perjantai 20. syyskuuta 2013

Shanghai ferry



Tiistaiaamuna oli aikainen herätys sillä meidän piti päästä jollain taikatempulla Shnaghain kansainväliseen lauttaterminaaliin. Ja koska kartalla homma näytti helpolta kuin mikä, oli todellisuus sitten jotain aivan muuta. Kaikille ihmisille tiedoiksi: kun seuraa Ferry-kylttejä Yangshupu Roadin-metropysäkiltä, niin älkää missään nimessä menkö sinisten kylttien perässä! Kansainväliset ovat ruskeita. Kuin kakka. Sana kuvaa hyvin myös opastuksen määrää. Meinasi jo pienet ripulit valahtaa housuun kun talsittiin vaan eteenpäin eikä missään näkynyt mitään. Tuli vesikellokin jalkapohjaan!



Terminaalissa tosin homma lähti luistamaan sitten kuin se yllä mainitun kaverin vetisempi velipuoli. Valkonaamat pyydettiin eri tiskille, liput maksettiin, satamamaksu maksettiin, vaihdettiin vähän valuuttaa ja kun kiinalainen alkuperäisväestö seisoi sulloutuneena jonossa, päästiin me suoraan turvatarkastukseen sekä passitarkastukseen. Ja eikun laivaan. I´M ON A BOAT!!! Ei keretty kyllä korkkaamaan sitä samppanjaa kun heti alkuun törmättiin meidän tulevaan kotiin 46 tunnin lauttamatkalla. Ihmiskennel kovalla lattialla, 16 ihmistä sulloutuneena 20 neliön tilaan. Siinä kun alkoi vielä miettiä, että mitäs ne paremmat luokat maksoikaan (4 sänkyä, oma suihku, OLESKELUTILA) niin heh heh, 15 euroa kun olisi sujauttanut hintaan lisää, niin olisi saanut luksustason risteilyelämän. Tässä kyllä tuli säästettyä niin väärässä kohdassa kuin vaan ikinä voi! Oppia ikä kaikki, tätä varatessa oli vielä iloinen seikkailumieli päällä, nyt kun 3 viikkoa on reissussa rähjääntynyt niin tämmöinen saa vaan epilepsiakohtauksen aikaiseksi.




Mutta on se ihmisluonto kummallinen: jahka sitä tyytyi osaansa kuten koira paljaaseen luuhunsa, niin nukuinpa siinä tatamilla parhaimmat uneni (10h) ja loppujen lopuksi aika kului suhteellisen rapsakkaa vauhtia eteenpäin. Kiinalaisten kälätys on tosin asia jota en jää kaipaamaan. Papatus oli niin kovaa, ettei voinut ajatella! Ja mähän oon ajattelun, pyörittelyn ja mietintöjen kuningas, mutta tuolla vaan makasin ja kuuntelin sitä huutoa mieli tyhjänä. Japanissa kun astui metroasemalle ja siellä oli hiljaista, niin me oikeasti pelästyttiin, että onko nyt jotain tapahtunut, kun kaikki oli hiljaa. Millaisen paniikkikohtauksen sitä tulee saamaan Suomessa ensi kesänä?



Meidän päivät tauottui hyvin ruokailujen mukaan: aamiainen klo 8, Lounas klo 12 ja illallinen klo 18. Välissä nukuttiin päikkäreitä, luettiin kirjaa, kirjoitettiin blogitekstejä valmiiksi ja käytiin ulkona ihmettelemässä merta. Vaikka ferryn sivuilla mainitaan, että lautalla on ravintola, on kyseessä yhteisruokailu, jossa maksamalla 550 yeniä saa sitä mitä on tarjolla. Joka kyllä onneksi ilmaisia aamiaisia lukuun ottamatta oli jotakin sellaista mistä sai vatsansa täyteen. Ennen lauttaan astumista meiltä kaikilta mitattiin kuume ja saatiin tyylikkäät ”kuumekortit” jotka oli numeroitu järjestyksessä. Ne palautettiin Japanin päässä lautan henkilökunnalle, samalla kun kuume mitattiin uudestaan. 

Ensimmäinen mittaus tapahtui kynämäisellä vehkeellä josta tuli valo toisesta päästä ja sillä osoitettiin otsaa, toinen mittaus tehtiin polaroidkameran kopiolla. High tech-shit, ollaanhan me Jappaaanissa! Lisäksi piti täyttää ainakin kolme eri lappua, maahantulokortti, tullattavaa-kortti sekä valokuvassa näkyvä ”elävän kanssa tekemisissä”-kortti. Johon todellakin vastattiin, että no no no. Ei sitten tietoakaan lasketaanko Mongolian lehmän lanta ja hevonen vaarallisiin listassa mainittuihin eritteisiin. Parasta muuten oli se, että viitaten yllä mainittuun Japanin teknisyyteen niin lauttaterminaalissa oli ihmisiä tekemässä laukun tarkastuksen. 


Onko teillä räjähteitä mukana? Ei. Laukun avaus.

Muita vaarallisia aineita? Ei. Pussukoiden siirtelyä.
Huumaavia aineita? Ei. Laukun sulkeminen.
Hyvää matkaa! No Arigatoo, hei! Hyvä ettette huomanneet tota kilon kokaiinirullaa laukun toisessa päässä TOU.
Ne läpivalaisukoneet on niin kalliita vai mitä hä?




Lautalla oli mukana meidän lisäksi kaksi valkoista poikaa sekä kolme tyttöä; britti ja ranskikset. Yhteensä siis seitsemän länkkäriä kiljuvien kiinalaisten seassa. Myöhemmin selvisi, että toinen pojista oli suomalainen ja vielä Tampereelta! Hänelläkin on JR passi takataskussa ja nähtäväksi jää, törmäämmekö vielä Japanin kamaralla, mikä olisi siis aivan huippua sillä suomalaisia on viimeksi näkynyt Olkhonilla ja kyllä sitä jotenkin tuntee ihan erilaisia bondeja maanmiehiään kohtaan kuin muita ulkomaalaisia (ihmisvihaaja mikä ihmisvihaaja). En sitten tiedä ilmenikö meidän yhteinen kotimaa vain pakon edessä (kysyin suoraan), sillä minähän oon lautalla suureen ääneen kailottanut jokapäiväisiä kuukautiskuulumisia Katalle (koska eihän täällä kukaan puhu suomea) ja ties mitä muuta paskaa on tullut jauhettua, eikä ole poika silloin tullut tekemään lähempää tuttavuutta. I wonder why…

Osakan puolella sitten vastassa odotti aivan läkähdyttävä kuumuus, joka iski suoraan tajuntaan ja sai meidät kaikki hikoilemaan pienten sikojen lailla. Terminaalista pääsi ilmaisella Shuttle bussilla metroasemalle ja siitä meidän hotelli olikin vain kahden metromatkan päässä. Hih hah hei, ja niin sitä vaan tultiin Japaniin, 3,5 viikon matkustamisen jälkeen!

SUMMA SUMMARUM:

-metro "lähelle" ferryä 3yuan
- Ferrymaksu 22 000 yen
- satamamaksu 30 yuan
- kolme ruokailua 1650 yen
 (valuutat hienosti sekaisin)

YHTEENSÄ: 185 €

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nyt sitä kommenttia!