lauantai 30. marraskuuta 2013

2 päivää Kuala Lumpurissa

Malaysia - Truly Asia ne laulavat Air Asian koneessa ja Kuala Lumpurin Chinatownissa, mutta me ei pikaisten kahden päivän aikana päästy kyllä vielä pintaa syvemmälle missään "aidossa aasialaisuudessa". Muutenkin meinasi pukata pientä ruttunaamaa eetteriin kun saavuttuamme myöhään illalla hotellille löytyi viereisen ravintolan keitosta kanan kynsi. Taiwaninkiinalaista sapuskaa, mutta pitkän ja rasittavan lennon jälkeen ei todellakaan ollut henkisesti valmis uusiin kulttuurielämyksiin. Päivän alavireisyyden huipensi lähikikkari, josta ei löytynyt Pepsi Maxia. Ei muuta kuin nukkumaan.
Se on moro!
Aamulla hotellin maittavan aamiaisen jälkeen alkoi mörököllikin rauhoittumaan ja olimme valmiita kohtaamaan Malesian pääkaupungin. Ei muuta kuin kartan lataaminen iPhoneen ja menoksi. Meidän päivän tavoitteena oli nähdä Petronas Towerit ja muuten vaan sukkuloida keskustassa ja ihmetellä meininkejä. Parin kilometrin tarpomisen jälkeen pääsimme torneille, mutta meidän tuurilla sen päivän liput näköalapaikalle oli jo myyty loppuun (sinne pääsee vain tietty määrä populaa päivässä). Hinnastossa luki kahdet eri hinnat niin aikuisille kuin lapsille eikä meille selvinnyt ollenkaan, että kuka on oikeutettu halpaan hintaan (paikalliset, joku tietty alekortti?). Jos mielii päästä torneissa korkeuksiin olisi se kustantanut huimat 20 Brysselinruplaa (eli euroa) tai vaihtoehtoisesti alennetulla hinnalla vain 6 euroa. Tuolla korkealla hinnalla olisi kyllä hisseily jäänyt muutenkin muiden hommaksi.
Temppeli betoniviidakon keskellä
Suuret ostoskeskukset jo valmiina jouluun
Toisena päivänä lähdimme kohti Chinatownia jonne pääsi helposti paikallisella Monoraililla. Monorail on (yksiraiteinen! korjaa Juuso) ilmassa kulkeva juna/metro, joka on leppoisa vempele eteenpäin liikkumiseen ja samalla maisemien katseluun. Chinatownin löytää Maharajalela-nimisen pysäkin läheltä. 

Nyt täytyy sanoa, että Chinatown oli aivan järkyttävä pettymys. Siellä myytiin periaatteessa Thaimaassa tehtyjä kopion kopioita, joiden laatu oli niin surkea, että melkein itketti. Lisäksi jos Bangkokissa kulkee esim. Khaosanin rättikujilla niin eteen tupsahtee kaikennäköisä kivoja vaatteita joita voisi oikeasti pitää myös Suomessa. KL:n kinkkilandian tuotteet olivat 90-luvulle jämähtäneitä pelipaitoja ja todella tökeröitä ja huonolaatuisia kopioita jotka olivat vielä kalliimpia kuin vastaavat Thaimaassa. Eipä siellä muuta sitten ollutkaan. Netissä vielä neuvottiin menemään paikalle aamulla ja mehän sitten mentiin mikä tarkoitti ehkä kolmea turistia meidän lisäksi ja aamuäreitä myyjiä eikä tietoakaan minkäänlaisesta "markkinahumusta". Pöh.
Olen muistaakseni lukenut aiemmin jostain blogeista ei niin mairittelevia kommentteja KL:stä, kun ihmiset ovat tehneet parin päivän visarunneja kaupunkiin (todeten, ettei tuolla ole mitään tekemistä paria päivää pitempään) ja täytyy kyllä todeta, ettei meillekään jäänyt mitään haluja tämän jälkeen palata kaupunkiin.

Päällimäinen mielikuva jäi paikasta, joka yrittää kovasti olla moderni ja hieno, mutta joka lähemmin tarkasteluna on vain jotain sinne päin. Kaikista oudointa oli kävelyteiden paikottainen melkein täydellinen puuttuminen mikä pakotti turistin pomppimaan ties missä ojissa ja kävelemään epämääräisillä alueilla päästääkseen teiden yli (vaikka ympärillä oli todella hienojakin hotelleja!). KL:n puolustukseksi voitaneen sanoa, että paikkaa rakennetaan nyt älyttömällä vimmalla ja ehkäpä ne kävelytietkin selkeytyy aikanaan. Ihan ydinkeskustaan on tehty muutamien ostoskeskuksien varteen ilmassa menevä citywalk jalankulkijoille ja sitä pitkin pääsi helposti eteenpäin.

Mutta mikä hävittiin kaupunkifiiliksissä niin otettiin takaisin monenkertaisena ruuan kanssa. Rahaa meni kyllä (keskimäärin 25e/2hlö ruuat ja juomat), mutta saatiinpahan herkutella. Kualassa on ostoskeskuksissa aivan järkyttävän kokoisia ravintolakomplekseja kiinni joista varmasti löytyy pöperöä jokaiseen makuun. Me pitäydyttiin vielä viimesillä hengenvedoillamme länkkäriruuassa ja nautittiin muun muassa salaatteja. Mun lemppariksi nousi Waldorfin salaatti, jossa on omenaa, saksanpähkinöitä ja brie-juustoa pyöriteltynä majoneesissa. Om nom. Kaljan lipittelijöille vinkiksi, että täällä olut maksaa ravintoloissa 4-5 euroa, eli ei ole halpaa hupia.

2 kommenttia:

  1. Olen kuullut hyvinkin samanlaisia fiiliksiä KL:ssä reissanneilta, mutta veikkaan joskus eksyväni paikanpäälle myös! Puoli vuotta Hongkongissa asuneena -kanankynnet saattavat alkaa tuntumaan turhankin arkisilta, mutta ei koskaan kovin mukavilta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan kanankynnet! :) Mä olen jo luovuttanut sen suhteen, että musta kuoriutuisi ennakkoluuloton ruokien maistelija, joka tiukan paikan tullen söisi vaikkapa juurikin näitä kanan varpaan välejä. Multa puuttuu ihan täysin huumorintaju syömisen suhteen, jos syötävää ruokaa ei löydy, se on maailmanloppu! :P

      Poista

Nyt sitä kommenttia!