maanantai 31. joulukuuta 2012

Hyvää uutta vuotta 2013!

Kun muut juhlii niin meikäläinen on töissä. Nakki loppuu klo 23 ja on pieni mahdollisuus vielä juhlistaa vanhaa vuotta ja toivottaa uusi tervetulleeksi kunhan vaan taksit liikkuu. Sen näämme illalla.

lauantai 29. joulukuuta 2012

In the year 2012!

Piti tää heti pöltsätä Sannan blogista ja täytellä oma versio vielä kun vuotta 2012 riittää. Kaikki missä pääsee miettimään omia syntejä syviä kiinnostaa, sillä kukapa nyt ei haluaisi kirjoitella mielenkiintoisimmasta aiheesta evöör, omasta itsestä siis!


IHMISSUHTEET:

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
Kaksi aivan uutta ystävää ja elämäni pelastajaa ovat ehdottomasti reissussa tavatut S ja N! Oon maailman huonoin pitämään yhteyttä ihmisiin muuten kuin koneen välityksellä ja nyt pitää oikeasti nähdä vähän effordia, että yhteys pysyy auki. Sillä me kohtaamme vielä! Uusia ystäviä tuli myös kv-tuutorina ollessa sekä netin ihmeellisessä maailmassa seikkailessa. Sannan tapasinkin sitten Bangkokissa ja erään Katariinan tapaan ensi tammikuussa. Lisäksi lähennyin paljon tiettyjen viime vuoden luokkakavereiden kanssa.

2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?
Kokeilin sukeltamista Thaimaassa (oli aikas jännää), olin muuttamassa Thaimaaseen asumaan, mutta se ei sitten mennytkään niinkuin suunnittelin... Järjestin isot läksiäisjuhlat ystävilleni, olin kv-tuutorina, opiskelin avoimessa yliopistossa ja opiskelin Thain kieltä. Kyllä näitä nyt on! Aloitin Thai-nyrkkeilyn, dancehallin ja cross trainingin :)

3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
Peräti 6 viikkoa nyt!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! *Maljannosto ihan itselleni*

4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
Kesällä pyöräilyt reeneihin ja takaisin, Skrillexin keikka Birminghamissa, Bangkokissa seikkailemiset, omat läksiäiset, Lontoon Clapham ja Ida, Maarit ja Leena Londonis, oma hanimussukkamöö ja jokaikinen sen kanssa vietetty sekuntti (mä tapan teidät tällä imelyydellä!).

5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
En onneksi! Muutama vuosi sitten meni välit poikki erään hyvän ystävän kanssa monista eri asioista johtuen, enkä enää ikinä halua tehää samaa virhettä, että antaa asioiden ajautua noin pahaan jamaan. Onneksi saatiin homma selvitettyä sitten loppujen lopuksi, mutta kyllä siinä meni aikaa. Olen huomannut, että olen täydellinen nysverö mitä tulee siihen, että iskee sen kebabin seinään kavereiden kanssa. Jos alkaa jokin juttu vaivaamaan niin se on sitten jo suht. iso asia ja koska se on niin pinnassa, en voi ottaa sitä puheeksi kun en osaa siinä kohtaa vain sanoa asian asiana ja käsitellä sitä normaalisti, vaan tunteet velloo joka suuntaan. Mun on pakko ensin sulatella asiaa ja antaa pahimman terän kadota ennenkuin uskallan nostaa kissimirrin pöydälle.

MINÄ:

1. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
Kun ei katkeruuteen voinutkaan kuolla... 
Siinä mielessä olen ihan vuoden aikana havainnut muutoksia, että musta on tullut entistä lungimpi ja mukavuudenhaluisempi. Tai laiskempi ja kunnianhimoton, miten sen ikinä haluaa ottaa. Mä annan itelleni nykyään paljon enemmän anteeksi kaikkea, eritoten siis tuota laiskottelua. Vielä pitäisi ehkä jonkin verran panostaa tuohon omaan ulosantiin niin, ettei mummot vapise ja asfalttimiehet punastele kun meikäläinen kertoo kovaan ääneen ihmisruumiin hauskuuksista.

2. Oletko lihonut?
Paino on pysynyt aikalailla samana, mutta lihakset hävisi kyllä mallikkaasti kesän jälkeen. Tammikuussa alkaa taas kunnon kuntopiiri 2013.

3. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
Varmaan erääseen hotelliin Koh Changin saarella...
:D

4. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
EN! Mä vasta harjoittelen yksin ulkonasyömisen jaloa taitoa!

5. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
Tiimitatuoinnin jalkaan Vietnamissa.


RANDOM:
1. Kuka oli paras uusi tuttavuus?

Vaihto-opiskelijani Kenan oli aika hulvaton ja reissussa tuli bondattua Sandran kanssa.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?
En tehnyt niitä niin ei tarvitse sitten pettyä ;D

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Tuli poikaa ja kaksostyttöä.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei. Huh.

5. Missä maissa kävit?
Tammikuu: Thaimaa
Helmikuu: Englanti
Elokuu: Englanti
Syyskuu: Viro
Lokakuu: Thaimaa, Vietnam ja Kambodia
(miks tuntuu ettei silti matkustellut tarpeeks???)

6. Mitä haluaisit vuodelta 2013 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2012?
SEN PIDEMPIAIKASEN ULKOMAILLAOLON! Että jos tää vaihtoon lähteminen nyt vaikka nyt onnistus.

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2012?
15.9 ja 6.10

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
Toimiva parisuhde (taitaa olla tän koko elämän suurin saavutus oikeesti :D). Ja joo, oon ihan kauhee lame ass mother fucker tällä hetkellä, mutta oon oikeesti vaan niin saakelin innoissani tästä. Voisihan tänne laittaa kyllä senkin, että suuri saavutus oli myös koulun kanssa läpi taisteltu työharjoittelu 2. vuonna, mutta koska me kaikki tiedetään miten siinä kävi, niin tarinan loppu vähän hämärtää myös tarinan alun eeppisyyttä.

9. …ja suurin epäonnistuminen?
No se työharjoittelu? Tosin jos se ei olis epäonnistunu niin ei olisi tullut tuota mun onnistumista. Jänniä juttuja nää elämän kiemurat. Ja kyllä mä ennemmin tän näin päin otan niin tylsältä ja mälsältä kuin se ehkä kuulostaakin.

10. Kärsitkö vammoista?
You name it. Heti kun liikuntaa harrastaa vähän enemmän tosissaan niin alkaa paikat mennä ihan paskaks. Tuli käytyä urheiluhierojalla, fyssarilla, lääkärillä ja hammaslääkärillä. Onneks mitään ylitsepääsemättömän suurta tapahtunut, enemminkin järkyttävää lihasjäykkyyttä ja stressistä johtuvia lieveilmiöitä kuten migreeniä.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Asunto, I phone, lentoliput.

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
Kaikkien kavereiden, jotka jaksaa vuodesta toiseen kuunnella mun hajoiluja :D Ja oma käytös koulun suhteen, eli oon saanut (tosin ilman mitään suurempia yrityksiä) kaikki kunnialla läpi ja suoritin vähän ekstraakin.

13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
Oma käyttäytyminen ja demonit mun sisällä.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Ruuan jälkeen matkustelu. Valitettavasti tuohon matkusteluun mahtuu aivan liikaa shoppailua ja se oikeesti olisi sellanen juttu mitä pitäis suomia pois. Ettei kaikki raha mee rätteihin. Olisi paljon enemmän rahhoo siihen itse asiaankin jos turhanpäiväinen rätinmetsästys jäisi pois aikataulusta.

15. Mistä innostuit eniten?
Keväällä työharjoittelusta, nyt talvella J:stä.

16. Vuoden 2012 ihmiset:
Juuserii!

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
Onnellisempi. Viime vuonna tähän aikaan oli niin paljon enemmän epätietoisuutta kaikkien koulujuttujen  sekä elämän käytännönjärjestelyiden kanssa. Sekä meijän perheessä räjähti muutama pommi justiinsa tässä vuoden vaihteessa ja oli aika haipakkaa aikaa kaikin puolin.

18. Lihavampi vai laihempi?
Samalla mennään. Vähemmän lihaksikas ja venyvä.

19. Rikkaampi vai köyhempi?
Tilin saldoja ei kannata edes mennä vilkaiseen kun velkaa löytyy loppuelämäksi! Mutta jos rikkautta mitataan jollain muillakin indikaattoreilla kuin saldon positiivisuudella tai negatiivisuudella niin ehdottomasti rikkaampi.

20. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
Matkustella? Tää on tosi tyhmä heitto, mutta myös töitä. Kiitos Kelan (tai kiitos oman elämäntilanteen, miten sen ikinä asetteleekaan) en elokuun jälkeen saanut käydä töissä. Toisaalta tollanen pidempi laiskottelujakso oli myös tavallaan tosi jees kun ihan nuoresta saakka oon aina painanu niska limassa töitä, töitä, töitää, ja nyt sai kerrankin olla, mutta oon ihminen joka muuttuu ameebaksi ilman pientä stressiä. Töitä tekemällä olisin saanut myös enemmän rahaa säästöön/matkoihin, nyt on vaan rahaa palanut ja lainat kasvanu.

21. …entä vähemmän?
Ehkä se shoppailu. Alkaa jo hieman itseäkin ärsyttämään se täydellinen aivottomuus kun pääsee polttaan rahaa.
 
22. Miten vietit joulun?
Kävin porukoilla ja olin himpulassa. En silleen jaksa viettää mitään joulua. Laiskottelen vaan koko ajan.

23. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
Never regret! Ei sitä tässä oltaisi jos jotain muuttaisi menneisyydestä.

24. Rakastuitko vuonna 2012?
Meneekö jo ihan totaalisen imelyysrajan ylitse jos vastaan kyllä?

25. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
Aito leidi ei koskaan kerro.

26. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
Tv:tä mulla ei ole, mutta tänä vuonna tuli seurattua True Bloodin 5. kautta, joka oli ihan paska, Game of Thronesia, joka oli taas aivan älyttömän hyvä sekä Jersey Shoree, joka on vaan niin eeppinen.

27. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
Ketään ei kannata vihata ja tuhlata omia voimia siihen.

28. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Luin kesällä monen vuoden tauon jälkeen David Eddingsin Belgarionin tarun ja Mallorean tarun. Ne on hyviä aina!

29. …entä musiikillinen löytö?
Ainakin Lana Del Rey ja Ellie Goulding.

30. Mitä halusit ja sait?
Tähän voisi sanoa, että vuosi oli sellaista luopumisen kautta saatua tavaraa/ainetta/hyödykettä/asiaa. Mikään ei tullut ilmaiseksi.

31. Mitä halusit, muttet saanut?
Nyt vuoden lopussa olisin halunnut jonkun uuden työpaikan (kävin Ikeassa haastattelussakin, mutta sitten niistä ei kuulunut mitään vaikka kaikille PITÄISI ilmoittaa tuloksista), joka olisi vähän tuonut jotain uutta jännää arkeen. Mutta oon kyllä ihan tyytyväinen, että on ne varastotyöt, vois sitä hullumminkin olla.

32. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
Prometheus ja Bätmäni.

33. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
Kalenterin mukaan en sitten yhtään mitään :D  Kävin varmasti porukoilla syömässä ja taisin kämppiksen kanssa käydä kahvilla.

34. Ketä kaipasit?
En ketään.

35. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
Oma vammanen huumorintaju. Ilman sitä ei oltais pitkälle pötkitty tän oman tuurin kanssa.


MUUTA:

1. Oletko joutunut tappeluun?
Thaimaassa tammikuussa oli pientä hämminkiä...

2. Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana?
Jotkut säännöt on tehty rikottaviksi, mutta kyllä sitä yleisellä tasolla ollaan pysytty kaidalla tiellä.

3. Oletko juonut ”perseitä”?
En edes muista. Harvoin juon niin paljon, että olisin khännishäää. Ja jos oonkin niin sitähän ei kukaan muu huomaa kun oon niin hyvä under cover-känniläinen.

4. Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin?
No no no! Kaikesta oppii jotakin ja kyllä ne paskatkin tapahtumat muovaa susta sellaisen kuin nyt olet.


tiistai 25. joulukuuta 2012

My Cave

Tässä joulun alla oon pikkuhiljaa laitellut tätä omaa luolaa kuntoon. Vanhalta työkaverilta sain ilmaiseksi jenkkiksen hänen lähdettyä ulkomaille töihin ja tietsikkapöytä sekä tv-hylly tuli raahattua Ikeasta. Mun vanhat huonekalut olisi ollut mahdotonta kaivaa ullakolta kaiken roinan alta esiin + tää huone on niin minimaalinen, ettei tänne tän valtamerialuksen (sängyn) lisäksi oikein mitään mahdu. Datanurkka, tv-nurkka ja sänkynurkka. Kaikki mitä katkeroituva myöhäisteini tarvitsee! Oon röyhkee ja tungen vaatehuoneen täyteen omaa roinaani sekä perustan olohuoneeseen ompelu-sweatshopin. 

