keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Vaihtoon lähteminen kannattaa



Tällaiseksi välikirjoitukseksi ajattelin laittaa tänne (ootte kuitenkin siellä jo ihan vierotusoireiden riivaamia kun ei mun hassunhauskoja kirjoituksia ole päässyt lukemaan hetkeen) eilen palauttamani kommentoivan referaatin pätkän, joka käsittelee vaihto-opiskeluun lähtöä. Ei ole kirjallisesti mikään laatuteos kun piti nopeasti vääntää pois alta, että pääsee keskittymään Japanin keisarin tekemään koulutusasetukseen vuodelta 1890 (whattaa faak) (palautus on perjantaina), mutta tässä on rautalangasta väännettyä yleistietoa vaihto-opiskelijaksi ryhtymisestä niin yleisellä tasolla kuin TAMKin opiskelijana. Ehkä joku tästä löytää jotakin uutta ja informatiivista tietoa itselleen :)  PS. voisko noita sulkeita käyttää vieläkin enemmän kun en osaa kirjoittaa lyhyitä lauseita???

”Opiskelijavaihto on kaikkein paras tapa kansainvälistyä, asua ulkomailla, kasvaa henkistä pituutta sekä laajentaa ystäväpiiriä. Jokaisen opiskelijan tulisi lähteä vaihtoon!”(Asia Exhange, 2013)

Korkeakoulututkintoa suorittavien liikkuvuus on kasvanut reippaasti 2000-luvulla: Vaihtoon lähteviä opiskelijoita on 50% enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Kasvu on ollut erityisen nopeaa viimeisen parin vuoden aikana. Vuonna 2010 ulkomaille suuntasi yli 10,000 korkeakouluopiskelijaa. (Cimo 2011, 5.) Myös TAMK painottaa kansainvälistä osaamista kaikilla koulutusaloilla ja osan tutkinnosta voi suorittaa ulkomailla, joko opiskelija- tai harjoittelijavaihdon avulla. Yhteistyökorkeakouluja on yli 350 ja ne sijaitsevat ympäri maailmaa 50 eri maassa. (TAMK 2012.)

Liiketalouden opiskelijoilla on mahdollisuus suorittaa yhden lukukauden eli semesterin mittainen vaihto ulkomailla. Vaihdon ajankohdaksi suositellaan 3. opiskeluvuotta, mutta myös toisen vuoden opiskelijalla on mahdollisuus lähteä vaihtoon, kunhan hän on suorittanut hyväksytysti 60 opintopistettä. Halutut kohteet pitää valita niistä vaihtoehdoista, joissa on mahdollista opiskella oman alan opintoja eli valitettavasti kaikki kohteet eivät ole avoinna jokaiselle opiskelijalle.

Kansainvälinen yhteistyö ja liikkuvuus ovat keskeisiä välineitä koulutuksen kehittämisessä. Kansainvälistä liikkuvuutta ammattikorkeakouluissa on eniten liiketalouden lisäksi yhteiskuntatieteiden-, tekniikan- ja terveysalalla. 40% lähtijöistä valitsee kohteekseen Britannian, Saksan, Ranskan, Espanjan, Ruotsin tai Yhdysvallat. Liikkuvuus painottuu edelleen Eurooppaan, mutta erityisesti Yhdysvallat ja Kiina ovat lisänneet suosiotaan. (Cimo 2011, 24-27.)

Suurin osa Tampereen Ammattikorkeakoulun partnerikorkeakouluista sijaitsee Euroopassa. Myös Tampereella on havaittavissa muiden kohteiden suosion nousu, erityisesti Aasian kohteiden. Aasian maista TAMKin kautta on mahdollista hakea vaihtoon mm. Malesiaan, Thaimaahan, Kiinaan, Etelä-Koreaan ja Japaniin. Aasiaan kohdistuva kiinnostus on ymmärrettävää. Edullisen hintatason ja miellyttävän ilmaston lisäksi Aasia on yksi nopeiten kasvavista talousalueista, jonka kulttuurin tietämyksestä on suurta hyötyä tulevaisuudessa.

Vaihtoon on mahdollista lähteä neljän eri järjestelyn avulla: EU:n Erasmus-ohjelma, korkeakoulujen omat sopimukset, free mover- vaihto sekä  Nordplus-ohjelma. Suurin osa vaihdoista kanavoituu näiden kautta. (Cimo 2011, 30.) Free mover on järjestely, jossa opiskelija hoitaa itse kaikki opiskelupaikan hankintaan liittyvät asiat ja maksaa opiskelusta koituvat kustannukset itse. Muissa ohjelmissa opiskelijan ei tarvitse maksaa lukukausimaksuja ulkomaalaiseen korkeakouluun.

Yleensä opiskelijaa saattaa pelottaa ulkomailla opiskelusta koituvat kustannukset. Vaikka opiskelu ei maksa, on opiskelijan itse kustannettava matkakulut sekä asumis- ja elämiskustannukset kohdemaassa. Usein korkeakoulut myöntävät ulkomaille lähtevälle opiskelijalle apurahan, joka kattaa osan matka- ja opiskelukustannuksista. TAMK:ssa apurahan suuruus vaihto-opiskelijalle oli vuonna 2012 300e/kk. Lisäksi opiskelijalla on oikeus nostaa opintotukea sekä asumislisää ulkomailla ollessaan. (TAMK 2012.) Riippuen maasta, koulun ja Kelan myöntämät avustukset saattavat riittää enemmän kuin hyvin ulkomailla elämiseen ja opiskeluun. Lisärahoitusta opiskelijan on mahdollista saada myös valtion takaamasta opintolainasta, joka ulkomaille on 600/kk sekä erilaisten järjestöjen myöntämistä apurahoista. Oma aktiivisuus on näiden saamisessa ehdoton valtti. Omat säästöt ja vanhempien taloudellinen tuki ovat myös keinoja rahoituksen suhteen.

Vaihtoon lähteneiden määrään vaikuttaa opiskelupaikan sijainti Suomessa sekä hakukriteerit. Etelä-Suomen ammattikorkeakouluissa on enemmän opiskelijoita kuin pohjoisessa jolloin vaihtoon lähtijöitä on enemmän. Koulut joutuvat järjestämään karsintoja vaihtoon haluavien kesken esimerkiksi kouluarvosanojen perusteella. (Pekkala, K. ja Petäjäniemi, S. 2012, 3.) TAMKissa on käytössä pisteytyssysteemi josta opiskelijan on mahdollista saada maksimissaan viisi pistettä. Pisteitä saa esimerkiksi kansainvälisestä tuutorointi-toiminnasta tai kieliopinnoista. Tasapelin sattuessa kohdalle paikka arvotaan opiskelijoiden kesken.

