torstai 21. maaliskuuta 2013

Into kasvaa pissat housuissa

Samalla kun tässä on koittanut rutistaa viimesiä koulujuttuja kasaan (enää 5 vkoo jäljellä!!!) olen myös pikkuisten askelien voimin edennyt tulevaisuuden suunnitelmissa liittyen koulutukseeni. Tein jo ajoissa netissä hakemuksen yliopistoon ja tänään vein oman ammattikouluaikaisen tutkintotodistuksen postiin. Amiksesta valmistuneet joutuvat hakiessaan yliopistoon lähettämään todistuksensa hakijapalveluihin, toisin kuin yo-oppilaat.

Mä jossain kohtaa jo hieman aloin epäilemään tätä omaa visiota hakea politiikan tutkimukseen. Aloin miettimään, olisiko sosiaalipolitiikka sittenkin se oikea ala. Lisäksi löysin myös yhtenä päivänä Helsingin yliopiston Itä-Aasian tutkimuskeksuksen missä voi suoraan valmistua Aasian ekspertiksi ja samalla saada hitonmoinen kielitaito. Tätä mä jouduin miettimään ihan tosissani. Että pitäisikö mun hakea tuonne oikeasti, koska se on se lopullinen päämäärä. Lisäksi alko taas ketuttaan se, ettei tietoa osaa etsiä oikeista paikoista. Kun aiemmin tein postauksen tästä mun yliopistoon menemisestä niin väitin, että Itä-Aasian tutkimusta voi opiskella Suomessa vain Turussa maisteritasolla. No Hesassa voi alottaa jo kandista ja vielä suomeks!

Opiskelijoita Hesaan otetaan 16 sisään eli vaan joka 14. pääsee sisään. Pääsykoe on äidinkieltä täydellisessä pilkunnaimismuodossaan. Eli pitää oikeasti opetella asioita ulkoa. Lisäksi opinnot olisivat eri kaupungissa ja kieliopinnoissa olisi pakollinen läsnäolo. Päätös pitäisi tehdä nopeasti ja pysyä siinä sitten loppuun saakka. Kaveria lainaten, lohdutin itseäni sillä, että Politiikan tutkimus on monitahoisempi ja voin siihen silti sisällyttää niin paljon aasiaopintoja kuin vaan ikinä löydän ja jaksan lukea. Myös sosiaalipolitiikka käväisi mielessä kun sitä on tarjolla Tampereella, mutta se on heitetty osaksi humanistista tiedekuntaa ja anteeksi vaan kaikki humanistit, mutta näkisin, että Johtajakorkeakoulun papereilla on enemmän painoarvoa tässä maailmassa. Politiikka it is.

Oon ensimmäisen kirjan koealueen jo lukaissut läpi, mutta nyt lukeminen jää jäähylle. Aasian kursseissa on kaksi kirjaa luettavana ja ne pitää pureskella nyt ennen tenttipäivää.  Sitten jatkuu missio `haku yliopistoon`. Tänään käväisin lueskelemassa kuitenkin politiikan tutkimuksen koulutusohjelman propaganda-sivustoja sekä katsomassa opetussuunitelmaa. Ja voin kertoo, että meinas kyllä pissat lurahtaa housuun onnesta ja innostuksesta!

Mitä enemmän tätä pureskelee, sitä enemmän homma tuntuu oikealta eikä vain tyhmältä päähänpistolta. Ensivaikutelmanahan poltiikan tutkimuksessa on se, että aiotaan itse politiikoksi. Tuolla kuitenkin aihe on todella monipuolinen ja sen kautta voi erikoistua moneenkin paikkaan. Opintoihin sisältyy 85 op valinnaisia aineita (Tamkin 15 op kalpenee aika huolella tän rinnalla), joihin voi valita kansainvälistä harjoittelua, aasiaopintoja, kieltä, sosiaalitieteiden perusopintoja ja vaikkapa kauppiksen ja hallintotieteiden opintokokonaisuuksia. Tässä suoraan sivuilta lainattu lause tulevaisuuden mahdollisista työnäkymistä "Ohjelman suorittaneet ovat kilpailukykyisiä ja kysyttyjä valtion- ja julkishallinnon lisäksi kansalaisjärjestöissä, mediassa, kansainvälisissä tehtävissä ja myös yritysten palveluksessa yhteiskuntasuhteiden ja henkilöstöhallinnon alueilla." Eli juuri sitä minne haluaisin pyrkiä vaikken nyt osaa tarkemmin eritellä, mitä työtä se prikulleen olisi. Sen näkee sitten! :D

Lisäksi päätin, että alotan Thaimaan seikkailujen jälkeen kiinan kielen opiskelun. Tampereen yliopistossa sitä voi lukea b1-tasolle saakka (3 vuotta opetusta). Mä oon tässä jo kaikille mahdollisille ihmisille mouhonnut siitä, että Kiina tulee nousemaan maailman kärkimaaksi. Kuukausi sitten se ohitti Amerikan maailman suurimpana kauppamahtina, Japanin ohitus tapahtu jo vuonna 2010. Eli Amerikka, joka on istunut kyseisellä pallilla vuodesta -46 joutui nyt nöyrtymään ja astumaan syrjään. Ei ole enää amerikkalaista unelmaa, on vain kiinalainen unelma. Ja meikäläinen, tällainen juutalainen verenimijä, tulee todellakin raivaamaan tiensä eturintamalle hyötyäkseen kaikesta mistä voi hyötyä siinä kohtaa kun porukka tajuaa kuinka tärkeitä ovat hyvät suhteet Aasiaan.

Motivaatio yliopistoon on siis vaan kasvamassa, ja vaikka mä en vielä pysty sata lasissa panostamaan pääsykokeisiin, mä luotan siihen, että mä kirin loppua kohti ja että mun tulenpalava raivohulluus tän asian suhteen tekee tehtävänsä. 

