keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Terveisiä maailmalta

Kuulun itse vielä siihen muinaisjäännekerhoon, joka arvostaa postikorttien saamista ulkomailta ja pahemmin välittämättä ystävieni mielipiteistä terrorisoin heidän postiluukkujaan säännöllisen epäsäännöllisesti ympäri maailmaa. Samalla haaveilen, että ehkä joskus joku muistaa lähettää kortin minullekin x) Postikortti on oiva muisto kaverilta ja sympaattisen nostalginen keino lähettää terveisiä ihmisille facebookin tai whatsappin sijaan. Silloin vanhaan hyvään aikaan... Postikorttien avulla voi myös harrastaa hieman sisustamista ja niitä onkin hyvä hamstrata myös itselleen talteen myöhempää käyttöä varten.

Omat mummomaiset harrastukset eivät pääty vielä postikortteihin, ehei. Myös kirjeitä on kiva lähetellä. Reissun aikana toiminta oli aika yksipuolista kun kirjoittelin ystävilleni oikeita kirjeitä ja he vastasivat sitten mailiin, mutta nyt kun on vakituinen osoite Bangkokissa on tarkoitus aloittaa vanha kunnon kirjeystävä-toiminta. Varmasti muillakin on muistoja ala-asteelta jolloin piti hankkia itselleen kirjekaveri ja sitten kirjeitä vaihdettiin jonkin aikaa kunnes homma nuupahti johonkin... (Miksi se aina loppui??!) Nyt on kuitenkin niin monta siistiä kirjakuoripakkausta hankittuna Japanin Daisosta, että kynä kyllä sauhuaa koko kevään ajan.

Myös paketit liikkuvat maailman toiselta puolelta Suomeen. Pitkän reissun aikana ei jaksa millään raahata perässään selkä kyttyrällä jokaista hauskaa matkamuistoa ja "fiksua" ostosta takakujan nightmarketista ja mahdollisuus välillä tyhjentää rinkkaa ilman, että kamaa lentää roskikseen on mieltä lämmittävä. Vaarana tosin on sitten lipsuilu ajatteluun ostan nyt tämänkin kun ainahan voi lähettää uuden paketin jolloin krääsän määrä kasvaa hieman liikaa. Meidän reissulla lähetettiin paketit Shanghaista, Hong Kongista ja Koh Taolta. Aina tietenkin halvimmalla mahdollisella lähetystavalla (yleensä joku rahtilaiva) jolloin paketin matkustusajaksi on tullut 2-3 kuukautta.

Pitkästä ajasta huolimatta jokainen paketti on saapunut Suomeen hyvässä kunnossa ja mikä tärkeintä, suoraan postiin ilman tullin ylimääräisiä tiedusteluja. Toisaalta en tiedä olisiko niitä edes kiinnostanut pahemmin tutkia mun Mongolian hevoselle haisevia pitkiä kalsareita... Itseäni hieman mietitytti mikä on käytäntö siinä tapauksessa, jos ostaa itselleen jotain vaatteita ja lähettää ne Suomeen. Ne on uusia, mutta ne on itselle. Joten kaikille muille asiaa pohtiville, kun pakettiin kirjoittaa sisällöksi "omat kamat ja vaatteet" ei tarvitse välittää 45 euron tullittomuusrajasta. Ainakin meillä meni kaikki paketit läpi (kerron jos tullin miehet saapuukin nyt porukoiden ovelle...).

Eikä lähettäminen ole edes älyttömän kallista! Meidän n. 5 kg paketit täynnä luettuja kirjoja (niitä kun ei voi jättää jälkeen), vaatteita ja muuta pikkusälää ovat maksaneet siinä 25-30 euron hujakoilla. Pakettimahdollisuus kannattaa siis aina pitää mielessä jos vaikka löytääkin jotain käsittämättömän siistiä mitä ei kuitenkaan viitsi raahata monta kuukautta repun pohjalla. Esimerkkinä omat ultimaattiset Adidaksen Han Solo Star Wars-tennarit!
Kun tuolla on samoillut erilaisissa kaupungeissa niin jotenkin on hölmönä olettanut, että kyllä joka paikasta nyt kortteja löytyy, onhan meitä turistejakin! Välillä onkin saanut huomata, että sen yhden kortin etsiminen on vienyt puoli päivää. Esimerkiksi Osakassa ja Moskovassa oli hankalaa löytää sopivaa korttia (teemana silloinen kaupunki tai maa), Moskovassa lisäksi postitoimiston paikallistaminen oli ihan oma eeppinen seikkailunsa jossa sai jo melkein jännäillä myöhästyykö siperian junasta (junasta emme myöhästyneet, mutta postikortin lähetys siirtyi toiseen kaupunkiin).

