maanantai 14. lokakuuta 2013

Elephant Mountain

Kaikenlaisen läskisen löhöilyn (miltä kuulostaa kolme Pringles-purkkia viikon sisään??) lisäksi me jopa oikeasti tehtiin jotain. Minä pitkin hampain. Kun sade eräänä päivänä lakkasi, lähdettiin Juuson kanssa kohti Elephant -vuorta, joka on lähellä kaupunkia. Sen lähistöön pääsee metrolla, mutta kävelyä vuoren juurelle on melkein 3 km ja sitten on vielä ne miljoonat portaat huipulle. 

Kolme kilsaa ei kuulosta pahalta. Mutta se tuntuu aika pahalta keskipäivän porottavassa auringossa. Mä hikoilin kuin pieni sika jo ennen portaiden ilmestymistä naaman eteen ja harkitsin kiukuissani jo kääntymistä takaisin, kun tuntui ihan turhalta hommalta taas tämmöinen itsensä rääkkääminen. Sitten ne portaat. Sitä vaan mietti, että monennetkohan portaat tässä on menossa. Jos on kävellyt jo Kiinan muurin portaat niin onko näillä portailla enää mitään väliä? Ei läski enää jaksa!




Näköalapaikalla eteen lävähti Taipein kaupunki ja 101-torni, joka oli aikoinaan maailman korkein rakennus. Meille nää kakkossijat onkin jo tuttuja. Siinä sitten kuivateltiin omaa hikeä mukavassa tuulessa. Tämä oli sellainen kokemus, joka tapahtumahetkellä ärsyttää kun on kaikki muukin niin huonosti juuri silloin, mutta jälkeenpäin on tyytyväinen, että homma tuli tehtyä ja nähtyä. Kaikista kivointa tässä retkessä oli Rotary-vaihtareiden tapaaminen ylhäällä.

Meitä ennen näköalatasanteelle saapui neljä englantia eri aksenteilla puhuvaa nuorta. Yksi poika puhui selkeästi suomalaisittain ja pian selvisikin, että hän on Suomesta, Viialasta. Rotaryn kautta mennään yleensä vaihtoon lukiosta ja tämä suomalainenkin poika oli vasta 17-vuotias. Jotenkin ihan käsittämätöntä, että niin nuoret uskaltaa vaan lähteä koko vuodeksi vieraaseen maahan! Hänkin opiskelee nyt vuoden kiinaa ja kiinaksi. Miettikää nyt mikä taito jo hallussa aikuisuuden kynnyksellä. Ei tarvitse olla tällainen vanha pieru kuin itse, että saa aikaiseksi lähteä. Ei voi sanoa, että harmittaa kun itse ei lähtenyt nuorena, koska silloin ei vaan vielä uskaltanut tehdä tällaisia vetoja omassa elämässään. Sitä jotenkin vaan tulee niin hyvälle tuulelle, kun näkee tuollaisia reippaita nuoria, jotka miettii elämässään muutakin kuin seuraavia kotipileitä. 
 
Tässä oli nyt tällainen onnistunut ihmiskontakti! :P
Ei enää kuumuuskaan haitannut ihan niin paljoa, kun tiedossa oli pelkkää alamäkeä takaisin asemalle.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nyt sitä kommenttia!