Loppuaika ennen pääsiäistä sujuu töiden merkeissä ja 1.pääsiäispäivänä eli sunnuntaina lähdetään J:n kanssa keski-ikäisten kylpylämatkalle Tallinnaan. Mä aion asua siellä porealtaassa siihen saakka, että mun nahka kuoriutuu irti!




perjantai 15. maaliskuuta 2013

Miehistö vaihtuu, mutta hauskuus säilyy!

Tässä on parisen viikkoa ollut sellaista epämääräistä liikehdintää, mutta nyt alkuviikosta homma lyötiin pakettiin ja kaikille jäi hyvä maku suuhun. Se on kuitenkin se tärkein juttu. Eli alkuperäisistä suunnitelmista poiketen lähden opiskelemaan Bangkokkiin yksin. Aluksi tätä oli vaikeaa sulattaa kun Paulis oli nähnyt yhtä paljon vaivaa vaihdon pääsyn vuoksi kuin mäkin, eikä voinut käsittää mten toinen voi "heittää" kaiken hukkaan. Mutta kun paniikkikakka on lauennut niin pitää todeta, että se luopuminen vaatii ihmiseltä myös paljon kanttia ja on vahvuus tiedostaa mikä on itselle parasta ja mikä ei. Vaikka omassa maailmassa mikään ei voisi olla hienompaa kuin Thaimaahan muuttaminen puoleksi vuodeksi, ei se toiselle henkilölle välttämättä olekaan oikea ratkaisu. Ja kaikkien pitää kuunnella sydämensä ääntä ja tehdä ratkaisut sen mukaan. 
Paulis tulee sitten vierailulle! :)

Toinen matkaseuraan liittyvä uutinen on muhinut jo piiiiitkään ja odottanut julkistamista vaihtopaikan varmistumiseen saakka. Eli J, maailman siistein ihminen heti mun jälkeen, lähtee messiin valloittamaan Bangkokkia sekä hiekkarantoja! Jeejejjejjeejeee! EI tähän voi mitenkään sanallisesti selittää miltä tää tuntuu! Jo heti tapailuvaiheessa mä kysyin suoraan, että jos tulee lähtö ulkomaille, mitä hän tekisi. Ja kun vastaus oli lähinnä "mitäköhän mä siellä voisin tehdä sen aikaa kun oot koulussa?" niin tiesin syvällä sisimmässäni, että tässä on se keeper! Mua ei meinaan yhtään nappaa mikään "uuh, riudutaan ikävässä vaikka pitäisi pitää hauskaa ja kirjotellaan kirjeitä toisillemme"-reissu ja vaikka tässä onkin kyse nyt ihan tosirakkaudesta niin, mun mielestä se nimenomaan ilmenee sillä, että toinen on valmis heittäytymään mukaan. Eikä sillä kuinka kauan ollaan valmiita olemaan näkemättä toisiamme ja sen jälkeen taas opetella olemaan toisen seurassa. Lisäksi tällainen juttu kyllä varmasti muuttaa ihmistä niin haluan, että toinen on muutoksessa mukana ja kokee samat asiat kuin minä. Musta tuntuis niin pahalta selitellä jossain Skypessä mitä kaikkee on tehnyt kun toinen vaan raatais Suomessa pimeän ja kylmän talven keskellä. Eihän siitä tulisi yhtään mitään!

Ennenkuin mikään olisi voinut olla varmaa, meidän piti ootella kahta eri tietoa. Mun vaihtotuloksia sekä J:n työtilanteen selkiytymistä. Ja merkkinä taivaan siunauksesta, kaikki loksahti paikoilleen ja homma on oikeasti toteutettavissa. Tässä alkaa myös tämänkin tiimoilta suuret suunnitelmat sen suhteen, että mitä kaikkea tehdään Thaimaassa ja missä kaikkialla voitaisiin käydä siinä samalla. J haluaa suorittaa sukelluksen Padi-kursseja, joten ainakin kerran kuussa ellei useammin me rullaillaan etelän saarille. Mä koitan samalla harrastella sitä thaikkua taas. Muista jutuista ei olla vielä keskusteltu, mutta tässähän ei ole muuta kuin aikaa!

Jännintä oli tajuta, että meistähän tulee sitten Bangkokissa avopari :D Ihan "hyvät" puitteet herätellä tota yhteiselämää henkiin. Voi ainakin todeta, että jos siellä kaikki sujuu ilman suurempia henkilövahinkoja niin eiköhän sitä sit tallailla ihan loppuun saakka samoissa verkkareissa. Vaikka jo ihan tähänkin astisella kokemuksella on mulla 110% luotto siihen, että mehän selvitään mistä vain!

En tiedä kuinka paljon J haluaa esiintyä täällä mun tarinoinoissa (ainakaan siis kuvien muodossa), mutta  hänen ottamia kuvia ja videoita varmasti tulee näkymään kun pöllin ne armotta tekstini lisukkeeksi. Mehän ei siellä varmaan muuta tehdäkkään kuin kuljeta kamerat kaulassa ja J:llä vielä videokamera kiinnitettynä otsaan ettei vaan mikään jäisi kuvaamatta. Vielä kun taitoo olisi... :P



sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Syyskuussa räjähtää!

Kaikkihan on jo hetken aikaa tutisseet housuissaan mun jännien vihjailujen vuoksi tulevasta. Nyt kun vaihtoaika on suht. varmaa, on mahdollista lyödä muita asioita lukkoon, jotka ovat roikkuneet ilmassa jo hyvät puoli vuotta ellei pidempäänkin.