Vaihtopaikan saamiseen tarvittavien pisteiden keräys on myös täysin opiskelijan aktiivisuudesta kiinni. Joidenkin pisteiden saaminen edellyttää opiskelua ja erilaisiin toimintoihin osallistumista ja vuotta ennen haun alkamista eli jopa 2 vuotta ennen itse vaihtoon lähtemistä. Pisteiden avulla opiskelija varmistaa oman hyvän sijoituksen muiden hakijoiden joukossa ja on varmemmin pääsemässä ensimmäiseen hakukohteeseensa. Varsinkin suosituissa kohteissa, kuten Aasian maat on yhdelläkin ylimääräisellä pisteellä merkitystä hakuvaiheessa.

Suurin motivaatio vaihtoon lähtemiselle on Matti Taajamon suorittaman tutkimuksen mukaan halu ”lähteä”. Tämä koostuu intuitiosta ja unelmasta, halusta saada vaihtelua kotimaan opiskeluun, kartuttaa kielitaitoa ja yleisesti kasvattaa motivaatiota. Tärkein tavoite on itsensä kehittäminen ja maailmankuvan avartaminen. (Lehtinen 2011, 19.) Tulevien työllisyysmahdollisuuksien lisäksi opiskelija tulee saamaan unohtumattoman kokemuksen vaihdossa ollessaan. Hän oppii selviytymään yksin vieraassa kulttuurissa ja vaihtoaika on varmasti yksi ikimuistettavimmista tapahtumista opiskelijan elämässä.

Vaihdon aikana opiskelijan itseluottamus kasvaa ja mukautumiskyky sekä yhteistyökyky paranevat. Kansainvälinen kokemus ja pärjääminen monikulttuurisessa työympäristössä edistävät työllistymistä. Kansainvälisyyttä arvostetaan suuresti nykypäivän työelämässä ja kielitaidon lisäksi työnantajat arvostavat eri kulttuurien tietämystä.  (Pekkala, K. ja Petäjäniemi, S. 2012, 14.) Nykyisillä hektisillä työmarkkinoilla on pystyttävä erottautumaan edukseen muista hakijoista ja kansainvälinen kokemus on erittäin hyvä meriitti tulevaisuudessa.

LÄHTEET

Asia Exchange. 2013. Haluatko vaihtoon tai työharjoitteluun? Luettu 27.01.2013. http://www.asiaexchange.org/fi/

Centre for International Mobility CIMO. 2011. International mobility in Finnish vocational
and higher education in 2010. Luettu 27.01.2013.
http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/35815/Thesis_Kiia_Lehtinen.pdf?sequence=1

Pekkala, K. ja Petäjäniemi, S. 2012. Kajaanin ammattikorkeakoulusta vuosina 2010 – 2011 vaihtoon lähteneiden kokemukset ja mielipiteet. Luettu 27.01.2013.
http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/38983/tammikuuopari.pdf?sequence=1

Lehtinen, K. 2011. Developing International Exchange Program: Laurea UAS ans PArtner Universities in Japan. Luettu 27.01.2013.
http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/35815/Thesis_Kiia_Lehtinen.pdf?sequence=1

TAMK. 2012. Kansainvälisyys opinnoissa. Luettu 27.01.2013.
http://www.tamk.fi/cms/tamk.nsf/$all/c25ed45c6f3fde6dc225789a00483ed5

TAMK. 2012. Kansainvälinen opiskelu- ja harjoitteluvaihto. Luettu 27.01.2913. http://opinto-opas.tamk.fi/ops/OPINTOOPAS/kansainvalinen_opiskelu-_ja_harjoitteluvaihto.html

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Kiire ja kiristys

Nimittäin pään kiristys. Nyt on niin kiire, että hyvä kun kerkiää henkeä vetämään välissä. Ja aika syöksyy eteenpäin nopeammin kuin turistiripuli vessanpönttöön. Laskin koulussa, että tämän periodin aikana me suoritetaan 2op/vko eli 54h koulua viikossa. Lisäksi mulla on vielä ne aasian opinnot joista jo ekat tehtävät kaatuu päälle, eikä valmiista tuotoksista tietoakaan. Kyllä on nyt komea kuoppa kaivettu ihan itse ja siellä on maattava vielä ainakin seuraavat 4 viikkoa. Uskon pyhästi siihen, että elämä helpottuu viimeisen periodin aikana. 

Kirsikkana kakun päällä on mun uusi työpaikka Ikeassa! Kyllä, peräänantamattomuus vihdoinkin palkittiin ja pääsin sinne peräti 10h/vko työntekijäksi. Perehdytys on keskiviikkona ja ruokoilen nyt vain, että edes tähän alkuun työsoppari todellakin meinaa max. 2 työpäivää viikossa. Muuten pitää alkaa napsimaan yöunista pois. Jatkan töitä myös varastolla ja kun koulu helpottaa on tarkoitus tappaa itseni työllä. Pakko kerätä rahaa vaihtoa varten. 

On varmaan turha edes kertoa, ettei liikuntaa ole tullut pahemmin harrastettua. Tekosyynä kiire koulun kanssa vaikka varmasti pieni hikoilu lisäisi omaa jaksamista myös sen suhteen. Lihaksille on sanottu näkemiin ja kauan sitten.

Parisuhde voi vallan mainiosti. Ainahan sitä voisi viettää enemmän aikaa yhdessä, mutta yllämainitut asiat estävät täydellisen kuplassa hengailun. Valitettavasti arki painaa päälle ja jopa seurustelu pitää aikatauluttaa omaan kalenteriin. Näillä mennään!

Kirjoittelen vaihtohakuprosessista, aasia-opinnoista ja muista suunnitelmista lisää kunhan tää kiire helpottaa!

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

11 kysmän haaste

Sanna haastoi ja koska tällä hetkellä pakoilen jälleen kerran masentavia kouluhommia ja stressitaso ei ole vielä yltänyt ihmistapon kohdalle on hyvä hieman tuhlailla arvokkaita lauantai-illan minuutteja turhanpäiväiseen päivittelyyn.

-Kerro 11 faktaa itsestäsi
-Vastaa haastajan 11 kysymykseen
-Keksi 11 uutta kysymystä
-Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa 
-Kerro bloggaajille että olet haastanut heidät 

No ensinnäkin, 11 toisen bloggaajan haastaminen on mission impossible, joten haastan Niinan ja Miaun!
Hähää!

11 FAKTAA:

1. No ylläripylläri oon aika suorasanainen ihminen myös live-elämässä. Tästä johtuen onnistun saamaan vuodessa pari uutta fania, jotka varmasti haluaisivat mielellään nähdä mut roikkumassa jossain kepin nokassa suolet ulkona.  En kuitenkaan ole mikään kiusaaja/pompottelija vaan sanon oikeasti kunnolla kun siihen on tarvetta. Eniten ongelmia tulee sellaisten ihmisten kanssa, jotka omalla suoraviivaisella toiminnallaan ovat yleensä saaneet tahtonsa läpi aina kun muut ei viitsi aiheuttaa draamaa. Tällaisten pätijöiden kanssa vaan menee hermo, kun mua vituttaa että muita nokitetaan ja oletetaan, että voi tehdä niin eikä kukaan sano takaisin. Ja sitten kun joku sanaa (minä) niin aletaan itkemään. AARR! (Vaikeaa arvata, että tällainen tilanne on just menossa kun tänne siitä avaudun...) 

