maanantai 20. toukokuuta 2013

Aurinko paistaa ja...

ÄKKIÄ VERHOT KII, häikäisee, ei pysty keskittyyn, ää!

Luku-urakka lähti kunnolla käyntiin viikko sitten maanantaina parin päivän löhöilyn jälkeen. Alussa se oli vähän sellaista luenpas tässä 15 min ja pidän tauon ja tauko venyykin pariksi tunniksi, jonka jälkeen pitääkin lähteä jo töihin. Pidin sitten puhuttelun itselleni ja nyt oon lukenut aineiston toiseen kertaan läpi (luin ekan kerran huhtikuussa kaikkien kouluhommien ohella), oon merkannut vaikeaselkoiset akateemiset ilmaisut ylös (ja niitähän löytyy!) ja käynyt niitä läpi Googlen, Suomen sanakirjan ja vanhan ystävämme Wikipedian kanssa. Kun tämä tuskainen vaihe on suoritettu, alkaa (tai alkoi jo kun on pakko tehä muutakin kuin googletella pluralismia) tärkeiden asioiden alleviivailu ja omien muistiinpanojen kirjoitus. Aikaa on hieman yli 2 viikkoa, mikä on aika vähän, mutta siitä ei lannistuta!

Hommaan tarvitsee lukea kirjasta Politiikan perusteet luvut 1-2 ja 4-5, yhteensä 196 sivua, sekä Näkökulmia kansainväliseen politiikkaan kirjasta 7 eri artikkelia, jotka käsittelee mm. maailmanpolitiikkaa, rauhan- ja konfliktin tutkimusta, feminismitutkimusta ja englantilaista koulukuntaa, sivuja myöskin hieman alle 200. Kun yksi sivu näyttää tältä (ja miks kuva näyttää noin huonolaatuselta?!), niin voin huomauttaa, että teksti on välillä todella raskasta. Tuntuu, että osa kirjoittajista oikein haluaa pyöriä sivisyssana-orgioissaan niin, ettei hommasta tajua enää mitään. Mutta ehkä mäkin alan puhumaan kohta integraatiosta, allokoinnista ja polariteetista, sillä onhan Suomen kieli nyt ihan passé.
Viime viikolla sen oman henkisen puhutteluni jälkeen päätin, että mä joko luen kunnolla ja pääsen sisään tai sitten en lue ollenkaan. En halua mennä kokeilemaan tai katsomaan, haluan mennä, tehdä sen kokeen ja saada opiskelupaikan. Jos ei asiaa ota tosissaan niin harvoin siinä onnistuu. En halua aatella, että on seuravakin vuosi tulossa, sillä siitä ei tiedä mitään ja se on juuri sellaista itsensä petaamista epäonnistumisen varalle. Mun maailmassa ei ole mahdollisuutta epäonnistua tän asian suhteen ennenkuin se on luettavissa pääsykoetuloksista. Sit kiroillaan ja riehutaan ja harmitellaan, mutta ennen sitä haluan vaan lukea, lukea ja lukea kuin ei huomispäivää olisikaan. Jos en pääse niin emmä nyt itseeni jojon jatkoksi heitä, mutta nämä seuraavat pari viikkoa mun elämään ei mahdu muu kuin politiikka, sillä haluan tehdä tämän kunnolla.

Tämä taitaa olla myös koe, johon panostus on suurinta tähän mennessä. Tamkissa on selkeästi havaittavissa (muidenkin opiskelijoiden osalta) korrelaatio sen välillä, että kuinka paljon lukee ja kuinka huonosti menestyy. Eli mitä varmemmalla mielellä meet tenttiin sitä korkeammalta putoat. Haluan uskoa, että tässä kokeessa panostus kannattaa vähän enemmän kuin tuolla leikkitantereella. 

Nyt lukemaan!

2 kommenttia:

  1. apua, tsemppiä!!!
    joo, noi tamkin tentit ei taida olla mitään verrattuna mihinkään yliopiston asioihin!
    oot aikamoinen kone, hattua nostan korkealle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HIihiii, kiitoksia! Sitä tarvitaan ja järjetöntä apinanraivoa!
      Tässäkin taas tullut istuttua hetki koneella kun piti tehdä muistiinpanoja, hups :D

      Poista

Nyt sitä kommenttia!