perjantai 14. helmikuuta 2014

Auyutthayan entistä loistoa huokuvat temppelirauniot


Ohoi Lara Croft ja Indiana Jones! Kuten aiemmin jo mainitsin, jos oma reissusuunnitelma ei yllä Angkor Watiin tai Burman Baganiin, voi muinaiskaupunkien nälkäänsä helliä hyvin myös Thaimaan Ayutthayan raunioiden varjoissa. Reissun voi suorittaa napakalla päiväretkellä Bangkokista tai vaihtoehtoisesti yöpyä kaupungin guesthouseissa. Yön yli kestävän panostuksen hyvä puoli on mahdollisuus osallistua illalla järjestettävään veneretkeen, jonka aikana kierretään tärkeimmät saaren ulkopuolella sijaitsevat temppelit. Ayutthayan sisin on jokien ympäröimä, joten siellä ollaan ns. saarella ja tämä alue on n. 4km pitkä joelta joelle.
Kaupungissa itsessään ei mitään kovin ihmeellistä ollut. Onneksemme paikassa vietettiin Kiinalaisen uuden vuoden viimeistä päivää, joten pääsimme nauttimaan iltamarkkinoista jotka ilmestyivät pimeän tultua pääkadulle. Muuten kaikki turistitoiminta keskittyy enemmän tai vähemmän raunioiden ympärille.

Saavuimme paikalle jo ennen klo 12 ja marssimme Lonely Planetissa mainittuun Tony´s Placeen varaamaan huonetta. Saimme respasta kysymättä kaupungin kartan jonne respan mies merkkasi tärkeimmät nähtävyydet. Eipä sitten muuta kuin rinkuloita seuraamaan. Varasimme samalla veneretken illaksi ja päätimme ennen sen alkua (klo 16) käydä katsomassa pari paikkaa. Ensimmäisenä kiersimme Wat Ratchaburanan, joka oli täynnä rikottuja Buddha-patsaita.
Toisena kohteena oli Wat Mahathat, joka sijaitsi Ratchaburanan vieressä ja josta löytyy se kuuluisa Buddhan pää puun sisällä. Täällä oli yllättäen paljon enemmän porukkaa kuin ensimmäisellä temppelialueella. Molempien sisäänpääsymaksut olivat 50 bahtia eli hieman yli 1 euro. Mahathatissa oli mahdollisuus vuokrata audio-opastus hintaan 150 baht, mutta päätimme kiertää alueen läpi omin nokkinemme sillä suoraan ylhäältä päin paistava aurinko sulatti aikalailla kaiken aivotoiminnan päästä.
Kerkesimme hyvin lepäilemään hetken verran ennen veneretkeä, joka alkoi klo 16. Kiersimme retken aikana kolme eri kohdetta: Wat Phanam Choeng, Wat Phutthai Sawan ja Wat Chaiwatthanaram.  Ensimmäinen oli "tavallinen" uusi temppeli joka ei meidän löytöretkeilijämieltä hirveästi kutkutellut. What Phanam Choengista löytyivät taas kymmenet kultaiset Buddha-patsaat sekä suuri lepäävä Buddha raunioiden keskellä. Viimeisessä kohteessa Wat Chaiwatthanaramissa pääsimme ihastelemaan auringonlaskua ja tottakai iLuurini akku loppui aikalailla heti kun rantauduimme alueelle. Veneretki ei paljoakaan lompakkoamme köyhentänyt (5e) ja oli todella hienoa nähdä temppelialue auringonlaskun aikaan (aiemmin koettu jo Angkor wat aurinkonnousun aikaan), mutta veneen älytön kiire oli kyllä rasittavaa. Meille annettiin 20 minuuttia (!!) kaikilla temppeleillä ja tuo aika kului helposti jo pelkästään reippaalla kävelyllä alueen ympäri. Emme siis päässeet retken aikana kauheasti fiilistelemään mitään vaan jouduimme ravaamaan alueiden läpi kamerat räpsien.
Seuraavana aamuna otimme paikallisen sukkula-tuktukin allemme ja suihkittiin kauimmaiselle Wat Lokayasutharam - makaavalle Buddhalle. Patsas oli aika vaikuttava sillä taisin olla Buddhan neljän varpaan korkuinen. Ja mistä ihmeestä nuo oranssit kankaat hankitaan?
JättiBuddhan lähellä oli muutama pienempi Buddha niin stupan edessä (Wat Worachettharam), kirkkomaisen rakennuksen sisällä, kuin monta kappaletta viereikkäin (Wat Worapho) (ilmaisia!). Tähän sopii hyvin runo, joka kehittyi edellisen Thaimaa/Cambodia/Vietnam-reissun aikana, joten pakko jakaa se teidän kanssanne: 
Buddha istuu,
Buddha makaa.
Buddha edestä,
Buddha takaa.
Buddha-patsaiden jälkeen matkamme jatkui Wat Phra Si Samphetiin (50 baht). Tämä oli aikoinaan kaupungin suurin temppelialue ja se oli monien kuninkaiden käytössä. Alueen keskellä sijaitsevat kolme stupaa saivat kyllä silmät hämmennyksestä ammoilleen ja oli karua vertailla raunioita paikalla olevaan pienoismalliin alkuperäisestä loistosta.

Lounnollisesti kaupungissa olisi ollut vielä lisää erilaisia raunioita sekä museoita, mutta meille riitti hyvin nämä kohteet. Museot jätettiin tietoisesti väliin sillä raunioiden seassa käveltyämme en olisi uskonut jaksavani enää kiinnostua lasikaapissa olevista savilaatoista. Olen jo monta kertaa todennut, mutta sanon vielä kerran, että suosittelen tätä paikkaa valtavasti kaikille Thaimaan tulijoille ja tämä on todella helppo yhdistää rantalomaan jos siihen sisältyy muutama päivä oleskelua Bangkokissa.

Raatimme antaa kohteelle täydet viisi tähteä. Tästä mielenkiintoisammaksi ei historiaan tutustuminen voi mennä!

Miinuksina mainitsen kuitenkin yöpymispaikan ohuet seinät joiden läpi kantautui hyvin selkeästi naapuripaikan pileiden äänet. Vielä klo 4 aikaan aamuyöllä sai kuunnella turistien örinää (oikeasti pakko ihmetellä, että pitääkö täälläkin ryypätä??). Toinen masentava juttu oli Ayutthayassa sijaitseva elefanttipuisto, josta meillä ei muuten ole mitään haisua, mutta nämä elefantit olivat töissä Wat Phra Si Samphetin lähellä kuskaten maksusta turisteja erään puiston ympäri asfalttitiellä autotien vieressä. Elefanteilla oli rautaketjut kaulassa ja aika nuupahtanut olemus, joten oli kyllä aika järkyttävää katsella niitä turisteja, jotka maksoivat kyydistä ja köllöttelivät pehmeissä samettipenkeissä ajattelematta pierun vertaa eläintä ja kuinka "kivaa" tuo homma varmasti niille on. Hyh hyh.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nyt sitä kommenttia!