Mun yksi unelma on ollut Trans-Mongolian junareissu ja aloin haaveilemaan siitä joskus 4 vuotta sitten. Homma on pitkittynyt kun matkaseuraa ei ole tuntunut löytyvän, luonnollisesti tähän matkaan on pakko varata enemmän aikaa ja masukkaa eikä noi horoskoopin tähdet oo vaan ollu hirveen suosiollisia tälle hommalle. Viime kesänä/alkusyksynä eksyin pallontallaajien sivuille tutkimaan matkaseuraa-ilmoituksia ja bongasin erään tytön kirjoituksen maalis/huhtikuussa tapahtuvasta junareissusta. Jotenkin siinä yön pimeinä hetkinä koin valaistuksen ja tiesin, että se on siinä. Naputtelin sormet kuumana viestiä tytölle ja muutamien kirjoittelujen jälkeen homma tuntui entistä paremmalta ja varmemmalta.

Alkuperäinen suunnitelma oli se, että oman työharjoitteluni jälkeen maaliskuun lopussa 2013 lentäisin Moskovaan josta hyppäisimme samaan junaan Katan kanssa. Juna veisi meidän halki Siperian Mongoliaan, josta matka jatkuisi Pekingin kautta Shanghaihin, lautalla Osakaan ja siitä aina Tokioon saakka. Cool as shit!

Kaikki suunnitelmat tussahti siihen kun pakkasin laukkuni ja lähdin vetämään harjoittelupaikastani vain 1,5 vkoa töiden alottamisen jälkeen. Koko hommassahan tämä junareissun peruuntuminen ärsytti eniten silloin :D Meillä oli kuitenkin niin hyvä yhteisymmärrys löytynyt, että kehitin heti plan B:n. Uusi suunnitelma oli lähteä junailemaan ennen vaihtoani. 

Tähän saakka piti odottaa varmistusta koulustani ja vaihtomaastani, hillitä omia haluja tutkia hotelleja, nähtävyyksiä ja kaikkea muuta mielenkiintoista mitä saattaisi tän aivan uskomattoman matkan aikana kohdata. Mutta nyt se on vihdoinkin mahdollista ja myös aika perkeleen virallista!!

Eli 1.9 (okei, pieni varaus vielä jotain pommia varten on) starttaa meidän elämämme huikein matka Helsingin juna-asemalta. Kokoonpano on tällä hetkellä minä, Kata Lahdesta sekä vanha veijari Sipe. Reittinä on Helsinki - Moskova - Irkutsk (Baikal-järvi) - Ulan Bator - Peking - Shanghai - Osaka - Kioto - Tokio. Tämän jälkeen on suunnitelmat vielä auki, tuohon alkupätkään on varattuna 5 viikkoa tiukkaa seikkailua ja mulla pitäisi olla tuossa kohtaa vielä muutama viikko aikaa ennen koulun alkamista eli voi olla, että eksyn sellaisiin paikkoihin kuin Hong Kong, Macao ja Taiwan ennen anaalin rullaamista Enkelten kaupunkiin. 

Nyt ehkä ihmiset paremmin ymmärtää mun nykyistä intoa kuluttaa aikaa töissä. Mistään sniiduilusta ei voi edes puhua koska en koe luopuvani nykyhetkellä muusta kuin hieman vapaa-ajastani. Ei mua kiinnosta shoppailla kaupoissa kun kirpparilla voi käydä vaikkapa kerran kuussa. Kebab ei paljoa maksa ja se mahtuu mun 60 euron viikkoruokabudjettiin. Mun vaihtosemesteristä tulee aivan helvetin siisti kokemus ja tämä reissu on piste i:n päälle koko hommassa, tai kenties se iso ALKUKIRJAN mut ymmärräte pointion. Se on nyt tai ei koskaan ja ei koskaan ole vaihtoehtona!

Vaihtohärdellien seassa kirjoittelen myös matkasuunnittelmista ja etukäteisjärjestelyistä. Tää on kuitenkin jo sen luokan homma, että gearit pitää todellakin olla kunnossa. Se meinaa siis inhokkiasiaa numero 1 eli rinkkaa sekä kovinta seksintappajaa cargopants lenkkarit-yhdistelmää. Luvassa on paljon pohdintaa matkavarusteista sekä kaiken tarpeellisuudesta. 5,5 kuukautta on aikaa hoitaa homma kotiin :)

Moskova
Baikal
Mongolia
Peking
Shanghai
Osaka
Kioto
Tokio
Kuvat hommattu reilusti Googlen kuvahaulla.


torstai 7. maaliskuuta 2013

Vaihtoprosessin eteneminen koulun oman hyväksynnän jälkeen

Kun alustava vaihtohyväksyntä on tullut omaan sähköpostiin lähtee prosessin seuraavat vaiheet rullaamaan:
Ajattelin, että jotain hätähousua, joka joskus tulevaisuudessa hakee vaihtoon Tamkista kiinnostaisi tämä info niin ei verkkarit syty tuleen innostuksen ja paniikin seurauksena.

VAIHE 1:
Tamk ehdottaa vaihtoon lähtijöitä koululle "nomination letterillä" jonka perusteella vaihtokoulut ottaa meidän hakemukset vastaan. Valinta on ehdollinen siihen saakka (mutta kaikki kyllä yleensä hyväksytään, no panic). Jos joku dorkaperse on hakenut vaihtoon sellaseen paikkaan missä ei oman alan opintoja ole ja se huomataan vasta tässä vaiheessa niin paikka pitää vaihtaa. Koulupaikasta riippuen kaikilel tulee hvyöksyntä eri aikaan kevään aikana.

Mikä itseä nyt jännittää hieman kun haluan nähdä päivämäärät selkeästi on se, että Assumptionissa on trisemester käytössä ja syyskausi on marraskuusta maaliskuuhun. Mun SoleMovessa lukee silti, että vaihtoaika on 1.8-31.12. Tää pitää nyt vielä varmistaa, sillä se vaikuttaa aika oleellisesti mun työkuvioihin.

