keskiviikko 22. toukokuuta 2013

MASSATURISMIN VAIKUTUKSET THAIMAASSA



Täältä tulee taas yksi esseistäni, jonka kirjoitin Aasia-kurssin ensimmäisellä periodilla. Koska oon niin ylpeä pikku teksteistäni, niin isken ne tänne kaikkien kiusaksi. Jos Thaimaa ja turismin vaikutukset kiinnostaa ja haluat kärsiä hieman omantunnontuskista niin lue ihmeessä :)

*****************************************************************************************


Matkailu on yksi maailman suurimmista toimialoista, joka tuottaa yli 9 % maailman bruttokansantuotteesta. Vuonna 2010 maailmassa tehtiin yli 940 miljoonaa matkaa. Matkustaminen on aina kiehtonut ja kiinnostanut ihmisiä ja 1900-luvulla matkustaminen tuli mahdolliseksi myös tavalliselle kansalle hyvinvoinnin ja teollisuuden kehittyessä. 


Thaimaassa turismista saadaan 6,5 % bruttokansantuotteesta. Toimiala on tärkeä maalle sillä se on tärkein ulkomaisen valuutan lähde. Vuonna 2008 yli 14 miljoonaa kansainvälistä turistia vieraili Thaimaassa tuoden valtiolle n. 14,5 miljardin euron tulot. Vuonna 2009 melkein 160 000 suomalaista vieraili Thaimaassa ja määrä kasvaa joka vuosi. 


Vierailin itse Thaimaassa ensimmäisen kerran vuonna 2011 maaliskuussa. Tämän jälkeen olen matkustanut maahan kolme kertaa ja viettänyt siellä yhteensä kolme kuukautta. Matkojen aikana olen Bangkokin lisäksi vieraillut eri rantalomakohteissa ja saarilla omatoimimatkailijana. Jo näinkin lyhyen aikavälin aikana olen pystynyt itse todistamaan eri kohteiden muuttumisen sekä kehittymisen vastaamaan paremmin turistien toiveita ja haluja. Matkojen aikana on melkeinpä huomaamatta tullut miettineeksi kehityksen eettisyyttä ja kestävyyttä sekä punninnut sen negatiivisia ja positiivisia vaikutuksia maahan ja paikallisväestöön. 


Peter Mason kirjoittaa kirjassaan Tourism impacts, planning and management, että turismin vaikutuksia on tapana tarkastella yhteiskunnallis-kulttuuriselta, taloudelliselta ja ympäristön kannalta. Tästä huolimatta vaikutukset ovat usein moniulotteisia ja yhteydessä toisiinsa. Sama asia voidaan nähdä niin myönteisenä kuin haitallisena maan kehittymiselle ja mielipide yleensä vaihtelee arvioijan näkökulman ja arvomaailman mukaan. Haluan omien kokemusten ja havaintojen avulla punnita eri vaikutusten positiivisia ja negatiivisia puolia Thaimaassa. Onko massaturismilla vain negatiivisia vaikutuksia vai onko kehittymisestä mahdollista löytää myös positiivisuutta ja paikallisväestöä sekä ympäristöä hyödyntäviä seikkoja?  Haluan myös ottaa selvää mikä tulee kenties olemaan matkailuteollisuuden tulevaisuus Thaimaassa.


Massaturismi syntyi toisen maailmansodan jälkeen suurien muutosten seurauksena. Lentokoneteknologia kehittyi, työntekijöille alettiin myöntää palkallista lomaa ja ihmisten vauraus kasvoi. 1960-luvulla massaturismi keskittyi voimakkaasti Välimeren alueelle, mutta 1980-luvulla globalisaation mukana massaturismi levisi myös Thaimaahan ja muihin Aasian maihin. Thaimaasta onkin tullut eräänlainen aasialainen versio Välimeren rantalomakohteista ja tunnetuin on Pattayan lomailualue, joka on varsinkin länsieurooppalaisten suosiossa. 


Massaturismi tarkoittaa suurten joukkojen matkustamista samankaltaisilla, standardisoiduilla pakettimatkoilla. Näihin paketteihin kuuluivat kuljetukset, asuminen, ruoka, retket ja muut huvitukset. Matkatoimistojen tarjoamat valmismatkat olivat aiempaa edullisempia, mikä teki matkustamisen mahdolliseksi myös sellaisille ihmisille, joiden tulotaso ei aiemmin riittänyt ulkomaan matkoihin. 


