keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Nussitaan perseeseen vol.100

Nonni. Nyt ollaan Kambodiassa, kello on yli puolen yön ja koitan vielä tiristää selityksen tälle tilanteelle niin pääsevät ihmiset rentouttamaan perälihaksensa kovasta jännityksestä.

Ihan siitä koti-ikävästä huolimatta mulla oli aika mälsä fiilis sen suhteen, että olisin hotellilla yksin töissä. Ja siks olin niin onnesta soikeena kun alkoi neuvottelut siitä, että aiemmin mainitut Suomalaiset tytöt tulisivat siihen myös töihin. Ja kaikki sitten romahti kun pieni korttitalo sunnuntaina.

Tähän väliin on muuten hyvä kertoa, että mietin pitkään, kirjoitanko tänne avoimesti paikan nimen minne meen työharjoitteluun vai en. Ja vaikka en mihinkään enteisiin usko, niin jokin mua pidätteli ja oon saakelin tyytyväinen siihen, etten sitä koskaan maininnut suoraan. Kyllä jokainen vähänkin nörttiverta omistava kaveri voi laskea yks plus yks ja ottaa selville hotellin nimen. Ja harkitessanne menevänne sinne harjoitteluun tai töihin niin harkitkaa tarkkaan.

Mähän olin siis periaatteessa ekasta viikosta lähtien vastuussa koko toiminnasta. Ja jos tuli jotain poikkeamia niin heti tuli soittoa ja tivailua sen suhteen, että missä on tulot. Olin melkein kuin pieni simpanssi joka tanssi pillin mukaan just miten omistaja halusi. Ohjeistukset olivat jokaiseen asiaan hyvin ympäripyöreitä ja kaikki olisi pitänyt tietää etukäteen.

Aika pian alkoi myös selvitä, että alussa annettu kuva rennosta ilmapiiristä oli aikamoista harhakuvaa. Kaikkea kytättiin ja periaatteessa asuessani hotellin alueella olin duunissa melkeimpä koko ajan kun vaan eksyinkin respan lähelle.

Kysyin ohjeet lomapäivistäni ja niiden pitämisestä torstaina ja vastaus oli "pidä kun huvittaa". Ilmoitin toiselle respan työntekijälle, että sunnuntaina oon vapaalla. Joo, virhe oli kun en tajunnut ilmoittaa sitä pomolle. Mutta sunnuntai oli niin kuollut päivä, että ei sinne tullut kuin yhdet asiakkaat sinä päivänä.

Menin tyttöjen kanssa rannalle ja kun tultiin takaisin, sukelluskoulun omistaja ilmoitti, että pomo on soitellut pitkin päivää ja oli hiilenä kun en ollut paikalla. Itelle tuli jo siinä kohtaa sellanen fiilis, että kohta tussahtaa. Ja kyllähän siellä tussahti. Siellä tehtiin puhelimessa kaikenlasia oletuksia mun syistä pitää vapaapäivä silloin, ilmoitettiin mulle, että tytöt ei tuu mitään duunia saamaan, mut alennettiin pelkäksi tarjoilijaksi tyyliin, kun "ei noista hommista nyt tule mitään" ja "tämä oli sitten viimeinen varoitus." Mitään ei selitetty kun koitin asiallisesti tiedustella syytä näihin toimenpiteisiin, mutta "ei tosta tule mitään, toi on mennyt ihan leikkimiseksi." 

Olin siinä sitten puhelun jälkeen aika huuli pyöreenä, että mitäköhän helvettiä. 
1. Tiesin, etten ollut tehnyt kyllä mitään suurta virhettä joten tuo reagointi oli kyllä niin överiksi vedetty
2. Aloin miettimään, että jos viikossa onnistun hommaamaan varotuksen niin kai ne potkutkin tulee viikon päästä tai viimeistään kun taas joku juttu kusee
3. Päätin, että toi käytös ei ole missään nimessä hyväksyttävää enkä halua työskennellä kyseisenlaisessa ilmapiirissä

Mulle ei ton puhelun jälkeen kyllä missään kohtaa tullut edes mieleen, että jatkaisin töitä. Oli niin selkeetä, että jos yrittäisin siellä mielistellä pomoa ja varoa virheitä niin silti tulisi jotain mikä ei menisi nappiin ja sitten saisin ne potkut. Jolloin olisin tuhlannut vielä enemmän aikaani ja rahojani. Ja kaikki opintopisteet jäisivät suorittamatta. Ja mielenterveyskin menisi kun tollaisen ihmisen kanssa pitäisi toimia.