Toisaalta tuntuu niin turhalta hakea ullakolta kaikkee pikkukamaa tänne takaisin. Pikkuhiljaa oon melkein 1/3 tavaroista raahannut sieltä pois ja tiedän jo nyt kuinka maksimaalista se vitutus on sitten ennen lähtöä, kun kaikki taas pitää pakata ja viedä ullakolle. Mutta ei sitä ihan kahdella tavaralla pärjää ja puoli vuotta on myös suhteellisen pitkä aika, niin ei auta muu kuin nöyränä odottaa tuomionpäivää.

Tänään sain vihdoinkin pakotettua itseni tekemään yhden koulutehtävän loppuun ja innoissani olin jo palauttamassa sitä nettiin kun huomasin, että Tamkin järjestelmä on kaatunut/ei toimi. Että ei sitten. Siihen jäi seuraavan tehtävän alottaminen kun kaikki materiaali on Tabulassa. Mun tekis ihan älyttömästi mieli vaan kattoo Hopeanuolta, mutta aina sivulle vilkaistuani tuurori-passi tuijottaa mua syyttävästi takaisin. Jos jostain saisin voimia valettua itseeni, että voisin oksentaa englanniksi raportin wordiin...
Ah, joulu! Tekemättömyyden rauhaisa tyyssija.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Vaihtoon!

Kaksi päivää sitten meinasin saada pienen sydänkohtauksen kun sähköpostissa ilmoitettiin vaihtohaun jo alkaneen! Jo nyt?!?!?! Ylläri pylläri, että odottaessaan jotain niiiin kaukana olevaa asiaa se iskeytyykin päin näköä ihan yhtäkkiä. Aika menee vaan nopeammin ja nopeammin. Onneksi aikaa on aina 1.2 saakka, mutta koska loppujen lopuksi se ei ole kuin reipas kuukausi on vihdoinkin otettava itsestään tiukka palliote ja tehtävä se perkeleen kv-tuutoriraportti .____.

Vaihtohaku on nyt ymmärtääkseni hieman muuttunut kun kaikki tapahtuu netissä, SoleMOVEn kautta. Ei enää paperitulosteita ja excel-listoja. Mähän nään jo mielessäni sen tilanteen, että oma hakemus "hukkuu" netin syövereihin enkä pääse minnekään :P Mutta pienen alkuketutuksen jälkeen toi ohjelma vaikuttaa toimivalta ja omaa hakemusta saa täytellä aina hieman eteenpäin, tallentaa ja palata siihen myöhemmin.
Thaimaasta on taas (ihanaa!) kaksi eri yliopistoa ja aiemmin täälläkin mainitut Assumption University ja Chulalongkorn University. Omaan hakemukseen ehdoton ykkönen tulee olemaan Chula, näppärällä semesteri-jaolla, siellä kun koulu alkaa suomityyliin elokuussa ja loppuu joulukuussa. Näin ei tule mitään esinahan venyttelyjä syksyn alkuun (Assumptionissa alkaa koulu lokakuussa) ja tammikuussa voisi toivottavasti jo olla tekemässä työharjoittelua (yritys numero 2, ehhehee). Muistaakseni hakemukseen saa iskeä halutessaan 5 vaihtoehtoa ja koska tää oma tuuri on niin ylitsevuotavan runsasta, mä todellakin laitan hakemuksen täyteen. Ja aseuttaudun siihen ajattelumalliin, että jos sieltä tulee joku muu kuin Thailand niin sekin on ihan jees. Aasiaan tulee kohteet kuitenkin painottumaan, sillä maanosa kiinnostaa eikä tässä alettu huvin vuoksi opiskelemaan Turun yliopistossa Aasiaopintoja ja menemään sitten vaihtoon jonnekin Sloveniaan. 

