torstai 19. syyskuuta 2013

Peking ja hajoilut



Saavuttiin Pekingiin 9.9 klo 20.40. Olin vilkuillut valmiiksi netistä, että lentokentältä on helppo ottaa Airport Express juna kaupunkiin. Lippu maksaa 25 yania/hlö ja kyytiin meni alle 30 minuuttia. Me oltaisiin voitu lähteä vielä tsombailemaan metrolla ihan hostellille asti, mutta mun sairaudesta toipuminen sekä jo pimeä aika sai taksin kuulostamaan parhaimmalta vaihtoehdolta. Matkaa Expressin päättäriltä oli Google mapsin mukaan 3,5 km niin siitä pystyi arvioimaan, ettei taksi ihan hirveästi voisi maksaa.



Heti kun ryömittiin maan alta ulkoilmaan, niin ulko-ovella odotti hampaattomien kiinalaisten taksiröykkiö josta kaikki hyökkäsivät meidän kimppuun Taksii taksii-huutojen kera. Koitettiin mennä vähän syrjemmässä seisovan taksin luo kysymään veisikö se meidät mittarilla hostellille saakka. Siitähän se vääntö sitten alkoi. EI mittaria, ei missään nimessä. Ensimmäisen kyyti maksaisi 280 yuania (35 e), toisella 150 ja kolmas väitti ensin ottavansa mittarin käyttöön ja vasta kun meidän rinkat oli takakontissa ja me takapenkillä istumassa, lähti mittari pois päältä ja hinta oli 60 yuania. Voi perkele! Ei muuta kuin laukut takaisin selkään ja lähetään kävelemään koko jonon päähän jos saataisiin ihan kadun varresta heilautettua meille kunnon taksi eikä kusetusautoja. Koko ajan meidän perässä seuraa osa äijistä, jotka huutelee kaikkee ja haisee kuselle. Yksi mies tuli sitten kysymään, että mikä se osoite on ja soitti samalla hostellille ja sanoi sitten vievänsä meidät sinne. Ja meeteeer meeterr, yes. Onneksi kyseessä oli ihan kunnon kuski ja kyydille tuli hintaa peräti 22 yuania. On se vaan jännä kun netissä kaikki kehuu, kuinka halpoja taksit ovat Pekingissä ja huijaustapauksia on vähän kun taksit on ihan selkeästi merkittyjä ja kuskit käyttää mittaria. Loppuaika Pekingissä mentiin sitten ihan metrolla, se kun oli halpaa kuin makkaraa (2 yuan) ja ihan samalla periaatteella toimiva kuin missä tahansa muualla.


Meijän hostelli oli oikeasti todella mukava ja sijaitsi hyvällä alueella. Kävelymatka Kiellettyyn kaupunkiin ja Tienanmenin aukiolle. Hostelli oli kiinni Hutongissa, eli tässä pääsi näkemään sitä uutta ja vanhaa Kiinaa rinnakkain. Nurkan takaa löytyi vanha kaveri SeiskaEleiska ja pieniä katukeittiöruokaloita oli joka kadun varressa.


Täällä Pekingissä sitten kävi se mitä pelkäsinkin. Oltiin ensimmäisenä kokonaisena päivänä kävelemässä Kiellettyyn kaupunkiin kun alkoi kaikki vituttamaan ihan huolella. Kuumuus joka paahtoi taivaalta, turistikusettajat ja muut huutelijat kaupungin tienoilla, karjalauman mittaiset jonot luukuulla ja oman rauhan ja ajan puute. Turhautuminen vyöryi ylitse ja peitti kaiken muun alleen. Miksi hitossa mä oon täällä ja mitä mä täällä teen? Sitten oli pakko laittaa peli poikki, sanoa Katalle, että haluan olla yksin ja lähteä käveleen helvetin äkkiä pois koko alueelta. Kävin shoppailukadulla, mutta sekin vaan turhautti: joko ylikallista paskaa samanlaisista liikkeistä kuin Suomessa tai turhaa kiinakrääsää sivukujilta jolla kukaan ei oikeasti tee mitään. MITÄ JÄRKEÄ? Siitä äkkiä hostellille huoneeseen makaan ja miettiin, että miksi tässä kävi näin.


Mä toivon todellakin, etten mä nyt ole kuitenkaan ainoa turisti maailmassa, jota vituttaa välillä (ja aika usein siis) rankasti.  Toisaalta mua ahdistaa se, että miksi pitää olla tyytymätön ja vihainen kun pitäisi viettää nyt sitä railakasta matka-aikaa? Mutta kun eipä sitä tunteilleen voi mitään! Enkä mä ole ikinä ollut sellanen aaltopahvi-ihminen jonka tunteiden ääripäät ovat ”tosi kiva” ja ”aika ikävää”. Kahdessa minuutissa saattaa elämä tipahtaa taivaalta alimpaan helvettiin ja sitten taas kavuta ylös. Erona nyt Suomeen on vaan se, että mä en voi tuntea rauhassa yksin. Mulla ei ole omaa rauhaa. Eikä myöskään omaa aikaa. Asioita joita vaalin hyvinkin paljon ja niiden puute saa mut ärsyyntymään ja turhautumaan vielä nopeammin kaikkeen ympärillä olevaan.


