torstai 12. joulukuuta 2013

IG Travel Thursday: Turistikuplassa eloa

Tervetuloa jälleen IG Travel Thursdayn pariin! Kuten jo aiemmista postauksista saattoi lukea, on meno täällä Saigonissa ollut aika staattista. Asetuimme pikkukujan perhehotelliin asumaan meidän alkupäiviksi varatun hotellin jälkeen ja päivät ovat lipuneet mukavasti eteenpäin tekemällä hyvin vähän. Koti-ikävän, mahatauteilun ja matka-ähkyn myötä nimesin tämän "matkustusmuodon" turistikuplaksi. Olemme eläneet siis mukavasti turistikuplassa nyt yhteensä 11 päivää.

Turistikupla on paikka minne matkustaja pakenee reissuväsymyksen iskiessä. Kuplan suuruus vaihtelee, mutta se on usein maksimissaan pari sataa metriä halkaisijaltaan. Tällä alueella turisti nukkuu, syö ja viettää kaiken aikansa poistuen vain harvoin alueelta. Silloin kun sieltä poistutaan, niin poistutaan vain vähäksi aikaa ja palataan takaisin hengästyneenä oikean maailman menosta. Kaaosta saattaa esiintyä myös kuplan sisäpuolella jolloin turisti pakenee sitä omaan huoneeseensa, n. 15 neliön tilaan, jonne on kerättynä kaikki elämisen kannalta oleelliset asiat: ilmastointi, jääkaappi ja tietenkin tietokone wifi-yhteydellä.

Turistikuplaan luodaan oma hepponen aikataulu, joka rytmittää päiviä ja saa aikaiseksi tunteen eteenpäin menemisestä vaikkei oikeasti tehdäkään mitään. Ruokapaikoiksi valikoituvat tietyt jo hyviksi todistetut paikat; aamupala naapurin ravintolassa ja päivällinen joko italialaisessa tai intialaisessa ravintolassa suuremman kadun varrella. Iltapalaksi haetaan hedelmiä hedelmämyyjätädiltä; vesimeloonia ja raakaa mangoa chili-jauheen kera. Limut ostetaan marketista ja jos oikein villiksi heittäydytään, saattaa pieni Haribo-karkkipussi lähteä myös mukaan.

Päivät lipuvat mukavasti ohitse ja sitä ihan yllättyy, kuinka nopeasti aika kuluu syömisen, datailun ja tv-sarjojen striimailun parissa. Hoh! Pian onkin aika pakata laukut ja siirtyä kohti seuraavaa maata. Tässä kohtaa turistikupla onkin jo mukava puhkaista ja ladatuilla akuilla jaksaa taas painaa menemään. Nimittäin Filippiineille!

Millaisiin "suojamuureihin" muut ovat piiloutuneet kun reissuväsymystä on pukannut ja millaisessa paikassa on mukavinta latailla kunnolla akkuja? Vai oletko se onnekas jota ei reissuväsymys vaivaa ja intoa riittää vaikka muille jaettavaksi?
Bui Vienin turistikadulta pääsee useille pikkukujille, josta vain näpsäkät mopot pääsevät läpi
Bui Vienin katu sijaitsee Saigonissa District 1. alueella ja on samansuuntainen Pham Ngu Lao-kadun kanssa joka on se "the" turistikatu josta kaikki bussikyyditykset lähtevät muualle Vietnamiin. Bui Vien on pienempi ja omasta mielestäni idyllisempi ja se kuhisee sekä turisteista että niistä elontonsa saavista kaupustelijoista. Kadulta löytyvät kaikki turistille tarvittavat paikat kuten ravintolat, hotellit, apteekki, poliisiasema, automaatteja, hierontasalonkeja ja kauppoja. Katua halkovat pienen pienet kujat joista löytyy lisää pikkuisia ravintoloita ja perhehotelleja huokeaan hintaan. Pikkukaduilla asuu myös paikallisia joiden elämänmenoa pääsee todistamaan jahka pysähtyy katselemaan esimerkiksi aamutouhuja.
Vaatepuodin koira on myös tyylitietoinen


Virallisia IG Travel Thursday-järjestäjiä ovat Suomessa Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses ja homman tarkoituksena on "vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä". Kuka tahansa voi osallistua kirjoittamalla matkailuaiheisen blogipostauksen ja jos ei kirjoita blogia, voi omia matkakuviaan kuitenkin lisäillä Instagrammissa #igtravelthusday-tägin alle.

