lauantai 15. helmikuuta 2014

Sosiaalisen wiglaamisen jalo taito

 ... ja miten käy kun se taito puuttuu.

Tämän kirjoituksen aihetta oon miettinyt aikalailla siitä lähtien kun vaihto alkoi. Oon halunnut ajan kulua ja katsoa miten tilanne etenee, mutta nyt 1,5 kk jälkeen voitaneen jo aika varmana todeta, että näin on näppylät. Vielä kun ystävänpäivä tuli ja meni niin ei muuta kuin annetaan palaa! Kyseessä siis ystävyys ja tarkemmin eriteltynä vaihdon aikana muodostuneet ystävyyssuhteet tai tässä mun tapauksessa niiden puute.

Vaihdon alettua Juuso lähti takaisin Suomeen mikä antoi itselleni hyvän mahdollisuuden panostaa muihin vaihtareihin tutustumiseen. Helpostihan sitä vain jäisi nyhtäilemään kaksisteen niin yksin jäämisellä ainakin tuli enemmän motivaatiota sosialisoitumiseen. Alussa ajattelin, että ompas mukavaa, kun vaihtareita on vain 25 kappaletta ja heistäkin suurin osa asuu samassa rakennuksessa. Varmasti on helppoa tutustua ihmisiin ja koska määrä on mukavan kokoinen, pääsee luomaan jonkinlaiset suhteet jokaiseen.

Koska porukasta osa asuu kuitenkin muualla, aattelin tuolloin, että olisi hyvä perustaa oma Face-ryhmä jossa voitaisiin olla helposti yhteydessä kaikkiin. Pyysin yliopiston kv-vastavaalta kaikkien mailiosoitteet, mutta en ikinä saanut niitä. Myöhemmin orientaatiossa meille ihan nimitettiin "vaihtarivastaavat" johon hommaan pääsi/joutui toinen suomalainen tyttö sekä yksi poika, mutta ymmärtääkseni hekään eivät ole saaneet vielä kaikkien tietoja joten tuollaista kaiken kattavaa ryhmää ei ole vieläkään muodostettu ja epäilen suuresti saadaanko sitä tehtyä ollenkaan tämän kevään aikana.

Mutta mitäs me siitä! Me perustettiin sitten tämän meidän residenssin oma ryhmä jossa meillä oli mahdollisuus esim. kysellä illallisseuraa ja kaikki halukkaat saisi osallistua. Aika pian tuli kuitenkin selväksi, että aikalailla ainoat henkilöt ketkä kyseli ihmisiä mukaan olivat me neljä tyyppiä, ketkä saapuivat tänne yksinään. Minä ja kolme poikaa (1 Hollannista ja 2 Saksasta). Ja kun syömään mentiin niin se oli aina joku meistä, joka oli mukana ja kenties pari muuta tyyppiä. Missä ihmeessä kaikki muut oli?

Kaikki muut tulivat vaihtoon 4-5 hengen porukoissa samoista kouluista. Vaihtareista 4 on Suomesta, 1 Jenkeistä, 3 Japanista, 3 Ranskasta ja loput ovat sitten Hollantilaisia ja Saksalaisia. Muut suomalaiset asuvat muualla keskenään ja heillä on täysin eri päivinä koulua kuin mulla, joten näkeminen on oikeasti melkeimpä mahdotonta. Japanilaiset asuvat koululla ja Ranskalaisetkin katosivat jonnekin itsekseen. Eli mä oon täällä hollantilais/saksalais-armeijan ympäröimänä. Välillä tällä kotikadulla kulkiessa oikeasti kuulee enemmän saksaa kuin thaita. Ihan hiton sairasta! Miten niitä voi olla täällä niin paljon (ja määrä lisääntyy siis moninkertaiseksi kun laskee mukaan kaikki Ramkhamhaeng Universityn saksalais-vaihtarit mukaan) ??

No mitä tässä on sitten käynyt? Tottakai yhdessä tulleet kaveriporukat jatkaa hengailuaan keskenään. Miksi kysyä ketään muun maalaista mukaan facessa syömään kun sitten pitää puhua englantia? Ne kerrat kun ollaan oltu suuremmalla porukalla syömässä niin aina, AINA, suurin osa puheesta on tapahtunut saksaksi ja englantiin vaihdetaan vaan jos puhutaan mulle tai halutaan sisällyttää mut keskusteluun (tai joku hollantilainen). On todella väsyttävää ja oikeastaan omasta näkövinkkelistä todella turhauttavaa "yrittää roikkua mukana".

