sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Mitä kaikkea matkailun ulkopuolella tapahtuu?

Tässä samalla kun seilaillaan pitkin Aasian mantereita on mun ollut pakko hoitaa myös niitä "tärkeitä" asioita joilla tää elämä saadaan taas jonkinlaiseen kuosiin. Välillä tuntuu, että asiat etenee hitaasti, mutta tässä on niin monta muuttujaa matkassa, että on pakko olla vaan kärsivällinen. Lisäksi netti ei välttämättä toimi kaikkialla, konetta ei pysty lataamaan, nykyinen 5 tunnin aikaero hieman hankaloittaa yhteydenpitoa Suomeen ja ties mitä muuta. Nyt alkaa pikkuhiljaa homma hahmottumaan ja tässä siis yhteenvetoa kaikista kivoista kakkakikkareista, jotka on ehditty rääpimään kasaaan.

Heti hatkojen oton jälkeen harjoittelupaikasta otin yhteyttä mun työharjoittelun valvojaan. Mukavaa oli, että sieltä löytyi ymmärrystä hommaa kohtaan, selitin todella yksityiskohtasesti kaikki syyni ja valvojakin totesi, että hyvä kun lähdin. Eikä myöskään tullut mitään vinoilua asian suhteen vaikka vähän oletin, että sieltä olisi voinut joku piikki iskeytyä lihaan tyylillä "mitäs minä sanoin, kyllä nää tällaiset jutut tiedetään", mutta joo, pojot nyt ainakin valvojalle tän jutun puolesta.

Aiemmin jo kirjotin niitä mun vaihtoehtomietteitä ja se todennäköisin oli koulun jatkaminen. Seuraavaksi siis yhteydenottoa opoon (joka siis ei todellakaan ole penaalin terävin kynä) ja kyllä, nyttenkin sai kyllä niin väännellä sitä rautalankaa, ennenkuin mitään alkoi tapahtumaan. Lopputulos: pääsisin haluamalleni luokalle (pois vanhalta luokalta heh hee) ja opinnot voi aloittaa heti paluun jälkeen eli jo 2. periodilla, MUTTA opettajilta pitää vielä varmistaa asia.

Seuraavaksi siis kaivelin sähköposteista ja koulun Intrasta esiin 2. periodin lukujärjestykset tulevalle luokalleni, laskin kaikki missatut tunnit ennen viikkoa 46 ja laitoin opettajille sydäntäsärkevän mailin (viime pe iltana) omasta tilanteestani ja silmäripset väristen kysyin mahdollisuutta tulla tietyille tunneille hieman myöhässä. Kouluhan alkoi viime viikolla loman jälkeen ja tahti on tuolla Tamkissa niin päätähuimaava, että parien hassujen tuntien missauksen lisäksi oon poissa vain kahdesta aineesta enemmän: Tutkimustyö 10h ja määrällinen tutkimus 6 h. Jos nää opet nyt antaa myöten (ja jos ei anna niin täältä lähtee sellaiset kiroukset matkaan) niin meikä hinkkaa ahteriaan koulun penkillä jo 2 viikon päästä (hyi fuck).

Koska kotiinkin pitäis jotenkin päästä laitoin mailia Travellinkille jonka kautta olin lentolippuni ostanut. Jonkun onnenpotkun myötä siellä ilmoitettiin, että lennon vahto viikolle 45 onnistuu 104 euron hintaan jos samanlaisia lentoja on silloin tarjolla. Viime viikolla en voinut vielä soittaa kun odottelin silloin vastausta opolta ja viikonloppuna kaikki paikat on luonnollisesti kiinni. Tänään siis oottelen, että kello tulee täällä 14 ja sit on mahdollista vihdoinkin kuulla tuomio tän asian suhteen. Mä nyt toivon, että sieltä löytyy joku mesta mihin mut voidaan heivata, muuten tää suunnitelma hieman kusahtaa.Vielä pitää sitten hankkia paluulento Vietnamista Bangkokkiin ja se onnistuu vasta kun on paluulennot Helsinkiin takataskussa.

Tänään otin yhteyttä vihdoinkin kv-toimistoon ja kysyin apurahojen palautuksesta. Sinne sitten lähtee 1680e takaisin ja mistä nämä rahat hommataan on arvoitus itsellekin. Kyllä velka lämmittää taas pyllyä mukavasti... 

