perjantai 24. tammikuuta 2014

I´m lovin it!

*Toteutettu yhteistyössä jenkkakahvojeni kanssa*
Nonniin hyvät matkailijatoverit. Tiedättehän kun ihmiset ostavat myös itselleen jotain pientä muistoksi matkoiltaan? Esimerkiksi aina niin hyvänä valintana toimivat jääkaappimagneetit tai sellaiset mauttomat(ko?) pikkupatsaat paikan nimellä. No kolmisen vuotta sitten kävi niin, että remppasin keittiöni ja siihen asti keräämäni magneetit saivat häädön kaappiin, kun uusi jääkaappi olikin integroitu malli. Tässä miljoonan muuton aikana sitä muutenkin lähti vähän miettimään uudelleen turhan roinan tarvetta ja halu päästää eroon turhista shoppailuista muodosti itselleni vähän erikoisemman "matkamuistokeräilyn". Tosin! Parikin kaveria harrastaa tätä samaa, joten en ole yksin outojen taipumusteni kanssa. Meitä on monia.

Kuten ensimmäisen kuvan keltaisista kaarista voi päätellä, asia koskee tiettyä hampurilaisketjua ja tarkemmin eriteltynä jo ikoniksi muodostunutta Bic Mac - ateriaa! Oma tavoitteeni onkin matkustellessa käydä aina silloisen maan mäkkärissä maistamassa pullaa ja kenties myös vähän fiilistellä länsimaista kapitalismia viidakon keskellä. Alla on kuvakooste Trans-Mongolian reissulta sekä sitä seuranneelta Aasian kiertelyltä. Kuten paikkojen nimistä voi päätellä, ei Mongoliassa tai Vietnamissa paljon Mäkkäreitä näkynyt. Näissä paikoissa tilanne korjattiin KFC:llä tai Subwaylla, kaksi muuta kovaa merkkiä joiden jälkeen olo on kuin ilmapallon nielaisseella.

Jos joku muuta väittää niin valehtelee: hamppareissa on eroja maittain. Esimerkiksi Filippiineillä ruoka oli ihan hirveän makuista, Thaimaassa alapulla grillataan hieman rapeaksi. Honkkarissa ateria maksoi 2 EUROA (!!!) kun taas köyhemmissä Kaakkois-Aasian maissa vain rikkaat käyvät Mäkkärissä. Joku tarkkasilmäinen ehkä huomaa (no oikeasti kukaan ei huomaa, mutta kerrotakoon), ettei Japania kuvista löydy. Syynä tuo Shanghain hirveääkin hirveämpi juustohamppari, joka traumatisoi mut hetkellisesti niin, että päätin Japanissa keskittyä vain paikalliseen pöperöön (mikä ei todellakaan ole huono asia sekään).

Mäkkäri on aika kova esimerkki meillä yliopiston kirjoissakin. Kioski on yksi niistä yrityksistä, jotka ovat handlanneet täydellisesti "act global, think local" -markkinointistrategian, joten ei tää kyllä mikään turha pulju ole vaikka kenties onkin syynä muutamaan sydänkohtaukseen ja tukkeutuneisiin verisuoniin. Mäkkärissä on myös mielenkiintoista tarkkailla paikallista porukkaa joka siellä käy. Välillä kyllä jaksaa ihmetellä, miksi joku vaihtaisi esim. sen japanilaisen tai thaimaalaisen ruuan tuohon rasvamättöön, joka on vielä kallista (toisaalta samalla voisin katsoa peiliin ja kysyä mitä mä siellä oikein teen!). Hyvää tai ei, harrastus kyllä jatkuu!

PS. Kuvista pääse myös ihastelemaan tätä reissaaja-lookkia, joka rähjääntyy rähjääntymistään mitä lähemmäksi tätä hetkeä mennään. Voiko ihminen näyttää enää yhtään enempää yliajetulta rotalta?
Moskova
Peking
Shanghai (ja huomatkaa, että on vain juustohamppari! Oli muuten pahaa...)
Hong Kong
Taipei, Taiwan
Manado, Indonesia
Cairns, Australia
Kuala Lumpur 

Puerto Princesa, Filippiinit
Bangkok (tässäkin puputetaan aamusalaattia, mutta Thaimaassa on kyllä tullut vedettyä Big Maceja jo ihan tarpeeksi)

8 kommenttia:

  1. haha ihania kuvia! :) shanghaissa ois kantsinut tilata joku spicy McChicken tai joku, se oli mun krapula-aamujen pelastaja silloin kun jaksoi lähimpään mäkkiin etsiytyä! en tajua miksei sellasta tulista kanahampparia saa suomesta mistään, blah. Samoin kun KFC:ssä haluan aina sen tulisen kanahampparin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huuh, oon niin huono tulisen ruuan kanssa, että oisin varmaan kuollu sellaiseen xD Mutta voisin kyl kuvitella, että suomessa olis hyvinkin vientiä moiselle, kyllähän siellä niin monet tykkää tulisesta sapuskasta.

