sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Ei auta itku markkinoilla kun ripulit on jo housuissa

Aika lailla kirjaimellisesti. 

Nopea pyrähdys nykyhetkeen ratsastusreissun jälkeiseen tilaan. Meidän oli eilen tarkoitus lähteä klo 16.30 menevällä paikallisjunalla Zamun Uudiin, josta oltaisiin jatkettu taksilla rajan yli Kiinan puolelle Erlianiin ja saavuttu noin keskiyöllä tänään Pekingiin. Nooh, ollaan vielä täällä Ulan Batorissa sillä suunnitelmat sotki kiva ja jo niin tutuksi tullut ruokamyrkytys (miten sitä onnistuukin?). 

Ratsastusreissulta palauttuamme käytiin illalla syömässä paikallisessa ravintolassa. Yöllä herään siihen tietoon, että laatta tulee kohta. Vähän aikaa siinä puhistua vatsan sisältö tyhjeni täysin sappinesteitä myöten vessanpöntön uumeniin. Aamulla olo oli hieman nahistunut, mutta vielä oli toivoa jäljellä. Sitten nousikin kuume ja kauppareissulla meinasi taju lähteä. Puolitoista tuntia ennen taksin sovittua saapumista oli vaan pakko aatella järkevästi, tuossa olotilassa olisi täydellinen itsemurha mennä kusiseen junaan heilumaan 12 tunniksi, sitten skarpata itsensä yli 2 tunnin rajamuodollisuuksiin ja jatkaa siitä vielä yli 12 tunnin bussimatkalla Pekingiin. Ain´t gonna happen.

Siinä sitten kunnon kuumehuuruissa ostettiin lennot seuraavalle päivälle, eli täksi päiväksi, Pekingiin. Suora lento, 2h ja perillä! Elämäni yksi fiksuimpia päätöksiä vaikka olikin helkkarin kallista näin yhdeksi menoeräksi (199e). Mutta mä ennemmin maksan kuin aiheuttaisin itelleni vielä huonomman olon. Pitää oikeasti tietää missä kohtaa se raja menee ja milloin on aika viheltää peli poikki. Nyt se oli tässä.

Mä oon pari kertaa ulkomailla ollut kipeenä ja se on paskinta ikinä. Eilinen meni kuumeessa ja nestehukassa, juominen onnistui vain silloin tällöin kun siitä tuli entistä huonompi olo. Söin kolme nektariinia koko päivän aikana. Hikoilin kuin sika enkä voinut kuin maata ilman että kuitenkaan nukahdin. Nenä oli tukossa ja Mongolian kuivan ilman takia verta tuli nenästä tasaiseen tahtiin. Lisäksi ratsastuksesta johtuen kaikki selkälihakset, perse ja nivuset niin kipeät, että kääntäessä edes kylkeä koko keho kramppas. Tuli kyllä sellanen olo, että fuck this shit!

Yöllä onnistuin nukkumaan lääkkeiden voimin ja aamulla oli olo jo parempi. lihakset edelleen kipeät, mutta nyt pystyin jopa syömään pikkaisen ja nestehukka tuntuu olevan selätetty, ei ole enää sellaista raastavaa päänsärkyä koko ajan. Nyt tosin peräpää vuotaa kuin seula, mutta mulla on kova luotto siihen, että homma tasaantuu jahka kehosta poistuu viimeisetkin myrkytyksen rippeet. Jos ei, niin imodiumilla perseen sementointi lennon ajaksi.

Nyt on kyllä sellanen olo, että kaikki vähänkin erikoisempi voi olla hetken aikaa tällä reissulla pannassa. Ja onneksi tietää jo nyt, että välimatkat taittuvat tämän jälkeen paljon nopeammin ja tasaisemmin, eli enää ei tarvitse kestää älyttömiä siirtymisiä ja venailuja.

Kolmen tunnin päästä lentokentälle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nyt sitä kommenttia!