maanantai 15. lokakuuta 2012

Työviikko jatkuu

Flunssa on melkein selätetty! Ei oo enää kuumetta mikä on aika fakin fantastiko, meinaan ihan vaan se 37,5 astetta täällä 33 asteen lämmössä tuntui halvalta LSD-tripiltä. Kipeenä onnistuin kyllä käymään kaikki mahdolliset vaivat läpi aina kurkkukivusta, nivelsärystä ja kuumeesta räkätautiin, yskään ja ruokahalun menetykseen. Tän vuoksi en oo tässä kahtena päivänä tehny oikeastaan muuta kuin työvuoroni ja muuten oon hengaillut huoneessani koneen ääressä. Aivan kuin Suomessa! :D
Tästä johtuukin, että on hieman vammanen olo vaikka toki pitää ottaa huomioon toi oma heikko kunto ja tarve parantua sekä tosiaankin se, että kyseessä on vasta kaksi päivää. Tuntuu vaan silti kauheelta "tuhlaukselta", että oon täällä enkä ole edes käynyt vielä meren rannalla. Ehkä olisi hyvä vaan rauhottua ja alkaa hätiköimään vasta jonkun kuukauden päästä jos arjen malli on edelleen asteikolla työ+dataus.
Mulla on lokakuun ajan sovittuna lepakkovuoro respassa. Siellä on nyt töissä Kambodialainen tyttö Ying, joka ymmärtää hieman englantia, mutta ei puhu sitä kyllä sanaakaan. Eli mä oon siellä pitämässä palvelun tasoa korkealla (hoh hohh, eipä se tästä vielä ihan älyttömästi kyllä nouse :D). Työt alkaa klo 13 ja loppuvat yhdeksältä illalla. Ainakin eilen olin niin poikki tuon jälkeen vaikka näin hiljaiseen aikaan työ on pääasiassa hengailua ja koneella datailua, että klo 22 jälkeen olin jo nukkumassa. Aamulla on sitten sellanen fiilis, ettei viitti lähtee minnekään pidemmälle, ettei sitten myöhästy töistä. Se mopolla ajaminen... kohta on pakko rykäistä ja alkaa opetteleen.
Valitusvirteni kompensaatioksi tosiaan lyllersin tuon 20 m kämpiltäni uima-altaalle, kerkesin olemaan 15 min  rantatuolissa ja sitten alkoi tulemaan pisaroita näytölle. Ei muuta kuin läppäri pyyhkeen sisään ja kärppänä himaan, nyt on tullut jo melkein puoli tuntia vetta ihan kaatamalla. Lokakuun datausviikot saattavatkin olla ihan itsestä riippumattomista syistä pakolliset itselle :P

Eilen hotelliin kirjautu suomalainen toimittaja Thaipaleella-lehdestä, joka on tekemässä juttua hotellista/Changista/en ihan taas ollut kärryillä, että mistä. Innokkaasti toimittaja sitten ilmoittaa, että mäkin pääsen lehteen. *JEE* Toivottavasti se juttu on joku ihan helvetin pieni sidekick isomman stoorin vieressä, tosin tänään se tuli aamupalalla taas selittämään, että otetaan susta sit valokuvia ja tehdään haastattelu kun työvuoro alkaa. Voihan nyyh! :D En sitten yhtään tykkää tällaisista suuren kansan jutuista, koska joko mä oon oma itteni ja siis poliittisesti täysin epäkorrekti tai sitten yritän olla sellanen pliisu jees-mies, ettei mummot tulistu ja katoan seinän väritykseen. Tää on verrattavissa niihin koulun tutustumisleikkeihin missä pitäisi saada oma syvin olemus esille kahdella lauseella. Ei onnistu. Ja jos heittää vaan härskin vitsin niin vaan yks henkilö nauraa sille ja se olen minä itse. Kirsikkana kakun päällä vielä toi valokuvaus, kun mustahan ei saa ihmisen näköistä kuvaa sitten millään, varsinkaan jos on joku "ammattilainen" asialla ottamassa jotain koulukuvamaista potrettia. Nooh, katsotaan, katsotaan...
Ja yritetään parasta tottakai! :D

2 kommenttia:

  1. Jaahas. Heti alko julkkiselämä. Mut hyvä jos oot alkanu tervehtyy!! Meiksi taistelee vielä turvonneita nielurisoja vastaan.

    Kui se Ying on päässy sinne töihin, jos se ei puhu englantia?

    VastaaPoista
  2. No ei onneks alkanutkaan kun se haastattelija hengas koko päivän jossain muualla! ONNEKS! Toivottavasti ne häipyy tänään niin mun ei tartte kehitellä mitään nasevia kommentteja sille.

    EIkä oo Yingistä tietoa, se on muuten kyl tosi hyvä työntekijä ja se on tosissaan yrittäny opiskella englantia mut se ei vaan puhu. Ehkä täällä vielä hieman ollaan hyväsydämisiä ihmisiä kohtaan eikä heti laiteta mäkeen. Ettei sit muakaan laiteta... :D

    VastaaPoista

Nyt sitä kommenttia!