sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Helvetti: sinne ja takaisin

Itse en kärsi lentopelosta. Välillä on sattunut eteen hiukan epämiellyttäviä lentoja vastaan (kuten Easyjetin lento Lontoosta Helsinkiin, jonka aikana lasku piti keskeyttää ja aloittaa uudestaan korkeammalta kovien tuulien takia), mutta kaiken on loppujen lopuksi voinut kuitata naurulla (jos ei muuta niin sellaisella väkinäisellä irvistyksellä). Joten kun mä nyt sanon, että meidän lento Makassar - Manado oli helkkarin pelottava niin se oli oikeasti todella todella paha.

Maailmanlopun tunnelmat aiheutuivat itseasiassa jo lentokentällä. Paikka ei Kuala Lumpurin tapaan ollut hirveän selkeä, mutta se oli onneksi pieni. Baggage dropissa meille ilmoitettiin portiksi 6 ja oikeastaan kaikki sujui aina klo 17.00 saakka aivan fantastisesti. Sitten alkoi tapahtua. Me oltiin  jo hyvissä ajoin menty portille 6 odottamaan ja kun väentungos portilla alkoi hälvetä mentiin myös jonottamaan. Kello oli tuo 17.00, meidän boardingin piti alkaa 16.40 ja lento olisi lähdössä 17.20. Kuten aiemmilla Air Asia lennoilla oltiin jo huomattu, boarding alkaa aina myöhässä, joten siitä emme välittäneet. Seikka, joka kiinnitti huomiomme, oli se, että portin päässä oli Lion Airin kone. What? Mä koitin tunkea boardingpasseja tarkastavan henkilön luokse kysyäkseni mikä lento on kyseessä, mutta mies vaan nosti käden ilmaan näyttäen, ettei hän nyt kerkiä juttelemaan. Jäätiin siihen jonon hännille suut auki möllöttään.

Juuso kysyi yhdeltä matkustajalta mikä lento on nyt menossa ja hän näytti omaa Lion Airin lippuaan. Missään ei ollut minkäänlaisia näyttöjä tai tekstejä, mistä voisi varmistaa asiaa. Alkoi pieni paniikkihiki valumaan sillä yleensähän portit suljetaan 20 min ennen nousua ja kello oli jo 17.05 eli olimme jo periaatteessa "myöhässä". Lähdettiin juoksemaan transit-infotiskille jossa oli melkeimpä koko kentän ainoa "lähtevät lennot" taulu. Siinä Air Asian lennon kohdalla ei näkynyt mitän porttia! Kysyttiin virkailijalta, että mikä portti nyt olikaan kyseessä kun kutosessa lastataan toiseen koneeseen porukkaa. 5! Juostiin vitoselle ja todettiin TAAS, että sielläkin on Lion Airin kone!

Portin lähellä oli lentokenttähenkilökuntaa joilta mentiin kysymään, että mikä on OIKEA portti. He vain hymyilivät ja sanoivat etteivät tiedä mitään, pitää mennä infotiskille. Juoksujalkaa sinne ja siellä ilmoitetaan taas 6 portti. Tajusin kysyä, että onko kone myöhässä kun kello on jo 17.15. Ja kyllä! Kone on myöhässä, mutta sitähän ei missään kuulutuksissa sanottu tai ilmoitettu departures-taululla... Raahaudutaan takaisin kutoselle, jonne hetken päästä tulee Air Asian liiveihin pukeutunut mies huutamaan, että kaikki 5. portille NYT! Ja kun päästään sinne jonottamaan lippujen tarkistusta se sama mies juoksee ja sanoo, että tulkaa sittenkin kaikki takasin kutoselle. Ei voi muuta sanoa kuin VOI JUMALAUTA! Kuinka helkkarin vaikeaa voi olla tämä lentokenttätoiminta?? Jos muut maat onnistuu siinä niin mikä täällä on niin ylitsepääsemättömän vaikeaa?

Loppujen lopuksi selvisi, että samasta portista lähtee ainakin 4 eri käytävää eri koneille, eli vielä lippujen tarkistamisen jälkeen ihmisiä juoksi vääriin koneisiin ja vääriin käytäviin... Olo oli kuin ajokoiralla kun päästiin vihdoinkin koneeseen ja adrenaliini surras kehossa niin, että oli jo ihan hermorauniona tuossa vaiheessa.

Ja sitten alkoikin se hauska osuus!

Jo koneen ylösnousu oli jotenkin outo, kone heilui ja kaarteli tosi paljon ja itelle tuli jo sellanen fiilis, että siipi osuu maahan ja sit lähetään pyöriin tulipallona nurmikolle. Ylös päästyämme turvavyö-valo pärähti heti päälle ja kapteeni ilmoitti, että myrskyn takia kaikkien on pysyttävä paikoillaan. Koko matkan kone heilui ja tärisi, menetti usein korkeuttaan ja tuntuu olevan ihan tuuleen ja sateen armoilla. Ulkona salamoi ja satoi ihan perkeleesti.

Koska me lähdettiin myöhässä meillä ei ollut enää mitään hajua ajasta ja siitä milloin koneen pitäisi olla perillä. Oli vain tieto siitä, että lennon pitäisi kestää kahden tunnin verran. Yhtäkkiä nähtiin ikkunasta kaupungin valot ja jee, me oltiin perillä! Koneesta sammuivat valot ja se alkoi lentää alemmaksi eli selkeästi valmistauduttiin laskeutumaan. Piina olisi pian ohitse ja pääsisi hotellille lämpimään suihkuun aah...

