perjantai 6. joulukuuta 2013

Fool me once, shame on you; fool me twice, shame on me

Eli kootut tarinamme Vietnamin rahastusviidakossa


Alla olevat otteet eivät suinkaan ole hirvittäviä ryöstöjä tai koko omaisuuden vieneitä huijauksia joista traumatisoiduimme loppuelämäksi. Ei sinne päinkään. Mutta ne olivat pienen pieniä nipistyksiä takapuolesta, jotka vaikuttivat ylimääräisen rahanmenon lisäksi myös omaan henkiseen hyvinvointiin. Itseasiassa se rahanmeno oli ihan sivuseikassa verrattuna siihen, miten jo pelkkä epäilys mahdollisesta koijailusta vaikutti meihin, väsyneisiin matkaajiin.

Kun on laiskuuksissaan tai tietämättömänä muutaman kerran joutunut ovelan rahan kärttääjän uhriksi alkaa oma käyttäytyminen muuttumaan. Ihmisiä pälyilee epäluuloisesti. Liian lähelle tulevia väistellään. Kädet piilotetaan selän taakse jos joku yrittää ojentaa jotakin. Ja auta armias jos joku tulee puhumaan! Silloin lyödään kädet korville ja juostaan poooooiiis! Pois se minusta, että joku vielä kerrankin onnistuu huijaamaan multa euron puolikkaan SAATANA!!!


 Taksit

Ennen Hanoihin lentämistä katsoin lentokentän nettisivuilta, että kaikki taksit liikkuvat Hanoin keskustaan 10 dollarilla, fixed price. Saavuttuamme paikan päälle tarjottiin meille kyytiä turisti-informaatiosta 30 dollarilla ja toisesta paikasta 22 dollarilla. Ei jaksanut mennä ulos tappelemaan itse taksikuskien kanssa joten maksoimme tuon 22 dollaria ja lohdutukseksi voitaneen sanoa, että saatiin hieno Hanoin opaskirja sekä ihan kuulkaas DVD lahjaksi (jäi Hanoin hotellin vaatekaappiin check outin yhteydessä, kas kummaa...).

Viisaampi voi valistaa, oisko kentällä ollut joku "oikea" taksipiste josta olisi voinut ostaa tämän fixed price lipukkeen. Palatessamme kentälle otti hotelli taksista 17 dollaria, eli kyllä se oikea hinta varmasti pyörii siellä kympissä. Mun mielestä on muutenkin jotenkin ihan posketonta, että oikean hintasta palvelua saa vasta kovan tappelun jälkeen. Ja ihminen pistetään ymmärtään, että jos hän ei ota sanotulla hinnalla niin hän ei saa mitään eikä pääse minnekään. Samanlaiseen toimintaan tuli törmättyä tällä reissulla vain Kiinassa Pekingissä.

Mutta kyllä Saigonissakin osataan. Otettiin taas jostain ryöstöluukulta valmiiksi maksettu taksilipuke sillä olin ihan kuoleman kielissä tuossa kohtaa (lisää tästä seuraa myöhemmin) eikä mitään viivyttelevää tinkaamista voinut harjoittaa. Taksilla oli mittari koko matkamme ajan päällä ja oikea hinta District 1 alueelle olisi ollut 120 000 VND. Se, mikä sai leukamme loksumaan auki, oli taksikuskin röyhkeä vaatimus tipistä. Hän sanoin "one thousand" ja kun olin iskemässä sille sitä ryppyistä seteliä kouraan niin yhtäkkiä se halusikin kymppitonnin ja kun Juuso oli ojentamassa sitä, niin  se huusikin jo että se haluaa sata tonnia. Siinä kohtaa itellä napsahti ihan täysin ja totesin vaan tylysti että me ollaan maksettu jo ja lähdin raahaamaan laukkua hotellin sisälle. Sanoin siellä oleville ovi/turvamiehille, että taksi yrittää huijata ja he menivät ulos tarkkailemaan tilannetta. Juuso tuli kohta perässä ja sanoi, että taksikuski lähti sitten vain pois kun tajusi, ettei me makseta. ÄÄÄ!


 Munkkitädit

Hanoin kadulla tallaaja törmää monen moisiin katukaupustelijoihin jotka myyvät kaikkea mahdollista naposteltavaa hedelmistä pähkinöihin. Meidän surmanloukuksi muodostui heti ensimmäisenä päivänä munkkejä myyvä täti, joka kyttäili mahdollisuuksiaan koko meidän ruokailun ajan ravintolamme kynnyksellä. Koska munkit näyttivät niin houkuttelevilta ja täti niin innokkaalta, päätimme ostaa kaksi munkkia jälkiruuaksi. Tässäkin koijaus oli niin hienovaraista, että vasta lopussa tajuttiin mikä meni mönkään.