Ero Thaimaaseen tulee muissa kohteissa olemaan yllättäen raha. Ne pennit joilla Thaikuissa voi suht mukavasti leveillä eivät riitä mihinkään esim. Koreassa ja Japanissa ja ihan hirvittää ajatukset tulevasta velkavankeudesta (kun jo Thaikuissa varmasti tuun vetämään tili miinuksella). Mutta nyt ei parane nöpönuukailla sillä tämä oli aikalailla se syy miksi tonne Tamkiin lähdin opiskelemaan. The game is on!

perjantai 21. joulukuuta 2012

Työmyyrä on väsynyt elukka

Eipä täällä ole tapahtunut paljoa. Työt varastolla vetäs kyllä löysät pois heti kättelyssä kun työvuoro rullasi 14.30 alkaen aina 01.30 saakka. Kyllä tuli petiä ikävä, mutta ennemmin sitä hikoilee kerralla ja palkkapäivänä voi uida sitten eurojen seassa. Jos ne vaihtaa Vietnamin dongeiksi eka, sillä tuntiliksa ei pilviä ole hiponut koskaan, nyyh. 

Semisti ahdistaa ensi vuosi (koska oon vaan henkilö, joka ei koe olevansa oma itsensä ellei jokin asia ahdista), kun mietin miten sovittaa yhteen koulu, työ, harrastukset ja seurustelu. Koulua tulee olemaan nyt 21 nopan edestä, eli slaibailu loppuu siihen. Töissä pitäis käydä sillä en voi tukia pahemmin nostaa ja pitäisi yleisesti säästää rahaa niin maan perkeleesti ja jos nostan edes 6kk tukia niin se rahamäärä mitä saa tienata on silti naurettavan pieni. Lainaa? Taas vaihteen vuoksi. Oon pankin lempparilapsi kun killun löysässä hirressä näiden lainojeni kanssa maailman tappiin asti.

Joulu muuten menee koulujuttujen parissa sillä en ole saanut mitään aikaseks näinä kiireisinä aamuina jolloin yöunet aina tuntuu liian lyhyiltä ja työpäivät loppumattomilta.

Ps. En oo oikeesti näin down, halusin vaan valittaa jonnekin.
Pointtina varmaankin se, että päivästä kyllä loppuu tunnit kesken nyt!

Niin ja hyvää maailmanloppua!
Meikä viettää sen illalla kiskoen mustikkashotteja naamariin ihan vaan siksi, että taisin löytää edes hienoisen suomi-geenin sisuksistani ja aion hukuttaa rankan työn tuoman järkytyksen viinaan niinkuin täällä kuuluukin tehdä.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Joululoma alkoi!

Eilen oli viimeinen koulupäivä ja sen kunniaksi oli samalla viimeinen tentti: määrällinen tutkimus, aihe jota olen pakoillut Thaimaasta tulon jälkeen. Kävin yhdellä tunnilla ja sen henkisen kidutuksen jälkeen skippasin kaikki loput tunnit. Aattelin pitkään, että nyt tuli kustua omiin muroihin tulevan hylsyn muodossa kun aihe sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää aina kun sitä ajatteli. Olin varma, etten pystyisi kotona sisäistämään enää asioita enkä pääsisi mitenkään tentistä läpi. Viikon aikana sain pakotettua itteni lukemaan, aina 30 min kerralla,  (sietokyky ja aivojen uuden tiedon sisäistämisvaihe eivät kestäneet enempää) mutta tentissä sain kuin sainkin raaputettua jokaiseen kohtaan jotakin. Ja arvatkaas mitä! Sieltä tuli 4! Mikä jälleen kerran kyllä pistää ihmettelemään tätä koulusysteemiä sillä en edelleenkään pidä itseeni niin fiksuna olentona, aika laiskana oikeastaan, ja jos tällaisella perseilyn määrällä saa taas todistukseensa kiitettävän niin... fine by me! :D

Nyt alkoi siis ihanainen kolmen viikon joululoma, mikä meinaa sitä, että meikäläinen pääsee TÖIHIN! Tätä on odotettu ja kauan. Varaston hyllyrivit, kalvakka loisteputkivalo ja päättymättömät illat toimitusten seassa... ah! Ja vihdoinkin on jotain mitä elämässä odottaa, nimittäin palkkapäivää!