Me oltiin ihan älyttömän pitkä aika pimeässä koneessa vain hätäuloskäytävän valot päällä odottaen, odottaen ja odottaen. Sitten kapteeni ilmoitti koneeseen, että säätilan vuoksi hänen pitäisi odottaa ainakin kaksi tuntia ennenkuin saa luvan laskeutua, joten hän teki päätöksen palata takaisin Makassariin. Gulp. Miljoona kysymystä räpsähtää päähän. Mitä me tehdään? Onko jotain muuta lentoa? Pitääkö meidän mennä taas Makassariin johki hotelliin? Miten meidän hotellivaraus Manadossa? Kattaako meidän matkavakuutus tämmöset? Kattaako meidän Air Asia vakuutus tätä? Miten meidän haku Bunakeniin? Päästäänkö me sinne ollenkaan? Onko tämä merkki siitä, ettei meidän kannata mennä Bunakeenin ollenkaan? Mennäänkö me jonnekin muualle? Minne? MITÄ ME TEHDÄÄN?

Sitten vaan lennettiin samaisen myskyn läpi takaisin lentokentälle tietämättä mistään mitään ja toivoen vaan, että koneen on mahdollista laskeutua Makassariin, eikä myrsky vello siellä enää niin kovana. Lasku onnistui ja lähtiessämme koneesta, meidät ohjattiin portille kolme ja sanottiin, että puolen tunnin sisällä kone lähtisi uudestaan Manadoon. Syvä helpotus valtasi meidät sillä ei olisi ollut yhtään voimia jäädä miettimään uutta hotellimajoitusta Makassariin ja muita käytännön asioita joita lennon peruuntuminen olisi heittänyt meidän tielle. Tosin samaan aikaan ehkä hieman epäilytti, että miten tällä seuraavalla kerralla lennon kävisi. Käytiin ostamassa lisää juotavaa ja sipsejä ja sitten meidät jo lastattiinkin koneeseen uudelleen.

Täytyy sanoa, että lento oli onneksi paljon vakaampi mikä loi edes hieman toivekkuutta tilanteeseen. Odottavan aika on kuitenkin pitkä ja tuo lento tuntui niiiiiiin pitkältä kun mihinkään ei voinut keskittyä. Koitin lukea kirjaa, mutta parin sivun jälkeen oli aina pidettävä taukoa kun tuntui ettei saa enää happea kun ahdisti niin paljon. Juuso ei pystynyt keskittymään mihinkään ja mun säälittävät tsemppausyritykset eivät auttaneet yhtään tilannetta. Vihdoinkin koneen valot sammuivat taas merkiksi siitä, että oltiin kaupunkialueella ja pitkän tovin jälkeen kapteeni ilmoitti laskuluvan saamisesta. Huh huh! Siinä kun kone pudotti korkeutta pimeydessä, ulkoa näkyi vain punaista valoa ja kaatosadetta ja taaempana istuva mies vihelteli oman mielenrauhansa vuoksi oli jotain hyvin kammottavaa. Pinnan alla vellovan paniikin melkein haistoi ja koneessa oli hiljaisempaa kuin haudassa.

Ja halleluiaa vaan kaikille korkeammille voimille, jotka jossain päin avaruutta asustaa, me laskeuduttiin vihdoinkin turvallisesti kentälle! En ole koskaan niin paljon toivunut tuntevani renkaiden pomput maassa kuin tuolloin. Niinkuin alussa jo totesin, tämä oli pelottavin lento koskaan ja mun oikeastaan ainoa lohdutus koneessa oli se, että jos me syöksyttäisiin mereen niin me Juuson kanssa kuoltaisiin sitten molemmat. Että näin valoisat ajatukset olivat silloin itsellä ja tämä tieto oikeasti lohdutti. Jumalauta kun kuolemanpelko on vahva tunne ja sitä oltiin lennolla koko ajan askeleen päässä puhtaasta raivopäisestä paniikista. Ja kun päästiin koneesta pois niin oikeasti oli sellainen tunne, että nyt ollaan selvitty! Me selvittiin!! Hurraa hurraa! Juuson sillinhajuinen rinkka vaan kainaloon ja hotellille pussaamaan pehmeää tyynyä. Olemme elossa!

En kyllä innolla odota samaista lentoa takaisin Makassariin, mutta 7.11 on taas vetästävä syvään henkeä ja katsottava kuolemaa suoraan silmästä silmään. Voi pojat.


4 kommenttia:

  1. ooohhoh :S kuullostaa kyllä siltä että voi ne tulevat cebupacifikin lennot jännittää :D kerro sit miten ne meni :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sama tuli mieleen! :D

      Mutta täällä resortissa on yks suomalainen äijä joka on lentänyt cenulla ja sano, että se on hyvä yhtiö! Niillä on vaan ongelmia niitten tiettyjen reittien välillä aina sään takia. Ja onneksi me ei lennetä sinne niin no worries! :)

      Poista
  2. Aika hurjaa meininkiä!

    Mutta kissasukat tulivat tänään perille, kiitosta vaan! :) Eri asia on milloin raaskin niitä käyttää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että posti löysi perille! :)

      Poista

Nyt sitä kommenttia!