11 kommenttia:

  1. Vietnamiin kyllä haluaisin pian! Olin todella lähellä Vietnamin reissua viime kerralla mutta Malesia vei voiton.. Koita pärjätä mahataudin kanssa! : I

    VastaaPoista
  2. Olipas mielenkiintoinen kirjoitus! :)

    Jotenkin voisin kuvitella että esim. Khaosan Road ja sen ympäristö (esim. myös Soi Rambuttri) BKK:ssa olisi kuvailemasi kaltainen "turistikupla". Sieltähän ei reissajan tarttisi oikeastaan poistua yhtään mihinkään, kun kaikki löytyy läheltä. Ellei sitten muiden matkailijoiden suuri määrä alkaisi riepomaan. Jokaisesta (ainakin Aasian) kaupungista löytynee samankaltainen paikka.

    Kyllä mä huomaan välillä itsessäni sellaista reissuväsymystä, jos on ollut pidempään reissussa - pakko vaan mennä lomalle lomalta latailemaan akkuja. Intiassa koin tätä reissuväsymystä ja turhautumista aika usein, olihan siellä matkaaminen välillä aikamoista säätämistä. Välillä sitten jumahdettiin vähän puolivahingossa johonkin kaupunkiin, otettiin hyvä huone ja rentouduttiin useampi päivä - käytiin ehkä kaupungilla kävelemässä, makoiltiin hotellihuoneessa kattoen telkkaa ja tilattiin ruokaa huonepalvelusta kun ei jaksettu kävellä portaita kahta kerrosta ylemmäs ravintolaan :D Päivien makoilun jälkeen päätettiin sitten nostaa levänneenä kytkintä ja jatkaa seikkailua.

    Toisaalta aina ei tarvii posottaa satanen lasissa eteenpäin, ainakin itselleni reissuun lähteminen pitäisi kuitenkin olla mukavaa ja ennen kaikkea rentouttavaa, kun pääsee pois arkirutiineista. Ja jos kerta on lomalla, niin miksi sitä ei välillä heittäisi kelloa rinkan pohjalle, söisi pizzaa ja joisi hedelmäpirtelöitä poistumatta liian kauas bungalowin terassilla olevasta mukavasta riippumatosta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, mä meinasin jopa tähän juttuun kirjoittaa, että samanlaisia kuplia on ollut juurikin Bangkokin khaosanilla (tosin siellä se meno on jo liiankin villiä!) :) Seillä on kyllä kaikki ja vähän jotain ekstraakin mikä aika pian saakin haluamaan jonnekkin väljemmille vesille. Tuolla Thaimaan saarillakin itse helposti humahdan tällaiseen tilaan (ilman reissuväsymystä) missä elämä pyörii rennosti bungalowin, meren, kanttisruokapaikan ja lähimmän seiskaeleiskan ympärillä. Se on sitä lomaa kunnon ällällä x)

      Itselleni Intia oli toooodella vaikea kohde. Sen koko ajan haaveilin vain kotiin pääsystä. Tiedän nyt, 6 vuoden jälkeen, että vikaa oli myös omassa asenteessa, mutta kyllä se maa pitkäksi aikaa jätti kovat traumat :)

      En edes tiedä mistä itelle tulee niin huono omatunto kun onkin liian länkkäri lomalla. Ei täällä ole kukaan nauramassa mun lomatyylille ja vaikka olisikin, se ei paljoa haittaisi. Taitaa olla enemmän omien korvien välissä se, että mikä mukamas on oikeaa matkailua ja mikä sitten sitä "tylsää" pakettimatkailua.

      Kiitos pitkästä kommentista! :)

      Poista
    2. "Itselleni Intia oli toooodella vaikea kohde. Sen koko ajan haaveilin vain kotiin pääsystä. Tiedän nyt, 6 vuoden jälkeen, että vikaa oli myös omassa asenteessa, mutta kyllä se maa pitkäksi aikaa jätti kovat traumat :)"

      Voin kyllä uskoa! Siellä muutamaan (no vähän enemmänkin kuin muutamaan) kertaan keitti itelläkin aika pahasti ja toivoi vaan pääsevänsä takaisin kotiin, varsinkin silloin kun sain jonkun pöpön Goalla ja jouduin käymään paikallisessa sairaalassa. Kun Intiasta lähti, ajatteli ettei sinne enää koskaan halua palata, mutta meni noin vuosi kun oli "prosessoinut" kaiken kokemansa ja nyt sinne ehkä vähän salaa kaipaa jo takaisin. Ihminen kun ei opi kerrasta :D