Suomessahan luovuin kämpästäni ja tavarani kerää pölyä Viinikan ullakolla. Tää on ehkä vittumaisin asia: mä en halua, en pysty enkä henksesti kestä mitään muuttoa nyt. Ja koska oon ikuinen optimisti ja olen edelleen lähdössä vaihtoon BKK sitten ensi syksynä niin ei ole mitään järkeä taas raahata kaikkea ryönää jonnekkin luolaan 6kk tähden. Koska oon vaan niin vitun hyvä, täältä tuhansien kilometrienkin päästä niin nettiin vaan sukeltamaan ja sain hommattua kämpän Näsilinnankadulta eli ihan keskustasta reippaan 300e hintaan kalustettuna. Asukki on lähdössä itse ulkomaille aupairiksi ennen Tammikuuta ja etsii alivuokralaista. Ollaan nyt vaihdettu useita maileja ja muuten homma on paketissa, mutta vielä näämme face to face kun saavun Suomeen niin se tyttäö näkee etten oo mikään hullu.  Tietää jo nyt, että eiköhän se homma järjesty ja oikeastaan tästä supertarkkuudesta tietää ainakin sen, että asunto on hyvä ja diili on hyvä. 

Liukuvan muuton vuoksi (tyttö ei ole vielä varma milloin lähtee) oon onneks saanut sovittua mun vanhan kämppiksen kanssa niin, että punkkaan sen huoneessa loppuvuoden kohtuullista korvausta vastaan. Palaan siis aluksi vanhoille nurkilleni mikä oikeesti helpottaa ja lohduttaa aika paljon tätä tilannetta. Sieltä käsin on hyvä ja helppo järkätä loput asiat kuntoon ja muutto uuteen paikkaan sitten joskus joulukuun lopussa onnistuu vaivattomasti. Käyn ullakolta hakemassa sitten pääasiassa vaatteita ja koulukirjoja. Loppuja juttuja voi mennä etsiskelemään sieltä tavaramerestä aina sen mukaan kun iskee joku pakottava tarve.

Äsken lähetin vakuutusyhtiölle viestiä ja koitan perua mun pidennettyä rottahintaista matkavakuutusta. Sitten taas jää muutama euro säästöön itelle. 

Vielä hoidettavia juttuja:
-Kuun vaihtuessa tilaan puhelimeen tekstaripaketin ja netin
-Kelaan pitää tehdä muutosilmoitus muutoista
-Töistä pitää kysyä, että voinko tulla takaisin duuniin jo aiemmin ( tosin aikaisintaan 15.12 kiitos Kelan tulorajojen)
-Miettiä mitä liikuntaa sitä lähtis harrastamaan kun ei pyörää voi enää käyttää kulkemiseen (en kestä busseja enää) ja thaikkumesta on siel betoniviidakossa mun saavuttamattomissa.

Sit alkaakin homma olemaan paketissa takaisin oravanpyörään hyppäämistä varten. Jiihaa!
Vaikka tää ei todellakaan mennyt miten piti niin kyllä se aina ainakin omaa oloo helpottaa, että sitten vaan lähtee käsittelemään niitä ksuipäisiä asioita ja tekee uudet suunnitelman minkä mukaan toimia. Tuo sellaista kivaa lohtua pimeisiin iltoihin. Ainahan mä olisin voinut haistattaa paskat kaikille, imee Kelasta tuet ja odottaa veronpalautuksia ja vaan jäädä tänne viidakkoon hengaileen, mutta tiedän jo valmiiks, että sellasen pikku seikkailun jälkeen se vitutus vasta olisikin katossa. Oon niin tunnollinen, että jos nyt on mahdollisuus jatkaa koulua "kuin mitään ei olisi tapahtunut" niin kyllä mä jatkan. Kyllä se rankkaa tulee olemaan välillä kun noi kouluaineet ei nyt oikeesti kiinnosta pökäleen vertaa, mutta koittaa pitää sen vaihdon mielessä ja panostaa sitten koulun ulkopuoliseen elämään niin pysyy sit jokin mielenkiinto yllä. Ja ainahan voi katsella pari jaksoo Jersey shoree...

*******

Ollaan nyt sitten muuten Vietnamissa. Täällä on tää sosialistien rakastama sensuuri päällä, joten tietokoneilla ei pääse faceen ilman jotain hakkerijuttuja. Samoin tää Bloggeri toimii hieman rajoitetusti: saan ymmärtääkseni lisättyä nää päivitykset, mutta ite en pääse katsomaan blogia enkä vastaamaan kommentteihin. Pitää tässä parin päivän aikana koittaa päivittää blogi ajantasalle niin tarinat ei laahaa ihan jälkijunassa.

2 kommenttia:

Nyt sitä kommenttia!