maanantai 3. helmikuuta 2014

AMAZING THAILAND: Khao Yain Kansallispuisto, päivä 2


Mitäs mitäs. Herättiin aamulla siihen, että sieraimista roikkui jääpuikot ja yön aikana sitä oli huomaamatta pukenut jokaisen käden ulottuvilla olevan vaatteen päällensä. Ei taas kukaan ollut kertonut tyhmille turismoksille, että näillä leveysasteilla yöllinen lämpötila saattaa laskea aika alas ja tuona yönä se oli laskenut 5 asteeseen. VIITEEN ASTEESEEN! Eikä meidän pahvista rakennetussa huoneessa mitään lämmitystä ollut... Tuuletin seinässä tuntui pilkkaavaan meidän ahdinkoa.

Toinen päivä reissusta vietettiin kokonaan kansallispuiston sisällä. Lähtö oli klo 8 ja paluu vasta klo 19 illalla. Saimme seuraksemme ihanan espanjalais-pariskunnan ja teimme koko reissun neljän hengen voimin. Ranskikset sulloutuivat kaikki samaan autoon ja huristelivat omaan tahtiinsa baskerit vinossa. Autossa saimme heti tuollaiset leetch-sukat jalkaan vaikka olikin vielä kuiva kausi menossa. Näistä ei oikeasti ollut mitään hyötyä, mitäs nyt oltiin helkkarin tyylikkäitä koko matkan ajan ja jalkahiki pääsi uusiin svääreihin lenkkareiden sisällä.

Ensimmäisenä matkattiin näköalapaikalle ihastelemaan maisemia. Itseäni hämmästytti eniten metsän ulkonäkö, se kun kauempaa katsottuna näytti ihan suomalaiselta syysmetsältä. Wikipedia osasi kertoa, että kansallispuistossa onkin erilaisia metsätyylejä, joista vain yksi on sitä mun kuvittelemaa trooppista sademetsää. Näköalapaikalta suihkaisimme kansallispuiston museoon jossa ei oikeasti ollut mitään katseltavaa ja siitä takaisin viidakkoon bongailemaan gibboneita. Niiden ääntelyä kuulimmekin runsaasti ja oppaan megakiikareilla pääsimme näkemään niin valkoisen kuin mustan gibbonin istuvan puussa. Tavalliset apinat olivat näköjään joskus saaneet herkkuja turisteilta sillä tietyissä kohdissa niitä vilisi autotien vieressä hirveitä määriä eikä niitä pelottanut tulla todella lähelle. Näköalapaikalla eräs röyhkeä karvaveijari oli hiipinyt erääseen autoon, napannut Mamasin nuudelit (apinakin tietää, mikä merkki on paras!) kainaloon ja juossut puuhun syömään saalistaan pää purkkiin upoten.

Iilimato-sukat. Viimeisintä hightechiä lakanakankaan muodossa...


Siellä se gibboni on
Gibboneiden jälkeen alkoi trekkausosio trooppisesta viidakosta (tai mä nimesin sen vietnamin sota-viidakoksi, semmonen kuivakka ja kova maa, se oikea trooppinen viidakko on sitten predator-viidakko ihan just in case) ja jatkui metsän läpi savannialueelle ja näköalatorniin nauttimaan lounasta. Vaikka tuo kahden tunnin kävelykin sai omat jalat jo ihan maitohapoille (jaa mikä huono kunto?) olisi kyllä tätä kävelyosiota voinut olla paljon enemmän, siinä kun pääsi paljon paremmin sukeltamaan metsän siimekseen. Muutenhan meidän siirtymiset tapahtuivat lava-auton kyydissä ja semmoinen päätön edestakainen suihkiminen oli oikeasti todella puuduttavaa, ajoimme samoja teitä pitkin varmasti joku 5 kertaa (thaimaalaista "järjestelmällisyyttä" parhaimmillaan). Trekkauksen jälkeen oli vuorossa eräs vesiputous ja viimeisenä sitten se kauan pelätty elefant hunting. Meidän opas oli kyllä onneksi todistanut olevansa vähän fiksumpi äijä, joten mitään elefanttien henkistä tai fyysistä pahoinpitelyä ei tarvinnut pelätä. Kovasta ajelusta huolimatta emme fantteihin törmänneet, mutta eipä se nyt niin haitannut.