Filippiineillä Puerto Princesassa postitoimisto oli tunkaistu muiden rakennusten taakse sivukujalle ja paikka näytti melkeimpä hylätyltä. Postimerkkejä piti mennä kyselemään yläkertaan erillisestä post officerin huoneesta ja tottakai oikeata määrää ei ollut saatavilla niin piti ostaa kalliimmat merkit. Koko paikka oli todella hämärä blast from past - kokemus. Vietnamissa taas koitin lähettää pientä lahjaa kirjeen mukana Suomeen niin kirjeitä käsittelevä luukku ei voinut asiaa hoitaa vaan mut ohjattiin pakettiluukulle. Tyly mies käski avata kirjeen sisällön tutkimista varten (heihei hyvät teippaukset), mutta kun hänen mielestään mun olisi vielä pitänyt avata itse tavaran paketti (ja näin ollen aikalailla rikkoa koko lahja) jätin homman sikseen. Kyllä kommunismi kannattaa...
Kokosin pienen taulukon (ompa hienoo..) postikorttien ja postimaksujen hinnoista eri puolella Aasiaa. Hinnat ovat aina paikallisessa valuutassa, mutta lopussa on vielä euron kurssi, joten ei muuta kuin matikkapää raksuttamaan. Kuten hinnoista huomaa, ei korttien lähettämisellä vielä vararikkoon mene. Paitsi Australiassa jossa postimerkki maksoi 2 euroa! Ja tyhjät kohdat meinaavat sitä, että joitakin hintoja ei vaan tullut nyt merkattua ylös (aijaijai). Malesiassa emme lyhyessä ajassa ostaneet kortteja ollenkaan.

7 kommenttia:

  1. Harrastin itsekin kirjeenvaihtoa hyvin ahkerasti nuorempana ja se oli hauskaa! Päivän kohokohtia oli postin tuleminen :D. Ja vielä monta vuotta sen jälkeen kun homman lopetin (itseasiassa siihen asti kun pari vuotta sitten siirryin Netpostiin, syystä että muutan usein ja matkustan) odotin aina innokkaasti postia. Ja avasin jopa laskut innostuneesti, hahaha :D. Oli niiiin hauskaa saada postia, vaikka hyvin harvoin mitään henkilökohtaisia kirjeitä luukusta tipahti.

    Varsinkin vähän hienommat kortit ulkomailta on kivoja tuliaisia itselle tai toisille. Sellaisista peruskorteista en liiemmin välitä, missä on tunnettuja patsaita tai maamerkkejä, persoonallisemmat kortit ovat hauskempia. Esim. mieluummin tuollainen I love Paris - kortti kuin kuva Eiffelistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, mä en useista osoitteenmuutoksista huolimatta ole vieläkään luopunut paperilaskuista! Jotenkin tuntuu turvalliselta, että ne saapuu kotiin ja niitä pääsee hiplaamaan. Haha :D

      Oot oikeassa siinä, että ne peruskortit on kyllä vähän sellasia... ysäri-viboja nostattavia x) Niitä ei kyllä mihinkään voi laittaa esille, mutta oletan, että kaverini säästää lähettämäni suurena aarteena jossakin kaapin perukoilla piilossa xD

      Itselleni sitten (haha, ompas itsekästä) olen ostanut hienompia kortteja talteen, esim. Mongoliassa mustavalkosarja tasankoelämästä ja Kiinasta ostin nuo vintage-tyyliset naikkoset kuvasarjan. Sitten joskus tulevaisuudessa kun pääsee sisustamaan kotiaan niin suurena visiona on käyttää noita kortteja fiiliksen mukaan sisustuksessa.