Pakkasin jo yöllä laukut ja aamulla sitten soitin ja ilmotin, ettei homma toimi. Kuten olin vähän aatellut, pomo oli nyt puhelimessa hyväntuulinen ja koitti vähätellä eilistä hommaa. Mikä vahvisti kyllä entisestään sitä mielikuvaa, että suuttuessaan piiska heiluis kyllä niin pahasti eikä mitään vastuuta otettaisi itse. Ei tollasilla tyranneilla voi olla duunissa enkä todellakaan jäisi tuonne kitumaan vaan sen vuoksi, että saisin olla Thaimaassa. Vittuun koko Thaimaa tässä kohtaa.

Sain yhteyden myös Suomalaiseen poikaan, joka oli ollut samassa paikassa töissä pari viikkoa ja hänellä oli aivan samanlainen tarina kerrottavana kuin itsellä. Jostain virheestä napsahti viikon palkaton loma ja se oli menoa sitten. Tämäkin vahvisti omaa fiilistä siitä, että tein oikein päätöksen.

Lähdin Suomalaisten kanssa White Sand Beachille jossa oltiin pari päivää ja siitä sitten tänään Kambodiaan. Oon jutellut mun ohjaajani kanssa ja hänkin oli sitä mieltä, että parempi kun lähdin kun selitin tilanteen. Nyt sain vihdoinkin raapustettua viestin opolle ja toivon nyt salaa, että kouluun tarttis mennä vasta tammikuussa. Yhtenä vaihtoehtonahan mulla olisi toisen yöharjoittelupaikan saaminen, mutta en nyt tiiä. Välillä harkitsen sitä ja välillä se tuntuu niin turhalta. Kaikesta huolimatta tuolta hotlasta olisi saanut hyvän työtodistuksen jolla olisi oikeasti ollut jotain arvoa tulevaisuudessa omien opintojen ja suunnitelmien kannalta. Emmä oikein jaksa nähä sitä "arvoa" jossain sukelluskoulussa pyörimisessä. Oishan se kivaa ja jeee, sais olla Thaimaassa, mutta se ei millään lailla kyllä veisi mun opintoja eteenpäin vaikka koulu ehkä hyväksyisikin sen työharjoitteluksi.

Tässä on siis nyt kolme vaihtoehtoa:
1. Palaan mahdollisimman pian Suomeen ja meen kouluun jo nyt marraskuussa
2. Palaan joulukuussa ja meen kouluun tammikuussa
3. Hommaan uuden työharjoittelupaikan ja olen siellä talven

Suurinta mielenkiintoa tässä kohtaa vaihtikseen 2. Voisin lomailla nyt hetken aikaa ja nauttia vaan olostani (ja rahattomuudesta ja tulevasta velkavankeudesta). Mulla olisi ehkis jo kämppäkin tiedossa tammikuulle niin siinäkin ajoitus olisi just eikä melkein. Tiedän, ettei muissa työharjoitteluapikoissa olisi niin hyviä etuja kuin tuossa menneessä oli ja muualla mä jäisin hitosti tappiolle täällä ollessa. Hotlalla olisin saanut rahaa säästöön. Siksikin vaihtoehto 2 houkuttelee kun tammikuussa alkaa uusi verovuosi ja pääsisin hakkaan töitä ja kerään rahaa.

On vielä niin monta paikkaa minne pitäisi olla yhteydessä ja mitä asioita pitäisi järjestellä. Kaikki on ihan levällään. En silti oo ees yhtään stressaantunut. Mun unelmat romahti yhden puhelun aikana ja koko vitun pakka pitää raapia takaisin kasaan. Taloudellisia menetyksiä on turha edes laskea, henkisistä nyt puhumattakaan. Ei edes vituta. On vaan sellanen olo, että ei väkisin. Nyt on meinaan kustu muroihin niin huolella, että tän jälkeen ei mikään vastoinkäyminen kyllä tunnu enää miltään.

Hyvä opetus taas siitä, että vaikka kuinka suunnittelee niin asiat ei mee kuten tahtoo. 
Mitä tästä sitten opimme?
No ei vittu yhtään mitään.