2. Olen syntynyt Neuvostoliitossa vaikka nimi ja olemus ei sitä paljasta. Joillekin tämä tulee järkytyksenä kun en ryssältä vaikuta. Alan olemaan suht. sinut oman etnisyyden ja juurien kanssa, olen jopa ylpeä siitä, etten ole "puhdas" suomalainen, mutten osaa ajatella itseäni venäläisenäkään. Pientä identiteettikriisiä siis ilmassa. Välillä ärsyttää ja huvittaa joidenkin suomalaisten käyttäytyminen ja ajattelutapa venäläisiä kohtaan, ihan kuin elettäisiin jotain talvisota-aikoja edelleen... Rahat kelpaa, mutta muuten sit haistatetaan pitkät selän takana. 

3. Maahanmuuttajataustastani ja kokemastani rasismista (90-luvulla oli aika jännääkin olla ryssä) huolimatta en kannata mitään avointa maahanmuuttoa Suomeen. Kanadan ja Australian malli käyttöön ja mitä pikemmin, pisteytyksellä sisään ja ne jotka ei pääse niin voi itku ja kyynel. Kaikenkarvaisten kasvattilasten aka. jalkavaimojen rahtaus seis. Kyllä, olen julma ja sydämetön.

4. Rakastan kirjoja älyttömästi ja aina kun mulle tulee tauko vaatehamstrauksessa alkaa hillitön kirjojen ostelu. Keräilen tiettyjä kirjoja itselleni ja uskallan väittää, että aika ahrvalla mun ikäisellä on yhtä paljon kirjoja kuin mulla (about 16 kaljakorillisen verran kun ne pakkasin muuton yhteydessä). Ostelen vaatetusalaan, muotiin ja pukuhistoriaan liittyviä kirjoja, samoin keräilen 1800-luvun brittiläistä kirjallisuutta, muita historiaan sijoittuvia romaaneja, vamppyyrikirjoja (joo, sucker for life) ja fantasiaa. Uutena hyvänä löytönä on ruotsalaiset dekkarikirjailijat.

5. Pelasin hieman nuorempana Wowia (APUAAA) eli World of Warcraftia. Mulla on sinne vieläkin luotuna oma rakas level 37 kääpiömetsästäjämies jolla on lumileopardi lemmikkinä. Peli alkoi vaatimaan aivan liikaa aikaa, joten se sitten jäi. Mutta hauskaa ja vaativaa ajanvietettä mitä ei kannattais kyllä ylenkatsoa ollenkaan.

6. Innostun helposti kaikennäkösistä asioista ja jotkut niistä (okei, suurin osa) jää sitten kun alkuhuuma on ohi. Välillä tämä hieman ketuttaa, mutta toisaalta taas hittoako siinä jollain lailla sensuroimaan omia tekemisiään. Oonpahan sitten harrastanut vaikka mitä ja kyllä ne rakkaimmat ja pitkäikäiset jutut (kuten ompelu) jaksaa kiinnostaa laskusuhdanteidenkin jälkeen.

7. Rakastan listoja ja kaikesta mahdollisesta voi aina tehdä listan. Harmi vaan, että yleensä mun aikataululistat kusee ja pahasti. Vaikka kuinka yrittää olla tehokas ja tehdä asioita ajoissa niin kaikki lopulta kasaantuu ja sitten hikoillaan niiden tekemättömien kakkakikkareiden kanssa.

8. Olin lapsena aivan älytön megauskis ja Herra oli mun todellinen isä taivaassa. Tämä vaihe hiipui siinä 10-11 vuoden iässä kun tajusin, ettei elämässä jäädä oottelemaan mitään. Jos jotakin haluaa tapahtuvan, se pitää tehdä itse. Samoin on turha syyttää jotain korkeampia voimia paskasta mäihästään. Uskon ihmisen tahtoon ja haluun elää. 

9. Oon nyt ollut kolme viikkoa, siis KOLME (3) KOKONAISTA FAKIN VIIKKOA ilman kebabbia eikä edes tee vielä tiukkaa! En tehnyt mitään terveysintoilupäätöstä, vaan lähdin ajattelemaan tätä taloudelliselta kannalta kun alkoi hieman riipiin tää rahanmeno ruokaan. Koko lakkoilu jäi oikeastaan vaan ajatuksen tasolle, mutta nyt on ollut siis niin "kiire" ettei oo kerennyt toteuttamaan jokaviikottaista kebabperjantaitaan. Ostan kyllä jos alkaa himottaan ihan älyttömästi.

10. Aiemmin ei ole jenkkilä millään lailla kiinnostanut matkailukohteena, mutta nyt viime aikoina on sellainen ysärihuuman siivittämä roadtrip alkanut loistaa mielessäni. Tästä kiitos Lana del Reyn biisille "Ride" sekä J:n kanssa käydyille matkustuskeskusteluille. Sitten parin vuoden päästä!

(Miten näitä on niin vaikea keksiä yhtäkkiä?)

11. Vaikein päätös jota oikeasti harkitsin pitkään, oli omasta kissasta luopuminen. Vieläkin ajattelen sitä, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Joskus ikävä ja muistelut meidän niin vahvasta bondauksesta saa kyyneleet silmiini. Valoni pimeydessä on tieto, että Läskilläni on nyt miljoona kertaa paremmat oltavat kuin mitä mä olisin voinut enää tarjota suhaillessani koulun ja töiden väliä helkkarin stressaantuneena. Kuukausien mittaiset lomailut eivät myöskään olleet ihan omiaan lemmikin kanssa. Jos joskus myöhemmin elämäntilanne muuttuu ja olisi mahdollista ottaa joku karvakaveri, niin en varmaan edes pystyis sillä tuntisin itseni maailman pahimmaksi petturiksi Läskiä kohtaan.


11 kysymystä haastetuille:
1. Oletko aamu- vai ilta-ihminen?
Aamuihminen forever. Mulla kaikki tuottava toiminta alkaa hiipumaan klo 12 jälkeen ja illan tullessa tuottaa suurta tuskaa esim. hakata kouluhommia. Ihan mahdotonta ja aina suuren itkun värittämää puuhastelua.

2. Koti-ilta vai ilta ulkona?
Tällä hetkellä koti-ilta kun oon vaan henkisesti ihan riekaleina. Tais reissunjälkeinen laiskottelu tehdä tehtävänsä ja nyt stressaan taas ihan kaikesta mahdollisesta ja hajoilen pienistäkin vastoinkäymisistä. Mun zen-mielentila on tyystin kadonnut :(

3. Kaikkien aikojen lempparibiisi?
Voisin sanoa tähän, että Michael Jacksonin Beat it!  Myös Lambada ja Billy Oceanin When the going gets tough. 80´s is teh best!!!

4. Minne haluaisit matkustaa ja miksi?
Tällä hetkellä kusen sukkaan Mongolian takia. Tai yleisellä tasolla se Siperian junareissu kuumottelee tassuja.