Turisti on ihminen, joka ostaa pakettimatkan matkanjärjestäjältä. Hän on passiivinen ja etsii mielihyvää odottaen, että asiat tehdään hänen puolestaan. Cohenin (1972) luokituksessa pakettimatkoja käyttävä turisti voidaan jakaa järjestäytyneeseen massaturistiin sekä yksilölliseen massaturistiin.  Järjestäytynyt turisti liikkuu matkakohteen rajojen sisäpuolella ja elää niin sanotusti omassa kuplassaan. Yksilöllinen turisti on hieman joustavampi ja aloitteellisempi ja järjestelee lomaohjelmaa myös itse. 


Turistilla ja turismilla on nykypäivänä mielestäni hieman negatiivinen sävy puhuttaessa ja Pouttu Kaisa kirjoittaakin opinnäytetyössään, että monet turistit haluavat nähdä itsensä ennemmin matkustajina sillä omatoimisuus koetaan matkustaessa parempana ja mielenkiintoisempana kuin valmis pakettimatka. Uskon, että ihmisillä on enemmän rohkeutta sekä halua vaikuttaa matkustamiseen eikä kaikille enää riitä hotellin allas-alue lomakohteekseen. Turistista on pikkuhiljaa tulossa matkailija.


1960-luvulla Thaimaassa kävi vuosittain vain noin 100 000 turistia. Vietnamin sodan aikana maahan perustettiin tukikohtia Yhdysvaltojen joukoille ja Thaimaasta tuli pian sotilaiden ja veteraanien lomailun kärkipaikka. Baarit, yökerhot ja prostituutio kukoistivat. Sodan jälkeen kävijämäärät kasvoivat miljoonaan vuodessa, mutta heistä 75 % oli miehiä ja seksiturismi oli pääsyy tulla maahan. Vuodesta 1976 lähtien matkailun kehittäminen on ollut Thaimaan talouskasvun keskeinen osa ja yksityinen sektori on saanut vapaat kädet matkailun suunnittelussa. 


Globalisaatio on yhteiskunnallista muutosta, jossa eri maiden välinen vuorovaikutus lisääntyy ja kansainvälistyy. Matkailu on yksi globalisaatioprosessin osa sekä elinkeinona että lomamatkailuna. Kaukomatkailun kiihtyvä kasvu lienee selvin merkki lomamatkailun globalisaatiosta. Sen huipentumana voidaan pitää monikansallisia hotelliketjuja, jotka levittäytyvät kaikkialle missä on riittävästi matkailuvetovoimaa ja – kysyntää.
Matkailun muutoksia on vaikeaa, jopa mahdotonta erottaa ihmistoiminnan yleensä aiheuttamista muutoksista. Matkailu ja matkailijat ovat näkyvä ilmiö, jota on helppo osoittaa sormella ja syyttää monista ympäristövaurioista. Länsimaisten ihmisten matkailusta on tullut massailmiö, kulutuksen erikoisalue, joka on pääasiassa suuntautunut maapallon ainutlaatuisille ja luonnonkauniille alueille. Matkailuelinkeino ei voi olla aiheuttamatta vaikutuksia siihen ympäristöön, jonne matkailu suuntautuu.


Globalisaation myötä tulleet hotelli- ja ravintolaketjut käyttävät matkailukohdetta vain matkatuotteensa perustana. Tulot siirtyvät isäntämaahan ja ainoastaan halpatyön palkka jää matkakohteeseen. Pakettimatkalle lähtenyt turisti tukee tätä käytäntöä käyttämällä suurten kansainvälisten yritysten palveluja matkallaan. Kosketusta paikalliseen kulttuuriin ja ihmisiin ei tapahdu ja kaikki saatetaan hoitaa vain ”lomakylän” sisällä. 


