keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Minä, ihminen

Pöltsäsin nämä kysymykset toisaalta, kun tuli sellainen kutina välilihan tienoille, että tällaisiin syvällisiin juttuihin saattaisi olla ihan oman mielenrauhankin kannalta hyvä vastata nyt ennen suureen maailmaan lähtemistä ja hieman jäsennellä niitä tulevia tavoitteita omassa elämässä.

//Pientä edittiä kehiin eli vastailen nyt, kun reissua on 1,5 viikkoa takana ja työpäiviä 4. Näitä kysymyksiä olen mietiskellyt tässä päivien lomassa ja koittanut hahmottaa jonkinlaista kokonaiskuvaa nykyisestä tilanteesta.

Mitkä ovat viisi suurinta pelkoa elämässäsi?

1. Mikä ekana tulee mieleen ja pyörii täällä päällimmäisenä on tottakai tämä työharjoittelu ja sen mahdollinen kuseminen jollain lailla. Työ on kuitenkin työtä ja kyllä sen oppii enkä nyt kuitenkaan oo se tylsin kynä penaalissa. Ennemminkin siis pelottaa se, että en nautikkaan olostani täällä ja poden vaan järkyttävää koti-ikävää. Ainakin tällä hetkellä on pieni ahdistus päällä ja ikävä vanhoja tuttuja rutiineja. Niinpä, miettikääs sitä niin. Viikko takana ja jo nyt melkein tippa linssissä, how sad is this shit? Varmasti erona tavallisiin reissuihin on se, että niillä tietää joutuvansa taas pian oravanpyörään eikä sitä kaipaa, mut mun oravanpyörä on viety kokonaan talvilevolle. Kummasti siis sen reunukset nyt kultaisina kimaltelevat mielessäni. 

Mä veikkaan, että tän asian suhteen tulee fiilikset olemaan aikamoista vuoristorataa tän koko reissun ajan ja välillä oon ihan mehuissani täällä olosta ja välillä taas pakkailen mielessäni jo laukkuja Suomea varten. Ja kun kaikki tunteet on yhtä draamaelokuvaa niin täällä sitten viritellään niitä viuluja yksinäisiin sonaatteihin aiheesta jos toisestakin. Koska jos jokin on varmaa, niin se on se, ettei valittamisen aiheet lopu koskaan!

2. Tuun aina olemaan levoton ja tyytymätön, haikailemassa jotain enemmän. Tämä ei nyt sinänsä ole mikään huono juttu, että haluaa kokea uutta ja saada vaihtelua elämässään, haluaisin vaan, että se (kenties) olisi vähän hillitympää (jollain lailla). En osaa siis itekkään selittää, mutta en jaksais olla henkisesti ihan tuuliajolla koko ajan. Eli toivon jonkinlaista sisäistä rauhaa. Löytyisi joku juttu, josta pitää ja mitä voi tehdä (edes pari vuotta) ja sitten voi taas miettiä jotain uusia haasteita. Ei niin, että pitää sykkiä koko ajan kauheessa psykoosissa niinkuin oon nyt tehny.

3. En halua koskaan kuitenkaan tyytyä mihinkään. Ei sillä, että kaikki olisi jotain priimalaatua ja vitunmoista blingblingiä, vaan, että jos on fiilis, että nyt ei napostele niin sitten tehdään jotain asian eteen. Eikä jäädä nutaileen ja katkeroituun ja kehitteleen kaiken maailman tekosyitä miks jotain juttua ei voi tehä tai nyyh, maailma on niin julma paikka ja olen uhri. Jokainen on oman elämänsä sankari ja mitään pelastajia (niin aviomiehiä kuin jeesuksia) on ihan turha ootella tulevaksi. 

4. On äidin aivopesu kyllä syvälle uponnut kun ihan tähänkin listaan valikoitui yksin jäämisen pelko. Ei niin, että koen olevani jollain lailla vajaa yksilö, jonka se unelmien prinssi sitten täydentää aikanaan, mutta mun mielestä olisi hienoa vielä jossain kohtaa oikeesti tavata sellanen henkilö, joka ei olisi mikään vatinaama, jolla liikkuisi päänsä sisällä jotain ajatuksia ja jolla olisi ne henkiset kivekset kokoa biisoni. Kun miettii mitä porukkaa taas kesälläkin liikkui kun koitti ihan effordin kera tutustua miehiin niin huh huh. Alkaa tämäkin realisti jo hieman muuttumaan pessimistiksi sen suhteen, että mikä vittu ihmisiä oikein vaivaa nykypäivänä. Kun ei mulle nyt vaan kelpaa sellanen "mä käyn töissä ja sit kolme kertaa salilla viikolla ja viikonloppuna juon vähän kaljaa poikien kanssa öhhöhhöö." Eiks kukaan oikeesti tee mitään??