5. Mitä haluaisit tehdä viiden vuoden kuluttua?
Olla ainakin elossa :D Tästä omasta "hassujen sattumusten"-syndroomasta johtuen ei paljoa voi mitään suunnitella tai arvuutella. Olishan se mukavaa jos olisi tykki työpaikka josta voisi kadota tasaisisn väliajoin sivistään sieluaan maailmalle.

6. Tallinnan vai Tukholman risteily?
Sanon nyt, että Tukholma, koska kävin Tallinnassa syksyllä ja Tukholmaan en pääse nyt koulun kanssa kun olen koiravahtina ja töissä (eikä edes kiinnostais mennä sinne KOULUN kanssa, pyh.)

7. Mikä on pelottavinta mitä olet kokenut?
Taitaapi mielenpainuvin juttu olla Pispalassa sattunut tulipalo jossa naapurin pappa suli sänkyynsä ja kämppä lähti alta. Tosin silloinkin vitutti vaan kun ei tajunnut, että tässähän olisi voinut käydä vaikka mitä jos en olisi herännyt yöllä ja hälyttänyt palokuntaa paikalle.

8. Parhaat pitsan täytteet?
Vakkarina Opera Special eli kinkku, tonnikala ja salami. Jos haluan hullutella niin salamin tilalle tulee herkkusieni.

9. Uskotko kohtaloon?
Mua ärsyttää uskoa siihen, koska kohtalo on vähän mediaseksikkäämpi sana jumalalle. "No se oli kohtaloa!" "Näin herra tarkoitti sen" Kuulostaako samalta? Mun mielestä elämä on pelkkää sattumaa. Vaikka myönnän, että viime aikoina on tullut sellaisia pieniä aatoksia, että tapahtuuko jotkut asiat jostain tietystä syystä. En silti jää ainakaan lillumaan mihkään pehmoiseen hattaraan, että kyllä asiat sit järjestyy kiitos kohtalon. Se olen minä, joka perse ruvella hoitaa ne asiat kuntoon. Muihin ei ole luottamista.

10. Mitä kieliä osaat puhua?
Suomi, englanti, venäjä. Opiskellut lisäksi ruotsia, latinaa, espanjaa, japania ja thaita, mutta päässä vaan muutamia sanoja, lauseita ja ikuisia fraaseja näistä. 

11. Kenelle kertoisit jos voittaisit päävoiton lotossa?
Varmaan kaikille kun en osais pitää suutani kiinni :D Kyllähän sen nyt arvais, sillä meikäläinen lähtis heti perustamaan jotain asuntoimperiumia ja killuisin puolet vuodesta jossain muualla kuin Suomessa.
Mun kysymykset:
1. Onko sellaista ruokaa/ruoka-ainetta jota ennen vihasit, mutta nyt se on herkkua?
2. Mihin ärsyttää tuhlata rahaa?
3. Mitä kieltä haluaisit osata puhua?
4. Uskotko rakkauteen?
5. Artisti/bändi, jonka musiikki on vaikuttanut sinuun eniten (jossain elämän vaiheessa)?
6.Oletko ylittänyt jonkun pelon elämässäsi?
7. Paras piirretty?
8. Ärsyttävin luonteenpiirteesi?
9. Näetkö itsesi äitinä tulevaisuudessa?
10. Asia, joka kasvatti sinua?
11. Mieleenpainuvin unesi, hyvässä tai pahassa?

Vola!


maanantai 14. tammikuuta 2013

Motivation, expiration!

Tittididii!
Ensimmäinen kouluviikko pulkassa ja olo on kuin jyrän alle jääneenä. Kiinnostus pyöreä nolla. Aika juoksee nopeammin kuin LSD.tä nauttinut ravihevonen, joten kohta on ryhdistäydyttävä ja aloitettava tykitys. Tänään meillä oli koko TAMKin yhteinen vaihtohaku info. Haku on nyt siis puolessa välissä ja mun hakemus edelleenkin siinä vaiheessa, että oon nimi- ja osoitetiedot saanut täytettyä. Jotain pientä on kuitenkin tapahtunut, sillä sain viime viikolla tehtyä kv-tuutoroinnin raportin ja tänään hain todistuksen. Sitä tarvitaan kun pisteytys pärähtää käyntiin ja siitä olenkin selittänyt jo vuosi sitten ja varmasti selitän vielä lisää kun täytän vihdoinkin sen pelottavan hakemuksen.

Tänään infossa ei tullut mitään uutta informaatioa kun ite on jo vuosi sitten ottanut kaikesta selvää. Pelottavaa oli kuitenkin nähdä kuinka paljon porukkaa siellä oli paikalla. Onneks varmaan 80% tyypeistä on sellaisia, että ne on viime viikolla keksineet, että vaihtoon voisi hakea eikä heillä ole mitään käsitystä esimerkiksi tästä jännääkin jännemmästä pisteytys käytännöstä. Joten te ihramahaiset, kaljaa kittaavat, haalariopiskelijat vapiskaa! Ette oo meinaan ennen mua todellakaan pääsemässä minnekään Thaimaan lämpöön lillumaan, hahaa!

Sain äsken kirjoitettua myös meidän ihkulle kv-kordinaattorille mailia jos sieltä saisi jotain kättä pidempää infoa Korean kouluista.

Mitään sana piti yliviivata yllä, sillä just muistin, että yksi uusi asia tuli ilmi! Kaukokohteisiin pitää liittää motivation letter jo hakemuksen yhteyteen eli sellanen pitää raapustaa nyt mahd. pian. Pituus on vaivainen A4 ja koska omat opiskelusuuntaukset on mietitty ja aikoja sitten valmiiksi on kirjeen kirjoittaminen nopee juttu.

Silmukka kiristyy.

torstai 10. tammikuuta 2013

Kun opiskelu kiinnostaa

On se jännä kun maksaa 250euroa opiskelusta niin se kiinnostaa enemmän kuin kermalautanen läskiä kissaa. Vai onko tämä vain merkki siitä, että on maksanut oikeasta aiheesta, toisin kuin nuo omiin pakollisiin opintoihin kuuluvat sillisalaatit, jotka kaikessa hellyydessään aiheuttavat vain nenäverenvuotoa ja ennenaikaista hiustenlähtöä? Onko tämä merkki siitä, että olen sisimmässäsi vain hellyyttä ja maailmanrauhaa kaipaava humanisti, joka kovan ulkokuoren avulla yrittää pärjätä julmassa business-maailmassa vaikka oikeasti mun pitäisi halailla pölyttyneitä kirjoja yliopiston kirjastossa?

Valitettavasti, vaikka mun usko tätä omaa tutkintoa kohtaan vaihtelee välillä epätoivo - psykoottinen nauru, on mun usko humanistista tiedukuntaa kohtaa karannut vessanpöntöstä alas nopeammin kuin se kuuluisa kummituskakka. Opiskelun tärkein tavoite kun on kuitenkin sen leivän syrjään kiinni pääseminen ja julmassa maailmassa traden papereilla nyt kuitenkin on suurempi painoarvo kuin sillä, että on lukenut kaikkea eikä oikeastaan mitään 7 vuotta. 