Muutamia kouluhommia vielä on venailemassa, mutten usko, että niissä kauaa nokka tuhise kun oma tuottavuus on saatu jälleen käyntiin. Tärkein juttu on tuutori-raportin väsäys niin, että vaihtohaun pärähtäessä käyntiin on mulla todistus venailemassa pisteiden laskua.

Hyvää joululomaa vaan kaikille!

tiistai 11. joulukuuta 2012

Ohoy Sailors!

Kuvaoksennus itsenäisyyspäivää edeltävistä seiloribileistä koulukavereiden kanssa! Tuli syötyä liikaa, juotua kaikki sinin booli (muut ei juonu...?) ja lähdettyä tyylikkäästi himaan nukkumaan klo 23. Living on the edge ja silleen... Olin juuri korkkaamassa meidän rommipulloa aatellen mielessäni "nyt tai ei koskaan!" kun Paulis ilmoitti, että kyyti odottaa alhaalla. "Se oli siis ei koskaan", korkki kiinni ja takki niskaan. Sinänsä hyvä päätös sillä lauantaina oli toiset pikkujoulut ja juodessani 5 siideriä (kyllä, VIISI) koin yhden elämäni voimattomista krapuloista. On kyllä vanhaksi tullut kun näin alkaa käymään. Olo oli hirveä ja mikä pahinta: mun ranteita särki koko päivän niin, ettei datailusta tullut mitään x____X

Muutenhan toi viiden päivän lomailu puhtaasti ei minkään parissa. Mä teen koko ajan ennätyksiä siinä, kuinka vähän ihminen voikaan saada aikaiseksi. Toisaalta, ei tässä nyt mitään älyttömiä paineita edes ole, mutta kyllä mä tykkään puuhastella kaikkee eikä vaan maata monnina sängyn pohjalla.


Nyt on ollut ihan älytön määrä kaikkia juhlia ja vaikka oonkin onnistuneesti feidannut niistä suurimman osan niin niitä vaan tulee lisää! Ei vanha enää jaksa! Onneks kohta alkaa joulun pyhät ja silloin koko Suomi kuolee hetkeks ja mä pääsen nauttimaan klaustrofobisesta suljetun paikan kammosta kun muuta puuha ei sitten olekaan tarjolla kuin sitä kotona kököttämistä :P

torstai 6. joulukuuta 2012

Wreck this journal

Meillä oli pienet seilorihenkiset pikkujoulut eilen kouluporukalla (kuvia lisäilen sitten kun saan sniikattua niitä kaverilta) ja kaikkien piti tuoda jotakin itselleen turhaa lahjaksi. Sain Pauliksen antaman lahjan, joka on tällainen jännä päiväkirja! Tää on joku juttu selkeesti, mikä pitäisi tietää, mutta josta en ite tiennyt mitään. Päiväkirjan jokaisella aukeamalla on ohje jota pitää noudattaa. Ajan kuluessa kirjasta tulee hauska muistojen (ja sotkujen) tallentaja. Aattelin tehä tän ihan kunnolla ja jos ei muuta, niin tämähän on täydellinen puuhailu luennoille kun ei kuitenkaan jaksa opettajaa kuunnella... :P
Youtubessa on videoita valmiista kirjoista ja tähän kyllä saa kulumaan aikaa jos tahtoo!

tiistai 4. joulukuuta 2012

Matka mielen syövereihin

Nämä tietynlaiset itsetuntemuksen aiheet ja pohdiskelut ovat pyörineet mun mielessä nyt jonkin aikaa kiitos nykyisen tilanteeni ihmissuhteiden viidakossa ja koska musta tuntuu, että kavereille valittaminen ei ole vieläkään vienyt mun ahdistukselta sitä suurinta terää (vaikka Paulis onkin tehnyt hyvää työtä kuunnellessaan mun itkuja) niin ripuloin tänne mieleni syvimmät kätköt. He, joita tälläinen itkumuurin rakentaminen ei kiinnosta, voivat skipata tekstin, sillä luvassa on itsesäälissä myörimistä ja ranteiden viiltelyä. No ei nyt ihan, mutta diippiä shittiä kuiteskin.