Omien matkakokemusten perusteella Thaimaan rannoilla näkee loistohotelleja ja reppumatkailijoille tarkoitettuja edullisia bungalow-alueita iloisesti sekaisin. Näillä alueilla turistin on melko vaikeaa liikkua ja asioida ilman, että syntyy kontaktia paikallisiin yrityksiin. Viimeistään rannoilla kiertävät katukaupustelijat takaavat sen, että osa turistin rahoista menee paikallisen taskuun. Thaimaan rantakohteissa myös monet pienemmät yritykset ovat ulkomaalaisten omistuksessa. Tiettyjen maiden teemaravintoloita löytyy kaikista suurimmista rantakohteista minne vain järjestetään pakettimatkoja. Joskus yrityksestä ei näe päällepäin ulkomaalaisomistajuutta sillä omistaja ei itse työskentele paikassa vaan antaa paikallisten työntekijöiden hoitaa yrityksen toiminnan.
Vaikka ulkomaalaisten omistajuus on suurta turistialueilla, on Thaimaan hallitus laatinut joitakin sääntöjä, joiden voidaan ajatella suojelevan thaimaalaisten työllisyyttä ja oikeutta maahan. Ulkomaalainen ei esimerkiksi voi omistaa maata Thaimaassa. Maahan rakennetun rakennuksen kuten hotellin voi omistaa, mutta maata voi vaan hallita. Hallintaoikeuteen on kehitetty erilaisia tapoja joilla ulkomaalainen saa päätäntävallan maahan, mutta loppujen lopuksi omistus on aina thaimaalaisen nimissä. Lisäksi ulkomaalaisen aloitettua yritystoiminnan, on yrityksessä työskenneltävä aina 4 thaimaalaista yhtä ulkomaalaista kohtaan. Tästäkin tosin on kuullut tarinoita, miten toiminnan voi pitää laillisena vain maksamalla työntekijöiden sosiaalimaksut eikä työsuhdetta oikeasti ole. On myös tiettyjä toimialoja ja ammatteja joita ulkomaalainen ei voi harjoittaa. 



Lakia ja sääntöjä voi Thaimaassa venyttää hyvin pitkälle korruption vuoksi. Byrokratia on maassa hyvin hidasta ja viranomaisten palkkataso matala. Tästä johtuen lahjuksen antaminen saattaa nopeuttaa asioimista ja esimerkiksi työluvan saamista. Lahjontaa ei pidetä maassa pahana asiana ja sen ajatellaan melkeinpä kuuluvan asiaan. Ulkomaalaisten omistamat yritykset saattavat lahjoa viranomaisia ja poliisia katsomaan läpi työntekijöiden tilannetta tai jotain muuta yrityksen toimintaan liittyvää asiaa. 
Rantalomakohteissa rakennustahti on kiivasta ja uusia rakennuksia nousee nopeaan tahtiin. Rakennustyömailla käytetään usein siirtotyöläisiä, esimerkiksi Burmalaisia pakolaisia. Monilla työntekijöillä ei ole papereita ja he ovat laittomasti maassa. Thaimaan hallitus ei ole allekirjoittanut YK:n pakolaissopimusta eikä näin ollen tunnusta Burmalaisten pakolaisasemaa. Siirtotyöläiset ovat usein täysin työnantajan armoilla vailla mahdollisuutta valittaa. Kohtelu on huonoa; palkat ovat aina alempia kuin thaimaalaisilla ja niitä saatetaan jättää maksamatta tai alentaa mielivaltaisesti, uhkailu ja nimittely ovat arkipäivää ja jokainen työntekijä joutuu maksamaan poliisille palkkaan nähden kohtuuttomia lahjuksia. Lapsityövoima on yleistä. Vuonna 2007 uusia rajoituksia säädettiin siirtotyöläisille ja ne vaikeuttavat heidän oloja entisestään. 



Globalisaation lisäämät työpaikat matkakohteessa on mielestäni konkreettinen hyöty maalle ja paikallisväestölle. Tai olisi, jos sääntöjä noudatettaisiin. Nyt niitä muokataan ja venytetään lahjonnan avulla ja thaimaalaisen työntekijän tilalle otetaan siirtotyöläisiä halvempien kustannusten vuoksi. Työolot ovat huonoja kun työntekijät eivät uskalla valittaa työn menetyksen tai jopa karkotuksen pelossa.  Heikommassa asemassa olevia ihmisiä riistetään jotta yritykset saavuttaisivat suuremmat voitot.
Globalisaatio aiheuttaa myös kulttuurien sekoittumista, kun vaikutteita siirtyy kulttuureista toiseen. Länsimaisten vaikutteiden lisääntyminen, kuten esimerkiksi pikaruokapaikkojen saapuminen Thaimaahan heikentää maan omaa ruokakulttuuria ja yksipuolistaa tarjontaa turismialueella. Lisäksi turismi tuo paikkakunnalle sopimattomia vaikutteita ja muuttaa vastaanottavaa aluetta ja sen ihmisiä. Rikollisuus, huumeet sekä teollisuusmaiden ylellinen ja tuhlaileva elämäntapa lisäävät välinpitämättömyyttä ja ahneutta. 