Onneksi näin viisaana rottana voin yhdistää pakollisen paskan (tamk) ja unelmieni opinnot (Aasian kulttuuri) yhdeksi kokonaisuudeksi ja kenties joskus hamassa tulevaisuudessa saada sellaisen työpaikan, jossa molemmilla aiheilla on oma painoarvonsa. 

Sitten ihan aiheeseen! 7.1 aukesi Moodlessa, meidän kaikkien rakastamassa verkkoympäristössä, Aasia opintojeni ensimmäinen osio eli Itä- ja Kaakkois-Aasian kulttuurihistoria. Kurssi koostuu kolmesta eri osiosta: verkkoluennot ja kirjatentti, esseekurssi sekä verkkokurssi. Jokaisessa on valinnanvaraa omien mieltymysten mukaan mitä haluaisi opiskella ja tutkia. Nyt siis tulee tämä ihana valinnan vaikeus! Keskittyisikö normisti taas Kaakkois-Aasiaan ja Thaikkulan ihmeelliseen maailmaan niinkuin on aatellut? Vai siirtäisikö mielenkiintonsa Japaniin, tuohon nousevan auringon ja pikkariautomaattien luvattuun maahan? Tai kenties Kiina, tuo historiallisesti merkittävä jättikonkari, jonka tietämyksestä ainakin teollisuuden puolella olisi hyötyä jopa täällä PohjolaSohjolassa. Eikä viimeisimpänä nyt kun lähdettiin revittelemään venailee tuo Korea, jumalan lahja maailmalle Gangnam Stylen muodossa!  

Hienointahan olisi jos tietäisi minne perseensä rullaa ensi syksynä. Voisi opiskella juuri sitä maata niin hyötyisi itsekin opinnoistaan ja hikoilemistaan esseistä. Harmillisesti ensimmäiset palautukset on jo ennen lottovoiton kuulutusta niin päätökset on tehtävä NYT. Yhteen maahan ei ole kuitenkaan edes mahdollista keskittyä sillä esim. yksi kurssi on pelkästään Japanista ja joillain kursseilla tutustutaan kaikkiin maihin ja syvennytään sitten itsevalitsemaan kohteeseen. Mutta miltä kuulostavat esseeaiheina mm. Geishat, Yakuza, K-pop, Kiinalainen ooppera, Massaturismi Kaakkois-Aasiassa? Hmmm, voinko kirjoittaa kaikista aiheista??

Mua nyt vähän jännittää, että tähän vaiheiluun kuluu liikaa aikaa ja sit oonkin jo ihan pissit housuissa kun palautuspäivät lähestyy. Pitää siis kaivaa rakastamani LISTA esiin ja kirjoittaa ylös palautuspäivät, valita aiheet ja sukeltaa verkkoluentojen ihmeelliseen maailmaan.

Tästä se opiskelu taas lähtee käyntiin!

maanantai 7. tammikuuta 2013

Schools schools schools!

Tässä sitä ollaan viimeiset päivät monet viikot luettu vaihtoraportteja, etsitty mahdollisia blogeja, tutkailtu google mapsia ja jo mahdollisia vuokra-asuntoja toiselta puolelta maapalloa. Ai kuka innostuu hieman liikaa?
Japanin ja Korean vaihto-opiskelusta on yllättävän hankalaa löytää mitään blogeja, joten niissä maissa on luotettava puhtaasti Tamkin vaihtoraportteihin. Tässä siis lista mun vaihtoehdoista:

1. Chulalongkorn University, Bangkok, Thailand
Tämä ykkösenä siksi, että siellä on meikäläisten semesterijako ja koulu alkaa elokuun alussa. Näin opinnot rullaisi nopeasti ja työharjoittelu alkaisi jo tammikuussa 2014. Lisäksi positiivinen palaute vaihtoraporteissa sai mut vakuuttumaan vaikka ensin Chulan kurssitarjonta vaikutti aika naheelta. Lisäksi perkeleen hyvä sijainti BKK:n ytimessä on enemmän kuin poikaa.

2. Assumption University, Bangkok, Thailand
Kakkosena hiihtää Tamkin toinen partneriyliopisto Bangkokista. Täällä on laajempi kurssivalikoima, mutta semesteri sijoittuu ajalle lokakuu-maaliskuu eli alkusyksy menisi kivesten näppäilyksi (toisaalta kyllä vois olla töissä ja tienata massia). Miinuksena myös perseessä sijaitseva campus, jonka takia koulumatkoihin palaa rahaa, aikaa ja hermoja.

3. Ritsumeikan Asia Pacific University, Beppu (peppu lol!), Japan
Kun nöyrryin ja aattelin, että jos en pääsekään Bangkokiin niin minne menisin seuraavaksi. Aasiasta toinen maa, joka on aiemmin kiinnostanut paaaaaljon (terveisin entinen j-rockfani) ja jonka kieltä osaa vähäsen (ja jota olisi kiva oppia lisää) on Jappaaani. Siellä Tamkilla on kaksi partneriyliiopistoa myöskin ja niistä pidemmän korren vetäisi Apu. Koska oisko siistiä sanoa asuvansa Pepussa??? Beppu on aika pieni kyläpahanen meren ja vuorten välissä, mutta vaihtoraporttien mukaan se vaikuttaisi helmemmältä paikalta. Oujeaah! (+ täällä yksi semesteri eli 6 kk opintoja maksaa vittu 6500e!!!! Ja TAMK maksaa sen BUAHAHHAHAHHA)

4. Oita University, Oita, Japan
Vähän jo isommassa pleississä sijaitseva Oitan yliopisto tulee sijalla 4. Yliopiston sivut on aika mitäänsanomattomat eikä yliopistosta edes löytynyt kunnon esittelyvideota! Tässä teille siis tällainen hassun hauska opsikelijoiden tekemä tanssivideo:

Niin ja Idalle huomioksi ennenkuin peliverkkarit revitään jalasta ja verenpaine nousee liikaa, että no worries! Sulla on yks piste enemmän tonne kuin mulla eli sä pääset 110% varmuudella Japaniin ennen mua :D

5. Sungkyunkwan University, Seoul South-Korea
Tää Etelä-Korea on sitten ihan puhdasta hakuammuntaa. Mulla ei oo oikein mitään haisua koko maasta paitsi, että sielläkin tehdään aikas hyviä leffoja ja kieli kuulostaa aika samalta kuin japani. Tamkilla on siellä joku 9 partnerikoulua joissa seitsemässä on tarjolla Business-opintoja. Mikäköhän tääkin juttu on, että sinne on järkätty joku miljoona sopimusta hmmm? Päätin, että valkkaan jonkun pääkaupungissa olevan yliopiston. Vaihtoraportit oli aika lailla samaa kauraa, aika vähän tonne menee liketalouden opiskelijoita ja täytyy tässä kohtaa vaan kertoa, että VITTU TE TEKNIIKKAPUOLEN IHMISET OOTTE PASKOJA ÄIDINKIELESSÄ!!!!!! Alko päätä särkeä kun luki ihan järkyttävää mongerrusta. Eikö insinöörin tartte osata SUOMEA?!?! HV oikeesti... Jäin siis palloilemaan ylläolevan koulun, Korea Universityn ja Soongsil Universityn kanssa. 

