikoita niin silti se kaupassa oleva on erilailla kiva ja on ihan pakko saada.

Tässä valossa on vaan puhdasta realismia maksaa vaatteesta mahdollisimman vähän. Mä en ostaisi yhtään vähempää vaatteita vaikka ostaisin niitä "tarkkaan harkittuja ja valittuja yksilöitä", tai en ostais silloin itseasiassa yhtään mitään, koska tuolloin se yksi rätti olisi vienyt mun koko kuukauden vaatebudjetin enkä mä silloin osaisi nähdä mitään positiivista tilanteessa, jossa olen tuomittu ostamaan vähemmän kalliimmalla. More is more is more.

Olen sinut oman ongelmani kanssa, mikä on järjetön vaatteiden hamstraus ja kertakulutus. Olen näin valjastanut rakkaan harrastukseni omaan budjettiin sopivaksi. Siksi siis Primark shoppailut, joilla saa säkillisen vaatteita 50 punnalla ja voi olla iloinen koko kesän. Siksi myös kirppiksellä pyörimiset, sillä miksi ostaa Ginasta normaalihintainen vaate, kun se sama löytyy kuukauden päästä kirpparilta parilla eurolla? Mä en osaa katsoa etukäteen, että mitä varmasti pidän ja mitä en. Joten ostan 10 paitaa joista sitten puolen vuoden/vuoden jaksolla selviää mihin tykästyn ja mitä pidän harvemmin. Koska siellä kaupassahan mä olen 100%, että jokainen vaatteenkuvatus on vastaus syvimpiin rukouksiini. Mikä on sitäpaitsi ihanampaa kuin löytää suuresta kirpparin ryönakasasta  jokin tosi siisti vaate parilla kolikolla? Se löytämisen riemu, sitä ei kaupasta saa normaalihintaisista vaatteista. Elämyksiä, elämyksiä!

Tietyn aikavälin jälkeen voikin sitten pitää inventaarion vaatekaapissa ja viedä kirpparille myyntiin ne vaatteet, jotka eivät lunastaneet lupauksiaan. Koska alunperinkin maksoin vaatteesta -50%-90% vähemmän kuin sen alkuperäinen hinta, on voittoprosenttini kirpputorilla melkein 100%. Viikon myynnistä saan 250-600e riippuen tavaran määrästä ja laadusta. Kuukaudessa tuhlaan vaatteisiin 20-150e, erikoistilanteissa (alennukset ja matkat) sitten  enemmän. Oon tänä vuonna kirppareilla saanut n. 1300e takaisin vaatteista (vähintään), kuudessa kuukaudessa siis. Oma rohmuilu on siis aikalailla +-0 rahapussilleni. En katsokaas ihan turhasta päässyt opiskelemaan liiketaloutta, kjöh kjöh.

Valkoiset 4£, inkkarit 3£, sandaalit 5£ ja mustat 3£
inkkarikoru 2£, kaikki kultaiset yht. 2,5£, sulat 2,5£, korvahely 2£
Playsuitit 3£ ja 7£
siniset 10£, muut 5£
Topshopin rytkyt second hand shopista 8£ ja 11£
trikoota 4£ kipale
nahkapuserot 7£ kpl
susipaita 6£, jenkkitoppi 3£, valkoinen inka-paita 4£, lintutoppi 3£
maailman rumimmat legginsit 6£, mannehame 14£
inkapaita 3£, pantteripaita 6£, mekko 7£