Rahaa tuhlailevat sekä rankasti juhlivat turistit antavat kuvan paikallisille, että länsimaissa kyseinen käytös on jokapäiväistä. Törmäsin kyseisiin luuloihin matkatessani ja minulla oli vaikeuksia selittää paikallisille työntekijöille arjen ja matkan eroa sekä sen mukana tapahtuvaa muutosta ihmisen käyttäytymisessä. Turistien tutustuessa paikallisiin työntekijöihin he yleensä pyysivät heitä liittymään seuraansa työpäivän jälkeen ja juhlimaan aamutunneille saakka. Matkailijalla ei seuraavalle päivälle ole velvoitteita, mutta paikallisen on oltava aamukahdeksalta taas töissä. Usein tämä ”länkkärityylinen” juhliminen johtaa paikallisen työtekijän kierteeseen, jossa alkoholia on nautittava jatkuvasti, jotta työskentely helpottuisi pitkän päivän aikana. Joskus kuvaan astuvat myös muut päihdyttävät aineet, koska univaje on jo niin suuri. Lisäksi paikallinen velkaantuu helposti sillä palkka on vain murto-osa turistin matkabudjetista.
Varmasti näkyvin ja tunnetuin sosiaalistaloudellinen vaikutus Thaimaassa on prostituutio. Sillä on merkittävä rooli matkailun jatkuvuuden kannalta ja kuten yllä mainittiin, siitä voidaan sanoa turismin alkaneen Thaimaassa. Thaimaa on yksi merkittävin seksiturismimaa heteromiesten keskuudessa ja seksiteollisuus vauhdittaa merkittävästi Thaimaan suosiota matkakohteena. Prostituutio on maassa virallisesti laitonta, mutta kuten jokainen maassa käynyt voi todistaa, ei laista hirveästi välitetä. Toiminta on laajalti hyväksyttyä ja sitä on nähtävissä kaikissa lomakohteissa. 


Koulutuksen ja työkokemuksen puute ajaa naisia prostituution pariin ja taloudellinen hyöty ylläpitää sen jatkuvuutta. Maaseudulta tulleet tytöt tulevat kaupunkiin töihin suurien tulojen perässä ja valitsevat baarityön hyvien ansioiden vuoksi. Seksityö voittaa monessa suhteessa esimerkiksi tehtaassa tai maaseudulla työskentelyn, missä palkka on huono, työpäivät pitkiä ja työolot ala-arvoisia. Baarityttönä saattaa ansaita paremmin kuin korkeasti koulutettu ja rahaa kuluu usein ylellisyys tavaroihin.

Thaimaasta puhuttaessa prostituutio on hieman ristiriitainen ja vahvoja tunteita nostattava asia. Monet tuomitsevat asian riistona ja hyväksikäyttönä kun rikkaat länsimaalaiset keski-ikäiset miehet matkustavat runsaina joukkoina Pattayalle ja maksavat nuorelle thaitytölle hänen seurastaan ja palveluistaan. Toimintaa halveksutaan ja seksituristit tuomitaan. Prostituution yhteydessä ei voi olla puhumatta myös ihmiskaupasta sekä lapsiin kohdistuvasta hyväksikäytöstä, kun kyseessä on kehittyvä maa missä mikä tahansa on ostettavissa.


Kolikon kääntöpuolena on kotimainen runsas kysyntä. Turistialueiden ulkopuolella on laajoja keskittymiä, joiden baarit, hieromalaitokset sekä yökerhot ovat vain paikallisille asiakkaille. Baarityön ei ajatella olevan ”langenneen naisen” työtä ja monet tekevät sitä myös freelancerina tavallisen työn ohella saadakseen hieman lisätuloja. Myös valtio, matkatoimistot ja hotellit hyötyvät toiminnasta, hotellit esimerkiksi laskuttavat asiakkaalta ylimääräistä yövieraasta. Monet vallanpitäjät sijoittavat seksibisnekseen hyötyäkseen siitä taloudellisesti ja jopa poliisit omistavat bordelleja.