WHAAAAAITTTTT A MINUTE!!!

Siis, nyt täytyy taas taputella itseään selkään SILLÄ kävin huvikseni vielä vilkaisemassa, että missäs koulussa se mun vaihto-opiskelija opiskelikaan. Ja se onkin itse Konkuk Univeristyssä. JOSSA, OMG, nyt siis olkaa tarkkana!!! HYUNA on opiskellut!!!
SINNE SIIS JA NIIN KÄRPPÄNÄ!

eli:
5. Konkuk University, Seoul, South-Korea
Koreassa on kuulemma ainakin halpaa ja kirjaimet on iisiä oppia. Näin.


Ja PS. vielä loppuun. Monet haukkuu esim. Thaikun yliopistoja ja on vähän sillä mielellä, ettei siellä opi mitään ja Suomi is the best forevaah! Silti monista ihan OIKEISTA yliopistoista lähtee esim. kauppatieteiden kandeja sinne opiskelemaan. Palkitun ja kehutun QS World University Rankings-listan mukaan esim. Chula oli sijalla 201 koko maailman yliopistoissa ja 72 (muistaakseni) Aasian yliopistoissa. Ja pienenä vertailukohteena: ainoo Suomalainen yliopisto joka oli ennen Chulaa oli sijalla 74. oleva Helsingin yliopisto. Että missä se vetovoimainen Tamk oikein piileksi? Lyhyesti voisin todeta: Paskaa on kaikkialla. 

Esim. omassa mielessäni kuvittelin, että nuo Japanin yliopistot on jotain ihan ylivertaisia mestoja, mutta vaihtoraportteja lukemalla selviää, että ihan samanlaista kehariporukkaa sielläkin on. Lauletaan lauluja ja leikitään piirileikkejä. Mutta en ainakaan lähtis sillä kokemuksella, että on vaan kerran käyty Mouhijärvellä serkun luona ja muuten pysytty visusti kotona arvostelemaan mitään näkemättä ja kokematta. Tai vaikka se hiton Slovenia Tsernobyleineen (ja kyllä, tiedän ettei se ole siellä!)! Meinaan on se nyt aina paljon parempi, että opiskelija on päässyt irrottamaan peräsuolensa Suomen kamaralta ja uskaltanut lähteä edes jonnekin. Kertoo aikamoisesta rohkeudesta, sopeutumiskyvystä ja laajanäköisyydestä. Lähtekää siis vaihtoon ja kokekaa jotain jännää!! Kyllä se Suomi odottaa jas jos ei muuta niin pääsettepä sitten taas kehumaan kuinka ylivertaista Suomen koulutus on.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Touhukas vuosi 2012 in a nutshell (a big nutshell)

Otetaas vielä sellainen yhteenveto, että mitä kaikkea tuli tehtyä viime vuonna (saan hyvän tekosyyn tuntea itseni ahkeraksi ja muka meneväksi). Koitin samalla metsästellä kuvia kuluneelta vuodelta ja yllättäen kaikki fiksuimmat kuvat on reissuista otettuja. Niitä siis taas eetteriin lujaa ja kovaa!

TAMMIKUU:

Kouluahdistus iski päälle ja nostin hieman opintolainaa lähteäkseni talvea vielä hetkeksi pakoon Thaimaaseen. 3. reissu oli 2,5 viikkoa pitkä ja rahaa paloi kunnioitettavan pienet 700e (ja lentoliput tottakai). Lähdin yksin (huii), mutta hengasin pari päivää yhden nettitutun kanssa jolla oli tulossa hieman pidempi reissu (noin 6 kk) ja lopun ajan olin Changilla ruotsalaisten ja kambodialaisten "hellässä" huomassa. Tuli todettua, että yksin matkustaminen on paikka paikoin todella mälsää ja international relationships on jotain mitä kannattaa loppujen lopuksi vältellä ellei halua harmaita hiuksia. Tammikuun lopussa kävin sirkuksen alkeiskurssin (rengas ja liinat) ja jatkoin tankotanssin showryhmässä, tankoreenejä 5-10 h viikossa.
HELMIKUU:

Heti kun sain raahattua perseeni Suomen maankamaralle, huijasi ystäväni mut mukaansa hullulle opiskelijaristeilylle. Siellä oli aika karseeta, mutta meillä oli oikein hubaa hytissä! Toisena viikonloppuna kävin kaverini luona Helsingissä ja me mentiin Valtterille myymään vaatteita. Harmi vaan kun siellä hullujen riistohorojen keskellä ei paljoa tienannu. Vein loput vaatteet hiihtolomalla Treen Bonukselle ja nettosin viikossa 600e. Ettäs niin. Kolmantena viikonloppuna lähdin Sipen kanssa pidennetylle viikonloppureissulle Londoniin ja siellä Birminghamiin katsomaan Skrillexiä. Oli aika saakelin mahtia!

MAALISKUU:

Muutin mun rakkaasta linnakkeestani keskustaan soluasuntoon pienempien elinkustannusten ja suurempien Kelarahojen perässä. Kommuunielämä maistui yllättävän helpolle ja oli toisaalta mukavaa kun asunnossa oli muutakin porukkaa (miinus ne huikeat ilmavaivojen vaivaamat hetket lol). Oma asunto meni vuokralle. Muuton ansiosta koululle meno helpottui, samoin reenaaminen. Koko vuoden alun koitin aina pikkuhiljaa ottaa selvää koulun vaihto- ja työharjoitteluasioista ja mitä enemmän tiesi, sitä enemmän ketutti. Ylläri! Mutta tuolloin tuli jo tieto, että pääsen työharjoitteluun seuraavana syksynä mikä oli aika jeejeejee. Aloitettiin Pauliksen kanssa verkossa suoritettava Aasian kulttuuri-kurssi sekä kv-tuutori koulutus. Maaliskuun lopussa tapasin netistä ongittuun Niinaan, joka oli seuraavassa kuussa lähdössä Singaporeen vaihtoon.

HUHTIKUU:

Aloitettiin apinan raivolla Pauliksen kanssa nyt myös Thai-kielen kurssi. Sipen kanssa rullattiin takaisin reggaeton-tunneille ja mulla alkoi mittava ompeluprojekti kun aloin valmistamaan puoliksi käsin tehtyjä tankotanssiin tulevia vaatteita meidän ryhmälle. Luokkakaverit järjesti Harry Potter-pileet ja mulla alkoi mittava juoksurumba hammaslääkärissä kun Pepsi Maxin korventamat hampaat laitettiin uuteen kuosiin (sain kiskot, koska narskutin hampaitani unissani).