Pyysin kahta munkkia ja kysyin paljonko ne maksaa samalla kun täti tunki munkkipallerot pikkuiseen pussiin. Hän ei vastannut kysymykseen ja kysyin uudestaan, mutta munkkipussi oli jo ihan ajattelematta siirtynyt mun käsiin. 60 000 VND ( 2€) hyvin pienistä munkeista. Koska pussi oli jo mulla oli vähän "pakko" maksaa ja hymyillä typerästi takaisin. Myöhemmin ostettiin munkkeja 3 kpl 20 000 VND (0,70 €) ja sekin taisi olla jo turistihinta.

Eli tästä opittiin se, ettei mitään saa ottaa käteen ennenkuin tietää hintaa. Jää vaikka tumput suorina jankkaamaan how much tai kävelee pois, sillä tavaran vaihtaessa omistajaa on hankala enää lähteä peruuttelemaan ostoksiaan. Sääntö pätee hyvin myös kaikenmoisiin muihin palveluntarjoajiin. Täällä saa varoa niin lennosta aloittavaa hierojaa kuin kengän lankkaajaa, jonka mielestä myös 1 euron flipflopit vaativat kunnon puunauksen.

Hyvä esimerkki tuosta hieronnasta on täältä Saigonista. Mentiin syömään ja viereisessä pöydässä istui kaksi keski-ikäistä länkkärimiestä. Toisen olkapäitä möyhensi paikallinen mies. Hierontaa ravintolassa! Tiesi jo valmiiksi, että miehet eivät todellakaan olleet kysyneet hintaa ja kyllä järkytys oli kova kun käsittelyn jälkeen hieroja pyysi 200 000 VND siitä hassusta muutaman minuutin puristelusta. Viereisistä hierontasalongeista saa tunnin hieronnan 120 000...

 Riksatipit

Viime Vietnamin reissulla katselin pyöristyneenä pyöräriksoina toimivia luisevia miehiä ja ajattelin, että mitä orjatyötä!, kun ylipainoiset länkkärit valuivat pitkin istuimia mun ranteen paksuisten reisien viuhuessa takana ja siirtäessä kunnon siirtomaatyyliin turisteja paikasta A paikkaan B. Reissujen välissä näin uudestaan Madventuresin Vietnamin jakson missä Riku kertoo, että yksi tuollainen kuivan kesän orava - riksakuski oli entisen Etelä-Vietnamin veteraani, jolle ei ollut enää sijaa kommarien johtamassa nyky-yhteiskunnassa ja riksa oli hänen ainoa keino tienata edes vähän rahaa.

Tästä valaistuneina päätettiin, että hypätään kerran riksan kyytiin ja kokeillaan hommaa. Saapahan mies sitten rahaa. Olimme menossa juuri Hanoin Hiltonin vankilaan ja pienen tihkusateen yllättäessä kysyimme meille huudelleen kuskin taksaa. Sovimme hinnaksi 110 000 VND (eli 2km matkasta saman verran kuin lentokentälle menosta...) ja päästessämme perille ajattelin antaa 5 000 ekstraa, mutta äijä sanoikin, että tippi on sitten 10 000 ja sillä sipuli. Jos olisi aivot toimineet, olisin napannut jo antamani viistonnisen takaisin ja kävellyt museoon, mutta tälläkin kertaa sitä vaan oli niin amazed, että maksoi vaan kiltisti kaiken ja murisi myöhemmin omalle tyhmyydelleen.

Kuten jo yllä kirjoitin, summat eivät ole suuria todellakaan, kyse on oikeasti penneistä, mutta tässäkin tilanteessa kuski olisi voinut suoraan sanoa mikä on todellinen hinta kyydille. Tippiä maksetaan hyvästä palvelusta, ei siksi, että työläinen sitä vaatii. Tässäkin on vaan totuttu, että valkonaaman pohjaton kukkaro aukeaa ja sieltä sataa seteleitä joka suuntaan. Onhan meillä varaa! Tämän samaisen syyn vuoksi olen lopettanut turhien tippien antamisen Thaimaassa. Yrmeä naama ja hidas palvelu eivät ole avain tipin saamiseen ja ylimääräisen rahan jakaminen vain lisää olettamusta, ettei mitään tarvitse tehdä kunnolla.


