maanantai 1. lokakuuta 2012

Bangkok/ 1. matka

Reissu Bangkokin päässä ei alkanut ihan niin vahvasti kuin olisi toivonut. Itseasiassa sitä mentiin ihan pohjalle, vielä pahemmin kuin Samuin ruokamyrkytyksen aikana. Lentokentältä kun matkattiin taksilla Khao San roadille ja otettiin vaan eka hotla joka tuli vastaan päättyen livekeikkaa vetävän rokkibaarin viereen, mä vaan makasin korvatulpat korvissa ja käytin kaiken tahtoni hengittämiseen. Mikään asento ei helpottanut oloa vaan pikkuhiljaa alkoi käsistä lähtemään tunto ja rintaa puristaan ihan hitosti. Sitä kesti koko yön ja aamulla seiskan aikaan oli pakko luovuttaa ja todeta, että on pakko mennä lekuriin kun homma alkoi jo tuntumaan hitaalta sydänkohtaukselta. 

Siinä sitten vaatteet päälle ja ulos ihmettelemään miten vitussa mä löydän jonkun lääkärin. Kaverit jäi koisimaan ja mä lähin sit hortoileen ulos. Onneks yks matkatoimistoluukku oli auki ja läväytin kartan siihen kysyen samalla lähintä sairaalaa. Meinasin eka lähteä käveleen sinne, mutta tajusin sit, ettei siitä tulis kyllä yhtään mitään, joten annoin siinä lähistöllä hengailevan tuktuk-kuskin viedä mut 150 bahtilla perillä. Pojot tälle äijälle, joka kusettamatta kuskas mut oikeaan paikkaan vaikka oltiin siellä helvetin ytimessä. Tai sitten kaikki jalokivikauppiaat oli vielä koisimassa...

Sairaalassa sit täyteltiin papruja ja jäätiin ootteleen lääkärin kutsua. Vaikka olikin paskamainen olo ja piti aatella vaan syvään hengittämistä ja olla välittämättä rintakivusta, niin jotenkin oli niin perus, että vieressä istuva finninaamainen poika sopotti itku kurkussa lääkärille "kumi meni rikki kun nussin thaikkumuijaa" mikä suomeksi meinaa vaan sitä, että "olin niin kännissä, etten osannut ajatella munaani pidemmälle ja lopuksihan sen muijan haaravälistä löyty pippeli", mutta esitetään kaikki nyt kuitenkin uskovamme finninaaman tarinaa.

Päästyäni ite lekurin puheille niin eka katottiin paino ja pituus ja sit vaan istumaan ja selittämään mikä vaivaa. Lääkäri oli eka lähettämässä mua jonnekin kuvauksiin, mutta totesi sitten, että oon liian nuori mihinkään sydänvikaan ja, että se on vaan ahdistuskohtaus. Mut vietiin vuodeosastolle makaamaan yhteen sänkyyn. Samalla kun hoitsut touhuilee siinä jotain, paikalle tuotiin yks tyttö, jolla oli kai myös jonkinasteinen paniikkikohtaus, mut vielä miljoona kertaa pahempi, sillä se oli saanut krampin ja oli vaan kyyryssä haukkomassa happea. Liikaa Samsongia kuulemma... Viimesiä juttuja mitä muistan oli se, että lääkäri, hoitaja ja tytön poikaystävä koitti pakottaa tyttöä kyyrystä makuulle sängylle, mutta sen keho oli niin lukossa, että ne päätti antaa sille rauhottavia siinä ja vasta tajun lähdettyä kantaa sänkyyn. Tässä kohtaa ite simahdan, sillä mulle kans laitettiin kyynertaipeen kautta rauhottavaa sisään.

Heräilin sitten muutaman tunnin kuluttua, kivat päikkärit tuli vedettyä. Mut kipattiin pyörätuoliin ja rullattiin pitkin sairaalaa, eka hakemaan passi, sitten lääkkeet (xanaxia mmmm....) ja lopuksi maksamaan. Hintaa tuli torkuille joku 2000 bahtia lääkkeineen eli tuolloin hieman yli 20 e. Lopuksi sairaala tilas mulle taksin ja mut heivattiin pyörätuolista suoraan taksin takapenkille ja kärrättiin hotellille (tässä kohtaa voin kertoa, että kun buukkaa ittensä johki rotankoloon sisälle niin ottaa AINA hotellin käyntikortin mukaansa. Noille kuskeille on ihan turha yrittää selittää mitään osoitteita, iskee vaan kortin käteen ja nauttii ilmastoinnista). Sairaalassa sanottiin vielä, että jos rintakipu jatkuu niin nappia huuleen vaan.

Voi varmaan arvata, että heti kun pääsin hotlalle niin se sama paine iski rintaan. Xanaxi siis vedellä alas ja sängyn pohjalle makaamaan. Koska musta ei ollut yhtään mihinkään, kaverit lähti etsimään legendaarista Chatuchakin weekend markettia ja mä jäin röhkiin. Heräilin siinä pimeän tullen ja silloin nekin saapui takaisin. Kuulemma ei ollut ihmeellinen paikka vaikka kauheesti sieltä tavaraa tuli otettua mukaan, hmmm...
No illemmalla Maarit paljasti kauheessa tuubassa, että ne vaan huijas kun ne ei halunnu, että mulle tulis paha mieli siitä etten päässyt mukaan taivaaseen :D Hauskinta on se, että se unohti kertoneensa tän kännissä ja tässä joku vuosi sitten paljasti sen uudestaan pahoitellen Lontoossa. Hahahhaa!