Jos ajatellaan vapaaehtoisesti baarityötä tekevää naista, joka tapailee länsimaalaisia miehiä ylimääräisten tulojen vuoksi, niin ei mielestäni voida yksiselitteisesti sanoa, kumpi vedättää ja ketä. Hyväksikäyttäjänä ajateltu turisti voi olla korviaan myöten rakastunut eksoottiseen thainaiseen, joka taas haluaa hyötyä hänestä vain rahallisesti ja turistin lähdettyä etsii itselleen uuden asiakkaan. Maailman vanhin ammatti kuuluu sanonta, ja näin hieman kyynisenä henkilönä, en usko, että tilanne muuttuu ikinä. Kun kysyntää riittää niin riittää myös tarjontaa. Prostituutiota on myös hyvinvointivaltioissa, joten sitä ei voida laittaa vain kehitysmaiden ongelmaksi. 


Työntekijöitä ja matkailukohdetta erityisesti kuormittava asia ovat sesongit eli matkustusajankohdat. Ne voidaan jakaa huippusesonkiin ja off-sesonkiin. Paras matkustuskausi Kaakkois-Aasiassa on joulukuusta helmikuuhun, jolloin vallitsee viileämpi ja kuivempi kausi. Sesonkiaika houkuttelee enemmän matkailijoita ja pakettimatkoja ei Thaimaahan edes myydä kuin sesongin ajaksi. Lyhyt sesonki merkitsee työntekijöille suuria ponnistuksia elannon ansaitsemiseksi kun muutamassa kuukaudessa on saatava ansiot koko vuodelle. Lisäksi aiemmin mainittu velkaantuminen on mahdollista, kun ei off-seseongin aikana ole mahdollista saada samanlaista palkkaa eikä tippejäkään saa asiakkailta. 


Jos turismia olisi sesongin ulkopuolella, olisi järkevää myös tarjota palveluita silloin. Paikallisten aika ansaita matkailusta pitenisi ja kuormitus niin ympäristölle kuin paikallisväestölle ei olisi niin radikaali sesongin aikana. Tällä hetkellä esimerkiksi Finnmatkat tarjoavat talvelle 2013-2014 matkoja Thaimaahan lokakuun viimeisestä päivästä maaliskuun puoleen väliin. Olen itse matkustanut Thaimaassa juuri ennen sesongin alkua ja loppua. Turistien määrä varsinkin joillakin saarilla saattaa yhdessä viikossa moninkertaistua kun ”sesonki” alkaa ja samalla palveluiden hinnat kohoavat kattoon. 
Matkailun sosiokulttuurisia vaikutuksia ovat matkakohteen ja sen paikallisväestön elämässä tapahtuneet muutokset. Turistien mukana tuomat länsimaiset vaikutteet voivat olla vaaraksi paikallisille kulttuureille ja perinteisille elinarvoille ja niiden ylläpitäminen massaturismikohteissa saattavat jäädä vähälle huomiolle. Välinpitämättömyys paikallisia kohtaan voi aiheuttaa konflikteja paikallisten ja matkailuelinkeinon harjoittajien välille. Monesti paikalliset joutuvat luovuttamaan asuinalueitaan hotelleille ja muille turismikohteille. 



Thaimaassa hintataso suosituissa matkakohteissa on noussut niin paljon, että paikallisilla ihmisillä ja työntekijöillä ei ole varaa asua näillä alueilla. Monet ovat joutuneet muuttamaan kodeistaan syrjemmälle ja työmatka on pidentynyt. Myös ravinnon hinta on noussut turistien mukaan. Jennie Dielemans haastattelee kirjassaan Thaimaan Phuketissa toimivaa tuk-tuk-kuskia, joka kertoo, että nykyisten hintojen vuoksi hänen ei ole enää mahdollista mennä ulos syömään. Rahojen loputtua ei myöskään voi kalastaa, sillä Patongin ranta-alueella ei ole enää kalaa.


Positiivisina vaikutuksina voidaan pitää turistien ja paikallisväestön vuorovaikutusta. Thaimaan matkailun parissa työskentelevällä paikallisväestöllä ei ole pahemmin mahdollisuuksia matkustaa itse, varsinkaan ulkomaille. Turismin myötä heillä on tilaisuus tutustua muihin kulttuureihin ja parantaa esimerkiksi englannin kielen taitoa. Myös turistien suvaitsevuus kasvaa heidän tutustuessaan paikalliseen kulttuuriin, tapoihin ja uskomuksiin.