VAIHE 2:
Kun hyväksyntä on tullut vaihtokoulusta Tamk antaa koulun hakupaperit jotka täytetään ja lähetetään postitse takaisin kv-toimiston leimojen kera.

VAIHE 3:
Kaikki vaihtoon lähtijät lisätään kurssille "Orientation and report for studying / traning abroad" joka on pakkollinen kaikille. Mähän olen suorittanut kurssin jo puoliksi Thaikkulaan perseelleen menneen harjottelun kanssa joten mulla tulee olemaan helppoa! Pitää luultavasti tehdä vain study plan uusiks ja se on sitten siinä.

VAIHE 4:
Ilmoittaudutaan 12.4 pidettävään orientaatiopäivään, joka on kaikille Tampereen korkeakouluille yhteinen. Siellä on mahdollista saada lisää tietoa kohdemaasta sekä tavata siellä opiskelleita. Missään ei lue onko tämä pakollinen (jos sattuu olemaan töitä!), mutta tuo muiden opiskelijoiden tapaaminen vois olla kyllä ihan jees.

VAIHE 5:
Etukäteisvalmisteluiden aloittaminen, jotka on jaettu niihin mitä voi tehä ENNEN vaihtokoulun hyväksymistä ja ehdottomasti vasta hyväksynnän JÄLKEEN.
Ennen saa:

- Selvitä kohdemaasi viisumiprosessin kesto ja tarvittavat lomakkeet etukäteen
- Tarkista passisi voimassaolon vaatimukset kohdemaahasi
- Tarkista perusrokotteiden voimassaolo, tarkista ja tarpeen mukaan hanki ajoissa muut kohdemaahasi tarvittavat rokotukset (http://rokote.fi/200/Matkailijan-rokoteopas.aspx
 
Ja vasta jälkikäteen:
- viisumin haku (mikäli tarpeen) kohteesta saadulla kutsukirjeellä
- apurahan haku (kesäkuussa / elokuussa syksyn hakijoille, pääsääntö 1 kk ennen vaihdon alkua)
- opintotuen olosuhdemuutos verkossa – HUOM! Tulosteet kv-palveluihin (ohje Kompassissa)
- asunnon varaus (vastaanottavasta päästä tulevat ohjeet)
- lentojen varaus (ehdottomasti vasta vahvistuksen jälkeen)
 
Itselle kaikki on jo aika selvää pässinlihaa, joten lähtö tapahtuu jo vanhan konkarin rutiinilla (eli viime hetken paniikkikakalla). Alustava kämppä on jo katottuna, rokotukset on ollut valmiina jo vuosia, passi uusittu hiljaittain, Kelan tuille voi sanoa PYH kun en niitä enää nosta eikä lentojakaan tartte varata. HAHAHA!
Näistä lisää sitten myöhemmin.
 




  Kuvakuolaukset Koh Changin saarelta lokakuun 2011 matkalta.
 

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

NYT SE ON TOTTA!

Eilen se tuli sitten ihan puun takaa, olin töissä ja ruokatauolla alkoi puhelin laulamaan kun kaverit olivat käyneet katsomassa mailejaan. Siinä sitten koitin toisella kädellä tunkea ruokaa suuhun ja toisella naputella luurilla sähköpostia auki. Ja siellä oli ensimmäinen maili jossa sanottiin, että sinut on hyväksytty vaihtoon ja tarkempi paikka selviää myöhemmin tulevassa mailissa. JIhuu! Lisäksi oli piiiitkät ohjeet prosessin seuraavista vaiheista ja kuinka kaikki etenee tästä eteenpäin. 

 Ensin olin vähän näreenä, että pitää VIELÄ oottaa se pari päivää, mutta päällimmäisenä killuikin soleMoven viesti, jossa kerrottiin, että minut on valittu Assumption Universityyn Bangkokkiin. Hell yeah motherfuckers!!! En voi sanoa mitään fiiliksestä, kun vaikka kaikki oli jo ollut todella varmaa niin silti ei uskaltanut odottaa liikoja ja nyt toi vastaus tuli kesken työpäivän, jolloin siinä koitti itekseen vaan olla räjähtämättä miljoonaan atominosaan pelkästä innostuksesta. Oli kyllä pitkä loppupäivä töissä!!! :D
Se on sitten ensi talvi Thaimaassa (tällä kertaa toivottavasti onnistuneesti loppuun saakka xD) ja armotonta matkailua jokaisessa mahdollisessa välissä! :) Ai että! Tänään juhlistetaan J:n kanssa tätä jossain ravintolassa (varmaankin siis haetaan kebabbia...) ja perjantaina kun työt loppuu klo 21 niin meitsi on viivana tekemässä uutta tuttavuutta alkoholin kanssa sillä nyt pitää päästä tuulettamaan. Pääsin vaihtoon, sain eilen palkankorotuksen Ikealla, tää kauhee koulujakso loppuu tällä viikolla ja mun ekat viikonloppuvapaat on nyt pitkän duunirupeaman parissa. Jiihaa!

Vaihtoon liittyen on monta muutakin ah, niin jännää uutista joista en ole tänne vielä kirjoittanut jos kaikki romahtaisikin naaman edestä, mutta nyt voi alkaa oikeasti intoilemaan eri jutuista myös julkisesti. Tulossa siis paljon siirappia ja matkasuunnitelmia!