Tutustumista ihmisiin vaikeuttaa myös se, että vain kolmella tyypillä on tällä hetkellä koulua ma ja ti niinkuin mulla ja mekin ollaan kaikki eri kursseilla. Porukassa tulleet ovat valinneet samat kurssit ja jatkavat ryhmissään piipertämistä myös koulussa. Mitään reissujakaan ei voi oikein toteuttaa yhdessä, sillä kun mä voisin lähteä keskiviikkoaamuna matkaan, muut lähtevät vasta perjantaina. Samoin kuin mun pitäisi palata takaisin sunnuntaina kun muut palaavat vasta maanataina/tiistaina.


Olen myös pohtinut kuumeisesti onko tällä asialla jotain tekemistä kulttuurien kanssa. Että onko sitä sittenkin sellainen juntti, joka jäätyy täällä maailmalla ja jääkin vain murjottamaan yksinään? Toisaalta tässä tapauksessa ehkä ennemminkin pitäisi kysyä sitä, että onko saksalaiset niitä omissa porukoissaan liikkuvia, jotka haluavat puhua vain omaa kieltään? Ei voi olla kyllä enää siitä kiinni ettenkö mä olisi yrittänyt saada aikaan jotain yhteistoimintaa vaan siitä, ettei hirveän moni muu ole oikein innostunut mun yrityksistä.

Se suurin dealbreaker on kuitenkin ollut oma nihkeä suhtautuminen alkoholiin. Sitä voi juhlistaa elämää silloin tällöin, mutta jos ei halua muuttua henkisesti täriseväksi muumioksi niin se silloin tällöin on maksimissaan kerran kuussa. Mitä vanhemmaksi tässä on tullut niin sitä turhemmaksi on alkoholi muutenkin muuttunut. Hauskaa voi pitää ilman kännejä ja silloin mun mielestä on aidosti hauskempaa. Mä en oikein enää lämpeä sellaiselle teinimäiselle perseiden vetämiselle jonka turvin sitten uskalletaan tehdä kaikkea "rohkeaa" mitä seuraavana aamuna hävetään ja selitellään omalla juomisella. Lisäksi kummastuttaa, kun eräskin tyttö totesi yhden illanvieton aikana, ettei hänellä ole rahaa matkustaa täällä Thaimaassa. Mutta on sitten rahaa ostaa litra importattua viinaa? Hmm...

Eli kun itse haluaisin viettää mukavia iltoja syöden hyvää ruokaa ja keskustellen syvällisistä aiheista ja henkilökohtaisista näkemyksistä sekä matkustella eri paikoissa, haluavat muut elää oman elämänsä Jersey Shorea bilettämällä 3-4 kertaa viikossa. He ovat kaloja ja meikä on lintu. Kyllä sitä jo tässä kohtaa tietää mistä tykkää ja mistä ei, enkä haluaisi tuhlata omaa aikaani tekemällä jotakin mikä ei tuota mulle iloa. Mukaan sukeltaminen  ei vaan ole mahdollista. Tämän asian tiivistää todella hyvin kirjailija Gretchen Rubin sanomalla:

You Can Choose What You Do, 

But You Can’t Choose What You Like To Do


Turha siis esittää mitään mitä ei ole. Eikä tämä ole oma vika, muttei todellakaan myöskään kenenkään muun. Minkäs sille mahtaa, että elää jo eri vaihetta omassa elämässään. Mutta kyllä tämän asian tajuaminen suretti ja harmitti aika lailla, koska vaihtariajan yksi hienous on tottakai mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin. Ja nyt tämän tapahtuminen näyttää olevan aika heikoilla jäillä (tosin toivoahan aina on, hah). Samalla on pitänyt hyväksyä taas kerran elämässään, että on "tämmöinen tylsimys".

Oma loppupäätelmä tässä hommassa on se, että jos Juuso ei olisikaan päässyt tulemaan tänne takaisin niin en mä yhtään sen enempää pystyisi olemaan kaveria muiden vaihtareiden kanssa. Yksin tämä olisi ollut paljon stressaavampaa kun jokaisen ryyppyillan aikana olisi pitänyt taas miettiä, että jos jää pois niin erkaantuu entisestään muista. Ehkä mä itse olin aika naiivi tämän vaihdon suhteen kuvittelemalla, että täällä olisi samanhenkistä porukkaa mukana. Tottakai vaihtoon lähtisivät ne intohimoiset opiskelijat ja kunnianhimoiset maailmanvalloittajat, jotka tulisivat Aasiaan oppimaan kulttuuria ja kansainvälistä bisnestä. Ööööö.... NOT. Neonvalot, bucketit, Samsong pullot ja jytämusa. Nämä ovat viisi kuukautta kestävät pileet ja kaikki on kutsuttu!

Tämähän ei ole nyt mikään maailmanloppu. Me painetaan Juuson kanssa alkuperäisen suunnitelman mukaisesti ja matkustellaan niin paljon kuin mahdollista. Siitä me saadaan eniten iloa irti ja niitä rommikolia voi sitten lipitellä aina silloin tällöin jos huvittaa. En todellakaan halua myöhemmin katsoa taaksepäin tätä aikaa ja todeta, että se meni humalassa ja krapulassa. Hyh. Tämä ei sitten ollut paikka jossa saisi uusia sydänystäviä, mutta sillehän ei mitään mahda. Kylläpä ne ystävät Suomessa nousee nyt arvoon arvaamattomaan!