5. Ei ole kun en vaan enää keksinyt mitään muuta mikä vaivais tällä hetkellä niin paljon kuin noi edelliset aiheet.


Mitkä ovat viisi suurinta tavoitettasi tässä elämässä?  

1. On helppo kun se on niinkin yksinkertainen kuin olla onnellinen. Eli ihan sama, onko kyseessä sitten se, että jään tänne viidakkoon kasvattaan mangoja vai lähdenkö takaisin Suomeen onnesta itkien niin teen sen itseni vuoksi, jotta itellä olisi hyvä olla. Tähän samaan liittyy sellanen kulahtanut sanonta kuin never say never. Tilanteet muuttuu, ihminen muuttuu ja asia, joka ei ennen kiinnostanut yhtään voikin olla muutaman vuoden päästä se kaikista mielenkiintoisin juttu johon pistää kaiken aikansa. Tähän voi heittää sitten vielä toisenkin kliseen eli follow your heart, tai no mun tapauksessa anus, sillä kyllä se sisin ilmottaa kun joku asia on hyvä ja joku taas ei. Sitä on turha lähtee kiukulla vääntään mitään, vaan koska sen piti mennä niin. 

Tähän samaan hommaan vois ympätä myös sen anteeksiannon (nyt on diippiä shittiä taas tarjolla). Antaa siis anteeksi itelleen sen, että osoittautuu olevansa väärässä. Hyvänä esimerkkinä varmaan kaikille tuttu tilanne missä haaveilee jostain ja kun sen vihdoinkin saa, niin ei se tunnukaan niin helmeltä. Aika turha siinä on sitten jonkun häpeän vuoksi lähtee feikkaileen, että helmee on. Vitut. Jos ei kiinnosta niin nokka kohti uusia tuulia ja jos joku hidas-paavo jää ihmetteleen, että mitä nyt tapahtu, "eksä just tota halunnu?", niin ei tässä olla selitysvelvollisia kenellekään mistään. 

Kaverilla on facebookissa albumi, joka on nimetty hyvin osuvasti ja tiivistää mun pitkän saarnan neljään sanaan: "tulin, näin, menin pois". Kaikkee ei tartte valloittaa jos ei siihen koe mitään tarvetta. Kunhan tekee niitä juttuja jotka itelle on mieleisiä. Et silleen!

2. Matkustella paljon(no daah!). On niin perkeleesti paikkoja missä vielä pitäis käydä, koloja joita tutkia ja ryönäkujia joita pitkin kävellä. Kyllä se on ihan elämän mittainen tehtävä, joka tässä on otettu suoritettavaksi, mutta enemmän se tulee antamaan kuin ottamaan, tästä olen varma.

3.Oppia koko ajan jotain uutta. Ei tartte olla kyseessä mikään tutkinto, mutta kyllä sellainenkin kelpaa. Lähinnä se, että säilyttää tässä elämässä uteliaisuuden uusia asioita kohtaan ja jaksaa ottaa niistä selvää. Sivistää itseään lukemalla uutisia, seuraamalla maailman menoja ja lukemalla kirjoja. Keskustelemalla ja ottamalla huomioon erilaisia näkökantoja. Kehittää itseään myös henkisellä tasolla ja haastaa omat aivonsa säännöllisesti niin ei tyhmisty.

4. Tämä liittyy osaksi jo tuohon ensimmäiseen kohtaan eli olla aina oma itseni. Koirat haukkuu ja karavaani kulkee. Jos on sinut itsensä ja maailman kanssa, niin voi jättää kaikki pikkumaiset ihmiset ihan omaan arvoonsa, joilla ei ole elämässään muuta tekemistä, kuin tuomita muita ja kerätä hiekkaa huulien väliin toisten ihmisten tekemisten ja sanomisten takia. Oon jo tajunnut sen, että aina tulee olemaan ihmisiä, jotka ei musta tykkää, jotka ei välitä mun huumorintajusta, saa päänsärkyä mun mielipiteistä eikä kestä kuunnella sitä totuutta mitä kukaan muu ei sano ääneen, mutta mitä kaikki kuitenkin miettii. Ei voi mitään! Totuushan on se, että emmäkään tykkää teistä! Mun ei vaan tartte käyttää aikaani sen asian pohtimiseen sen yhtään enempää, en vaan yksinkertaisesti ole tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa.