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Diippiä shittiä vol. 2

Koska täällä suunnalla ei tapahdu mitään jännää minkään suhteen, aattelin liittää tänne taas kaikkien kiusaksi yhden esseen jonka ripuloin kesällä avoimen yliopiston matkailun historia-kurssille. Tuotti tuskaa ja vaivaa saada tämä aikaiseksi kun ei amiskorkeassa harrasteta muuta kuin aivosoluja tappavaa referaattia ja mulla meni kauan sisäistää esseen olemus ja mitä sillä haetaan. Sain allaolevasta tekstistä 4 eli jotain oli mennyt oikein! Tämä on ehkä myös tälläinen itsesäälin yksi ilmenemiskeino, oon juuri kirjoittamassa Aasian-kurssille esseetä ja jotenkin tuntuu, että sen suhteen nyt heitellään siellä pohjamutien porukoilla. Voin sitten ainakin kiillotella tuota nelosta jos uusi essee matkaa penkin alle.

Muutenkin jos vaan aina jaksaisi, voisi enemmänkin kirjoittaa sellaisia pohdiskelevia kannanottoja erilaisiin itseä kiinnostaviin aiheisiin (jotka nyt melkenpä aina liittyy matkustamiseen jollain lailla) eikä vaan selittää, mitä söi aamulla ja minkäväriset verkkarit sitä tuli heitettyä tällä kertaa jalkoihin. 
Enjoy!

-------------------------------------------------------------------------------------***------------------------------------------------------------------------------------

OPPIMISEN AJATUS MATKAILUN HISTORIASSA:
GRAND TOUR – PERINNE JATKUU NYKYPÄIVÄNÄ

Itselleni matkustamisessa on aina ollut tärkeää omatoimisuus ja elämyksellisyys. Matkareitin suunnittelu, tiedonhaku ja matkakertomusten lukeminen on yksi osa matkaa, joka toteutuu jo ennen kuin edes astuu ovesta ulos. Matkustaessa on ihanaa, jos aikataulu ei ole liian tiukka vaan on mahdollisuus nauttia niistä yllättävistä kokemuksista, jotka tulevat eteen sattumalta. Vieraaseen kulttuuriin ja paikalliseen väestöön tutustuminen, hiljentyminen ja luonnosta nauttiminen sekä oma henkinen kasvu matkan aikana ovat itselleni ja luultavasti monelle muulle samanikäiselle matkustajalle tärkeitä kriteereitä miksi matkalle ylipäätään lähdetään. 

Nykyään hyvin monet nuoret aikuiset lähtevät pidemmille, vähintään kuukauden kestäville reissuille joko interreilaamaan Eurooppaan tai kiertelemään muuta maailmaa rinkka selässä. Lukiessani kirjasta Matkailijan ihmeellinen maailma Grand touria käsittelevää lukua, en voinut olla pohtimatta yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia 1700-luvun Grand tour- opintomatkan ja nykyaikaisen itsenäisen matkustamisen välillä. Kuten kirja toteaa, erot ovat huomattavat nykyisyyden ja menneisyyden välillä, kun matkustaminen ei ole enää sidottu tiettyihin sosiaaliluokkiin, liikennevälineet ja teknologia ovat kehittyneet ja matkustusajat lyhentyneet. Mieleeni tulee kuitenkin myös monia yhtäläisyyksiä ja nykyajan vastineita entisajan grand tour- matkailutyypin tunnuspiirteille joiden perusteella myös nyt tapahtuvaa yksilöllistä matkailua voidaan pitää eräänlaisena nuoren aikuisen opintomatkana. 

Haluan pohtia omien kokemusteni ja tietojeni kautta voidaanko nykyään tehtäviä matkoja pitää grand tour -matkoina ja kuinka grand tour – henkisyys esiintyy 2000- luvulla. Minkä tyylinen matka voisi olla ”suurenmoinen matka” ja mitä se pitäisi sisällään?

Matkailijan ihmeellisessä maailmassa todetaan, että grand tour on ennen kaikkea matkailutyyppi, ei niinkään aikakausi. Se on useimmiten sijoitettu 1700-luvulle, mutta vastaavanlaista matkailua on esiintynyt 1500-luvulta aina 1800-luvun ensi vuosikymmeniin saakka. Matkailussa korostuivat opetuksellisuus ja järkiperäisyys sekä myöhemmässä vaiheessa romantiikka, jolloin matkustajat alkoivat hakea tunteita. Matkan kesto oli noin vuosi ja reitit olivat vakiintuneita matkustajien keskuudessa. 

Nykypäivänä tyypillisin grand tour- henkinen matka on interrail-matka Euroopassa. Interrail on Euroopan rautatieliikenneyhtiöiden yhteinen lippujärjestelmä josta matkustaja voi ostaa lippuja kaikkiin järjestelmään kuuluviin juniin erilaisilla voimassaoloajoilla. Myös reilaajille on muodostunut hyväksi havaittuja ja suosittuja reittejä Euroopassa joita seuraamalla näkee ”ne tärkeimmät” nähtävyydet ja paikat. Kyseiset matkat ovat erityisesti opiskelijoiden suosiossa ja Suomesta ostetaan edelleen tuhansia lippuja vuodessa. 

Interrailin pituus on vain murto-osa entisajan Grand tourin pituudesta; maksimissaan voi ostaa 30 päivän lipun. Riippuen matkareitistä, yhdessä paikassa viivytään muutamasta tunnista pariin päivään, joten käytettävissä oleva aika on rajoitettua ja haluttuihin nähtävyyksiin tutustutaan nopeasti eikä aikaa jää kohteessa asumiseen ja elämänmenoon tutustumiseen. Rikkaiden aatelisnuorukaisten opintomatkasta poiketen interrailaajat ovat useimmiten tiukalla budjetilla matkustelevia nuoria, jotka viettävät päivät matkakohteessa ja matkustavat öisin nukkuen junissa. 

