keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Uusi Vuosi, Uusi Elämä

Ja niin se vuosi meni ja vaihtui. Vuoden viimeiset päivät eivät olleet mitään herkkua, mutta tänään alkoi jo hieman hommat sujumaan ja pidetään peukkuja pystyssä sen suhteen, että tästä alkaakin se jyrkkä nousukiitoinen elämä! Hail!

Tultiin Bangkokkiin 29.12 juuri kun vuorokausi oli vaihtumassa. Lentoja varatessamme silloin miljoona vuotta sitten eli viime kesänä ei mulla ollut haisuakaan siitä, milloin pitäisi näyttää karvaista naamaansa koulussa joten pelattiin varman päälle ja tultiin ennen uutta vuotta. Halusin varata hotellin läheltä yliopistoa jolloin meidän olisi helppo etsiä kämppää, tutustua tuleviin kotinurkkiin ja tajuta missä ollaan. Sanotaanko lyhyesti vain niin, että kun suunnitelmat päättää pissiä niin ne tuntuu aina pissivän monesta kohtaa.

Noina parina päivänä meillä oli niin monta liikkuvaa palasta joita koitettiin liikutella oikeisiin suuntiin ja aina yhden asian ratkettua tuli kolme muuta ongelmaa eteen. Hermot meni päivässä ainakin kymmenen kertaa ja jos ikä olisi sen 26 sijaan vain 6, niin mut oltais nähty makaamassa hotellin aulassa parkuen ja nyrkeillä lattiaa hakaten. Kuinka inhottavaksi ihminen voikaan mennä kun toimitaan siellä oman sietokyvyn rajoilla!
Monen hermoromahduksen,  monen turhaan netissä vietetyn tunnin ja monen v***u-kirosanan jälkeen me perkele saatiin kämppä! Se oli tuskainen tie joka vaatii todellakin oman tarinansa, mutta tärkeintä on nyt se, että oleellisin asia on hoidettu ja vielä ajoissa. Ei sillä, etteikö tämä taistelu päättynyt me 0 - Bangkok 1 tilanteeseen, mutta kuten viisaat miehet sanovat: aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta!

Meidän uv meni omia menojaan, valmistuduttiin muuttoon ja Juuson lentoon. Filippiineillä ollessamme tuli jo tietoon, että Juuson pitää tammikuussa käydä Suomessa työasioiden vuoksi. Koska missattiin kaikki Norwegianin edulliset lennot (ne kuuluisat "ostetaan lippu huomenna" sanat) oli ainoa jäljellä oleva edukas lento tarjolla Finskillä 1.1. Heti muuton jälkeen siis lähdin kentälle hyvästelemään Juuson ja nyt vaan peukut ja varpaat pystyyn, että se voi tulla vielä takaisin. 

Näiden parin skitsofreenisen päivän aikana tieto siitä, että Juuso lähtisi pois on tottakai antanut oman "potkunsa" siihen, että tuomionkellot ovat raikanneet taukoamatta. Niinä hetkinä kun mikään ei mennyt kuten ajatteli, teki todellakin mieli syöksyä nettiin ja ostaa paluulippu Suomeen itsellekin. Tuntui kauhistuttavalta ajatella, että tänne sitä nyt jäädään. YKSIN. Kuinka mä kestän?!
Pohjalta suunta on aina ylöspäin ja kun olin piehtaroinut itsesäälissä ja paniikissa oman aikani, ryhdistäydyin ja Juuson hyvästelyn jälkeen suuntasin Ikeaan hellimään koti-ikävää sekä hankkimaan tarpeellisia tarvikkeita asuntoon. Rahaa paloi! Loppupäivä meni sitten asunnon järkkäämisessä ja laukkuja purkaessa. Huomenna menen ensimmäistä kertaa koululle kirjautumaan sisään ja valitsemaan kurssit ja loppuviikon ajattelin nuuskia asuntomme ympäristöä ja spotata jonkun halvan ja hyvän safkailupaikan. 

Tässä on nyt hyvin konkreettisesti auennut itselle millaiselta se hyppy tuntemattomaan alussa tuntuu vaikka kuvittelin, ettei tässä olisi mitään pahaa tai rankkaa (silly me). Ja tyhmänä ajattelin vielä, että kyllähän meikä Bangkokin tietää, ei täs mitään. Noo, kun matkaa niille turrekujille on tästä asunnosta sellasen tunnin verran eikä ole hajuakaan missä esimerkiksi lähikauppa sijaitsee, niin ei ne Khao Sanin fried ricen paljon pyllyä lämmitä. Supermarketista kun koitin etsiä pesuaineita asuntoon, niin piti oikeat putilot valita pienten kuvien perusteella, sanakaan ei meinaan ollut englanniksi tarjolla. Ja kun nyt on vaan tonnin setelit viuhunut joka suuntaan, niin pitää ihan hetkeksi pysähtyä miettimään, että paljonkos sitä rahaa olikaan kuukaudessa käytettävissä. Kyllä tässä hetki menee ennenkuin tuntee omat hoodinsa. Päätin yrittää tosissani "ottaa rennosti" ja ihan pikkuaskelin integr oitua tänne Ramkhamhaengiin, ettei lähde sillä asenteella, että kaikki selviää heti tänään. Näillä mennään!


2 kommenttia:

  1. Ai mä niin tiedän ton pesuaineen oston tunteen. Voi jestas, hyllyt täynnä aineita mutta ei mitään hajua mitä sitä ostaa... Miten voi olla, että Tescossa on 150 erilaista huuhteluainetta mutta käsitiskiaineita ei meinaa löytää yhtäkään?!!

    Tsemppiä sopeutumiseen, muutaman viikon päästä oot varmasti kuin kotonasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhahaa, mä muuten jouduin kiertämään kaupan kaikki 3 kerrosta ennenkuin bongasin tiskiaineen! :DD Ei tää helpoks oo kyllä tehty ja toisaalta on niin hassua, että ne elämän selviytymistarinat ulkomailla tapahtuu ruokakaupassa.

      Kiitoksia tsempeistä! Pikkuhiljaa nämä jutut selkiintyy ja pian ei muistakkaan tämmösiä alkuajan elämän ja kuoleman kamppailuja :P

      Poista

Nyt sitä kommenttia!