      Poista
  2. Näyttää kyllä hauskalta kun samantyylisiä Mäkki - kuvia on monta peräkkäin, mutta eri maista :). Noistahan saisit hei teetettyä hienoja ja persoonallisia postikortteja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi ei, hahhha, mikä idea! xD Vanhemmat varmaan arvostaisivat uutta taiteellista suuntausta postikorttirintamalla...

      mut joo, kyllä tästä vähintään joku sponsorisopimus pitäis mäkkäriltä heilahtaa mulle x)

      Poista
  3. Hahahhahhaaa! Ihan mahtavaa! Me taas ollaan fiksauduttu määkärin kahveihin. Aloitettiin tämä harrastus Australiassa, koska hinta- ja laatusuhde vain oli paras mäkkärin Cafessa. Raski silloin tällöin käydä vetämässä latet naamaan. Jatkettiin sitten samaa Uudessa-Seelannissa ja potti räjäytettiin USA:ssa, sillä sieltä sai mäkkäristä kahvit pilkkahintaan ja joinain päivinä myös imaiseksi! Hurraa McDonalds!

    Ja hamppareissa on suuria eroja maittain. Sydneyn lentokentällä syötiin ihan huippuhyvät mäkkärin Quarder Pounder-hampparit. Kokeiltiin samaa Uudessa-Seelannissa ja yöööök! Kävipä samalla lailla myös Wendysin hamppareiden kanssa, Vancouverin lentokentällä maistetut yksilöt oli oikeesti ihan huippuhyvät, mutta USA:ssa Las Vegasin vastaavat oli kyllä ihan jotain muuta....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en juo kahvia, mutta voisin kuvitella, että mäkkäreissä kahvikin on suht standardisoitu niin tietää joka maassa mitä tulee saamaan. Ja kaikki kahvia juovat ystäväni ovat reissuilla ihan hätää kärsimässä kun suomalaista kahvia ei saa kyllä mistään.

      Eniten harmittaa hamppareissa se jos ne ei ole kunnolla lämpimiä. Silloin tommonen rasvapulla on kyllä ihan hirvee. Malesian kentällä mun oli ihan pakko jo viedä hamppari takaisin ja pyytää uus, se oli pohjasta jo melkein viileä. Hyh hyh.

      Mäkkäri on kylllä hengenpelastaja välillä! Kun on viikon ajan syönyt jotain paikallista heimoruokaa niin kultaisten kaarien näkeminen on kuin uudelleen valaistuminen. Vaikkei sieltä nyt koskaan voi laatua odottaa, niin kivaa mussuttaa välillä sitä "tuttua ja turvallista" :)

      Sydneyn mäkkäristä sai MACARONSEJA! Ja ne oli vielä ihan älyttömän hyviä!! Ihan tajutonta, tätä konseptia Suomeen ootellessa...

      Poista
  4. Mekin käydään aina koluamassa kultaisia kaaria ulkomailla o/

    Ja Honkkarissa syötiin mäkissä melkein joka päivä, koska 2e bic mac ateria vs joku paikallinen kananluukeitto, ei ollut vaikea valita. :D Monet on ihmetelleet, et miks ihmeessä matkustaa maapallon toiselle puolelle että voi mennä mäkkiin syömään. Mun mielestä se ulkomailla (ainakin kerran) mäkissä käyminen nyt vaan on sellanen pakollinen juttu, eikä sitä voi skipata! Sitäpaitsi onhan siellä ulkomaiden mäkeissäkin eksotiikkaa, Jordaniassa oli McArab-hamppari, Intiassa Maharaja-hamppari.. :D

    Japanissa oon syöny parasta McHampparia, se oli Ebi fireo (eli sellanen katkarapuhamppari). Yhessä vaiheessa Suomessakin oli toi katkarapuhamppari myynnissä mutta se ei ollu ollenkaan samanlainen + paljon pahemman makuinen kuin Japanissa!

    Aika paljon on eroja eri maiden mäkkäreiden välillä, esim. siinä että miten ruoat toimitetaan tilauksen jälkeen - pitääkö ne ite hakea toisesta noutopisteestä vai tuodaanko pöytään vai mitä tehdään. Yleensä kun mennään ulkomailla mäkkiin ollaan ihan sekaisin että mitä pitää tehdä! Ja ulkomailla pitää aina muistaa pyytää erikseen kedee, suolaa jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oii mä niin maistan Japanissa tota katkishampparia jos sitä vaan on vielä tarjolla :) Mun suurin murheeni on, ettei kaikissa ulkomaan mäkeissä oo majoneesia tai sit se on sellasta makeahkoa (hyi) eikä noita dippejä mitä suomessa myydään oo kyl monessakaan paikassa näkyny.

      Mäkkärissä käyminen on eräänlainen nähtävyys siis melkein itsessään! Oot oikeessa tossa, että tilaaminen/ruuan saaminen on välillä aikamoista härdelliä. Ja melkein kaikkialla muualla on aina joko medium tai large ateriat. Lontoossa kun intialaissyntyinen kysyy sillä kivalla intia-aksentilla, että kumpaas laitetaan ja ite sit seisoo siinä tyhmänä ja miettii vaan et say what now, kun ei tajunnu mistään mitään.

      Poista

Nyt sitä kommenttia!