Toinen grand touria muistuttava matkustustyyppi on reppureissaaminen kaukomaissa niin yksin kuin ystäväporukassa. Mielestäni tämä matkustaminen muistuttaa erityisesti yllä mainittua romantiikan valtavirtausta jolloin matkailijat muuttivat matkustusreittejään niin, että aikaa käytettiin myös katselemiseen ja luonnonkauneuden ihailuun. 2000-luvun backpackerit hakeutuvat usein paikkoihin, joissa suuret matkustajamassat eivät vielä ole käyneet ja heidän on mahdollista tutusta alkuperäiseen kulttuuriin ja luontoon. Internetin aikana maailma on pienentynyt entisestään ja ihmisten on mahdollista matkustaa todella syrjäisiinkin paikkoihin helpommin kuin koskaan. Tällainen matkailu on eräänlaista eskapismia, hakeutumista täysin omasta maailmasta poikkeavaan paikkaan.

Kolmas matkustustyyppi on opiskelijoiden opintoihin liittyvä työharjoittelu/vaihto-opiskelu ulkomailla. Tämä ei periaatteessa ole matkustustyyppi, sillä opiskelija muuttaa asumaan kohteeseen eikä ole enää näin matkustaja sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta koska ulkomailla vietetty aika on rajallista, voidaan tämä mielestäni mieltää tavallista pitkäkestoisemmaksi matkaksi. Opiskelija ei ulkomailla ollessaan ole vain koulussa tai töissä vaan yleensä paikan päällä järjestetään pienempiä matkoja, juhlia ja kulttuuriin tutustumista paikallisten puolesta. Tällaisella matkaajalla on mahdollisuus tutustua rauhassa asumansa maan kulttuuriin ja ihmisiin, luoda suhteita ja kontakteja, oppia ja avartaa maailmankuvaansa ja saada unohtumattoman kokemuksen. 

Alkuperäinen grand tour- matka kesti vuodesta kolmeen vuoteen. 1800-luvulle tultaessa ja keskiluokan mukaantulon jälkeen matka-ajat lyhenivät alle vuoden mittaisiksi ja saattoivat kestää enää vain muutamia kuukausia. Kuten aiemmin on mainittu, matka-ajat ovat 2000-luvulla lyhentyneet huomattavasti, esimerkiksi interrailin ollessa vain muutaman viikon mittainen matka. Vaihto-opiskelun tai työharjoittelun ollessa kyseessä on matka-aika kuitenkin pidempi, kolmesta kuukaudesta aina vuoteen saakka jolloin päästään jo 1700-luvun matkojen pituuteen. Hyvänä esimerkkinä on myös Australiaan tehtävä working on holiday -matka jolle työskentelyviisumin saavat alle 30-vuotiaat. Viisumin avulla voi matkustaa ja olla töissä Australiassa ja näin osaksi kustantaa omalla työllään matkakustannuksia. Jotkut nuoret, epätietoisina omasta tulevaisuudesta, pitävät välivuoden opiskeluistaan ja viettävät sen ulkomailla matkustellen tai työskennellen. Parikymppiset tytöt menevät usein Eurooppaan au paireiksi, eli lastenhoitajiksi osaksi suomenkieliseen perheeseen.

Myös matkustusmotiivit ovat muuttuneet ajan kuluessa. Alun perin selkeästi opetukselliset ja kasvatukselliset motiivit menettivät merkitystään keskiluokkaisuuden kasvaessa ja näiden rinnalle tuli uusia motiiveja: liikeasiat, terveyden hoito, uskonto ja politiikka. Nykypäivänä motiivit vaihtelevat matkustajien keskuudessa yhtälailla. Työn ja opiskelun ohella matkustaja haluaa tutustua kulttuuriin ja ihmisiin, katsella nähtävyyksiä ja nauttia luonnosta. Erilaiset kurssit, esimerkiksi urheilun, kielen opiskelun ja ruuanlaiton parissa ovat tulleet entistä suositummiksi. Motiivina voi myös olla massaturismille niin ominainen puhdas hauskanpito ja arjesta poisjättäytyminen.  

Ennen grand tour- matkalle lähtöä aristokraatin pojan oli tehtävä huolellisia valmisteluita. Näissä voitiin hyödyntää aikaisempien matkustajien kokemuksia ja matkakirjallisuutta, josta saatiin tietoa tarjolla olevista majoitusmahdollisuuksista, mahdollisista matkareiteistä ja vierailukohteista. Nykyään Internetin välityksellä on mahdollista suunnitella matkaansa etukäteen, tarkastella eri matkakohteita ja saada hyvinkin ajankohtaista tietoa. Netissä on lukematon määrä erilaisia foorumeita, keskustelupalstoja, blogeja ja matkakuvauksia joista voi jokainen löytää etsimänsä ja paljon enemmän. Aiemmin matkanneet jakavat kokemuksiaan ja antavat vinkkejä matkustamista varten interaktiivisesti. Matkalle lähtijän on mahdollista tiedustella itseään askarruttavista asioista ja saada seikkaperäisen vastauksen jopa minuutissa vaikka keskustelukumppani olisi toisella puolella maapalloa. Tekniikan kehittymisen myötä tiedon määrä on kasvanut valtavasti ja luonut uusia mahdollisuuksia matkustajille. 

Nykyään monet vaihto-opiskelijat alkavat jo matkan aikana kirjoittaa matkakertomustaan, päiväkirjamaista blogia jonne on helppo lisätä myös itse otettuja kuvia. Tämän avulla kotimaahan jäänyt perhe ja ystävät voivat seurata matkustajan tekemisiä ja kommentoida päivityksiä. Matkakertomuksia ei tarvitse enää painattaa kirjan muotoon vaan ne ovat miljoonien ihmisten saatavilla heti Internetissä.

