maanantai 29. huhtikuuta 2013

Mites ne apurahat?

Yksi juttu, josta en ole pahemmin puhunut liittyen tuohon kusastuun työharjoitteluun viime vuoden puolella on apurahat. Sainhan niitä harjoittelua varten 1600 e ennen kuin lähdin lokakuussa Thaimaahan ja ne kaikki kyllä aika mallikkaasti kului, Thaimaan lisäksi myös Suomessa kun piti kämppä ja kaikki muu järkätä taas nollasta asti itelleen alleen.

Suomessa lähdin sitten heti selvittämään, että kenelle ja koska maksan nuo eurot takaisin ja kiristelin hampaitani sillä ei toi mikään pikkusumma nyt kuitenkaan ole. KV-toimisto sanoi, että mun pitää tehdä selvitys tapahtuneesta ja syistä miksi tulin takaisin, liittää mukaan kaikki mahdolliset kuitit ja lähettää heille. Siitä selvitys lähtisi jonnekin korkeammalle taholle, joka päättää miten asia etenee. Jos olisi lääkärintodistus perusteena työharjoittelun keskeyttämiselle niin silloin peli on aika selvä siinä mielessä, ettei rahoja tarvitse maksaa takaisin (muistakaa siis aina hommata paperit lekurilta jos jotain sattuu just in case!!!), muussa tapauksessa asia on harkinnanvarainen.

Kirjoitin tämän sepustuksen helmikuussa ja koitin pysyä faktassa niin, ettei sinne tulisi mitään viulukonserttoja ja ranteiden auki vetämisiä suuressa epätoivossa. Kuitit mulla oli tasan lentolipuista ja viisumista. Tällä viikolla tuli sitten vihdoinkin vastaus.

Tuosta 1600 euron summasta joudun palauttamaan 1200 euroa. He hyvittävät siis puolet noista menoista, joista mulla oli kuitti. Tää on hienoa! Koska en odottanut penninkään hyvitystä. Se mikä kuitenkaan ei ole yhtään hienoa, on viesti mikä tuli tämän päätöksen rinnalla. Joka oli muuten vaan copypastettu kv-toimiston toimesta jos oikein ymmärsin, eikä siinä edes näy kuka on tehnyt tämän päätöksen/kirjoittanut viestin. Sillä voin kertoa, kyllä sattui syvälle sieluuni! Olisin ennemmin maksanut koko summan kuin lukenut tota hirveetä paskaa, mitä nyt jouduin sietämään häpeän karvaan maun laskeutuessani päälleni.

Päätin, etten enää koskaan aukaise kyseistä mailia ja lue niitä ärsyttäviä lausahduksia, joten tämä selittelyni jatkuu ihan muistin varaisena. En halua pilata jo valmiiksi vammasesti alkanutta päivää lopullisesti kiehumalla jollekin tyypille, joka ei tunne mua ja jota mä en tunne.

Mailiini tullut lausunto oli alusta loppuun hyvinkin alentuvasävyinen selitys siitä, miksi he/hän (kuka ikinä onkaan) ovat sitä mieltä, että tein väärin jättäessäni harjoitteluni kesken. Voi voi pientä tyttörukkaa, kun hän järkyttyi ulkomailla kun siellä ei ollutkaan samanlaista kuin Suomessa!

Ensimmäinen kappale käsitteli sitä, kuinka on hyvinkin odotettavaa, että vaikka kuinka tarkkaan tekee TAMKin orientaatiokurssin tehtävät ja tutustuu kohdemaan kulttuuriin, voi paikan päällä kokea pieniä kulttuurista johtua yhteentörmäyksiä. Lopuksi kuitenkin todetaan, että selkeästi tässä oli kuitenkin havaittavissa henkilökemioiden yhteentörmäys, mutta tästäkin huolimatta olisi mun pitänyt jäädä sinne ja olla se bigger person.

Ensinnäkin, NO SHIT!! sille, että saattaa tulla ongelmia erilaisen kulttuurin kanssa! Harmi vaan, että tämä ei ollut ensimmäinen kerta Thaimaassa eikä ensimmäinen kerta ulkomailla, niin, että huiii, kun meikäläinen on siellä tärissyt bambumajassaan peloissaan, että joko ne alkuasukkaat hyökkii päälle. En ole edes syntynyt täällä täydellisessä lintukodossa eli Suomessa, joten in your face mother fuckers!! Vaikka en väitä olevani joku ultimate Thaimaa-tietäjä niin, eiköhän se oma matkakokemus sekä puhdas mielenkiinto kyseiseen maahan ja kulttuuriin ole tuonut jo jonkinlaista suht. vankkaa pohjaa tonne aivojen perukoille, niin että tiedän edes vähän miten siellä kannattaa käyttäytyä. Kaikistahan hauskinta on se, että ne ongelmat syntyivät PERISUOMALAISEN SIKANISKAJUNTIN kanssa, ei niiden paikallisten.

Josta päästäänkin siihen henkilökemioiden yhteensopimattomuuteen ja mitä siinä kohtaa pitäisi tehdä. Mun mielestä, jos työnantaja paskantaa alaisen päälle, luottamus on nolla ja olettamuksena on se, että sä oot idiootti jolle pitää huutaa ja pitää pelossa niin on turha olettaa, että työntekijällä on sen suurempia arvostuksia pomoaan kohtaan. Ja kuka vitun idiootti jää Suomessa työskentelemään tällaiseen paikkaan? Hmmm. Eli kuka vitun idiootti jäisi työskentelemään ILMAISEKSI tällaiseen paikkaan ulkomailla??? I rest my case.

