keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Viisumisota vol.666

Tässä tulee pieni tarina siitä, kuinka asioita ei kannattaisi hoitaa, varsinkaan niitä viisumiasioita, jotka ovat matkatessa numero 1 jos ei halua jäädä rannalle ruikuttamaan. Onneksi kaikki päättyi hyvin - paitsi lompakkoni kannalta,  mutta rahanmeno on yleensä välttämätöntä kun itse tyhmyyksissään töppäilee.

Lähdin reissuun heinäkuussa ilman opiskeluviisumia Thaimaahan. Yliopiston paperit Bangkokista eivät saavu niin aikaisin ja 5kk aiemmin ei ole viisumia mahdollista edes hakea. Siirsin viisumiajattelut jonnekin hamaan tulevaisuuteen enkä paljoa stressannut. Ollessamme Thaimaassa lomailemassa lokakuussa ilmoitti Tamk, että paperit tuli ja ne lähetettiin ensin vanhemmilleni, jotka lähettivät ne Australiaan ystävälleni kenen luona majailtiin marraskuussa.

Sitten aika kuluikin ja oltiin viimeisiä päiviä Vietnamissa kun sellainen kylmä hiki valahti selkäpiitäni pitkin ja tajusin, että jos voisin, niin iskin itseäni nyrkillä naamaan. Me oltiin juuri lähdössä Filippiinien viidakkoon jossa ei todellakaan olisi mahdollisuutta anoa viisumia Thaimaahan. Ja sen olisi voinut saada todella helposti esimerkiksi JO Sydneyssä tai vaihtoehtoisesti Saigonissa. KRÖH KRÖH.

Mitä enemmän luin tuolloin Thaimaan viisumeista lisää (vaikka tietoa oli jo ennestään enemmän kuin tarpeeksi kiitos edellisvuoden taistelun), sitä suuremmaksi kyrsiintyminen omaan tyhmyyteen kasvoi. Oli päivänselvää, että maahan pitäisi saapua Visa on Arrivalilla ja 30 päivän kuluessa poistua muualle visaruniin. Minne, se pitäisi päättää aika pian sillä lennot olisi hankittava ajoissa, Thaimaahan ei ole pahemmin asiaa jos ei ole näyttää poistumislippua! Mietinnässä oli Cambodia, Laos, Vietnam ja Malesia ja suoraan sanottuna tuolloin ei mikään paikka kiinnostanut sitten yhtään. Tiedettiin Juuson jo lähtevän Suomeen, joten tämä keikka jäisi vain mun tekemäksi eikä yksin matkustaminen Thaimaasta vielä kehittymättömämpään paikkaan hirveästi napostellut. Luentojen vuoksi reissun olisi oltava niin lyhyt kuin mahdollista, mutta silti sijoitettuva arkipäiviin konsulaattikäyntien takia.

Kymmenien sivujen, keskustelujen ja spekulaatioiden lukemisen jälkeen päätin, että ostan Air Asian lennot Malesian Penangiin josta turrevisa kuulemma irtoaisi päivän aikana vain sormea heilauttamalla (tosin pitää mainita, että luin myös samalla siitä, että Penangin toimisto oli alkanut evätä viisumeita jos passissa oli liikaa Thaimaan viisumeita jo valmiiksi, 3 taisi olla rajana. Itselläni oli niitä tottakai tuolloin 4 ja tämä antoi oman pienen "tärinänsä" matkan suhteen). Tsemppailin itseäni sen suhteen, että tiedossa olisi yksinäinen reissu muslimimaahan mikä, anteeksi nyt vaan kaikki suvaitsevaiset, ei itseäni henkilökohtaisesti kiinnostanut sitten yhtään. Näin jo mielessäni kuinka mut myytäisiin jalkavaimoksi kahta kamelia vastaan eikä edes mahdollisuus vierailla Unescon maailmanperintökohteessa Georgetownissa saanut omaa epäilystä reissusta haihtumaan.

Ensimmäisenä päivänä campuksella meille näytettiin Visa-luukku, jonne käskettiin mennä aina ongelmien ilmaantumisessa. Luin luukun kyljestä maagiset sanat "visa change" ja seuraavana päivänä kävin kysymyssä, onko mun visa on arrivalille tehtävissä jotain. Ja kappas vain, ON! Piti täyttää koulun lomake visaa varten, itse visa-lomake, hankkia passikuva (oli mukana) ja valokopiot passin etusivusta, tän hetkisestä viisumisesta, sekä departure-cardista (sain koulun toimistosta ilmaiseksi). Maksu financial officeen 200 baht ja mulle buukattiin kyyti koulun minibussiin immigration office vierailua varten seuraavaksi tiistaiksi eli 7.1.