Olennaisena tekijänä grand tour- matkailussa oli tuutori eli opettaja, joka kokeneempana henkilönä opasti koulutettavaansa.  Hän pystyi elämänkokemuksensa ja aiempien matkojensa ansiosta antamaan käytännön neuvoja. Seurueeseen saattoi kuulua myös palvelija, jonka tehtävänä oli kantaa matkatavaroita ja kirjallisuutta. Sanomattakin selvää on, ettei 2000-luvun matkustajalla ei ole palkollisia mukanaan matkoilla eli tämä grand tour- matkan erityispiirre on auttamattomasti jäänyt historiaan. Toisaalta, varsinkin vaihto-opiskelijalla on maassa määrätty oma paikallinen tuutori, jonka tehtävänä on auttaa matkustajaa käytännön asioissa ja uuteen asumispaikkaan tutustumisessa. Tässä tapauksessa tuutori on kylläkin samaa ikäluokkaa opiskelijan kanssa, yleensä samassa koulussa opiskeleva aktiivinen nuori aikuinen. Hänellä ei välttämättä ole sen parempaa kokemusta elämästä tai matkustamisesta kuin tuutorin opastettavalla. 

Reppureissaajien matkatessa ryhmässä, on mitä suurimmalla todennäköisyydellä jollakin ryhmän jäsenistä enemmän matkustuskokemusta kuin muilla. Tällöin voi kokeneempi matkaaja sanomattomasta sopimuksesta ”ylentyä” eräänlaisen tuutorin rooliin. Kokemattomat matkaajat saattavat luovuttaa vastuun käytännön asioista tämän hartioille luottaen siihen, että hän matkustettuaan enemmän on kykeneväisempi hoitamaan matkajärjestelyjä kaikkien puolesta. ”Tuutori” saattaa päättää matkareittien valinnasta, yöpymispaikoista ja niiden tasosta ja mitä nähtävyyksiä seurue menee ihastelemaan ja mitkä paikat se kiertää sopimattomina. Kokeneemmalla matkaajalla voi olla hyvinkin suuri vaikutusmahdollisuus muiden mielipiteisiin.

Grand tourin reitti oli hyvin vakiintunut ja siihen kuului pitkähköä oleskelua Ranskassa ja Italiassa sekä matkustamista Sveitsissä, Saksassa ja Alankomaissa. Brittiläinen maantieteilijä John Towner on esittänyt grand tour –matkailukartan, joka on laadittu matkakertomusten perusteella. Matkailijan velvollisuus oli nähdä tiettyjä paikkoja matkallaan ja hänen oletettiin olevan erittäin kiinnostunut kulttuureista.

Myös nykyaikana eri paikoista on laadittu hyväksi havaittuja matkareittejä, joita uudet matkaajat noudattavat. Matkareittien tarkoituksena on säästää aikaa ja edetä johdonmukaisesti niin, ettei matkaaja joudu kulkemaan edestakaisin tai tuhlaamaan aikaa liikenneyhteyksien odottamiseen. Varsinkin kolmansissa maissa matkustettaessa nousevat aiemmin käytetyt matkareitit suureen arvoon infrastruktuurin ollessa vielä kehittymätön ja matkapalveluiden huonosti saatavilla.  Matkustajat joilla on vain tietty aika käytettävissään arvostavat matkareittien olemassaoloa, sillä niiden avulla pääsee maksimoimaan ajan ja hyödyn suhteen matkustaessa tuntemattomilla seuduilla. Kysytyimpiä matkareittejä ovat matkafoorumeilla Kaakkois-Aasiassa tehtävät pidemmät kiertelymatkat Thaimaassa, Kambotzasssa, Vietnamissa ja Laosissa, joista löytyy monenlaisia versioita aina ajasta, budjetista ja matkan tavoitteista riippuen.

Entisaikaan grand tour –matkaajat olivat vain pieni ryhmä kaikista muista matkaajista kun valtaosa oli kauppiaita, ostajia, virkamiehiä, sotilaita tai jopa kiertolaisia. Varallisuutensa vuoksi he olivat kuitenkin hyvin näkyvä matkustajaryhmä ja grand tour –matkailun lisääntyessä alkoivat myös hinnat nousemaan suosituimmissa kohteissa vuodenaikojen mukaan. 

Yllä luetelluissa nykyajan matkustustyypeissä matkustajana on yleensä nuori aikuinen, joka olosuhteiden pakosta tai omasta halustaan matkustaa tietyllä budjetilla, jonka voidaan olettaa olevan tietyssä määrin rajallinen. Asetelma on siis kääntynyt päälaelleen. Omatoimiset reppureissaajat, nykyajan grand tourilaiset, käyttävät rahaa harkiten kun taas valmismatkan kautta liikkuva massaturisti kuluttaa enemmän ja tinkii vähemmän. Reppureissaajat haluavat nykyään välttää high seasonin tuomat hinnannousut ja matkustavat eri vuodenaikoina kuin valmismatkoja käyttävät turistit. He pyrkivät käyttämään myös mahdollisimman paljon paikallisille tarkoitettuja liikennevälineitä joiden hintaan ei ole lisätty ”turistilisää”. Tämän vuoksi joissakin Aasia matkakohteissa backpackerit eivät ole sitä kaikista halutuinta matkustajatyyppiä, sillä he eivät tuo alueelle tarpeeksi rahaa.

Grand tour – perinnettä on arvosteltu siitä, että oppiminen muuttui monesti huvitusten hakemiseksi oppimisajatuksen jäädessä taustalle. Siihen saattoi liittyä myös massaturismille tyypillistä käyttäytymistä, kuten matkamuistojen keräilyä ja juhlimista. 2000-luvulla tilanne on edelleen samanlainen. Matkustajien luonteesta ja omista tavoitteista riippuen kaikki eivät lähde puhtaalle kulttuurimatkalle tuntemattomaan saamaan henkistä ja fyysistä pääomaa tulevaisuuttaan varten vaan hauskanpito on yhtä olennainen osa matkaa. 