Toisessa kappaleessa sitten todettiin hyvin tietäväiseen sävyyn, että useat restonomi- ja liiketalouden opiskelijat tekevät harjoittelunsa ulkomailla hotellin vastaanottovirkailijana, eikä mun tehtävien "riisto" tälle tasolle olisi vaikuttanut millään lailla harjoitteluuni. Heidän mielestään myös liiketalouden koulutusohjelma olisi varmasti hyväksynyt harjoitteluni myös siinä muodossa. Lisäksi todettiin, että ollessanni Assistant Manager, minun olisi pitänyt TAJUTA, että olen vastuussa kaikista työntekijöistä, enkä itkeä tätä "yllätystä".  Kuulemma tässä hektisessä maailmassa perehdytys jää usein vaillinnaiseksi ja se pitää vaan hyväksyä, samoin ne haukut jotka tulee jos tätä yksinkertaista asiaa ei ole tajunnut.

Niin... Mulle on aika se ja sama mitä muut opiskelijat tekee ja missä. Mua kiinnostaa vain oma tilanne ja miten se vaikuttaa mun tulevaisuuteen. He jotka ovat lukeneet mun ihan ensimmäisiä raivoamisiani tänne blogiin, ehkä muistavat, että tuo työharjoittelupaikka oli todella hankala hyväksyttää likolla jo niiden hienojen työtehtävien kanssa. Ja että nyt yhtäkkiä joku paskaduuni olisikin ihan ok? En sitäpaitsi tullut opiskelemaan ja hankkimaan työkokemusta LIIKETALOUDEN ASIANTUNTIJATEHTÄVISTÄ vai mennäkseni töihin hotellin vastaanottoon. HALOO!! Jos työharjoittelupaikka ei vastaa luvattua niin en minä jää sinne tekemään puoleksi vuodeksi jotain turhaa paskaa, joka ei auta mua millään lailla tulevaisuudessa.

Ja tohon esimiestehtävään kuuluvaan vastuullisuuteen. Ei mun tartte varmaan edes kirjoittaa enää mitään, eiköhän mun pointti tullut jo selväksi. On se vaan jännä, että työharjoittelussakin pitäisi sitten vaan osata jo kaikki valmiiksi ilman, että kukaan sanoo mitään. Että voi ei, kun kaiken kulttuurijärkytyksen vuoksi tyttö vielä sortui esimiesaseman vastuullisen painolastin alle! Eikän musta ole mihinkään!

Mä oikeasti haluaisin kyllä tietää millainen ihminen on tämän lausunnon kirjoittanut. Onko tällä ihmisellä mitään tietoa edes koulutusohjelmista, niiden tavoitteista ja opiskelijan tulevaisuuden työllistymismahdollisuuksista? Onko koulun päättäjillä (tai kuka tuon viestin on ikinä kirjoittanutkaan) oikeasti asenteena tuo, että imekää kaikki opiskelijat paskaa, vitut teidän oikeuksista? Ei kannata vaatia itselleen inhimillistä kohtelua eikä varsinkaan pitää kiinni omista arvoistaan.

Laitoin kv-toimistolle nyt viestiä, että haluan tietää kuka lausunnon kirjoitti ja voiko tälle tyypille vastata. Katsotaan miten käy.





3 kommenttia:

  1. Hyvä Katja! Voi niitäkin reklamoida asiasta. Koska sä, opiskelija = maan matonen ja kasa paskaa, et oo mitään, niin sulle saa puhua ihan miten tykkää. Eiku? Perehtykö ne yhtään asiaan oikeesti, ku tommosta settiä sulle vääntää, mietinpähän vaan...

    No mut onneks ei tarvi ihan kaikkee maksaa takasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siis emmä kans tajua muuta syytä tuolle avautumiselle kuin sellanen ilkeä napauttaminen, jolla pyritään vähän taas saamaan opiskelijaa sinne ojan penkalle. Tai en tiiä! Ehkä toi on ihan hyvässä hengessä kirjotettu, muttei muuta sitä tosiasiaa, että metsään menee ja lujaa.

      Hieman kyllä huolestuttaa, että tällaistako porukkaa siellä johtopalleilla istuu? Ei ihme kun asiat kusee ihan yleisesti ja lujaa.

      Poista
  2. Huhhuh ei voi muuta sanoa. Huomaa kyllä että kuka ikinä ton lausunnon antoikaan ei ole kyllä itse kokenut ollenkaan millaista tollaisessa tilanteessa on. Helppohan se on aina huudella. Mä olen saanut perheeltä, ystäviltä ja tuntemattomiltakin kehuja siitä miten uskalsin todetä että "nääh, ei tää ookaan enää mun juttu" ja tulla takaisin. Tietysti eri tilanne kuin sulla oli mutta pointtina se, että jos joku juttu ei tunnu hyvältä niin sitä ei todellakaan pidä tehdä. En malta odottaa että pääset laukomaan faktoja takaisin :D

    VastaaPoista

Nyt sitä kommenttia!