Thaimaasta saa kortin joka lähtöön:

Okei, tää on ihan vitun tyhmää enkä edes tajua miksi piti näin tehdä, mutta sairaalareissun jälkeen oltiin kaikki taas juomassa bucketteja... Huh huh. Alettiin hengaan yhden thaimaalaisen porukan kanssa ja lopuksi lähdettiin niitten mukaan johki hämyiseen Happy baariin. Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, oli aika utuista meininkiä koko ilta.

Maaritin tatuoitu jalka hieman turvonneena.

Mulle tulee välillä sellasia kännejä, jotka nyt edellisen viikonlopun jälkeen nimesin salakänneiks. Ei juo edes älyttömästi, eikä tunne itseään humalaiseksi eikä todellakaan näytä siltä, mutta aivot menee sellaiseen holtittomaan tilaan jolloin ihan mitä vaan saattaa tapahtua enkä mä mieti yhtään mitä teen ja mitkä saattaa olla seuraukset. Tuona yönä tuli vetästyä sellaset salakännit, että oksat pois.

Aamulla herään jostain hevonkuusesta, Thaimaalaisen omakotitalon yläkerrasta koinsyömältä patjalta (ja ei, en menettänyt muistia, niin käy vaan jos juon kiljua, ajattelin vaan säästää sekä itseäni että niitä, jotka tätä sattuu lukemaan loppuillan kuvailuista. Maine on jo mennyt ja niin on kunniakin, mutta johonkin se roti pitää nyt vetää ja se on tämä kohta). Vilkuilen ympärilleni, totean ettei nyt mee hirveen vahvasti ja käppäilen alakertaan. Siellä istuu vanha Thaimaalainen mies penkillä polttelemassa ja kun se näkee mut, se kysyy sellasella naukuvalla äänellä "marihuana?". Siinä kohtaa tajuan, että nyt on lähdettävä lipettiin ja äkkiä! :D Pyydän sitä tyyppiä tilaan taksin ja meen ulos oottelemaan. Lompakossa on 150 bahtia eli 3 e ja mulla ei oo puhelinta eikä mitään tietoo kuinka kaukana oon hotellilta. Taksi saapuu miljoona vuotta myöhässä ja kuin ihmeen kaupalla mun kuppaset setelit riittä Khao Sanille. Sukkana hotellihuoneen sisälle ja suihkuun peseen edellisillan synnit pois. Joo, ehkä tuossa kohtaa oli ihan sopiva hetki lähteä himpulaan... :D

Suihkun ja pienen makoilun jälkeen suunnattiin Maaritin kanssa vikaa kertaa MBK-ostoskeskukseen ja vaan ostettiin vitusti kaikkee paskaa. Rahat sileeks. Illalla käveltiin Khao San road päästä päähän ja laitettiin vielä ne viimeiset hilungit palamaan. Tilattiin taksi aamuksi, pakattiin ja mentiin nukkumaan.

Vaikka oli herätyskello soittamassa, meikäläinen varmalla äänellä "mä en nuku koskaan pommiin ja herään aina kellon soittoon" ja aamulla heti ekana hälytys pois päältä ja takas nukkuun. Herätään sitten siihen, että aula-lady soittaa meijän huoneeseen ja sanoo, että taksi oottaa jo. Siinä sitten sekunnin sadasosassa ylös, toisten herätys ja lähettiin ulos huoneesta kuin hauki rannasta. Muuta hämminkiä ei onneks ollut, päästiin siististi lentokentälle ja sieltä sitten suru puserossa Helsinkiin.

Tässä oli siis ensimmäinen reissu Thaimaaseen, 3 viikkoa kovaa tykitystä. 2 seuraavaa kertaa ei oo ihan niin villejä vaikka kyllä niilläkin retkillä sattui ja tapahtui ihan mukavasti. Sitä aina koittaa käyttäytyä fiksusti, mut jotenkin se tuolla ulkomailla unohtuu ja ote lipsuu. Hah hah, pienellä kauhulla siis ootan tän viikon sunnuntaita kun pääsee talsimaan taas Khao Sanin kujia pitkin :D

3 kommenttia:

  1. must on tainnut todellakin tulla vanha kun ajatuskin tosta khao san roadista saa mut voimaan pahoin. :D Okei, karsin myos edelleen krapulasta lauantaisten kemujen jalkeen, etta kylla, musta on siis tullut vanha. :D

    joko sun viisumi on tullut?

    VastaaPoista
  2. Siis kyllä toi Khao on sellanen paikka, että itelläkin alkaa puntinlahje jo tutiseen ja patti kasvaan päässä :D

    Mut kaveri kenet nään siellä ei oo siellä vielä käyny niin aattelin, et jos mennään niin mennään perkele sit kunnolla.

    Ei näy viisumia vielä eikä näy seurantakoodilla, että se olisi edes viety vielä Postiin. Näähh. :/
    Entäs teillä?

    VastaaPoista
  3. just laitoin sulle fb:seenkin kommenttia, eli kelan kans on asiat nyt vielä edelleen auki koska ilmeisesti tamkista ei ole laitettu sitä lappua sinne että nää kuuluu mun tutkintoon. hienoo. täytyy alkaa soitteleen tostakin nyt..

    viisumista ei kans mitään tietoo, 25.9. se on siellä päässä vastaanotettu mutta ei oo vielä takaspäin tulossa.. no, meil on vielä ens viikkokin aikaa sitä ootella, mut olis kiva jos tulis pian..

    Ja onhan se Khao san nyt koettava ees kerran elämässä :D ja kyl mulla on sellanen kutina et mä sinne jossain vaiheessa eksyn kuitenkin itekin....vaikka nyt kovasti uskottelen itelleni et kierrän sen kaukaa :D

    VastaaPoista

Nyt sitä kommenttia!