"Kengännauhat!"

Hanoissa vähintään kerran päivässä kävelessämme kadulla vastaantuleva vietnamilainen mies alkoi osoittamaan hysteerisenä jomman kumman lenkkareita ja huutamaan vietnamiksi. Emme päässeet ollenkaan perille mikä oli homman nimi, mutta huutelun tarkoituksena oli kai saada jompi kumpi meistä uskomaan, että kengännauhat on auki. Jos itse meinasi pysähtyä katsomaan mitä siellä osoittelun suunnalla oikein oli, huutelija liikkui nopeasti kohti. (Vai oliko kenties tarkoituksena napata reppu selästä tms kun turisti on kumartunut?). Mutta opimme onneksi (edes jossain asiassa!) jättämään huutelijat omaan arvoonsa emmekä lähteneet tiirailemaan jalkoihimme vaikka osoittelu ja huuto jatkuivat.


Punainen risti

Vierailessamme Tran Quoc Pagodalla tuli meille juttelemaan reipas ja nuori paikallinen miehenalku. Hän sanoi opiskelevansa yliopistossa ja tekevänsä tutkimusta, olisimmeko me niin ystävällisiä ja täyttäisimme hänellä olevan lomakkeen. No mikäs siinä! Paperilla oli muutama hassu kysymys liittyen Hanoissa matkustamiseen ja täyttöön meni ehkä pari minuttia. Tämän jälkeen poika kaivoikin kansiostaan meille laminoidun kaksipuoleisen tekstin ja jäi odottamaan kun luimme mitä läpyskässä sanottiin. Huomattiin, että hänellä oli kansiossa samanlaisia laminoituja lappuja monilla eri kielillä.

Laminoidussa tulosteessa sitten kerrottiin kuinka Punainen risti tarvitsee juuri meidän apua Vietnamin kuurojen vuoksi. Ostamalla nämä hyvät hammastikut (?) voimme auttaa heikompiosaisia. Ja lapussa nimenomaan luki, että tämä on Punaisen ristin keräys vaikka kyseessä oli wordilla väännetty ilman mitään logoja olevan teksti. Hah! Annoin läpyskän takaisin pojalle ja totesin ettei rahaa tipu. Ei olla kyllä yhtä nopeasti nähty silmien tuikkeen sammuvan ja hymyn muuttuvan vittuuntuneeksi irvistykseksi ennenkuin poika hävisi kiinalaisten turistien joukkoon sanaakaan sanomatta.

"Hauskinta" oli myös huomata, ettei tämä poika lähestynyt yhtäkään kiinalaista. Taisi ehkä tietää jo valmiiksi, ettei toinen silmään kusija mene tommosiin lankaan.


Vaihtoraha
Jatkaessani tätä kirjotusta tänä aamuna, pääsimme vielä kokeemaan ehkä sen kaikista perintesimmän huijauksen jossa turistin rahaa häviää kuin tuhka tuuleen. Nopeasti, äänettömästi, kuin paraskin silmänkääntötemppu. Niin, että jää itse miettimään, oliko sittenkin väärässä, mutta lompakon tilanne kyllä paljastaa totuuden. Ah, ironia, tuo kaunis taiteen laji.
Menimme hotellimme lähellä sijaitsevaan pieneen kikkariin (oikeastaan toisen hotellin alakerta jonne on raahattu pari kylmäkaappia) ostamaan limsaa. Loppusummaksi tuli 40 (tuhatta, mutta lyhennän nämä nyt kympeiksi ettei koko kirjoitus ole yhtä nollaa) ja olin maksamassa satasella. Ojensin rahaa pienelle pojalle joka piti limsoja pussissa, mutta hän pudisteli päätään. Nainen lähti hotellin sisälle ja minä luulin, että he haluavat pienempää rahaa. Kaivoin lompakosta 20 ja kysyin onko Juusolla (joka seisoi mun takana) pientä rahaa. Hänellä oli 50 ja otin sen häneltä.

Meillä kummallakaan ei ole nyt hajuakaan miten rahat siirtyivät kenenkin käteen, mutta yhtäkkiä se mun satku oli mennyt naiselle. Hän otti myös Juuson 50:sen ja antoi mulle takaisin kaksi 10:n seteliä. Sanoin ihmeissäni, että maksoin kyllä satasella mihin vastattiin kaamealla huudolla ja ilmeellä "vittuako siinä yrität valehdella". Eipä voinut muuta kuin perääntyä ja lähteä perse ruvella hotelliin miettimään mitä tapahtui.

