maanantai 23. syyskuuta 2013

Hiroshima

Kioton jälkeen tuli sellainen kutina takapukamiin, että nyt kaikki hyöty irti junapassista. Lähdetään kauas! Mutta kuitenkin jonnekin mistä vielä pääsee Tokioon illaksi (eli ei hirveän kauas sittenkään). Kun me Mongoliassa varailtiin Japanin hotelleja ja jokainen paikka huusi meille "ei oota" samalla kun ite tajusi, ettei sellaisesta jokainen yö uudessa hotellissa-hommasta tulisi yhtään mitään jo näin monien matkustettujen kilometrien jälkeen, me varattiin valmiiksi meidän kaikki yöt Japanissa. Ja koska meillä ei ollut hajuakaan missä kaikkialla me haluttaisiin käydä (onko vieläkään?), oli mun mielestä aivan loistava idea parkkeerata oma perse Tokioon ja sieltä käsin tutkia maata. Sen oman kolon rakennus rauhassa ja samaan sänkyyn kaatuminen illalla on vaan jotakin niin hienoa, ettei sitä voi arvostaa tarpeeksi. 

Meille valikoitui siis yöpumispaikoiksi Osaka (1 yö), Kioto (2 yötä) ja Tokio (10 yötä), mutta Tokion sisällä meidän on pakko vaihtaa hotellia 6 yön jälkeen, sillä mikään hotelli (meidän budjetissa) ei voinut ottaa meitä koko ajaksi. Niin että Kiotosta lähtiessä piti illalla olla Tokiossa. Ja siihen väliin me keksittiin mennä katsomaan Hiroshiman "raunioita". Kiotosta sinne pääsi Osakan kautta hieman päälle 2 tunnissa. Ainoa miinuspuoli reissussa oli (ja me tajuttiin se vasta lähtöaamuna), että Hiroshimasta Tokioon olikin sitten 5 tunnin junamatka vaihdolla. Että... Meidänhän pitäisi lähteä sitten aika ajoissa Hiroshimasta pois jos meinattaisiin keretä hotellille ennen check-inin sulkeutumista (joka oli klo 22) !


Tämän tajuaminen hieman rajoitti meidän vierailua kaupungissa ja oli vaan pakko vilkuilla kelloa ja päättää milloin viimeistään oli rynnättävä takaisin asemalle. Samalla päätettiin, että me halutaan nähdä kaupungissa ollessa juuri tuon A-bomb Domen eli ylläolevissa kuvissa näkyvän rauniotalon sekä samaan puistoon pystytetyn museon atomipommin pudotuksesta Hiroshimaan. 

Ehkä olen tällainen kylmä ihminen sielultani, mutta ei tuo rauniotalo nyt millään lailla vapisuttanut sisintäni. Tuli vaan mieleen, että Tampereella hipit ja juopot on saanut paljon suurempaa tuhoa aikaan huopakattotehtaalla... Ennemmin mua olisi kiinnostanut tietää mitä tämän päivän Hiroshimalaiset miettii kun ne kävelee tämän mörskän ohitse normaaleja päivärutiineja hoitaessa. Miettiikö ne historiaa ja pommin tuhovoimaa ja kenties siitä kärsineitä sukulaisiaan? Miten muistomerkin näkeminen vaikuttaa heihin?

Museon sisäänpääsymaksu oli 50 yeniä eli alle 50 senttiä. Museon koko yllätti ja täällä sitten tulikin vähän kiire. Mikä haittasi todella paljon keskittymistä ja "tunnelmaan" pääsemistä. Olisi ollut mukavaa ajan kanssa lukea kaikki tekstit ja uppoutua tarinaan (tai historiaan), mutta rajallisen ajan vuoksi piti vähän hyppiä sinne sun tänne ja lopussa me vaan valuttiin pitkin käytäviä. Museossa homma oli kerrottu todella neutraalisti mikä oli hyvä, sillä itellä nousee karvat pystyyn todella äkkiä jos jollain asialla lähetään mässäilemään liikaa. Itseä kiinnosti kauheasti syyt, miksi atomipommia alunperin käytettiin ja se onneksi selvisikin. Aika raadollista se kyllä oli, jenkeillä oli vaihtoehtoina sodan loppumiselle joko pommi tai sodan julistus Neukkulan kanssa Japanille ja koska jenkit halusivat estää kommunismin leviämisen (sodassa myös Neuvostoliitto olisi toiminut Japanin miehittäjänä) valittiin pommi. Se on kyllä "harmillista" ettei USA koskaan uhannut Japania pommilla, se vaan tiputti sellaiset ilman mitään varoitusta. Lieneekö syynä sitten Pearl Harbourin tapahtumat missä japanilaisten sodanjulistus ei ehtinyt ajoissa perille ennen hyökkäystä??
Hienoa, että täällä Nanking on tunnustettu museossa!