Hyvää yötä.

9 kommenttia:

  1. no kyllä sä ihan oikeen päätöksen olet selvästi tehny, viddumitäpaskaa oikeesti :/
    tyhmää siks ku olit niiiiin onnellinen ja innoissas tästä, mut kyllä tässä elämässä on vielä monta monta monta mahdollisuutta olla onnellinen ja innoissaan vaikka mistä :)
    nää on ne asiat mitkä opettaa ja vanhempana pystyy kattoo taaksepäin ja toteamaan että olinpa mä viisas....
    mä en kyl oo paras esimerkki siitä, vieläki kaipaan lontooseen vaikka olin siellä asuessani elämäni paskimmassa kunnossa henkisesti niinku ikinä :D

    VastaaPoista
  2. joo aika ihmeellistä toimintaa. hyvä kun lähdit! ja kyllä mun mielestä tossa tilanteessa vois jo mainita sen paikan nimeltäkin, jos vielä et oo ees ainut kelle on noin käynyt, ettei sinne nyt kukaan muu raukka enää eksy ja osais iteki boikotoida paikkaa, en tosiaan haluais ees asiakkaaks tollaseen mestaan. mut siis ymmärrän kyllä senkin, että haluat jättää sen mainitsematta.
    nii ja vaklasin facesta et meet vietnamiin, se on 100 kertaa parempi paikka kun thaimaa mun mielestä ;) nauti!

    VastaaPoista
  3. löysin sn blogin analyticsin kautta kun olit jossain vaiheessa mun blogista laittanut linkin tänne! :) nii ka itse tähän asiaan että huh huh, sähän oot tosiaan siellä työharjoittelussa, harjoittelussa,et vastuussa koko toiminnasta.. Mäkin olisin varmaan nostannut kytkintä aika nopeesti! Tsemppiä tulevaan!

    VastaaPoista
  4. Aika älytöntä. Mä alotin maanantaina työt firmassa X ja mulle lykättiin heti törkee vastuu, jätettiin yksin ja oletettiin että osaan. Perehdytys? Mikä? Sitten tultiin huutamaan että "MIKSI ET TEHNYT TÄTÄ JA TÄTÄ" silleen niin, aloitin EILEN mistä voisin tietää?? Purin kaks päivää hammasta itku kurkussa ja sitten totesin että adios. Onneksi koeajalla voi lähteä samantien!

    Asiat järjestyy, odotellessa vaan on välillä aika vittumaista.

    VastaaPoista
  5. Apuaa, Miau miten tässä oikein käy näin??? Mikä tätä syksyä vaivaa? :D

    On kyllä maailma nyt oikein pullollaan vammasia ihmisiä jotka tekee muiden elämästä vaikeeta kun ite haluaisi vaan hengailla ja nauttia olostaan.

    Kyllä tässä itse on onneks sellanen marakatti, ettei tälläinenkaan (oon kyl aika yllättynyt kuinka coolisti otin tän iskun vastaan) möyhennys enää tunnu missään. Katsotaan nyt miten hommat menee koulun kanssa, että milloin sitä palailee tunneille. Ja toivon sit todellakin, että ens syksynä pääsee sinne vaihtoon!

    VastaaPoista
  6. Ei vide mitä paskaa :o huuhuhhuhuhuhuhu, mut paskinta et olit nii mehuissas täst koko jutusta :(
    mut annat häädön viinikan asukeille ja muutat mun naapuriin ;)
    Jenni

    VastaaPoista
  7. NO EMMÄ KEHTAA!!! Arvaa mietinkö sitä tässä jo xD

    Ja joo, olin mehuissani ja mä olisin hypänny varmaan jokeen jos tää olis sattunu 6kk sitten, mut nyt oon vaan silleen whatevöörr. Täällä sattuu ja tapahtuu ihan koko ajan jotain niin ei enää osaa kuin nauraa :D

    VastaaPoista
  8. No, huh mikä meininki! En olis kyllä jäänyt itsekään. :( Toivottavasti pomo menee edes pikkasen itseensä ja tajuaa, ettei mistään löydy semmoista robotti-ihmistä, joka kestäisi tuota "rentoa" duunipaikkaa.

    VastaaPoista

Nyt sitä kommenttia!