torstai 18. lokakuuta 2012

Kun äitiä tulee ikävä

Nyt on 5 päivää töitä takana. Tänään soitan pomolle ja kyselen noista vapaapäivistä sekä siitä omasta "taskurahasta" niin voi varmuudella tietää mikä on oma kuukausibudjetti täällä ollessa.

Mulla oli pari päivää vähän masis-fiilis, joka kasvoi koko ajan ja eilen oli pahimmillaan. Yritin miettiä, mistä se johtuu ja vastaus on pitkällisen pohdinnan ja erittelyn jälkeen omanikäisen seuran puute. Kyllä se on vaan niin helkkarin tärkeetä itelle, että olisi joku, joka jakaa samaa kokemusta. Täällä ei siis ole muita suomalaisia töissä ja eilen saapui sukelluskoulun pitäjä, joka onkin joku vanhempi äijä ja jonka työntekijä on taas vielä vanhempi, viiskymppinen äijä. Että hei hei haaveet komeasta ja urheilullisesta suomipojasta kenen kanssa voi vapaa-aikansa viettää :D

Mutta takaisin yksinäisyyteen. Thaikkutyöntekijöillä on mahdollisuus rupatella keskenään kun on hiljasta töissä, ne kattelee kännykästä saippuaoopperoita ja jutustelee mukavia. Ite on vaan omien ajatusten parissa ja koska on hiljasta, ei ne ajatuksetkaan mitään ilotuliteräjähdyksiä ole. Vielä kun toi mopolla ajaminenkaan ei suju, niin oon ihan kiikissä täällä (onneks sukelluskoulun Teemu lupasi auttaa mua sen mopedin kanssa). 
 
Kirjottelin eilen parille kaverille ja olin illalla jo kyllä niin snif snif tän oman itsesäälissä rypemisen kanssa. Toisaalta on sellanen olo, et mitä hittoo mä mussutan kun saan olla täällä, työnteko on rentoo, hyvä ilmasto ja kaikki peruspuitteet kunnossa. Mutta kyllä se seura vaan tekee ja paljon. Et vaikka olisi todella rankka työpaikka niin sen voisi kuitenkin jakaa kaverin kanssa ja olisi joku samoista lähtökohdista tuleva. Nyt vaikka täällä on tosi mukavaa, niin ei sitä pääse jakamaan kenen kanssa.
 
Tänään kun heräsin, olo oli onneksi tullut paremmaksi. Aattelin, että pitää olla vaan kärsivällinen kun ei kaikki tuu tipahteleen taivaalta heti kun niin haluaa. Ja, että kyllä tuolla töissäkin saa vielä sitä kiirettä ja hälinää kattella, sitten valitankin tänne, että yhyy, töissä ei kerkee ees syömään kun on kauhee kiire.

Ja mitäs sitten tapahtuu? 
Oon aamupalalla ravintolassa ja siihen tulee kaksi suomalaista tyttöä, jotka tuli pari päivää sitten hotelliin, mutta joita en ole nähnyt muuten ja kyselee huoneen vaihtoa. Siinä samalla kun esittelen niille toista huonetta niin jutellaan niitä näitä ja selviääkin, että toinen tytöistä olisi halunnut tulla töihin läheiseen baariin, mutta työlupaa ei voitu järkätä. Ja että se soitti joskus aiemmin mun pomolle töiden perässä ja että niitä olisi kai luvassakin! Pomo on tällä hetkellä ollut Pattayalla, joten kukaan ei tiedä miten tilanne etenee, mutta siis jos mä saan tähän itelleni suomalaisen kamun seuraks talven ajaks niin voitte vaan kuvitella kuinka liekeissä mä olisin! Kastelen housuni jo nyt pelkästä ajatuksesta. Tuntuu samalta kuin lottovoitto tällä hetkellä, meinaan sitten se ainoo asia, joka vaivaa mua katoaisi! 

Tää on kyllä nyt niiin iso juttu ja oon varmaan koko työpäivän tuolla ihan hermona, että miten tässä käy. Toivottavasti hyvin! Kaikkien kannalta, mutta eritoten minun. HAHAHAAA!


3 kommenttia:

  1. Voi vide tota sukelluskoulujuttua :DDD No mut oo siel huudeilla, voi ne turistit olla kuumia ;)
    Jenni

    VastaaPoista
  2. Heh :D

    Kuten seuraavasta postauksesta huomaa niin sain sittenkin kavereita tänne! Ei niitä kuumia miehiä nyt, mutta kaksi sitäkin kivempaa tyttöä niin KYLLÄ KELPAA :-----)

    VastaaPoista
  3. Älä mitään suomipoikaa ota, niitä riittää täälläkin. Ota Aussi! Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa että oh yes

    VastaaPoista

Nyt sitä kommenttia!