lauantai 19. lokakuuta 2013

"Tämä ei ole lomailua, tämä on matkustamista"

Niin se Madventuresin Rikukin aikoinaan sanoi ja sanoipa hyvinkin. Meillä oli aikamoinen  koettelemus päästä Taipeista Bangkokkiin ja vaikka mieli säilyi kirkkaana kuin kuoropojan ääni, niin henkinen ja fyysinen kärsimys oli taas omaa luokkaansa.

Syynä myöhästyneet lennot. Ensimmäinen lento myöhästyi puoli tuntia. Tämän johdosta oltiin hieman kakat housuissa, että mites se jatkolento, meinaan meidän pitäisi melkein juosta sinne. Macaoon päästessämme ressasimme uusissa turvatarkastuksissa pitkää jonoa ja tuijotettiin kelloa minuutin välein. Kerettiin portin luokse juuri kun boarding oli alkamassa. Paitsi, että portilla sanottiin, että porttia on muutettu. Juostiin sitten uudelle portille saadaksemme tietää, että jatkolentokin on myöhästynyt. Peräti 2 tuntia. Bääää!

Macaon lentokenttä on kusisuudessaan melkein Pirkanmaan terminaali 2 tasoa, joten kaikki sieltä Rynkyllä lentäneet voivat ymmärtää miksi tuo kaksikin tuntia oli aivan liikaa. Ei ollut mitään mitä tehdä! Paikassa oli tasan yksi lentokentän oma ravintola jonne mentiin tuhlaamaan aikaa. Syötyämme sitten kuulin kuulutuksista, että matkustajat saavat ilmaisia ruokakuponkeja. Ilmasta ruokaa ei jätetä hyödyntämättä! Joten takaisin syömään.
Kaikkien nousujen ja laskujen, odottelun ja väsymyksen sekä epämääräisen ruuan takia olo oli Bangkokin koneessa jo todella tukala. Vatsa kuin kova jalkapallo. Penkki epämukava eikä unesta tietoakaan. Onneksi Thaimaan päässä saatiin siirtää kelloja yksi tunti taaksepäin ja saatiin lisäaikaa keretä hotellille ennen puoltayötä. Ja onneksi kentällä ei ollut mitään ruuhkaa, joten viisumin saaminen hoitui helposti ja sitten vaan taksilla täyttä höökiä kohti hotellia, joka sijaitse lähellä meidän kaikkien rakastamaa Khao Sania.

Päivä oli kokonaisuudessaan todella rankka. Taas kerran 12 tunnin siirtyminen maasta toiseen vaikka ollaan "siinä lähellä". Tulevia megalentoja innolla ootelleen, heh heh...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nyt sitä kommenttia!