Täytyy vielä sanoa, että mun mielestä on jotenkin surullista, että alkoholilla on niin suuri merkitys ihmisten elämässä. Sen turvin pitää muodostaa ne hatarat pohjat ystävyydelle ja vasta myöhemmin voi sitten lähestyä selvinpäin. Tai ettei aitoa ystävyyttä edes tapahdu vaan kanssakäyminen pysyykin pinnallisella party hardy-tasolla. Miten muka toisen ihmisen kohtaaminen selvinpäin avoimin mielin voi olla niin hankalaa ja pelottavaa? Tottakai kaikki (tai melkein kaikki) läpikäy elämässä sen vaiheen kun juhlitaan ja haetaan jonkinasteista sosiaalista hyväksyntää sieltä neonvalojen seasta, mutta kyllä elämään silloinkin kuuluu paljon muuta. Tai ainakin toivoisin, että kuuluisi ja toivoisin, että ihmiset alkaisivat arvostamaan enemmän aitoa elämää eikä vain sumussa pyörimistä. Ei kai tää maailma nyt niin rankka paikka ole?



14 kommenttia:

  1. Mulla on samanlaisia kokemuksia saksalaisista! Osa saksalaisista vaihtareista oli tietysti mukavia, mutta yleisesti ottaen tuntuivat aika paljon viihtyvän keskenään. Ja porukkaan on tosiaan vaikea mennä mukaan, jos itse ei osaa sanaakaan saksaa ja kaikki ympärillä papattavat vain sitä... Pahimpia mielestäni ovat kuitenkin espanjalaiset, jotka muodostavat valtavan sisäänpäinlämpiävän bilelauman ihan sama missä päin maailmaa ovat vaihdossa :D

    Itsekin vaihdon alussa odotin jotain organisointia, yhteisiä tutustumisjuttuja tai jotain, että olisi helposti tutustunut muihin vaihtareihin. Sellaisia ei kuitenkaan meillä ollut, vaan itse piti olla hirveän aktiivinen, jos halusi muihin tutustua. Mäkään en ole mitenkään supersosiaalinen, ja ihan vieraisiin ihmisiin tutustuminen ei yhdessä illassa tapahdu. Odotin kanssa, että vaihdon aikana mahtavinta olisi juuri se vaihtareiden yhteisöllisyys, eikä koskaan tarvi olla yksin, kun aina on muita kaverina. No asuntolaelämä oli tältä osin hirveä pettymys, koska kaikki vain könnäsivät huoneissaan, ja naapureihin ei kyllä paljon tervehtumistä suurempaa kontaktia tullut otettua. Vikaa on tietysti itsessäkin, mutta ei sekään voi pelkästään olla syynä.

    Vaihdossa kyllä huomaa, että helposti samaa kieltä puhuvat ihmiset alkavat kaveeraamaan keskenään. Onhan se ymmärrettävää, että omaa äidinkieltä puhumalla on helpompi tutustua toisiin kuin vierasta kieltä sönköttämällä, mutta itse ainakin näin asian niin, että suomea voin puhua Suomessakin ja Ranskassa haluan nimenomaan oppia puhumaan ranskaa. Kaikista helpoin tapa sulkea joku keskustelussa ulkopuolelle, on puhua jotain kieltä, mitä tämä ei ymmärrä :/ Itse yritän aina välttää monikielisessä porukassa suomen puhumista, jos kaikki eivät sitä ymmärrä, mutta siltikin tulee helposti sanottua jotain pieniä asioita suomeksi, kun ei ne kuitenkaan koko porukkaa kiinnosta...

    Samaa mieltä muuten tosta alkoholin käytöstä. En ymmärrä, miksi aina täytyy olla ihan hirveässä kännissä, että voisi pitää hauskaa ja tutustua uusiin ihmisiin. Itse käytin vaihtovuonna rahat mieluummin matkusteluun kuin bilettämiseen, enkä ihan ymmärtänyt niitä vaihtareita, jotka jaksoivat joka päivä kännätä. Valitettavasti osa tuntuu haluavan vaihtoon vain bilettämisen vuoksi. Ranskassa vaihtareissa oli onneksi paljon myös niitä, jotka oikeasti olivat kiinnostuneet ranskalaisesta kulttuurista ja halusivat oppia kieltä sekä matkustella, mutta esimerkiksi Suomeen tulevista vaihtareista jo isompi joukko tuntuu tulevan pääsääntöisesti opiskelijabileiden perässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanan pitkästä viestistä! Mukava kuulla, etten ole ainoa tällaisen vaihtarikokemuksen omaava, vaikka "mukava" on ehkä hieman väärä sana kun kyseessä on ihmettelyä siitä, miksi sosialisoituminen tökkii.

