perjantai 22. marraskuuta 2013

Iso valliriutta - snorklailua ja ihmettelyä

Helikopterilautalta kyytimme jatkui ponttoonille, joka oli rakennettu riutan läheisyyteen. Meillä oli yhteensä noin neljä tuntia aikaa käytettävissä siellä ennen kotiinpaluuta. Päätettiin ensimmäisenä mennä syömään sillä juuri samaan aikaan ponttoonille pöllähti suuri kiinalaislauma ja jos jotain olen oppinut tämän reissun aikana, niin sen, että kun kiinalaiset liikkuvat ryhmässä, niin se on sama kuin katselisi termiittilauman toimintaa: kaikki häviää silmiesi edessä! Eli haarukka ja veitsi kouraan ja niin paljon safkaa lautaselle kuin mahtuu ennenkuin katkaravuista jäisi vain viikset jäljelle.

Lounas oli oikeasti hyvä (paree ollakin tuolla rahasummalla) ja sisälsi kiinalaisen sapuskan lisäksi hyviä salaattiaineksia. Mä väkersin itselleni katkarapu-parmesaani-salaatin kun ei rasvapalleroruoka oikein maittanut tuossa kohtaa.
Hengenpelastajat työssään
Ponttoonille oli järjestetty ihan mukavasti toimintaa ihmisille. Vedessä saattoi snorklata, uida ja sukeltaa. Oli myös kalanruokintaa jota sai katsella lasiseinän läpi, semi-submarine (puolisukelluslaiva tms) ajelua sekä lasipohjaveneilyä. Me käytiin snorklailujen välissä tuossa sukellusvenehommassa ja tulipa nähtyä iso kilppari korallien seassa! Se mikä ei ollut sitten yhtään coolia, oli kuljettajan ajaminen riuttaa päin. WTF? Koko saakelin paatti törmää koralleihin niin, että kuuluu kauhea kirskunta ja vinkuna ja sitten meidän näköpiiriin pöllähtää katkenneiden korallien palasia. Ja tämä tapahtui meidän 15 minuutin matkalla KOLME KERTAA. Vaikka muuten reissu oli tosi mahtava niin tää homma vähän himmensi loistoa. Muittenkin ihmisten naamoilla näkyi epäusko ja tottakai sitä lähti miettimään, että jos noi tyypit joka päivä törmäilee riuttaan ja repii siitä palasia irti niin taitaa sitten jossain kohtaa tulla jo ponttoonin siirto eteen kun ei ole meressä enää mitään katseltavaa. Ja samaan aikaan laivassa suuret kyltit, ettei ihmiset saa seistä korallien päällä. No ei varmaan sais ajaa laivallakaan niitä päin, että jotain esimerkkiä kiitos! 

Toinen juttu josta vielä itken oli alla olevassa kuvassa tapahtuva merenelävien esittely paateilla vieraileville. Sukeltajat nostivat merimakkaroita tuohon matalaan pieneen altaaseen ja ihmisille pidettiin esittelytuokio kavereista. Sen aikana porukka sai lääppiä merimakkaroita (jotka oli nostettu vedestä ilmaan) ja pahinta kaikista oli se, että esittelyn jälkeen nää makkarat jäi tonne lillumaan ilman mitään valvontaa. Tottakai kaikki idioottiturret käytti tätä hyväkseen. Saatiin sitten todistaa useita kuvaussessioita jolloin turistit itse nosti merimakkarat vedestä ja esittivät esim. että ovat syömässä niitä kun kaveri kuvasi nauraen vieressä. En osaa sen tarkemmin sanoa mitään merimakkaran sielunmaisemasta tai tajunnan tasosta asian suhteen, mutta tuo käytös oli kyllä aika kuvottavaa ihmisiltä. Tai ainakin meidän mielestä tuo toiminta meni jotenkin vähän liian pitkälle eikä ollut enää sellaista "opettavaista retki-informaatiota" vaan ihan puhdasta ajattelemattomien turisitien miellyttämistä paikan kustannuksella.