      Poista
    2. Meillä mummi ainakin laittaa seinälle esille ne peruskortitkin :D. Eli lähetän niitä itsekin joskus ja kyllähän ne toivon mukaan ilahduttavat, vaikkeivat niin persoonallisia olisikaan. Ja kyllä siis itsekin ilahdun mistä tahansa kortista, sellaisen niin harvoin saan!

      Mutta varsinkin jos tosiaan haluaa niillä korteilla omaa kotiaan sisustella niin tuleehan niihin panostettua enemmän :).

      Poista
  2. "Varmasti muillakin on muistoja ala-asteelta jolloin piti hankkia itselleen kirjekaveri ja sitten kirjeitä vaihdettiin jonkin aikaa kunnes homma nuupahti johonkin... (Miksi se aina loppui??!)"

    No niinpä! Mulla on muuten yks korealainen kaveri, jonka kanssa löydettiin toiselle joskus yli kymmenen vuotta sitten jostain kirjekaveripalstalta netistä. Aika ahkeraan kirjoiteltiin kirjeitä, välillä vähän vähemmän, nyt viimeiset pari vuotta ollaan kyllä sitten vaihdettu kuulumisia lähinnä facessa ja instagramissa.. Mutta oli ihan kotimaisiakin kirjekavereita joiden kanssa saatettiin olla monta vuotta kirjeenvaihdossa, mutta yhtäkkiä se vaan loppui. En kyllä tiedä miksi. Ehkä tultiin teini-ikään ja kiinnostukset siirtyi muualle "nolojen" kirjeiden kirjoittamisen sijaan.

    Mäkin oon vannoutunut postikortti-ihminen ja yritän aina muistaa laittaa ainakin äidille postikortin missä sitten ikinä olenkin matkalla. Kerran lähetin sille postikortin Joensuusta.. :D Musta postikortit on paljon henkilökohtaisempi tapa muistaa jotain sukulaista tai kaveria, kuin joku sähköinen viesti netin kautta. Tykkään myös ite saada kortteja, ihmiset sais lähetellä niitä enemmän! Mutta johtuneekohan siitä, ettei kortteja enää lähetellä, kun ihmisillä ei ole toistensa osoitteta? Muksuna sitä muisti aina kaikkien kavereiden puhelinnumerot (koska lankapuhelin) ja kotiosoitteet ulkoa. Nyt hyvä kun muistan edes omaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon tasaisin väliajoin hankkinut itselleni kirjekaverin ja kaikki on jäänyt jossain vaiheessa! Enkä voi syyttää todellakaan näitä toisia osapuolia sillä välillä syy on ollut itsessäkin. Yksi taisi jäädä esim. siksi, että aika kului ja kului enkä sitten enää kehdannut kirjoittaa niin pitkän tauon jälkeen xD

      Haha, mäkin laitoin porukoille ja poikakaverille kortit Lahdsta viime elokuussa kun Trans-Mongolia starttasi sieltä Moskovaan menevällä junalla. Kirjeen tai postikortin kirjoittamiseen pitää nähä paljon enemmän vaivaa kuin tekstariin, joten siksi itsekin pidän sitä paljon kivempana vaihtoehtona. Joudun aina melkeimpä pakottamaan ystäviäni lähettämään mulle kortti ulkomailta kun he reissaavat (no ainakin siis muistuttamaan, että semmoisen voisi lähettää). Luulen, että oot oikeilla jäljillä tuon osoitehomman kanssa. Eihän kellään ole kenenkään osoitteita nykypäivänä. Eikä erillisiä osoite- ja puhelinnumerokirjoja! xD

      Kirjeet voisivat kokea tässä nykysuper-teknologiakaudella renesanssin ja yhtäkkiä kaikki ostaisivat ihania kirjepapereita ja kirjoittelisivat mukavia viestejä toisilleen :)

      Poista
  3. Musta on kans kiva saada postikortteja ja lähetän niitä aina itekin matkoilta. Hauska, että teit tuon taulukon; kieltämättä hintava on tuo Aussien merkki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ompa mukava kuulla, että täällä on moniakin ketkä vielä harrastaa postikortteilua! Aivan mahtavaa! Pidetään me tuo Itellakin vielä pystyssä ;)

      Poista

Nyt sitä kommenttia!