perjantai 26. lokakuuta 2012

Koh Chang - Siem Reap

Tässä tarinaa meidän siirtymisestä Thaimaasta Cambodian puolelle ja samalla myös kusetuksen ilosanoman levittämistä maailmalle. Kyllä, perseeseen veto jatkui rajalle saakka ja maan vaihtuessa se vasta räjähtikin käsiin. Vai pitäisikö sanoa ennemminkin housuihin?

Maksettiin päivää aiemmin 600 bahtia per nenä minibussikyydistä sellaiselle perus tienvarsimatkamyymälälle. Piti olla sama bussi perille asti, ei turhia vaihtoja ja niin edelleen. Aamulla heärtys 6.30 ja minibussin kyytiin 7.30. Minibussi oli lievästi sanottuna aikansa nähnyt, osa istuimista oli köytetty kiinni ja sisustus haiskahti epäilyttävästi 80-luvulle. Me saatiin onneks penkit heti kuskin takaa mikä tarkoittaa minibussimaailmassa aina suurempaa jalkatilaa (meillä oli oma jalkarahikin!) eli sinne kannattaa tähdätä jos vaan onni potkii ja penkit on tyhjät. Haettiin loput matkalaiset kyytiin ja matkattiin lauttasatamalle kuin silakat purkissa. Lauttailuun meni aikalailla 1h ja sen aikaa saatiin hengailla matkustuskannella kun autot olivat alhaalla.
 
Sitten vaan lähdettiin huristelemaan teitä pitkin kohti Cambodian rajaa. Meillähän ei ollut mitään tietoa minne mennään ja mitä tapahtuu. Tiedettiin vaan se, että ei osteta mitään viisumeita ennenkuin ollaan rajalla. Mutta mitä tapahtuu?

Meijät heitetään kyydistä pois jonkun tienvarsiravintolan kohdalla ja sanotaan, että parempi bussi tulee (mihis se "yhdellä kyydillä Cambodiaan"  siis nyt jäi?). Sitten sanotaan, että tässä on aikaa niin voitte syödä. No tilataan ruokaa. Sitten isketäänkin naaman eteen lippua ja lappua ja sanotaan, että virkailija on nyt täällä paikan päällä niin me tehdään visat nyt. Hinta 1200 Bahtia. Joka on siis vitusti liikaa kun visan pitäisi olla 20 dollaria (eli noin 17e eikä 30 e...). Mutta tässä hieman lieventäviä asianhaaroja:
-Sä oot keskellä ei mitään
-Sut käsketään autosta vittuun
-Sulle sanotaan että nyt tehdään viisumit
Niin oikeesti oikeesti, mitä tossa voi tehä? Alat inttään vastaan ja ne sit sanoo, että hoida itte? Jäät siihen tienvarsiravintolaan pyörittelemään säkkejäs, etkä edes tiedä minne suuntaan pitää mennä? Kun on puoli päivää jo levitellyt persehikeään beigen väriseen nahkapenkkiin niin on vaan niin helppoa iskee rahat pöytään ja antaa viidakkomiesten hoitaa homma kotiin. Edelleenkään en ole eräjorma joka sapeli suussaan hakkaa esteet tieltään. Eli me maksettiin kiltisti. Ja mentiin sitten siihen saman vitun minibussiin millä tultiinkin (mihis se uus parempi minibussi jäi??). Kyllä peräreikää kutitteli...
 
Saavuttiin Poipetiin jossa rajanylitys tapahtui. Poipet on jonkinlainen nomansland, verovapaa alue joka on pullollaan huijareita ja casinoita. Rajanylitys tapahtuu kävellen noin. 300 m matkan ja oli kyl herkkua raahata tätä mun matkalaukkua... Eikä ihmiset hiljaa repeilly kun yleensähän kaikilla on rinkat. No ei mullakaan olis tota boksia mukana, mut kun luulin hengaavani täällä paikoillaan 5 kk. 

Ensin mentiin Thaimaan rajan yli ja meiltä otettiin meidän departurekortit veks (se valkoinen lappu joka täytetään lentokoneessa maahan tullessa), Sitten käveltiin Cambodian rajalle ja visat leimattiin. Plussaa tässä oli se, että se ravintolan visatyyppi oli koko ajan mukana ja selitti tosi hyvin mitä tapahtuu missäkin kohtaa. Ilman sitä olis ollu kyl aika hukassa. Mutta maksettiinhan me aika hitosti ylimäärästä tästä. Sama patu vei meidät sitten kolmannella bussilla (yksi bussi my ass oikeesti) rahanvaihtopisteeseen. Piti sitä ennen kauhean saarnan siitä, että ei amerikan dollareita vaan käyttäkää aina paikallista valuuttaa eli Realeja. No mehän paskottiin tästäkin housuun kun oltiin just reissua varten vaihdettu ittellemme messiin 60 dollaria ja tuli sellanen fiilis, että apua voidaanko me edes käyttää niitä siellä?! Vaihdettiin siis 20 dollaria vielä Realeiksi ja saatiin sellaset rapsakat 67 000 Riealia messiin. Jooh... Ja meidän "opas" vielä kylmän viileesti sanoo, että haluaa tippiä, maksakaa. Kuinka läskiä toimintaa oikeesti??
 