      Intia on kyllä muutenkin sellanen paikka, että siinä riittää sulateltavaa pitkäksi aikaa ja se on oikeasti vaan niin ihmeellinen mesta (hyvässä kuin huonossa) että en yhtään ihmettele miksi niin moni ei tykkää siitä. Me oltiin Intiassa noin 2 kuukautta, joten siinä ajassa jo vähän kerkesi tottumaan siihen menoon vaikka (kaverini sanoja lainaten) "Intiassa ollessa sitä vaan haluu ampuu itteensä päähän" :D

      Poista
    3. Voi eeei, toi pöpö! Mahatauti on kyllä ihan saatanasta ja jos sen saa vielä vaikeassa paikassa niin se tuska on aivan omissa sfääreissään. Mä tykkään sun kaverin sitaatista, sopii ainakin omaan reissuun kuin nenä päähän. :p

      Mua on jostain sairaasta syystä myös alkanut Intia taas kutkuttamaan ja sitä vähän kuin miettii, että miten reissun voisi toteuttaa minimoimalla kaikki superärsyttävyydet siitä pois. Esim. junalippujen osto asemalta kun viideskään luukku ei ole oikea ja ne 3. luokan vaunut, missä ihmiset kerjää ruokaa ja epämuodostuneita tyyppejä käppäilee pysäkeillä pyytämään rahaa. Ehkä semmonen pieni silottelu rosoisuudesta on ainakin mun tapauksessa paikallaan, koska kuten sanoit, siinä riittää sitä pureskeltavaa yllin kyllin :)

      Poista
  3. Heh, hauska postaus turistikuplasta!! :) Me reissataan usein sen verran hitaasti, eli ollaan samassa paikassa riittävän kauan ja sitten jo palataankin kotiin, että matkaähkyä ei ennätä syntyä. Tulevalla Uuden-Seelannin reissullakin meillä on "koti" samasta paikkaa melkein koko matkan ajaksi, sieltä voi sitten tehdä pieniä reissuja ympäriinsä ja kuvitella että me ihan oikeasti asutaan noin koskien kupeessa pohjois-saarella. Hyvää matkan jatkoa Filippiineille, innolla odotan sieltä juttuja, ihan tuntematon paikka minulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! :)
      Ihanaa, että on tuollainen tukikohta jonne voi aina palata illan päätteeksi ja tietää, että siellä on kaikki juuri sillälailla kuin haluaa. Tämä reissu taisi olla tällainen näpäytys ja opetus mulle siitä, että taidan minäkin kuulua rauhallisen reissaamisen seuraan. Onneksi tammikuusta toukokuulle meillä on asuto Bangkokissa ja sieltä sitten voi tehdä pieniä täsmäiskuja Thaimaan muihin osiin ja ympäröiviin maihin.

      Poista
  4. Todella mielenkiintoinen ja hauska postaus turistikuplasta! Filippiinit, sinne suuntaisin itsekin mielelläni!

    VastaaPoista
  5. Kiinnostava postaus! :) Mun on ensi vuonna tarkoitus matkailla aika hitaasti, ettei ähkyä syntyisi, mutta jotenkin veikkaan, että varsinkin matkan alussa tekee mieli vetäytyä kuplaan, koska on varmaan muutenkin vähän emotionaalinen olo ja ikävä Lontooseen ja Suomeen jääneitä kavereita. Luulen, että samalla myös tuntuu, että pitäisi nyt sitten nauttia kaikesta, kun on lopultakin toteuttanut unelmansa, ja iskee huono omatunto, jos kaikki ei heti olekaan ihmeellistä ja ihanaa. Mutta täytyy kai yrittää olla itselleen armollinen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, tiivistit juuri parii lauseeseen ne kaikki fiilikset mitä täällä on läpikäynyt päällekkäin :) Juurikin tuo ikävä, huono omatunto siitä, ettei sitä nyt vietäkkään "elämänsä parasta aikaa" vaikka pitäisi, ihmetys, onko tämä ok vai onko tässä jotain vikaa ja paniikki, että jääkö nyt jotain tärkeää näkemättä tai kokematta. Ehkä tämä kulkee käsi kädessä sen kanssa, kuinka paljon sitä yliajattelee kaikkea, ja ite kun oon todellinen stressierkki niin kaikki tunteet sahaa satasesta nollaan. Siinä on sitä ihmeteltävää sitten :P

      Poista

Nyt sitä kommenttia!