Mietin jo, että annoinko oikeasti hänelle vain kympin, mutta vaikka setelit ovatkin hyvin hyvin samanlaisia, mä kyllä aina katon tarkkaan millä maksan. Ja muistan, että lompakossani oli tietyt setelit ennen maksun hetkeä. Huijaksen puolestapuhuja oli myös naisen kädessä olleet kaksi 50:n seteliä, toinen Juuson antama ja toinen mulle tarkoitettu vaihtoraha satasesta, jonka nainen päätti pitää kun huomasi, etten olekaan niin kartalla enää maksun suhteen.

Tämä oli kyllä ensimmäinen ja toivottavasti samalla myös viimeinen vaihtorahakusetus. Täällä Vietnamissa tuntuu, ettei kellään ole vaihtorahaa vaikka samaan aikaan kaikilla on tiiliskiven paksuiset seteliniput perstaskussaan. Jopa ravintoloissa maksaessa on porukka lähtenyt vipeltämään viereisiin paikkoihin hakemaan jotain 20. tuhannen seteliä. Vaikka en ole Kummelia muuten katsellut niin Juuso on näyttänyt mulle "Tonnin seteli"-klipin ja tämä  oli kyllä nyt täysin vietnamilainen versio hommasta. Perkele!

Voitte myötäelää fiiliksemme kyseisen videon kera:

Tämän päivän jälkeen on vielä 5 päivää Vietnamissa jäljellä ja katsotaan pitääkö sen jälkeen tehdä vielä jatko-osa tälle kirjoitukselle. Ei tässä voi muuta kuin koittaa ottaa huumorilla näitä juttuja, mutta pitää myöntää, että varsinkin tämän aamunen kikkailu oli kyllä taas sen tasonen, että olisi tehnyt mieli iskeä nyrkki sen ämmän naamaan. Sanoin Juusollekin, että jos tietäisi jonkun paikallisen kirouksen tms. niin voisi sellaisen aina "langettaa" tollasten niskaan, niin siinähän sitten saisi rampata temppeleissä varmuuden vuoksi lepyttelemässä jumaliaan ettei valkonaaman viha pääse toteutumaan.


Näistä jutuista melkein kaikki on sellaisia mihin voitaisiin todeta, että "oma vika". Ja niin onkin! Mutta me ollaan jopa oikeasti koitettu olla varovaisia. Ja silti, heti kun vähänkin uskaltaa rentoutua niin takavasemmalta isketään! En tiedä onko tämä taas vain meidän tuuria ja muilla on aivan fantastisia kokemuksia ihanista Vietnamin ihmisistä, mutta karu totuus on se, että jos kusettajia on edes yksi kymmenestä kohdatusta ihmisestä, niin ne negatiiviset kontaktit vaikuttaa paljon enemmän kuin positiiviset.

Lukijat voivatkin halutessaan kertoa missä päin maailmaa teitä on kusastu linssiin ja millä lailla. Jakakaamme häpeämme ja hölmöytemme ja opitaan erheistä yhdessä!

7 kommenttia:

  1. Eiiii, tää on niin Aasiaa! Me koettiin pahimmat kusetusyriykset Thaimaan eteläosissa siellä "paratiisisaarilla" ja siksi varmaankin tuo paikka jäi mieleen sellaisena ei-ikinä-koskaan-enää-tanne-paikkana. Aasiassa eniten voimia vievää on se rahasta jankkaus, diilien sopiminen ja niissä pysyminen. Raivostuttavaa, kun ei voi olla selvillä heti aluksi mitä mikin maksaa, aina tarvii antaa dippiä tai muuten kuski tai joku muu ei ole "muka" ymmärtänyt, mitä on sovittu. Raivostuttavinta!
    Ihanaa on, ettei voi edes tingata (tosin Timo on hankkinut hyvillä tinkaamistaidoilla meille muutamat ilmaiset netit Uuden-Seelannin leirintäalueella), niin ei tule edes myös niitä järkyttäviä pettymyksiä siitä huijaamisesta. Vaikka tuolla Aasiassa ne summat ei ole kauhean suuria, niin vituttaa áivan äärettömästi se niiden tapa koijata joka helvetin välissä! Koska on varaa!
    Täällä naureskellen luettiin sun tekstiä itsenäisyyspäivän viinilasillisten ääressä (miten muutenkaan), jatka samaan tyyliin, niin jatkossakin on kiire pissille vessaan (nauramisen) tekstin lukemisen jälkeen!

