tiistai 3. syyskuuta 2013

87 tuntia junassa: Moskova - Irkutsk



1. Päivä: 11 tuntia

Ensimmäinen päivä junassa meni osaltaan sellaiseen fiilistelyyn ja oman paikkansa hakemiseen. Tutkailtiin ihmisiä ja mitä kaikki puuhaili junassa, jonka jälkeen sitten monkey see, monkey do! Junan päivä kuluu seuraavanlaisesti:
- nuku pitkään
- peseydy ja syö
- ota päikkärit
- istuskele hetken aikaa, sosialisoi, lue, puuhastele
- ota toiset päikkärit
- syö illallinen ja hengaile
- nuku reippaat 12 h yöunet



2. Päivä: 24 tuntia (tai 22h kun kelloa siirrettiin 2 h eteenpäin)

Junailuun on saanut jo sellaisen tietynlaisen ”otteen”. Ei paljoa jaksa miettiä, että mitä voisi tehdä. Vastaus on EI MITÄÄN ja se on hyvä se. On aikamoista balsamia omalle sielulle tähän väliin, että ne jännimmät päivän hetket on nuudeleiden haudutus ja vessassa käynti. Päivästä otettiin myös 2 h pois aikavyöhykkeiden yli siirtymisellä, joten ajan voi sanoa kuluvan yllättävän nopsaa. Illalla ajettiin Uralin yli, mutta maisemissa en itse ainakaan huomannut mitään eroa. Syynä voi olla kyllä se, että nukuin siinä kohtaa… Juuso kyseli tekstarilla, että näkyykö hienoja maisemia. No junan katto, hikisen naapurin selkä, pilalle paskottu vessa, mitä näitä nyt olikaan. Ei vais, mutta aika tasaista havumetsää/peltoa siellä oli tähän mennessä näkynyt. 

Kun on tullut pidempi pysähdys niin on aina menty pihalle hetkeksi aikaa seisomaan ja tuulettumaan. Vielä ei tosin uskallettu omaa vaunua pidemmälle, seuraavaksi olisi vuorossa jonnekin kikkarille juoksu muiden paikallisten kanssa. Vaikka on meillä eväitä näköjään ihan tarpeeksi, ei tarvitse turvautua edes ravintolavaunun köyhään valikoimaan (venäläinen menu mhööh, eikä edes ollut pelmenejä!!! : ( ). 




3. Päivä: 24 tuntia (-1h aikavyöhykkeen vuoksi)

Uusi uljas päivä koitti ja tavoitteena oli saada oma elektroniikka latinkiin. No eipä tullut virtaa läppäriin vaikka kolmea eri pistoketta kokeiltiin. Puhelimen akkuun sai lisäeloaikaa pitämällä sitä öisin pois päältä ja päivällä lentokonetilassa kun ei viestejä lähetellyt Suomeen.

Illalla pysähdyttiin melkein tunniksi Barabinskiin. Meidän ”hytti”toverit osasivat kertoa jo etukäteen, että kyseessä on kalakaupunki ja sieltä ostetaan sitten kalaa. Maalaismummot olivat tulleet jo hyvissä ajoin laiturille meitä matkalaisia vastaan ja hetkessä junan vieressä alkoi käydä kauhea tohina. Mukaan lähti illalliseksi kalaa, lämpimiä perunoita, tomaatteja ja marjoja. Kunnon venäläistyyliin ruokailu tapahtui sanomalehtipaperin päältä käsin. Om nom.




4. Päivä: 24 tuntia 

Jo edellisiltana huomasi ilman lämmenneen ja yön aikana kuumuus pääsi ihan uusiin sfääreihin. Hymy hyytyi naamalta kun joutui makaamaan jossain 35 asteen lämmössä 53 muun pesemättömän ihmisparan kanssa. Uni ei meinannut tulla oikein missään kohtaa ja pidempiä pysähdyksiäkin oli vain kaksi kappaletta, ensin 33 min ja sitten 22 min. Kylmä Pepsi Max maistui taivaalliselle illalla, mutta maksoi myös hunajaa. Haaveilu junasta poispääsemisestä ihan huipussaan.

5. Päivä: 4,5 tuntia (+5 h aikavyöhykkeitä)

Yön aikana varmaan kukaan ei nukkunut. Tuskaisen kuuma ja happi ihan loppu. Aamulla kuultiin, että juna on 30 min myöhässä ja meille tuli jännäkakkelit housuun tulevan bussikyydin kanssa Olkhonille. Tavarat kasaan ja menoks!

Tuli matkattua sitten 5200 km Moskovasta yhteen pötköön. Se on aikamoinen määrä se.



MUUTA HUOMIOITAVAA JUNASTA:

- Platskarnyj vaunussa oli oikeasti mukavaa oleskella. Kaikki ihmiset ottivat toisensa huomioon eikä mitään älämölöä siedetty. Yllättävää oli, että junassa oli vain kaksi platskarnyj-vaunua ja loput oli sitten 2. Luokan ja 1. Luokan vaunuja.

- Ravintolavaunu oli hienoinen pettymys. Venäläinen menu josta henkilökunta näytti 5 eri ruokaa jota oli tarjolla haipakkaan hintaan. Siellä ei myöskään ollut mitään menoa ja meininkiä vaan ihan muutamassa pöydässä istui porukkaa hissukseen.

- Hämmentää hieman monien suomalaisten matkakertomukset ”viinahuuruisesta matkasta läpi Siperian”, sillä joko me ollaan ihan väärässä junassa tai sitten ainoat viinahuuruiset matkustajat ovat olleet aikoinaan kirjoittajat itse. Täällä on näkynyt vain muutamalla henkilöllä olut kädessä ja junassa kävellessä on törmännyt yhteen venäläiseen nuorisopurkkaan ja yhteen saksalaispoppooseen eikä nekään mölynnyt tai bilettänyt. Meidän vaunussa mummelit jopa ihan hämmästeli paheksuvasti kun jollakulla oli kalja mukanaan ja ”ei ennen vanhaan täällä saanut viinaa juoda”. Että partyy partyy! 

- Ihmiset olivat aivan älyttömän ystävällisiä ja ruokia jaettiin puolin ja toisin. Solidaarisuus oli todellakin päivän sana junassa ollessa. Lisäksi siellä ei mielestäni tarvinnut pelätä tavaroidensa puolesta. Rinkat saatiin alapedin alla sijaitsevaan kaappiin piiloon ja junasta poistuessa itse yleensä vain piilotin läppärin tyynyn alle ja otin lompakon mukaan. Kännykkä kun oli latauksessa hytin päässä, niin se sai olla siellä rauhassa. Tottakai sellaista tervettä järkeä pitää käyttää ja mekin monesti varmisteltiin, että tavarat oli ok ja rinkat oli lukittuna (ainakin suurimman osan ajasta), mutta ei tuolla mun mielestä nyt mitään timantteja ainakaan tarvitse istuttaa ihon alle ja heilua jonkun valelompakon kanssa, rahavyön ollessa sullottuna anaalin väliin.

2 kommenttia:

  1. Eiks me sillon suutarikoulussa mietitty et jos oltais lähetty tonne ni mitä meiän olis pitäny maksaa aina junan henkilökunnalle yms ettei ne kiduta meitä :DD Oli vissiin astetta parempi reissu ku sillon mietittiin!

    Jenni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahahahhaaaa, voi ei! En ees muistanu tollasta! Enkä ees muistanu et jo silloin oli kauheet suunnitelmat tosta reissusta :D

      Poista

Nyt sitä kommenttia!