Ihmisillä on katsokaas erilaisia tunnelukkoja ja aiheesta on mahdollista tehdä testi ihan netissäkin (Testaa tunnelukkosi) ja ennenkuin joku hörähtää nauramaan, että samallahan voi testata, että "minä vuonna tulee kuolemaan", niin kannattaa huvikseen käydä tekemässä ja ihmettelemässä niitä tuloksia. Hymy saattaa hyytyä kun totuus iskeytyy moukarin lailla naamalle. Tottakai jos on onnekas persoona, eikä mitään traumoja ole kerinnyt syntymään elämän aikana niin onnittelen vilpittömästi ja olen vähän kateellinen.

Tein kyseisen testin about 1,5 vuotta sitten kun oma henkinen ahdinko oli jo sietämättömällä tasolla ja hankin myös aiheesta kirjan (jonka meinaan käydä hakemassa porukoiltani asap ja syvennyn siihen uusiksi ennennäkemättömällä raivolla). Oman käytöksen tajuaminen (sekä mahdollisia syitä sille) avasi tien ongelmien tunnistukseen sekä mahdollisuuteen ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä asioille jotain. Tai siis tehdä, ja tehdä, enemmän se oli sellaista ajatustyötä ja tiedon prosessointia, mutta uskon, että tuolla tilanteella (ja kaikella sillä paskalla, joka johti tohon pisteeseen, kiitos vaan henkilölle x) oli aika merkittävä osuus siitä, että ns. kehitykseni ihmisenä alkoi ja oma itsetuntemus kasvoi (ja sehän ei ole koskaan huono asia!). 

Syy miksi tämä homma on jälleen ajankohtaista omassa surkeassa elämässäni, on se, että tässä ollaan taas ottamassa sitä suurinta leap of faithia ja avautumassa toiselle ihmiselle sekä jopa luottamassa siihen. Sen päivänselvän syyn lisäksi (kaikki tapaamani miehet omistivat joko aaltopahvin persoonallisuuden tai saivat sekaisilla kuvitelmilla omasta jumalaisesta olemuksesta  vitutuskäyrät kattoon) miksi olen antaumuksella vanhapiikaillut tässä 2 vuotta on ollut pelko siitä, että se vanha pandoran lipas aukeaa sepposen selälleen ja kaikki vanhat kuviot toistuu uudelleen ja uudelleen. Pahempaahan vielä olisi se, että nyt jopa tietäisi mitä tapahtuu, mutta sitten vaan seisoisi ja katsoisi rekan tuloa lamaantuneena pystymättä tekemään asialle mitään. Oh glory!

Ja kuinka tässä on käynyt? No juuri niin kuin olen tässä paskat housuissa ootellut ja pelännyt. Sieltä ne vanhat tutut fiilikset on hiipinyt mieleen musertaen kaiken järjen valon alleen. Vaihtoehtoina on aika lailla se, että joko oikeesti repii sen oman perseen verille ja koittaa voittaa oman järjettömän mielen skitsofreeniset pelot tai voi alkaa etsimään huutonetistä sopivaa keinutuolia ahterinsa alle sillä hullun yksinäisen kissamummon pesti olis avoinna.

Tässä pieni lainaus hylkäämisen pelosta ja voin allekirjoittaa jokaisen lauseen tästä tekstistä. Been there done that: "Pelkäät jääväsi yksin ja luultavasti takerrut läheisiin ihmisiisi, mutta samalla karkotat heidät luotasi - pahin pelkosi on kuin itseään toteuttava ennuste. Menettämisen pelkoa seuraa luottamuksen puute joka tulee usein ilmi kontrollointina, omistushaluisuutena ja mustasukkaisuutena. Riippuvuudet voivat olla selviytymiskeinosi, joilla yksinolon aiheuttama ahdistus tuntuu siedettävämmältä. Koet suhteisiin kuuluvat tavalliset erotilanteet ahdistaviksi etkä luota siihen että suhde kestäisi erot. Tulkitset herkästi toisen tekemisiä tai tekemättä jättämisiä eroaikeiksi ja saatat ylireagoida niihin, vaikkapa siihen kun toinen ei vastaa puheluusi tai tekstiviestiisi. Vaikka suhde olisi vakaa, se luultavasti tuntuu vain väliaikaiselta - ikään kuin se olisi koko ajan vaakalaudalla. Saatat itse epätoivoissasi uhata erolla, ikään kuin testataksesi odotustasi - joko suhde nyt päättyy."
Se henkinen pahoinvointi mihin itsensä ajaa tällä hommalla on sanoinkuvaamattoman ahdistavaa ja vaikuttaa tottakai kaikkeen muuhunkin tekemiseen, koska perinteisen ämmän tavoin märehdin asiaa enkä osaa sitten nauttia mistään muustakaan. Henkilölle, joka ei omaksi onnekseen kärsi tästä mielen vajavuudesta, kuulostaa joku kännykän tuijottelu ja tuntien laskeminen aivan vitun tyhmältä (ja kyllä, myös munkin mielestä), mutta kun se sama tyhmä asia saa sitten pahimmillaan paniikkikohtauksen päälle niin siinä kohtaa ei paljoa naurata. Kun jokin hyvin pieni asia tai ele lamaannuttaa täysin ja kuluu jopa pari päivää, että vaan makaa sängyssä tai saa selittämättömiä itkukohtauksia yksin ollessa niin alkaa henkisesti voimaan niin pahoin, että ne asioiden mittasuhteet hämärtyy lopullisesti.

