lauantai 25. toukokuuta 2013

Älä ressaa!

Mä koitan kirjoittaa muistiinpanoja pääsykokeiden kappaleista ja samalla koitan pidätellä oksennusta. Kurkkua kuristaa ja ääneen lausumaton kauhun ulina hukkuu keuhkoihin. Henkinen tuska on käsin kosketeltavaa, paniikkihäiriö aivan oven takana. Tuntuu, että aika loppuu kesken. Tänään oli tarkoitus vaan lukea ja kirjoittaa. Koko päivä. Mutta kun jopa koneella kestää hetki kirjoittaa 13 sivua tiivistelmää. Ja kun koko aikaa ei vaan pysty olemaan skarppina.

Käteen sattuu, selkä puutuu, perse puutuu, jalat puutuu. Aivot puutuu. Voi vittujen kevät, ei voi muuta sanoa.
On aivan hillitön halu tapella, huutaa, riehua ja pistää veri valumaan! Joudun käyttämään kaiken henkisen tahdovoimani pakottaakseni itseni istumaan koneella tauon jälkeen ja kirjoittamaan kolme sivua lisää.

Välillä tuntuu, ettei tässä ole mitään järkeä.Onko tääkin taas sellanen tyhmä juttu, että omaan elämään ei voi olla tyytyväinen? Aina pitää keksiä jotain paskaa jolla myllätä arki sekaseks ja aloittaa uusi projekti. Koko elämä on yhtä projektia. Aina sitä miettii mielessään, ettei enää koskaan uudestaan, mutta sitten taas löytää itsensä hyperventiloimasta deadlinen lähestyessä. Miksi?

5 kommenttia:

  1. Kai meissä jokaisessa asuu se pieni masokisti, joka tykkää kiduttaa ittensä, tavalla tai toisella, haudan partaalle ja kaikesta tuskasta huolimatta nauttii siitä jollain sairaalla tavalla. Tuntee olevansa eniten elossa niinä paskimpina hetkinä ja rakastaa sitä tunnetta, kun kaikesta valituksesta, tuskasta ja paskasta huolimatta, saavuttaa tavoitteen toisensa perään. Ja just toi, että aina vannoo, ettei ikinä enää, mut silti se kaikki tuska ja paska unohtuu, ku pääsee nauttimaan lopputuloksista ja seuraava projekti tuleeki haalittua jo pelkästään edellisen onnistumisen innoittamana...yleensä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jooh, mä todellakin toivon, että tän lopputuloksena olisi se onnistuminen! Se ei kuitenkaan oo niin varmaa xD

      Tää tuska ehkä osaksi myös johtuu tuosta nykyisestä paskalaitoksesta missä oon, ja siitä jatkuvasta pettymysten tiestä siellä. En vieläkään tiiä mitään mun vaihto-opiskelusta ja jotenkin alkaa tulemaan sellane fiilis, että siinä vielä tulee joku "este". Ei voi edes puhua mistään vainoharhaisuudesta, sillä on 99% varmuus, että Tamkin kanssa on ongelmia asian kuin asian kanssa, joten seuraavaa kuolemaniskua ootellessa.

      Oikeastaan hirveintä on se, että musta alkaa tuntua, että haluan luovuttaa. Tää taistelu on kestänyt niin pitkään, että alkaa olemaan jo sellanen fiilis, ettei sillä oo mitään väliä meenkö mä sinne vai en kun se kokemus on jo valmiiks "pilattu" Tamkin paskavarjolla joka häälyy horisontissa koko homman yllä. Mä en oo koskaan ollut edes kenellekään henkilölle niin katkera kun oon nyt tolle yhtiölle.

      Toisaalta kai voidaan kysyä miksi pitää ottaa niin isoa pulttia asiasta, mutta kaippa se kuuluu tähän vammaseen ihmisluonteeseen, oli kyse sit henkilöistä tai muusta elämästä, jos jostain välittää ja jokin asia on tärkeä, ei sitä voi vaan nojata sohvalla mukavasti ja ootella, että kuu taivaalta laskeutuu sun luokse. Koska se sieltä muka itekseen tulisi? :D

      Välillä tulee sellasia hetkiä, ja nyt todellakin on sellanen hetki, että tekisi mieli heittää kaikki hevon vittuun, haistattaa kaikille paskat ja painua helvettiin.

      Poista
  2. No onhan toi kieltämättä suurta paskaa ja vääryyttä mitä sen sun vaihdon kanssan on nyt käyny, että en yhtään ihmettele, vaikka alkais epätoivo hiipiä keskuuteen ja tuntua siltä, ettei kohta edes huvita enää koko vaihto tai ylipäätään siis mikään. :P

    HAHHAH. Ja kuu ei todellakaa itekseen laskeudu saatana kellekään. Kyllä se pitää ite hinata tosiaan! :D (aiheen ohi ja suhun liittymättä..vituttaa muuten ihmiset ketkä luulee, et se tulee sieltä vaan oottamalla. :D)

    Ja sähän oot sitä selkä väärällään raahannutkin. Pitää vaan uskoo, vaikka tää nyt ei tällä hetkellä tunnu, ku paskan lätinältä, et kyllä sun kaikki uurastus vielä palkitaan. Et sä ilman jää, vaikka minkälainen paskalaitos yrittäis laittaa kapuloita rattaisiin. Etkä muutenkaa anna mitää luovutus voittoo niille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HahhHAAa, no arvaa vaan tuleeko metrin kokonen kyrpä otsaan kun Juuso on just noita "kaikki järjestyy"-ihmisiä, joka sit vaan toteaa, että ei hätää! Ja hyvin sillä näyttää menevän, mikä ärsyttää vielä entisestään kun ite pyörii kämpässä ympyrää kuin happoa naamalle saanut orava.
      Ei mee tasan onnen lahjat ja ne nallekarkit.

      Ja mä lohduttaudun sillä, että kv-toimisto taitaa olla nyt lomalla. Syksyllä viimeistään sit pitää kysellä et mikä meno ja meininki. En oo vieläkään lähettänyt niille sitä mun vastausta niitten mulkkumaiseen viestiin,mut tarkotus olis ja sen jälkeen mun vaihtotilanne varmaan sukeltaa suoraan vessanpöntöstä alas :P

      Poista
  3. No ei se kv-toimisto niin voi saatana tehä! Vaikka siis sun puheiden perusteella kaikki vaikuttaa sielä niin mulkulta toiminnalta, että ei täs ylläty itekään enää mistään. -.-

    VastaaPoista

Nyt sitä kommenttia!