Matkakohteessa turistien käyttäytymisellä ja valinnoilla on merkitystä ympäristöongelmien syntyyn ja niiden laatuun. Ensisijaisena vaikutuksena voidaan mainita matkustamisessa pakolliseen liikkumiseen. Suurin osa ympäristörasituksesta syntyy lentomatkan aikana. Lento Thaimaahan ja takaisin tuottaa keskimäärin 2,5 tonnia hiilidioksidia matkustajaa kohti ja se kuluttaa myös paljon energiaa. Thaimaan lentoon kuluvalla energialla olisi mahdollista polttaa 40 W hehkulamppua yli 11 vuotta. Myös majoitustoiminta sekä matkailijoiden aktiviteetit kuluttavat energiaa ja vaikuttavat ympäristöön. Matkailijoiden maaston käyttö saa aikaan eroosiota tai hävittää kasvillisuutta mikä vuorostaan vaikuttaa eläinkuntaan. Vaikutukset ovat suurimpia herkästi haavoittuvilla alueilla, kuten koralliriutoilla ja pienillä saarilla, joissa pienetkin matkailijamäärät voivat olla erittäin vahingollisia.


Thaimaassa esimerkiksi liikarakentaminen on aiheuttanut sen, että Pattayan ranta on vaarassa kadota. 1950-luvulla rantaviivan leveys oli yli 35 metriä kun se nykypäivänä on vain kolmesta viiteen metriin. Tutkijat pelkäävät rannan katoavan viidessä vuodessa ellei sinne tuoda suuria määriä hiekkaa jolla rantaviivaa on mahdollista siirtää merelle päin. Lomarannoilla on lisäksi vaarana rantavesien likaantuminen kun jätevesien puhdistukseen ei ole samanlaisia mahdollisuuksia kuin länsimaissa. Pattayan ranta on vielä muutama vuosi sitten ollut todella likainen ja meri melkein uintikelvoton, mutta mittavien puhdistustöiden vuoksi on vesi saatu puhtaammaksi.
Matkailu ja turismi vaikuttavat eläimistöön joko suorasti tai välillisesti. Suoranaisia vaikutuksia ovat metsästys ja kalastus, eläinten toimien häiritseminen sekä elinalueiden pieneneminen muun muassa matkailurakentamisen vuoksi. Välillisiä vaikutuksia ovat taas kasvillisuuden häviäminen, jonka seuraukset ulottuvat koko ravintoketjun yläpäähän sekä vesien pilaantuminen. Ilmastonmuutoksen vuoksi koralliriuttojen tilanne heikkenee nopeasti, mutta myös matkailu vaikuttaa niihin. Veneiden ja laivojen ankkureiden ketjut tuhoavat koralleja ja sukeltajat taas rikkovat niitä räpylöiden liikkeillä sekä seisomalla niiden päällä. Sukeltamisen haittavaikutuksia ovat myös meren pohjasta matkamuistoiksi kerätyt kotilot, simpukat ja korallit. Myös valokuvaus, ruokinta ja kosketus häiritsevät meren eläviä.



Thaimaassa on rantaviivaa 2666 kilometriä ja suurin osa lomakohteista sijaitsee rannan läheisyydessä. Vesiaktiviteetit ovat yksi syy Thaimaan suosioon matkakohteena. Auringonoton ja uimisen lisäksi on mahdollista harrastaa veneilyä, melontaa, kalastusta ja sukeltamista. Niin matkanjärjestäjät kuin turistit eivät välttämättä ole tietoisia omista toimistaan meren ja sen eliöiden parissa. Snorklausretkillä veneen työntekijät heittelevät ruokaa mereen saadakseen kalat tulemaan matkailijoiden lähelle tai noutavat meren pohjasta meritähtiä, joita turistit voivat ihailla. 


