sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Retki Tereljin kansallispuistoon, osa 1

Kun saavuttiin Mongikseen alkoi kova miettiminen sen suhteen millaiselle reissulle lähdettäisiin, milloin lähdettäisiin ja milloin olisi aika poistua Kiinaan. Päätettiin, että sunnuntaiksi hommataan junaliput jolloin meille ei lepäilyjen jälkeen jäänyt aikaa kuin 2 päivän ja yhden yön reissuun aroille, pe-la ajaksi. Perjantaina siis kassi täyteen tarpeellisia retkeilyvälineitä, kaikki lämpivät vaatteet messiin ja menoksi klo 09.30. Rinkat saatiin jättää hostelliin ilmaiseksi.
Kuski ei puhunut englantia, mutta hieman venäjää. Myöskään jurtan perhe ei lausunut sanaakaan engelskaa, mutta loppujen lopuksi oli ihan helppo ymmärtää toisiaan käsieleillä kun kysymys oli yksinkertaisista asioista. Retken alkuun tuupattiin pari kiintiönähtävyyttä kaupungissa, iso buddha sekä näköalatasanne kaupunkiin Neuvostoliiton muistomerkin kera.

Tämä poika (kysyin hänen nimeään, mutta se kuulosti suurinpiirtein jfnswoehrqjwehjsnf:ltä) halusi ottaa musta valokuvan ja puhui englantia hyyyvin hyyvin vähän. Mutta oli kauhean tohkeissaan meistä turisteista ja yritti kysellä kaikkea. Myöhemmin myös kansallispuiston sisällä yksi tyttö tuli meidän taukopaikalle ja otti kuvat kännykällään meistä poseeramassa sen kanssa. Mitä ne noilla kuvilla tekee, sitä on hankala ymmärtää :D
Kansallispuistossa rullailtiin heti kuuluissa Turtle rockille, joka nimensä mukaisesti näyttää ihan kilpikonnalta.








Meidän jurttakoti sijaitsi eräässä laaksossa yhden mäennyppylän lähellä. Saatiin ihan oma jurtta käyttöömme ja perhe valmisti ruuat. Mulla oli kauhea pelko sen suhteen, että kun tälle retkelle lähtee niin isketäänkö siellä sitä lämmintä hevosenmaitoa tiskiin. No se oli lampaan maitoa, mutta kyllä, sieltä se tuli ja pelkkä hajukin oli niin... ei voi sanoin kuvailla. Kun ei maitoa juo ja jo rahkasta ja jugurteista tulee huono olo, niin tuo maitotuotteiden kuningas oli aivan liikaa. Kauhee paniikki päälle, et miten me saadaan toi tosta kupista pois kun ei kehdannut jättää sitä koskemattomaksi pöydälle! Emäntä ja meidän kuski meni hetkeksi jonnekin jurtan ulkopuolelle ja me pyörittiin tuolla ihan paiseet perseessä kun ei oikeasti voinut vaan juoda tota ja sitten oli pakko tehdä taktinen ratkaisu: Kaadettin kipot takaisin termariin ja toivottiin parasta. Maidon kanssa tarjottiin tuollaisia kuivattuja jugurtti"pökäleitä", jotka maultaan muistuttivat hyvin vahvaa juustoa eivätkä saaneet omia makunystyröitä mitenkään iloitsemaan uudesta makuelämyksestä. Olisi hienoa omata rautainen vatsa jonka turvin voisi kohteliaasti nauttia tai edes vaan syödä ja juoda mitä tarjotaan ilman, että loukkaa ketään. Mutta kun ei ole eikä vaan pysty.



Mongolialaiset dumplingsit eli Buuzit. Samanlaisia kuin venäläiset pelmenit. Edes yksi juttu josta voi hyvillä mielin sanoa, että hyviä on. Tosin oma ruokamyrkytyshän tottakai johtui ateriasta jossa oli buuzeja ja erilaisia salaatteja majoneesin kanssa, että ei ihan heti tule tarve syödä näitä uudestaan vaikka 100% varmuudella kaikki oli majoneesin vika.

2 kommenttia:

  1. mä meinasin olla hauska ja sanoo et toi yks kivi näyttää ihan kamelille mut sit tuliki niin monta eri eläinkuvaa et emmä sit viittinykkää :D

    VastaaPoista

Nyt sitä kommenttia!