Samalla tässä koko ajan taistelee kahden asian välillä. Kun kerran on tullut tänne asti niin eikö silloin pidäkin ”nähdä vaivaa” ja katsoa tai kokea ne tietyt jutut? Vai jos sattuu kohdalle huono päivä niin jättää vaan sitten menemättä? Kaduttaako myöhemmin, ettei sitten mennytkään ja antoi periksi? Kata sanoi, että sille on tarpeeksi hienoa, että ollaan täällä eikä mitään tarvitse nähdä jos ei huvita. Mä en ite oikeen osaa kallistua tuohon ajattelutapaan. Jos tähän reissuun uppoaa yli 6000 €, niin mä haluan, että siitä jää muutakin käteen kuin se, että söin ja paskansin eri maissa. Mulla on siis nyt hieman ongelmia sovittaa yhteen tätä nähdä tarpeeksi, mutta myös vaan nauttia ajasta- kombosta ja se johtuukin sitten tästä meidän aikataulusta sitten taas.


Tämä on juosten kusten suoritettu matka ja sitä on muuksi turha muuttaa vaikka kuinka haluaisi. Mikä tahansa onkin tilanne, niin täällä tulee aina taistelemaan aikaa vastaan. Jos tulee hetki, ettei huvita tai sairastuu, niin se on heti pois matkapäivistä. Kun Juuso teki suunnitelmia Japanin reissuaan varten, niin mä paskasesti mielessäni naureskelin, että siellä ollaan vääntämässä sitä kuuluisaa minuuttiaikataulua koko hommasta. Mutta kuten Juusokin silloin totesi, niin kyllä sitä haluaa nähdä mahdollisimman paljon jos kauas lähtee. Me oltiin nyt Pekingissä oikeastaan vaan kaksi kokonaista päivää. Mitä siinä ajassa ehtii näkemään tai fiilistelemään? Tuossa ajassa ehtii ehkä juuri ja juuri tajuamaan, millaisella seudulla sitä nukkuu. AIKAA PITÄISI OLLA ENEMMÄN, mutta kun ei sitä nyt vaan ole loputtomiin.

Moni varmaan haluaisi iskeä mua nyrkillä naamaan kun olen täällä ja vaan valitan. Mutta haluanpa vaan ihan avoimesti tähän raapustaa, että ei se olo matkalla aina herkkua ole ja välillä tulee hetkiä jolloin kulttuurishokki iskee päälle ja sitä ihan vilpittömästi miettii, että mitä hittoa mä täällä teen? Sitten ei voi muuta kuin ottaa itseään perseestä kiinni ja yrittää saada ajatukset takaisin oikeille raiteille.

Ja toivoa, että seuraavassa määränpäässä onnistaa paremmin. Ehkäpä mun kompastuskivi matkustaessa onkin tuo, että paikasta pitäisi huokua jotakin mikä vaikuttaa muhun. Ja jos sitä ei ole, niin tulee pettymys. Jota seuraa ahdistus ja myöhemmin suuttuminen. Koska minähän en osaa iloita puolittaisista asioista. Koska elämän vaan pitää olla hankalaa.

Tähän loppuun voinkin sitten kirjoittaa, että jos jollain siellä toisessa päässä on ollut samantyylisiä fiilareita tai vaikkapa ihan täysin eriäviä mielipiteitä koko hommasta, niin arvostaisin suuresti jotakin pientä keskusteluntynkää aiheesta. Ehkä saan uusia näkökulmia tähän omaan limbooni jossa pyörin :)

5 kommenttia:

  1. itse en ainakaan tajuu että miksei sais välillä vituttaa :D
    elämäähän se matkailukin on, ei aina voi olla kivaa!
    se taitaa olla sellanen perus suomalainen juttu että "nyt ei valiteta kun ollaan tänne asti tultu perkele!" :D
    vaikken ite oo tollasta reissua koskaan tehny (enkä ole edes sellainen ihminen joka lähtis tolleen reppureissaamaan) ni silti mä pystyn niin ymmärtämään ton fiiliksen ku pitää päästä YKSIN hengittämään johonki ku ottaa niin paljon aivoon...
    että älä huoli siellä yhtään, mun mielestä on paljon siistimpää että uskallat tuntea niitä negatiivisiakin tunteita ilman että siitä tartteis mitään kamalaa syyllisyyttä tuntea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nonni! Hyvä että joku ymmärtää! Kun erään mielestä tää teksti saa ihmiset ahdistumaan eikä näin avoin kirjoittelu ole sopivaa :D Pöh sanon minä! Mitään ei ole pakko lukea. Ja se olisi just niin teennäistä vaan kirjoittaa siitä muka jetset-elämästä mitä me täällä vietetään vaikka totuus on se, että me nyt nukutaan lattialla patjan päällä eikä meillä ole edes omaa vessaa. Ce la vie!

      Poista
  2. Moikka,

    kuulostaa samanlaiselta kulttuurishokilta kun mitä mulle tuli kaakkoisaasiassa noin pari-kolme viikkoa reisuussa oltua. Vitutti vaan ihan kaikki ja kehitettiin kunnon riita matkakaverin kanssa täysin tyhjästä. Mutta ohi se meni ja sitten oli taas kivaa ;)

    Todella hyvä, mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu blogi by the way ;)

    Jenny

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jooh, toi on kyl jännä miten se iskeytyy takavasemmalta ja myöhemmin miettii, että mikä oikein oli ongelmana :p

      Ja kiitoksia! :)

      Poista

Nyt sitä kommenttia!