Myös eläimet häiriintyvät matkailusta. Niiden pesintä ja lisääntyminen vaikeutuvat ja eläimet saattavat tulla riippuvaiseksi ihmisistä. Uhanalaiset lajit kärsivät matkamuistokaupasta, kun muun muassa simpukankuorista, koralleista, käärmeennahasta ja norsunluusta valmistetaan tuotteita turisteille. Thaimaastakin löytyy krokotiilipuistoja, joissa eläimiä pääsee katselemaan ja syöttämään ja osa päätyy lopulta laukuiksi tai koriste-esineiksi. Eläintarhojen olot ovat eläimille kyseenalaisia ja osa eläimistä saattaa olla huumattuja. Thaimaassa on esimerkiksi mahdollista päästä silittämään tiikerinpentuja aivan kuin tavallisia lemmikkikissoja. Myös monet saarilla elävät apinat ovat tottuneet jo turistien ruokintaan ja läsnäoloon.
Thaimaassa on paljon elefanttipuistoja, joissa norsut voivat elää luonnollisessa elinympäristössään ja joissa niitä kohdellaan hyvin. Vapaaehtoiset vierailijat eli turistit voivat vierailla puistoissa ja osallistua norsujen jokapäiväisiin rutiineihin ja tukea rahallisesti puiston toimintaa. Thaimaassa on lisäksi lukemattomia norsusafareja joissa turistit pääsevät ratsastamaan norsuilla. Näiden safarien kohdalla on vaikeaa arvioida voivatko eläimet niissä hyvin vai ei. Omien ja monien muiden matkustajien kokemukset ovat positiivisia ja eläimet vaikuttavat hyväkuntoisilta. Ehkä suurin ongelma on norsujen koulutus jota turisti ei pääse näkemään. Vaikka elefantti vaikuttaa onnelliselta ja hyvinvoivalta turistin silmään, ovat tarinat norsujen koulutuksesta ja alistamisesta raakoja. Toisaalta taas, jos norsu jää työttömäksi safarien boikotoinnin vuoksi, mitä hupenevalle norsukannalle tapahtuu?



Maan alkuperäiskansoilla on suuri vaara jäädä matkailuteollisuuden jalkoihin. Matkailu rikkoo alkuperäiskansojen sekä paikallisten yhteisöjen ihmisoikeutta ja tapaamisoikeutta sekä omistusoikeutta maahan ja luonnonvaroihin. Se myös kaupallistaa kansoja sekä kulttuuriperintöjä, kuten pyhiä paikkoja. Alkuperäiskansoilla pitäisi olla mahdollisuus hylätä tai hyväksyä matkailu.


Thaimaassa on kehitetty pohjoiseen paikka nimeltä The Union of the Hilltribes. Kyseessä on turisteja varten rakennettu kylä jossa on mahdollista yhdellä kerralla nähdä ja tutustua Thaimaan vuoristokylien alkuperäiskansoihin. Turistien on helppo tulla kohteeseen ja aidot kylät voivat taas jatkaa omaa elämäänsä ilman turistien häirintää. Kylässä asuvat ovat tulleet paikkaan vapaaehtoisesti ja he saavat korvauksen kylässä olostaan sekä saavat pitää itse turisteilta saadut tipit. 


Ekofilosofi Olli Tammilehto on sitä mieltä, että muut kulttuurit saavat väistyä ja rappeutua turismiteollisuuden vallatessa uusia eksoottisia kohteita. Turismissa on nähtävissä kulttuuri-imperialismin piirteitä ja suoranaisia paikalliskulttuurin tuhoutumisen uhkakuvia. Maailma on käynyt liian pieneksi, eikä matka voi enää tarjota neitseellistä kokemusta. Yllä listatut turismin vaikutukset ovat pääosin kielteisiä vaikka jotakin positiivista oli myös mahdollista mainita. Lisäksi pitää muistaa, että matkailuteollisuutta on helppo syyttää kaikista näkyvistä vaikutuksista, vaikka moniin asioihin vaikuttaa suuresti myös yleinen talouskehitys, vaurastuminen, teollisuus sekä ilmastonmuutos. 


Tietoa käsiteltäessä tulee auttamatta sellainen tunne, että jos haluaisi välttää lisäämästä matkailun aiheuttamia vaikutuksia, olisi matkustaminen lopetettava kokonaan. Tämä on hyvin masentava ajatus ihmiselle, jonka yksi suurimmista nautinnoista elämässä on matkustus. Kirsi Virtanen, joka toimii Ylen radiossa kirjoittaa, että minkäänlainen matkailu ei ole ekologisesti kestävää. Esille nostetaan ajatus siitä, että eniten arvosteluja saaneet massaturismikohteet olisivatkin tällä hetkellä ne kaikista ekologisimmat vaihtoehdot. Vanhoissa matkakohteissa on jo infrastruktuuri valmiina ja turismin aiheuttamat vaikutukset pysyvät suhteellisen alueellisina. Onko nykypäivänä massaturismi kestävämpää kuin uusien kokemuksien ja paikkojen perässä juoksevat omatoimiset reppumatkaajat?