TOUKOKUU:

Mentiin Sipen kanssa vapaaehtoisiksi töihin Street Dancen Sm-kisoihin Pirkkahallille. Samalla pääsi vakoileen aika makeita esityksiä. Käytiin myös myöhemmin tämän innostamana kokeilemassa Helsingissä Voguingia, mutta se oli aivan liian jännää meille näin kylmiltään. 10.5 alkoi kesäloma koulusta ja ah, sitä vapauden tunnetta kuin suurin piinani eli liiketalouden 1. vuosi päättyi! Halleluiaaa!!! 19.5 järjestettiin Sipen kanssa ravintolapäivänä kuppikakkukahvila tänne mun residenssiin ja suosio ylitti odotukset!
20.5 oli Hip Hop Housen kevätnäytös missä me tanssittiin reggaeton 1-ryhmässä ja 25.5 oli tankotanssin Showcase 2012 Senssillä missä sain esiintyä kahdesti meidän mahtavan showryhmän kanssa (joka valitettavasti hajosi stapahtuman jälkeen tankokoulun mentäessä nurin >:( ).
KESÄKUU:

Aloitin Polte-nimisellä salilla niin Thainyrkkeilyn kuin crosstrainingin kun tankotanssi jäi parempien selätettäväksi.  Samalla tuli pyöräiltyä aika homona kun reenipäivänä taitoin yht.  8 km salille ja takaisin. Mikäs ollessa kun ei töitäkään tarttenut tehdä, olinhan niin mahtava kapitalistipaska ja poroporvari asuntolainani kanssa. Synttärit tuli ja meni ja niskaan kasahti yksi vuosi lisää ryppyjä ja selluliittia. En muista mitä tuolloin tein, vastaus on siis en yhtään mitään. Meinasin kirjottaa etten juhannuksenakaan tehny mitään, mutta se olisi ollut huijausta! Olinhan Jennin kanssa Hang The DJ:ssä Klubilla! Se oli niin hirvittävää, että lähdetiin jo yhden aikaan pois :D Kaupunkiin oli selkeesti jääneet vain me ja avohoitopotilaat. Kesäkuun lopussa sain valkata omat tulevat vaihtarini. 


HEINÄKUU:

Pidettiin Kangasalla jo edesmenneen tankoryhmän miitti, grillailtiin ja mässytettiin luonnon ihanassa helmassa. Ostettiin asunto porukoiden kanssa Viinikasta ja alettiin suunnittelemaan sen remppaa. Muuten mä vaan hengasin ja menetin ajantajun kokonaan. Ja olihan mulla pari kurssia avoimessa yliopistossa jonne tuhrustelin hassuja esseitä. 

ELOKUU:
 
Kävin Helsingissä ilahduttamassa kaveriani Heidiä ja vierailin ekaa kertaa Korkeasaaressa. Läksin toistamiseen Londoniin sanomaan heipat kavereilleni M:lle ja Idalle sekä pikkusiskolleni ennen tulevaa työharjoittelua. Etin vuokralaisia Viinikkaan, järkkäilin vaihtareiden asioita, alotin taas koulun (nyyh) ja olin tuutoritoiminnassa mukana. Siis ryyppäsin, mut ihan vaan pari kertaa sillä mun kisakunto on aina huono.

SYYSKUU:

Käytiin Sipen kanssa Virossa hakemassa viunaa mun läksiäisjuhliin, jotka järjestettiin 15.9 Sorin Klubilla (joista ei mulla oo tietty yhtäkään kuvaa).  Loppusyyskuu meni koulussa hikoillessa, rempan kanssa hikoilessa ja ihan vaan koko elämän kanssa hikoillessa. Muutin TAAS ja kamat lähti Viinikkaan varastoon. 


LOKAKUU:

Näin ekan viikon aikana niin monia kavereita kuin vaan pystyin ja kerkesin. 6.10 lähti kone Hesasta Istanbuliin ja sieltä Bangkokkiin. Ekan viikon vietin lomaillen Niinan kanssa (joka tuli Thaimaaseen Singaporesta) ja tokalla viikolla alkoi työharjoittelu. Sitähän ei kauaa kestänyt kuten me kaikki hyvin tiedetään. Maailman romahduksen jälkeen pakkasin kampsuni ja lähdin kahden Mikkelistä tulleen seikkailijan kanssa kohti Kambodiaa ja Vietnamia. Reissasin siis vielä reippaat 2 viikkoa ennen kuin palasin kotiin maailmalta marraskuussa.

MARRASKUU & JOULUKUU:

Paluu Suomeen, paluu arkeen, paluu koulunpenkille. Miljoonan asian hoitamista. Opin, että aina ei mee asiat niinkuin pitää. Okei, mun elämässä mikään ei oo menny niinkuin pitää, joten tän opetuksen pointti meni siinä kohtaa jo kertauksen piikkiin, mutta pakko oli aatella, että kenties jotain korkeampia voimia on maapallon päällä liikkeellä, jotka ohjailee ihmisiä tiettyyn suuntaan. Oliko se kohtaloa tulla takaisin Suomeen ja päättää vanhan piian kunniakkaat päivät? Menetin aika paljon, mutta sain vielä enemmän tilalle.

Vuoden koko teemaksi voisi kiteyttää toteamuksen "elämä on luopumista". Mikään ei tule ilmaiseksi ja joskus on tehtävä uhrauksia ja kovasti töitä saadakseen sen mitä tahtoo. Eikä se mitä tahtoo ole välttämättä sitä mitä odotti. Pitää oppia menemään myös virran mukana vaikka kuinka tahtoisi olla se vastarannan kiiski.

Nyt siis nokka kohti vuotta 2013! Peräreikäni tienoilla ainakin kihelmöi siihen malliin, että tänä vuonna tulee lisää muikeita muistoja ja hassun hauskoja sattumuksia. Tämä tulee olemaan myös vuosi jolloin tehdään peräsuoli pitkänä töitä, töitä ja lisää töitä ja toivottavasti myös kerätään sen hien aiheuttamia makeita hedelmiä.

Kippis!
Tsin Tsin!
Kampai!


tiistai 1. tammikuuta 2013

Aaaand here comes the party pooper!

Jaa, mites se uusi vuosi meni?
No ihan päin helvettiä, kiitos kysymästä!

Ja miks? No ei voi muuta kuin tuijottaa paheksuen omaa peilikuvaa ja todeta, että välillä kyllä menee hermot itsenä olemisen vaikeuteen. Ja koska en ole vieläkään päässyt yli eilisestä henkisestä mayhemistä on mun avattava sanaiset arkkuni täällä ja toivoa jonkinlaista helpotusta siirtämällä itsesyytökseni ja henkiset ruoskinnat netin ihmeelliseen maailmaan. 

Oon todennut jo tässä elämäni aikana, että on tilanteita joissa en viihdy tai en koe kyseisiä juttuja omikseni. Yksi tällainen on yleiset juhlapäivät, kuten juhannus, vappu ja uusi vuosi, nuo riehakkaat hetket jolloin normaalit ihmiset vetävät päänsä täyteen viunaa, juhlivat ja nauravat kavereidensa kanssa. Mä olen noiden tilanteiden Muumien Mörkö joka hiipii pimeydestä ja saa pelkällä olemassaolollaan muut ahdistumaan moisesta angstisuudesta. 