    Eiku ihan oikeesti, mahtavaa reissua Vietnamissa! (Me jätettiin se käymättä, kun moni niin varotteli tuosta koijaaamis- ja tinkaamiskulttuurista.....) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina on ihanaa kuulla, että teksti herättää tunteita ja vielä parempi, että se saa naurun aikaiseksi! :)

      Kyllä semmonen linssiin viilaaminen pilaa paikan kuin paikan ja se on niin harmillista! Ei ajattele pissittäjät pidemmälle, että jos tarpeeks huijaa niin eipä oo pian ketään ketä huijailla. Ite selvisin etelä-Thaimaasta ilman pissityksiä (tai sitten en vaan tajunnut niitä silloin, hyvinkin mahdollista :P), mutta itseäkin etelä ehkä semisti ahdistaa niiden turistien takia (phuket, phi phi). Mutta kyllä sinne vielä mennään ensi kevään puolella katsomaan mikä on meininki ja ehkä raportoin sitten niistä huijauksista uudessa postauksessa :P

      Thaimaassa mua on huijattu vaan Bangkokissa, mutta siellä sitten huijattiinkin ihan kunnolla, rahaa meni oikeasti jo tuntuvasti (50e, eli kyllä huijaus _hieman_ ketutti).

      Aika Vietnamissa kuluu ja onneksi ollaan koettu niitä tähtihetkiäkin, mutta kyllä päällimmäisenä on fiiliksissä se, että ei tää helppo paikka oo! Tai sitten me ei vaan sovita tänne ollenkaan ja ollaan "huonoja" turisteja tai meijän asenne on väärä. Mutta kyllä taitaa tämän jälkeen vierähtää tovi jos toinenkin ennenkuin palataan Vietnamiin, tässä on nyt tarpeeksi pureskeltavaa pitkäksi aikaa :)

      Poista
  2. voi tuli ihan viime vuoden mahtava reissu mieleen <3 montahan kertaa saatiin sillon nenille? :D en ite enään muista edes :p Pitää kyllä luultavasti ens vuoden puolella käydä vielä ite kattomassa tuleeko samat fiilikset kuin siulla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ei avrmaan ees tajuttu kun tuli nenille! Niiden tajuamisten lisäksi sitten tottakai :P
      Jos tänne eksytte niin älä tee sitä virhettä, että tilaat missään friend ricee! Pysy carbonarassa :D

      Poista
  3. Ui, en kestä. Tosi rankkaa matkustaa niin, että pitää koko ajan epäillä ja odottaa pahinta ihan kaikessa. Siinä on mun mielestä loma kaukana. Vähän samanlainen fiilis on tullut Istanbulissa muutamaan kertaa ja sen takia koko kaupunkiin tulee suhtauduttua vähän negatiivisessä mielessä. Paljon mieluummin matkustankin lattareissa kun sentään pystyn keskustelemaan ja puolustamaan itseäni samalla kielellä.. huijatkoon sitten espanjaa taitamattomia, kun se on varmasti helpompaa. Niin ne Guatemalassakin kieltä taitamattomille aasialaisille heitti kaikki hinnat dollareissa kun meidän kanssa tingittiin vain quetzaleissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nuo jutut vaikuttaa ja suuresti turistien mielikuviin! SItten sitä "ajautuu" niihin matkakohteisiin joissa on mukavammat fiilikset. En nyt vieläkään ole ihan töysin luovuttamassa Vietnamin suhteen, mutta taukoa kyllä pitää olla, että saa hermojansa kerättyä kasaan :P

      Poista
  4. Hinatkaa perseenne julkisiin niin ei tarvitse ainaista kädenvääntöä käydä taksisuhareitten kanssa.
    Jos taksin mittari pyörii liian kovaa niin se on asiakkaan etu. Matkan päättyessä kamera esiin ja kuva rekkarista ja kuskista. Ei jää kuski rahoja vaatimaan, kun kamera ilmestyy. Taksamittarin videointi lopettaa matkan kesken, mutta pääsitte ainakin oikeaan suuntaan. Muutama reissu lisää niin ongelmat poistuvat pikku hiljaa.
    Elämä opettaa.

    VastaaPoista

Nyt sitä kommenttia!