Auringonlaskun aikaan lava-auto käänsi vihdoinkin nokkansa kohti guesthousea ja lähdimme huristelemaan tunnin mittaista paluumatkaa takaisin. Me oltiin tuossa kohtaa jo ihan riekaleina ja valmiina sukeltamaan sängyn uumeniin, päivä oli kuitenkin ollut yllättävän rankka tämmöisille pullamössöille.
Otetaan iisisti
Reissun plussia ja miinuksia:

+ Halpaa makkaraa
+ Lähellä Bangkokkia, joten helppo kohde tulla näkemään Thaimaan luontoa
+ Toisen päivän reissulounas joka oli todella maukasta paistettua tofua ja riisiä vihanneksilla
+ Gibbonit

- Ensimmäisen päivän eläinrääkkäykset
- Toisen päivän tehottomuus (reissun olisi saanut helposti tehtyä 6 tunnissa)
- Kylmä ilma yöllä (Juusolla ei ollut edes pitkähihaista mukana...)
- Guesthousen ravintolan ruuat (eivät nyt ihan iskeneet, kana oli puoliraakaa ja siitä tuli huono olo, tofu oli sellaista läskisen löllöä. Heräsikin kysymys kuka valmisti meille lounaan reissussa?)

Reissu saa arvosanakseen kohtalaisen kolmosen. Ei paras, muttei huonokaan.
Hintatietoja: 

- Bussi Pak Chongiin ja takaisin: 117 baht ja 150 baht (paluu on kalliimpi)
- Yö guesthousessa tuulettimella ja kylmällä suihkulla: 300 baht (eli 150/naama)
- 2 retkeä sisältäen kansallispuistomaksun, joka on muutes 400 baht: 1500 baht
(meikä sain maksusta taas paikallisalennuksen ja mulle se oli vain 40 baht, haha!)
- Helkkarin kovat toastit 7elevenissä: 25 baht

5 kommenttia:

  1. Kiva kuulla tästä paikasta kun on kerta Bangkokistakin helposti saavutettavissa! Kuvien perusteella oikein kaunis paikka. Mutta siis miten nuo hinnat, saitko tuon kansallispuistomaksun 40 bahtilla 400 sijasta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, näin juuri :) Mulla on koulun kautta saatu ID-kortti, joka sitten oikeuttaa näissä turistimaksuissa maksamaan vaan paikallisen summan. Koh Sametillakin kansallispuistomaksu on 200 baht, mutta maksoin vain 40 baht. Näin ollen tuo reissupaketti Khao Yaissa maksoi mulle vaan 1140 baht ja Juusolle normaalin 1500 baht. Ihan kivaa, että tämä vielä toimii täällä eikä vain katsota valkoista naamaa :)

      Poista
    2. Okei, selvä juttu. On kyllä kiva, että vaihtareille on tarjolla tuollainen!

      Poista
  2. Mainioita maisemia. Ja nuo iilimatosukat, hahahahaa! Naurettiin niille Thaimaassa ollessa (Käytiin Khao Sokin luonnonpuistossa, ihan mielenkiintoinen paikka), onneksi ei tarvinnut laittaa omiin kinttuihin, silloin oli kuiva kausi ja maasto siis todella kuivaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla jostain syystä kaikki länkkärit pakotettiin pitämään sukkia jalassa ja paikalliset turistit sitten vilkuili meitä kuin vähäjärkisiä :D

      Poista

Nyt sitä kommenttia!