Aina kun jossain maassa testataan ydinpommeja/ohjuksia/kärkiä, kirjoittaa Hiroshiman pormestari heille kirjeen pyytäen lopettamaan kokeet. Voin kertoa, kirjeitä oli aika paljon.
Museon loppuvaihe oli sitten sellainen itselle vähän eeewk-paikka, siellä käsiteltiin Hiroshimaa maailmanrauhan julistajana sekä mielenosoituksia ja muita pyrkimyksiä ympäri maailmaa ydinaseiden kieltämiseksi. Siis hyvällä asialla ollaan, ei siinä mitään, mutta joo, ehkäpä noi politiikan pääsykoeaineistot on sen verran vahvistaneet mun kyynisyyttä tätä maailmaa kohtaan, ettei voi muuta kuin hymähdellä kaikelle tollaselle, sillä maailma on vaan paska paikka. Uskon siihen vahvasti, että kritiikistä huolimatta sellainen asia kuin valtiojärki-ajattelu, raison d'etat, tulee aina olemaan pohjalla kaikissa päätöksissä mitä valtiot maan päällä ikinä tekee,loppujen lopuksi selviytyminen on tärkein tavoite ja kaikki muu on toissijaista. Aivan kuten yksittäisellä ihmisellä hengissä pysyminen on ohjelmoituna selkäytimeen (tässä kohtaa voisi myös synnyttää keskustelua siitä miten valtion selviytyminen menee sen kansalaisten selviytymisen edelle AINA). Niin että, ihmiset voivat tuhlata kaiken maailman aikansa pyrkimyksiin tehdä maailmasta parempi paikka (jonkunhan se on tehtävä) epäonnistuen siinä kuitenkin totaalisesti, sillä kaaos ja tuho tulevat aina olemaan läsnä. Jokainen ihminen voi valita oman sotansa taisteltavakseen ja voin kertoa, this ain´t mine, baby. 

Ja niin, vielä loppukaneettiina, kun joku siellä kuitenkin alkaa pitämään mua pikkuhitlerinä ajatusteni takia (sinä juuri siellä!), niin tämä katsantokanta ei siis todellakaan kuitenkaan meinaa sitä, etteikö sitä itselle tulisi paha mieli asioista joita on tapahtunut tai tapahtuu maailmassa. Tämä on vaan mun oma päätös, olla henkisesti ahdistumatta liikaa asioista joille ei itse voi mitään. Varsinkin jos ensi syksynä on mahdollisuus päästä opiskelemaan tätä, SOTAA, ja siihen johtaneita syitä, niin pieni ihminenhän menettää pian koko elämänhalunsa jos antaa maailman pahuuden vaikuttaa itseensä liikaa.  

Miettikää nyt kuitenkin sitä, että mun maailmassa tapahtuu maailmanloppu joka päivä, se saattaa tulla ihan vaan siitä, että kaupassa ei ole mun lempisipsejä myynnissä, niin miltä sitten tällaiset OIKEASTI MERKITTÄVÄT ASIAT tuntuu, häh?

Kaikista hämärin juttu oli muuten se, että me törmättiin jo lauttamatkalta tuttuun suomalaiseen poikaan tuolla museossa! Siinä hän vaan seisoi mun edellä tuijottelemassa kuvia. Hah! On selkeästi tähtiin kirjoitettu, että tää jäbä joutuu kärsimään meidän seurasta vielä Japanissa. Tää on ment to be. Hänen silmistään paistoi ajetun peuran paniikki, mutta nyt on turha pyristellä vastaan kun kohtalon langat on solmittu yhteen. 
Tämä on hyvä todiste myös taas siitä kuuluisasta maailman pienuudesta.
Kaikkine siirtymisineen me päästiin matkustamaan Tokioon vasta kello 16 jälkeen. Kyllä se 5 tuntia vaan vierähti nopeasti (vaihto Osakassa jälleen), mutta voi luoja kuinka väsynyt ja rikki voi ihminen olla bussimatkan, kahden junamatkan, paikallisjunamatkan ja metromatkan jälkeen. Mä kaikessa häsläyksessä unohdin jopa juuri päivää aiemmin ostetun hienon lippiksen toiseen junaan vaihdon aikana :( Sinne meni! Ja kun kirsikkana kakun päällä oli vielä hotellin etsiminen pimeässä. Mehän TOTTAKAI käveltiin täysin vastakkaiseen suuntaan ja onneksi ystävällinen englantia puhuva japanilainen mies auttoi meitä etsimällä paikan kännykästään ja neuvomalla kortteli korttelilta meidät perille. Kyllä oli hienoa kaatua pehmeälle patjalle (tatamilattia taas) päivän päätteeksi.

4 kommenttia:

  1. Meinaatteks testata kapselihotelleja siel? :D
    Japani olis kyl aika must see paikka viel joskus, ehkä ehkä... :)
    onk siel sushi parempaa ku muualla? :P

    T:kateellinen Jenni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei testata kun suurin osa kapselihotelleista on miehille ja ne maksaa 40e/yö. Eli halvempaa nukkua kahden hengen ryokanissa omalla suihkulla :) oishan se "kokemus" mutta jääkööt sitten vaikka seuraavaan kertaan x)

      Ja sushia ei saa kuin vain tietyistä paikoista. Yhessä missä käytiin niin kokki teki naaman edessä sushit niin olihan ne todella tuoreita, mutta ei mun epäkehittyneet makunystyrät nyt hirveästi erottanut esim Brittien Wasabin susheista. Marusekista en halua edes puhua samassa kappaleessa koska se nyt on mitä on! (kakkaa) :D

      Poista
  2. Mä oon kuvitellu et kapselit ois just niitä edullisia :DD hahahha

    Jenni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NO NIIN MÄKIN! Toisin kävi perskele :P

      Poista

Nyt sitä kommenttia!