Muuten siis reissu ja kaikki tuolla työskentelevät ihmiset olivat todella ammattitaitoisia ja osaavia, joten en sitten tiedä, että ylireagointiinko me noihin juttuihin ja ne on oikeasti ihan ookoo vai mentiinkö tuossa oikeasti hieman rajan ylitse.
Kalanruokintasessio
Me nyt koitettiin olla sitten niitä vähän fiksumpia turisteja ja keskityttiin ihailemaan koralliriuttaa kunnioittavan etäisyyden päästä snorklaten sen yläpuolella. En oo koskaan ollut mikään kummonen vesipeto, joten aika nopsaa tein päätöksen märkäpuvun vuokraamisesta (10$) ja liivien käytöstä päällä. Näin varmistaisin sen, etten kuole kylmyyteen tai hukkumiseen. En oo myöskään mikään haka maskin käytössä ja hengittäminen vain suulla saa pientä paniikinpoikasta aikaiseksi. Voitte siis kuvitella millaisen työn takana oli saada tää merimonni pysymään pinnalla ja harrastamaan snorklausta, eikä vain sekaista räpiköimistä ja meriveden nielemistä (mitä tosin silti tapahtui aika paljon).
Snorklattiin ekalla kerralla reipas tunti ja tauon jälkeen vielä puolisen tuntia. Oli kyllä hienon näköistä ja tuolla oli todella paljon kaloja ja kuten joistakin kuvista huomaa, ne uiskenteli ihan  vieressä niin, että niitä pystyi jopa hipaisemaan (en siis todellakaan yrittänyt tahallaan nappailla niitä...). Me nähtiin loppupuolella jopa sellanen jättiläiskala joka oli melkein metrin pitkä ja sen naama oli ihmisen pään kokoinen!

Meressä meno oli välillä hieman haastavaa kun paikoitellen korallit olivat niin pinnassa. Näytti, että jos nyt potkaisen vauhtia jalallani niin se osuu niihin. Juuso koitti lohduttaa sillä, että meressä kaikki näyttää olevan puolta lähempänä kuin onkaan, mutta en siltikään uskaltanut joissain kohdissa kuin vain huitoa käsilläni itseäni eteenpäin. En edes uskaltaisi koskea koralleihin, on jotenkin ihan hirvittävää osua meressä johonkin ja olen aina kammonnut uimista siellä missä ei näy mitä ympärillä on (Suomen järvissä uiminen on aikalailla yhtä painajaista). Lopussa me vielä snorklattiin todella läheä riutan reunaa jossa riuttaa halkaisivat kapeat mutta leveät onkalot, joiden sisään ei nähnyt ollenkaan. Siellä myös riutan seinämä lähti jyrkästi viettämään alaspäin ja meren "suuruus" sen yläpuolella näytti painostavan massiiviselta. Tuossa kohtaa päätin, että on aika siirtyä takaisin ponttoonille, oli vähän liian jännää uiskennella tuollaisten kolojen yllä josta minä hetkenä tahansa joku lonkero saattaisi napata jalasta kiinni...
Merimonni saalistuspuuhissaan
Nemoa metsästämässä
Reissun jälkeen molemmilla oli sellainen olo kuin asfalttikoneen alle jäänellä. Ilta menikin makoillessa ja torkahdellessa. Meillä oli suunnitelmissa mennä Cairnissa vielä yhden päivän retkelle sademetsään, mutta herätessämme riuttapäivän jälkeisenä aamuna, Juusolle oli ilmestynyt flunssa (se märkäpuku!) ja mulla oli taas jotain outoja ruuansulatusongelmia vatsan kanssa (pahoittelut Juusolle), joten kummasti kaksi viimeistä päivää pohjoisessa menikin vaan makoillessa, syödessä ja leffoja katsellessa samalla kun koitettiin saada oloja vähän paremmiksi ennen Sydneyyn palaamista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nyt sitä kommenttia!