Sitten neljänteen bussiin ja matka jatkuu Cambodian puolella. Päästiin hengaileen takapenkeille ja isoissa busseissa perä on taas ehdottomasti mukavin paikka matkustaa. Saavuttiin Siem Reapiin pimeän tultua, n. klo 19 aikaan. Reissuun oli mennyt siis yhteensä 11,5 h. Viideltä olisi pitänyt olla perillä. Nää on näitä pikkujuttuja täällä. Lisää aina muutama tunti matkaoppaan tarinaan niin saat realistisen matkustusajan. Oikeastaan, matkustat minne vain niin kantsii aatella, että siihen menee puolet päivästä eniveis niin ei tule ainakaan turhia pettymyksiä.
 
Meidät dumbataan jonnekin takapihalle ja pimeyden keskeltä hyökkäävät niin ötökät kuin tuktuk-kuskit paikalle. Meijän hotelli on kuulemma veeeri faaar, maksakaa 30 000 realia. Ollaan väsyneitä, nälkäisiä, kusihätä on käsittämätön, valuutat vaan pyörii päässä ja sitten joku pyytää kolkyt donaa kyydistä mopon perävaunussa (summa oli euroissa 7,5 e eli 2,5 per naama). Jälleen kerran: mitä voit tehdä? Seisot keskellä viidakkoa pimeässä eikä sulla ole hajuakaan minne pitäisi mennä. Maksetaan siis taksikuskille vaikka taas on sellanen olo, että meitä koijataan.  Kyydissä alkaa kauhee myyminen,"minne meette, mitä teette, oisko temppelit mitään, hän hoitaa, tai sitten voidaan mennä tänne, tänne tai tänne". Sovitaan sitten väsyksissä Angor Watin näkemisestä seuraavan päivän aamuna.
 
Hotellihuoneen räjäytyksen jälkeen (kaikki tavarat heti levälleen) lähetään tutkiin meidän uusia huudeja. Järkytys on aika kova kun koitetaan ettiä halpaa ruokalaa ja hinnat on kalliimmat kuin Thaikuissa. Toinen järkytys on se, että kaikki on dollareissa (että mihin ne niitä realeja nyt tarvittiinkaan?). Löydetään paikka jossa saa fried ricee 1,5 dollarilla, kuulostaa vitun halvalta, mutta on edelleen kalliimpa kuin Thaikun saarilla! Ja oli kaiken lisäksi älyttömän mautonta. Sitten eksytään night market alueelle ja se paskan määrä iskee silmille. Juuri sellaista huonolaatuista Intiakamaa silmän kantamattomiin. Ei mitään cooleja rääsyjä mitä Thaimaasta bongailee vaan huonosti istuvia t-paitoja kuppasella tekstillä ja haaremihousuja kaikissa mahdollisissa happoväreissä. Myyjät roikkuu kintuissa kiinni ja pyytää sua ostamaan.
Ensivaikutelma on siis aika karsee. Miten voi Thaikkuihin verrattuna kehitysmaana oleva mesta pyytää kaikesta suurempia hintoja? Miten joku Cokis voi maksaa kaks kertaa enemmän ja saman verran kuin Suomessa? Käyt lähikaupassa ostamassa jotain pientä hotellille ja menee 4 dollaria. Se on 120 bahtia! Nyt joku saattaa tuhista siellä, että mitä vittua mä mussutan, mutta tuntuu, että näillä tyypeillä on enemmän massia kuin itellä köyhänä opiskelijana. Ja nyt kun itellä on kaikki hommat auki, että mitä tässä tapahtuu niin ei kiinnosta tuhlata yhtään ylimääräistä. Siinä kohtaa tuntuu aika jännältä syödä Cambodian viidakosta ostettuja Mamasin nuudeleita joista on maksanut enemmän kuin Suomessa. Alkaa vituttaan ja pahasti. 

Summa summarun: Ei vakuuta, katotaan mikä on fiilis Angor watin jälkeen ja parin päivän päästä. Enkä edes lähde laskemaan monta euroo kusetettiin tän yhdenkin päivän aikana. Että tulkaa vaan Cambodiaan, halpaa on!
Tässä matkareittimme, yhteensä reipas 400 km.

4 kommenttia:

  1. Omg ihana lukee tätä koska tällä hetkellä koetaan samaa shittiä täällä Siem Reapissa. Äkkiä vaan bookkaa lippuja takas Thaikkuihin. Ei tätä kusetuksen määrää jaksa enäö:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. xDD Voimia koettelemuksien keskelle!

      Poista
  2. Siem Riep on Campodian pahin turistirysä, ei kannata vetää sen perusteella liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä. :) Suosittelen Sihanoukvillea, hintataso hyvä ja kivoja rantoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärtäähän tämän jossain alitajunnassa vaikka tuossa järkytyksen keskellä haluaa vaan näyttää kaikille kesoa. Itellä on myös ollut aika huonoa tuuria Vietnamissa eikä 2 reissun jälkeen maa vakuuta edelleenkään vaikka tiedän, että siellä on paljon kaikkea hienoa ja ihanaa. Omalle kohdalle on sattunut vaan kaikkea ei niin hienoa :D

      Sihanoukvillestä oon kuullut hyvää kyl!

      Poista

Nyt sitä kommenttia!