lauantai 21. syyskuuta 2013

Osaka Castle



On muuten hyvä tajuta, että täällä on nyt ihan hiton kuuma. Siis aivan tajuton paahde. Thaimaassa pystyn kulkemaan normaalisti koko päivän, mutta täällä on pakko olla jotain pään suojana jos ei halua aivosolujen valuvan korvista pihalle. Kuumuudessa ei valitettavasti pysty ihan järjettömiin matkasuorituksiin, joten meidän nähtävyyskiertelyt rajoittui tasan yhteen, Osaka Castleen (toisena syynä totta kai se kärpäsen paskan kokoinen keskittymiskyky).




Ennen kuin edes päästiin linnan alueelle, tuollanen hullu ja höperö japanilainen mies puuttuvine alahampaineen tuli lahjoittamaan meille sanomalehtipaperista taitellut origamit ja jäi jauhamaan säkkiä tuskastuttavan pitkäksi aikaa. Sitä koko ajan odotti missä kohtaa tajuaa oman lompakon puuttuvat tai jotain muuta vastaavaa, mutta kyseinen heebo taisi ihan vilpittomästi vain haluta jutella valkonaamojen kanssa. Sieltä tulikin sellaiset poliittiset kannanotot, että muut japanilaiset kiersi papan kaukaa ja sitä yritti itsekin hiljalleen hivuttautua kohti linnaa ja toivottiin vaan koko ajan, että pappa ymmärtää yskän liikehdinnästä. Reissatessa ainakin itsellä on aina ihan tajuton epäluulo kaikkia vapaaehtoisesti innoissaan lähestyviä ihmisiä kohtaan, sitä kun odottaa, että ylitsevuotava ystävällisyys on naamio pahoille alkeille. Tässä tapauksessa kyse oli vain hiljalleen rapistuneesta mielenlaadusta.




Ja sitten kohti linnaa, joka sijaitsi muurien sisäpuolella. Siellä me taas käveltiin ja otettiin kuvia joka kuvakulmasta. Nopeasti se oli ohitse. Kunnon turret, mielessä vaan ruoka niin ei paljoa jaksa linnat kiinnostaa. Ei vaan, hieno paikka ja kaikkea, mutta jälleen kerran: ei määräänsä enempää. Ei sinne nyt voi koko päiväksi jäädä nutailemaan. Se on superia kun itsehän tinkii kaikesta epäolennaisesta reissun aikana, että linnan alueelle on ilmaista mennä. Sisäänpääsymaksua perittiin vain luumupuutarhasta (joka on kukkeimmillaan joskus huhtikuussa, joten se siitä) ja linnan sisällä toimivasta museosta (ei enää kivipaaseja mulle!). Joten mukavaa, että tällaisista kohteista on mahdollista nauttia myös ilmaiseksi.







2 kommenttia:

  1. Hyvä Kat!

    Ajattelin lukea pikkaisen sun blogia, kun en ole sitten syyskuun alun jälkeen sitä vilkaissut. Ja siinähän sitä menikin sitten toista tuntia, matkustin mukanasi eri maihin ja viihdyin näin vapaapäivänäni ehdottoman hyvin matkassasi. Kiitos kun jaksat nähdä vaivaa, olla avoin ja ilostuttaa työtä pa(i)skovaa miestä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa ja kiitoksia! :) Itselle kirjottaminen on aina ollut terapeuttista joten ilo on kokonaan mun puolella. Hyvä, että teksti jaksaa kiinnostaa!

      Poista

Nyt sitä kommenttia!