Kaikki muutokset suositellaan tehtäväksi 30 päivää ennen viisumin vanhenemista. Omassa tapauksessani oli vain 20 päivää jäljellä, mutta onneksi se oli vielä mahdollista. Eilen jouduin siis skippaamaan toiset kaksi kurssiani visaseikkailun vuoksi (tyylikkäästi poissa ensimmäisiltä luennoilta) ja saavuin Hua Markin campukselle ennen klo 9 josta kolme minibussillista porukkaa raahattiin immigration officeen viisumeita varten. Porukkaa oli pääasiassa lähi-idästä ja Kiinasta. Jokainen sai paksun paperipinkan visa-toimistosta itselleen jossa oli ainakin 10 erilaista thaikielellä kirjoitettua paperia opiskelusta leimojen kera.
Yksi monista todistuksista immigration officelle
Immigration office sijaitsi n. tunnin ajomatkan päässä Hua Markista, lähellä Don Mueangin lentokenttää. Ilmoittautumistiskillä sai oman jonotusnumeron sen mukaan mille tiskille on asiaa, ja koska itselläni oli kyseessä viisumin vaihto, sain lähetteen C1 alueelle. Siellä oli vain kolme luukkua hoitamassa asiaa ja aluksi näytti siltä, että joudun olemaan toimistossa koko päivän. Numerot eivät tuntuneet liikkuvan mihinkään ja virkailijat vain juoruilivat ja jauhoivat säkkiä ja juttelivat luukulle tunkevien ihmisten kanssa, jotka esittelivät vauvojaan virkailijoille (??). Ennen mua vuoroaan odotteli kiinalainen poika samasta yliopistosta ja onneksi me seistiin siinä luukkujen lähellä, sillä kun pojan vuoro vihdoin tuli (n.40 min jonottamisen jälkeen), virkailijatäti pyysi minut myös sisälle hoitaen molempien viisumihakemukset samalla kertaa.

Itse prosessi oli aika näpsäkkä. Paperit leimattiin ja me allekirjoitettiin jokainen nivaska, maksettiin 200 baht visamuutoksesta ja sen jälkeen jätettiin passit ja hakupaperit toimistoon jääden ulkopuolelle odottamaan viisumien valmistusta. Taas n. 40 min jälkeen saimme passit viisumien kanssa takaisin. Jee! Nyt mulla on ED-visa 3 kk maassaololla ja sitä voi jatkaa sitten vuoden viisumiksi hyvissä ajoin ennen umpeutumista. Jos haluan matkustaa ulkomaille, anon kouluni kautta Re-entry Permittiä (1000 baht) enkä menetä viisumiani jos poistun maasta.

Tähän väliin kerrotakoon, että kiinalainen opiskelija haki vain turistivisaa eikä ED-visaa. En tiedä onko kiinalaisille eri säännöt, jolloin heillä ei ole oikeutta ed-visaan tarvittavista dokumenteista huolimatta. En mene nyt vannomaan että tavallinen turre voisi visa on arrivalin muuttaa 90 pvän turistivisaksi, mutta jos jollakulla muulla tänne vaihtoon tulevalla on hieman pröbleemiä visansa kanssa, on visan vaihto mahdollista koulun avustuksella. Eli hurraa sille!

Oma single entry ED-visa meinaa nyt sitten sitä, että maasta ei pääse poistumaan ylimääräisiä kertoja maksamatta siitä. Näin ollen alkuperäisestä miljoonan maan I want to see-listasta valitaan vain yksi, Japani, jonne lähdetään maaliskuun lopussa hankkien itselle samalla re-entry permit sekä viisumin jatko. Listalla olleet Singapore, Laos, Cambodia ja jopa Etelä-Korea jäävät nyt muihin kertoihin ja me keskitymme uuden kotimme nähtävyyksiin kiertämällä Thaimaata ristiin rastiin. Ei paha valinta tämäkään.

Kaikista hienointa on tottakai yhden todella stressaavan asian selviäminen ja vielä omaksi voitoksi. Ne Air Asian liput Penangiin saa siis unohtaa ja vaikka en saa penniäkään takaisin käyttämättömästä lennosta, olkoot nuo 120 euroa mulle muistutuksena omasta tyhmyydestä. Lohduttelen itseäni sillä, että matkustamalla olisin menettänyt kuitenkin paljon enemmän rahaa kun mukaan olisi laskettu hotellit, ruuat, visat yms. Joku varmasti miettii, että olisinhan mä voinut vain edetä alkuperäisen suunnitelman mukaan ja matkustaa Penangiin (kyseessä on kuitenkin matkustamista!), mutta mua ei vaan oikeasti olisi huvittanut yhtään. Eri asia varmasti jos olisin tullut nyt Bangkokiin Suomesta enkä yli 4 kk reissusta.
Uusi ED-visani. Yhteensä ainakin 9 erillistä leimaa passin aukeamalla

2 kommenttia:

  1. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

    En hae enää ikinä mitään viisumeita, hae vaihtoon tai tee mitään muutakaan tän sun blogin perusteella.. Hermot menis varmaan aika äkkiä :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :DDD

      Aina voi lohduttautua sillä, että mulla ei tainnut kyllä mennä nallekarkit hirveen tasan kun niitä jaettiin. Tuntuu, että kaikki ihme jutut jotka ei vaan voi mennä pieleen menee mulla just sinne metsään. Ja sitten juostaan pää kolmantena jalkana säätämässä :D

      Jos ei muuta niin oon oppinut sen jo elämässä, että kaikki kyllä selviää, mutta siihen en oo vielä oppinu ettei niitä kilareita tartte ottaa ihan joka välissä :P

      Poista

Nyt sitä kommenttia!