Vaihto-opiskelussa ja työharjoittelussa on melkeinpä pakko panostaa opiskeluun, sillä varsinainen koulutuspaikka Suomessa valvoo opintopisteiden suoritusta. Tämä ei kuitenkaan meinaa mitään pakottavaa pänttäämistä päivästä toiseen vaan yleensä koulussa ajatellaan, että vaihdossa suoritetut kurssit ja opintopisteet menevät valinnaisiin kursseihin, jolloin voi ulkomailla ollessa opiskella vaikkapa paikallista ruuanlaittoa. Hyvä esimerkki tästä on erään Tamperelaisen yliopisto-opiskelijan blogista, jossa hän kertoo: ”Niinhän siinä sitten kävi, että valittiin kurssit kivasti niin, että koulua on ruhtinaalliset kaksi päivää viikossa. Valitettavasti tulvien vuoksi thairuoanlaittokurssia ei tässä periodissa voida järjestää ollenkaan :( Jouduttiin siis ottaa useampi ”ihan oikea” kurssi.” Koulussakin jo ymmärretään, että opiskelija haluaa kokea muutakin vaihdon aikana kuin koulun penkillä istumista, joten kouluajan ja vapaa-ajan suhde on hieman vapaampi vaihto-opiskelun aikana.

Matkustettaessa juhlat, lämmin ilmasto ja halvat alkoholijuomat vetävät useaa matkaajaa puoleensa. Monesti vapaalle vaihtaminen meinaa juhlimista aamusta yöhön ja seuraavan päivän tasoittavia. Humalainen individuaalinen reppureissaaja ei tässä kohtaa eroa mitenkään ylenkatsomastaan massaturistista ja aiheuttaa varmasti yhtä paljon paheksuntaa kuin 1700-luvun nautinnonhaluinen nuori aristokraatti matkallaan.

Aivan kuten 1800-luvun alussa alkoi grand tour – matkailu muistuttamaan orastavaa matkailuteollisuutta on nykypäivänä itsenäisen matkailun ja turismin raja häilyvä. Jopa kaikkein harjaantunein eräjorma ei voi olla välttämättä kokonaan matkailuteollisuuden vaikutuksia ja palveluita samoillessaan viidakossa. 

Mielestäni lopuksi voidaan todeta, että grand tour – henkisyys on edelleen voimissaan ja ilmenee eri matkustustyypeissä enemmän tai vähemmän selkeästi myös nykypäivänä. Nuoret aikuiset edelleen hakeutuvat Eurooppaan ja myös muualle maailmaan, joko matkustamaan tai opiskelemaan pidemmäksi aikaa ennen työelämän alkua kotimaassa. Kansainvälinen kokemus opiskelun tai työskentelyn kautta on nykypäivänä hyvin arvostettua ja monikulttuurisessa ympäristössä ihmisen täytyy omata laaja ja avoin maailmankuva. Pidempiaikainen matkustaminen lisää ihmisten kykyä tulla toimeen muiden ihmisten kanssa ja ymmärtää erilaisia kulttuureita. Kuten 1700- luvulla, myös tällä hetkellä matkailun ohella oppiminen on yksi hyvä keino valmistaa henkisesti nuorta aikuista tuleviin tehtäviin.

Huomattaviakin eroja löytyy menneisyyden ja nykyisyyden välillä, mutta täytyy muistaa, että alkuperäisen grand tourin ja nykypäivän väliin mahtuu 300 vuotta historiaa ja kehitystä. Ihmiset tulevat aina tekemään myös pidempiä matkoja ulkomaille, eivätkä nämä matkat ole vain hyvin toimeentulevien etuoikeus vaan hyvin pienelläkin budjetilla voi nykyään matkustaa ja jopa työskentely matkan aikana on mahdollista.
Itse en halua ajatella grand tour – matkaa minään snobimaisena vain harvoille tarkoitettuna matkailuna laadun ja varakkuuden keskellä. Grand tourin ydin on mielestäni oppimisessa eikä avoimeen mieleen ja haluun oppia tarvita rikkauksia. Näin jokaisella matkustajalla on mahdollisuus tehdä oma grand tourinsa haluamaansa paikkaan haluamassaan ajassa.

LÄHTEET
Matkailijan ihmeellinen maailma. 2004. A. Kostiainen, J. Ahtola, L. Koivunen, K. Korpela ja T. Syrjämaa. Saarijärvi.

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Parantola kutsuu!

Tänään on vihdoinkin saapunut kalenteriin jo kauan odotettu 1.3. Tulokset! Vihdoin kaikki varmistuu!!!



Tai sitten ei.

Kävin koulun kirjastossa hakemassa pari kirjaa joita tarviin esseen kirjoituksessa ja samalla köpöttelin kv-toimiston ohi. Tänään kuulemma vasta koulutusohjelmat saa kuulla vaihtoon lähtijät (tai jotain tällaista) ja myös ne, jotka jäi ilman vaihtopaikkaa saa vapaiden mestojen listan harkittavakseen. Lopulliset tulokset tulee parin viikon sisällä. ALKAAKO VÄHÄN NAKERTAAN!?

Mä näin jo aivan järkyttävää painajaista tuloksista viime yönä ja koko aamun oli sellanen fiilis, että mitä tästä tulee. Ja nyt joutuu odottamaan lisää eikä edes tarkalleen tiedä milloin ne tulokset saapuu. Kuinka fakin rasittavaa? Mä toivoin, että tänään olisi saanut hengähtää syvään ja henkisesti lähteä jo valmistautumaan syksyyn. Mutta ei. Nyt on vähän sellanen känkkäränkkä-fiilis, ei huvittais tehä mitään! Höh! Paitsi mököttää.

Tässä pari kuvaa Monkey Islandilta läheltä Phi Phiä. Ihan vaan siks, et voi vääntää sitä puukkoo selässä pari astetta lisää. Mukavaa viikonloppua!