Nyt kun ongelma on tunnistettu ja ääneen lausuttu niin haluaisin niin kovin mielelläni löytää jonkinlaisen ratkaisun siihen, että pystyn rauhoittamaan itteni (ilman, että siihen sisältyy lääkitystä tai itsensä puuhun sitomista) kun ahdistus aivan järkyttävän pienestä ja vähäpätöisestä asiasta ottaa vallan ja muuttuu elämän ja kuoleman väliseksi kamppailuksi pääni sisällä.  

Ja niin, välillä tuntuu kyllä vähän vammaselta, että muuten niin "vahva, rohkea ja oman arvon tunteva" minä oon sitten tässä asiassa polvillani musertuen ahdinkoni alle kykenemättä ymmärtämään tai kokemaan niinkin yksinkertaista ja ilahduttavaa asiaa kuin parisuhde. Kaippa sitä jokaisen pitää olla huono jossakin asiassa (ehhehehee) ja tämä on sitten oma kompastuskiveni tässä elämässä.

Ce La Vie.

maanantai 3. joulukuuta 2012

Hurulurumurupuru?

Mistä nämä kaikki koulutyöt ja kurssit yhtäkkiä luikertelikin mun naamalle?!


Me juuri saatiin sen pahamaineisen Case:n Poweri oksennettua koneelle (huomenna on esitys) ja tässä istuin koneella rauhassa lukien blogia Japanin vaihdosta (Riisa no Nippon), joka löytyi Japski-juttuja tutkiessa viikonloppuna (ja miks mä niitä tutkin håå håå håå?!?!)  kun yhtäkkiä alkoi vaan jostain aivojen syövereistä vyöryä mun päälle:
- Htv 2:n palautettava cv, työhakemus, swot-analyysi ja harjoittelusuunnitelma PUUM!
- SPSS:n tehtävä, joka on pakko tehä huomenna koulussa ja josta en tajua mitään PUUM!
- Juridiikan tehtävä, joka olis hyvä tehä ennen joululomaa PUUM!
- Ruotsiin lähetettävä kirje yritysvierailua varten Handelsbankenille, palautus 12.12 PUUM!
- Vammasin kurssi koskaan aka. Yrityspeli alkaa iltatoteutuksena 3. periodilla PUUM!
- Ilmoittautumiset 3. periodille yleensä alkaa NYT. Siellä on 17 op verran paskaa oottelemassa PUUM!
 
Mitäää?!?!??!! 
Kun on tottunu 6 tunnin kouluviikkoihin, tää on henkisesti aika paha järkytys tähän heti maanantai-illalle sulateltavaksi. Mut ei auta nyt itkeminen ja taotaan kun rauta on kuumaa jne, voidaan itkeä sitten myöhemmin eli kun 3. periodi pärähtää käyntiin. Mutta mähän en tuolla aio olla 3 vuotta pidempään niin pakko siis hikoilla nyt ja vika kouluvuosi jos sitten vaikkapa olisi vähän rennompi (turha luulo, luulen niin).

Kouluakaan ei oo enää kuin 5 päivää tän vuoden puolella. Tää on niin outoa kun toisaalta on paljon tekemistä ja toisaalta taas ei! Kuulostaa helkkarin laiskalta, mutta on sitä joutunut kyllä sellasia murheen kryynejä tässä vääntämään, että menee melkein fyysisestä työstä.