Katri Ollila kirjoittaa opinnäytetyössään matkustajien suhtautumisesta ympäristökysymyksiin. Hän mainitsee, että joukkomatkaajat ovat usein välinpitämättömiä paikallista ympäristöä kohtaan ja tärkeintä on vain oman itsekkään kulutusjuhlan viettäminen. Joukkomatkaaja ei ymmärrä oman elämäntavan vaikutuksia matkailukohteen luonto- ja kulttuuriarvoihin. Yksilölliset matkaajat taas mainitaan tiedostavina ja paikallisia kontakteja, luontoa ja kulttuuria etsivinä henkilöinä, jotka harrastavat vaihtoehtomatkailua.


Mutta mitä jos tämä vaihtoehtojen ja koskemattoman luonnon etsiminen johtaa lopulta niiden suurien turistimassojen saapumiseen kohteeseen? Thaimaassa monet saarista ovat muotoutuneet uusiksi turistimatkakohteiksi juuri tällä tavoin. Pieni ja idyllinen paratiisisaari ”löydetään” ja pian seuraavat matkailuteollisuus ja suuremmat matkailijamäärät. Kirsti Virtanen on mielestäni oikeilla jäljillä pohtiessaan kuinka eettistä ja kestävää on matkailijan into löytää uusia koskemattomia paikkoja. 


Kestävän matkailun konseptissa saattaa olla vastaus turismin aiheuttamiin vahinkoihin; niiden jatkamiseen ja estämiseen. Kestävä matkailu on saanut nimensä kestävästä kehityksestä, joka ottaa huomioon nykyajan tarpeet vaarantamatta tulevaisuutta ja se tarkoittaa uudentyyppistä asennoitumista, luovuutta ja tietoa matkailuteollisuuden suunnittelussa. Sen avulla on mahdollista ylläpitää luonnon monimuotoisuutta ja lisätä tietoisuutta suojelualueiden tarpeellisuudesta. Luonnonsuojelun lisäksi kestävä matkailu tukee köyhyyden ja paikallisyhteisöjen elämänlaadun parantamista.


Thaimaa on 2000-luvulla oivaltanut suunnanmuutoksen tarpeen matkailussa ja edistyy pikkuhiljaa vihreämmän matkailun saralla. Thaimaassa toimii ekoturismi- ja seikkailumatkailuseura (TEATA) jolla on jo 50 jäsenyritystä, jotka seuraavat kestävän matkailun standardeja. Seura toimii yhteisöperusteisesti ja muun muassa kouluttaa matkailutoimintaa harkitsevia paikallisyhdistyksiä. Thaimaassa on myös vihreä lehti- säätiö, joka on thaimaalainen hotellien ympäristösertifiointiin keskittynyt järjestö. Hanke on saanut jo yli tuhat hotellia toimimaan ympäristöystävällisemmin eli lisäämään kierrätystä, vähentämään energian kulutusta ja säästämään vettä. 


Thaimaan matkailuala ja viranomaiset reagoivat helposti turistien vaatimuksiin. Matkailijoiden vaatimuksilla ja toimilla on siis suuri merkitys Thaimaan matkailualaa kehitettäessä. Jos turisti tiedostaa matkailun negatiiviset vaikutukset ja toimii kestävän matkailun periaatteiden mukaisesti, muuttuu tarjonta lopulta kysyntää vastaavaksi. Matkakohteen hyvän suunnittelun ja koulutuksen lisäksi on siis tärkeää myös lisätä tietoisuutta matkailijoiden keskuudessa ja herättää ihmiset ymmärtämään käytöksensä seuraukset ja ottamaan vastuu ympäröivästä maailmasta. Seuraavalle matkalle lähtiessä voi myös itseltään kysyä kuinka voisi edistää kestävää matkailua matkakohteessaan.

2 kommenttia:

  1. Kiitos kun linkkasit tämän mun blogiin!:) Täytyy jakaa tätä eteenpäinkin.
    -Mirka, Reason for a Season-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mitään! Ihanaa vaan kun omasta tekeleestä on jollekin jotain hyötyä/iloa :)

      Poista

Nyt sitä kommenttia!