Olen siis tietoisesti vältellyt kyseisiä juttuja paitsi jos on oikeasti keksitty jotakin ohjelmaa, jossa on draaman kaari, selkeä alku ja loppu ja johon mun skitsofreniset hermot voivat luottaa. Hyvänä esimerkkinä vuoden 2010 uusi vuosi jolloin olin Sipen kanssa katsomassa Helsingissä Huoratronia. Aivan mahtavaa! Tai vuoden 2011 Sappeemökkireissu isolla porukalla juhannuksena. Mutta auta armias jos luvassa on jotakin epämääräistä, epämääräisessä seurassa ja vielä epämääräisemmässä paikassa, paikassa josta ei pääse pois, niin voin oikeastaan samantein aloittaa sen köyden rasvailun tulevia herkkuhetkiä varten.

Yleensä haistaessani tällaisen tilaisuuden tulevan, vetäydyn suosiolla omaan luolaani kiroamaan julmaa maailmaa ja tuudittaudun omassa synkkyydessäni seuraavaan päivään. Näin säästän itseäni siltä pettymykseltä, että huomaan taas olevani henkisesti jotenkin vammanen muihin ihmisiin verrattuna ja kanssaolijoitani taas pitkältä hevosenvittunaamaltani ja yksitavuiselta kommunikoinnilta, joka sisältää enimmäkseen ynähdyksiä, muminaa ja tuppisuista tuijotusta seinään.

Nyt, uuden vuoden aaton lähestyessä, tuo elämäni aurinko esitti toiveen siitä, että olisimme yhdessä vuoden vaihtuessa. Ilmoitin siitä, että yleensä välttelen tällaisia juhlia, mutta hänen vuokseen ryhdistäydyn ja tulen sinne minne pitääkin (missä se ikinä lieneekään ja mikä selvisi samana päivänä klo 20). Rakkaushuumassani aloin jo nähdä lämpöisiä välähdyksiä siitä kuinka käsi kädessä toivotamme uuden vuoden tulevaksi, kilistelemme pari juomaa (tsin tsin) sen kunniaksi, ammumme raketteja ja ah, kaikki olisi niin raikkaan ihanaa.

Varmaan turha todeta, ettei homma mennyt ihan niin kuin mun päiväunissani.

Työpäivä oli helvetillinen ja siellä aloitti surkuhupaisa lumipalloefekti toimintansa. Kun monta pienen pientä asiaa liittää yhteen ja universumin tähdet kääntää sulle selkänsä, on yleensä mun tapauksessa kyse katastrofista. Ja pienestä pallosta oli kasvanut jo kunnon lumivyöry kun saavuin klo 23.53 juhlapaikalle ja vaikka mä kuinka koitin tsempata itteeni töissä, mä en vaan saanut tiristettyä itsestäni iloista juhlijaa kun tarve olisi ollut. Maailmanloppua ei onneksi tullut, siitä kiitos kuuluu täysin toiselle osapuolelle. Mitään järkyttävää ei edes tapahtunut (yleistä teinimäistä mökötystä ja ärjyntää lukuunottamatta (mun osalta)), mutta oma olo on mitä kamalin vielä nyt, melkein 12 h tapahtuneen jälkeen. 

Oon ihan älyttömän pettynyt ja surullinen siitä, että aiheutin toiselle pettymyksen illan suhteen (vaikka hänen mielestään kaikki on ok, mutta ei ole!!!) kun en voinut taas millään nousta omien pikkumaisten tunteideni yläpuolelle. Mä en oo vaan koskaan pystynyt nykäisemään itsestäni edes feikkihymyn puolikasta ja eilenkin päässäni vaan takoi ajatus siitä, että kohta pitää herätä takaisin töihin (koska meillä oli tänään sellainen pieni kiva ekstravuoro johon lupauduin tulemaan rahanahneena) ja mistä vitusta me saadaan taksi?!?!?! 

Mun päässäni illan vaihtoehdot olivat
a) jättää menemättä vedoten väsymykseen ja töihin ja tuottaa pettymys
b) mennä paikalle nyreenä kusipäänä ja tuottaa pettymys


Se miksi mä oon tästä näin rikki on, että tällaisten sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvien tapahtumien poskelleen meno oli vakiotoimintaa aina aiemmin. Niin nyt tuli sitten taas se hätäännys pyllyn alle, että nytkö kaikki ajautuu vanhoille raiteille? Nytko on se hetki josta ei ole paluuta takaisin? Näinkö tässä kävikin?! Liioittelua, tiedetään, mutta masentavaa ajatella, että ei osaa ottaa sen vertaa rennosti, että pystyisi estämään itsellä näin pitkälle menevät käyttäytymishäiriöt julkisella paikalla.

Lieventäviä asiahaaroja on onneksi pari. Ensimmäinen on se (tai no, tän voi aatella myös toistepäin, heh heh), mutta näitä kiukuttelujuttuja sattuu myös ystävien kanssa välillä, todella harvoin onneksi. Kyseessä ei ole siis mitenkään parisuhteeseen kiinnittynyt ilmiö vaan yleisesti sellainen oman itsensä epävarmuus  tilanteessa/paikassa jossa ei välttämättä huvittaisi olla ollenkaan. Se oikea lieventävä haara on taas se, että tiedostan tämän jutun ja pystyn jo siinä tilanteessa hampaideni välistä suhisemaan, että sori, mut nyt mun pitää olla hetki omissa oloissani. Parhaimmassa tapauksessa jos saan tilaa käsitellä hajanaisia tunteitani ja päästä päätökseen (jäädäkö vaiko lähteä) on ilta vielä hyvinkin pelastettavissa. Jos ei omalta osaltani (päätän lähteä), niin ainakin muiden. 

Yöllisen paneelikeskustelun jälkeen toinen osapuoli nyt ainakin tietää, mikä tuli ja miksi. Ja ehkä myöhemmin, jos samanlainen sudenkuoppa vaani illan syövereissä, on ok, että mä jätän homman väliin ilman, että vaikutan täydeltä aasin haarakuopalta tekemällä niin. Suoraan sanottuna siis vituttaa ja älyttömästi.

Nyt kyllä tuli taas melkeimpä uudestisyntynyt fiilis tämän mesoamisen jälkeen. Melkeimpä jo aattelen, että eihän tämä nyt niin vakavaa ollutkaan (eikä varmaan muuten olekaan paitsi mun pääni sisällä). Viikon päästä voikin kurkata häpeillen, että tämmöstäkö paskaa tänne tuli taas kirjoitettua. Mutta eiköhän tästäkin voi jotain oppia ja pitää mielessä tulevaisuuden varalta. Eli jos ollaan joskus juhlimassa ja mökötän kuikkuisena, tietäkää, ettei se ole henkilökohtaista vaan mun sopeutumisvaikeuksia maailman menoon!

Toivottavasti teidän uudet vuodet alkoi mukavemmissa merkeissä!