Tähän voidaan liittää mukaan myös se parisuhdeaspekti eli kun se makkaran jatke koittaa tulla neuvomaan, että olisit paljon parempi jos olisit tällainen tai tällainen. Niin in your dreams fucker! Oon jo tossa monta vuotta tuhlannut sellasiin lapamatoihin, joilla kaikilla oli joku oma mielipiteensä mun asioihin (ja oli mullakin myös niitten) ja tästä viisastuneena voin kertoa, että: jos ei toista voi hyväksyä sellaisena kuin se on ja tulee jokin tarve lähteä muuttaamaan ihmistä (neuvoahan voi aina, heh heh) niin ei kannata sitten olla yhdessä. Jos jätkä alkaa nillittään mun tukasta, vaatteista, tatuoinneista, matkustelusta, rahan tuhlaamisesta niin voi sit samantien lähteä kalppimaan. Vielä pahempaa jos aletaan mussuttaan kielenkäytöstä, luonteesta ja kovaäänisyydestä. Etkö sä jo alussa tajunnut, että mä oon pahempi kuin kiimanen, vuoden merillä ollut kääpiömerimies???? For real??

5. Pysyä terveenä. Yllättäen. Eli harrastaa liikuntaa, syödä muutakin kuin sitä kebabbia (aah, kebaaabbb.... ainakin yks syy palata Suomeen, lol), juoda kohtuullisesti, tupakoida hyvin hyvin harvoin, vältellä tauteja, mitä näitä nyt oli. Ne perusjutut.

Millaiseksi ihmiseksi haluaisit tulla?

Ehkä noissa mun aiemmista paatoksista saa hieman osviittaa, millainen ihminen oon ja mihin suuntaan ollaan menossa.  Maailma ei ole mustavalkoinen, eikä ole olemassa puhdasta pahuutta tai hyvyyttä ja totuuskin on aika venyvä käsite. Näiden speksien keskellä, mä haluaisin olla henkilö, jolla on tietoisuutta erilaisista asioista ja eri näkökulmista ja joka voi hyväksyä vaikkei voi ymmärtää ja voi ymmärtää vaikkei voi hyväksyä. En halua enkä jaksa tuomita ketään, sillä kaikki rullaa omalla tyylillään tällä maapallolla. En tosin ole mikään pyhimys ja paskaa on hyvää ja hauskaa jauhaa aina välillä ja mankeliin voi joutua kuka vaan! 

Haluan parantaa mun kykyä elää hetkessä ja nauttia niistä asioista, jotka on tässä ja nyt. Vaikka oon petrannut tässä hommassa jo todella paljon parin viimeisen vuoden aikana niin oon edelleen (tai kenties ikuinen) haaveilija, joka suunnittelee jo seuraavia etappeja kun edelliset eivät ole vielä loppuneetkaan. En haluaisi ahdistua kaikesta niin paljon, mutta toisaalta se on voima, joka saa mut tekemään muutoksia jos koen ja näen, että sellainen on tehtävissä. 


Tähän on muuten kauheen hankala kirjoittaa mitään, sillä oon henkisellä tasolla tehny niin paljon töitä jo täyttääkseni tavoitteeni ja oon jo siis vaan niin helvetin hyvä tyyppi, että mitä tässä voi enää sanoa?

HA, voi tähänkin kyllä sen kirjoittaa, että haluan vielä olla ihminen, jolla on kykyä kokea aito ja tasapainoinen ihmissuhde, kesti se sitten 6kk tai 60 vuotta (vielä kerkiää!). Sitä ootellessa!

Teemaan sopivat rauhottavat kuvat: Pattaya, Big Buddha, 2011



Mielipiteitä, omia tavoitteita, uusia näkökulmia? Anyone??

2 kommenttia:

  1. Mä luin ja kirjotan ku kerkeen ni vastausta tähän! Tosi monta juttuu nimittäin. Mut ny ei kerkee ku pitäs mennä jo nukkuu.

    VastaaPoista
  2. Hyviä pohdintoja, oon aika samoilla linjoilla oikeestaan kaikesta :) en pysty tällä hetkellä järkevään keskusteluun koska väsyttää hulluna....

    VastaaPoista

Nyt sitä kommenttia!