      Itselleni tämä saksalais-ryhmittyminen tuli kyllä yllätyksenä sillä ajattelin, että ranskalaiset ovat pahimpia kuppikuntien muodostajia. Eikä täälläkään nyt jokainen saksalainen ole tuollainen laumaeläin, esimerkiksi yksi noista tekstissäni mainituista yksin tulleista pojista itse kirosi saksalaisten suurta määrää, sillä hän halusi tutustua muihin kansalaisuuksiin eikä vain muuttaa Thaimaahan puhumaan saksaa.

      Olen todella yllättynyt siitä, kuinka vähän vaihtareita on ajateltu. Ja kuinka oikeasti korkealaatuista TAMKin tuutoritoiminta on tähän verrattuna! Siellä jokaiselle vaihtarille määrätään oma tuutori jonka kanssa pitää tavata joka kuukausi ja jokaisella tuutorilla on vain kaksi vaihtaria. Toimin itse yhden kauden tuutorina ja kyllä vaihtarit oiekeasti arvostivat kaikkea apua mitä ne meiltä saivat. Lisäksi oli koko ajan jotain tapahtumaa jonka turvin oli mahdollista tutustua ihmisiin ja kyllä, oli paljon pileitä, mutta oli myös yhteismatka Tukholmaan, Pietariin ja Lappiin tms! Siellä oikeasti panostettiin siihen, että ei tarvitse ryypätä tutustuakseen ihmisiin ja esim. meillä oli paljon Korealaisia vaihtareita joiden en usko viettäneen montaa iltaa yökerhoissa vaan he enemmän harrastivat yhteisruokailua ja hengailua.

      Koen itse myös aika loukkaavana toisen kielen käyttöä ryhmässä missä kaikki eivät ymmärrä sitä. Voi niitä lukemattomia tilanteita kun on saksalaisen kanssa kävellyt jossain ja muita saksalaisia tulee vastaan. Kukaan ei vilkaise muhun päin edes moikatakseen englanniksi vaan papatetaan vaan saksaa keskenään. Kirjoitin aiemmin siitä kuinka mua harmittaa, että thain opiskelu taitaa jäädä aika alkutekijöihin huonojen mahdollisuuksien vuoksi. Varmaan turha edes mainita, että monet meidän vaihtareista eivät osaa sanaakaan thaita eivätkä ole aikomassakaan oppia.

      Näistä kaikista pikkujutuista tulee itselle sitten loppujen lopuksi sellainen olo, etten edes halua tutustua näihin ihmisiin. Ja siihen se kaikki yrittäminen sitten aikalailla jää :D Me eletään nyt omaa elämää täällä ja he voivat elää omaansa. Voin kuvitella kyllä, että heidän kokemukset Thaimaasta vaihtopaikkana ovat iiiihan erilaiset kuin omani, mutta edelleenkään en haluaisi, että omissa mielikuvissa tämä koko aika olisi jatkuvaa Full Moon partya :)

      Poista
  2. voin NIIN samaistua suhun! joka reissulla mitä oon tehnyt niin oon vaan miettinyt välillä että onko mussa jotain vikaa kun pitkän päivän päätteeksi ei hyvitä lähteä pää kolmantena jalkana bailaamaan ja kentes jatkaa tätä humala-darra-väsymys kierrettä koko reissun... vaikka suomessa käykin baarissa joskus muutamankin kerran kuussa niin mulla menee reissussa ihan täysi off-vaihde päälle, ei kiitos alkoholia!! haluun vaan saada jotenkin kaiken irti ja nauttia uudesta paikasta, en maata sängyssä sikiöasennossa tärisemässä..... oon nyt 23-v ja tavoitteena aloittaa opiskelut ens syksynä,, niin mietin vaan välillä että oonkohan ihan eri planeetalta kun ne just lukiosta päässeet, NO OON. kyllä sitä sillon jakso just bilettää sen 3 kertaa viikossa (HUHHUH), mut nyt haluaa mieluummin lepuuttaa tätä vanhaa ruumista viikonloppuisin :DD joten sit kun muutaman vuoden päästä itekkin pääsee vaihtoon toivottavasti niin voi olla et oon just samassa tilanteessa kun sä nyt.
    pointtina kai se, että tiedän ton tunteen, kun tuntuu et on vaan eri vaiheessa elämässä, ei pääse samalle aaltopituudelle vaikka yrittäis tai haluais.. onneks sulla on nyt seuraa siellä et ei tarvii väkisin ettiä hengailukaveria.. kyllä mä uskon ja toivon että sieltä vielä odottamatta tupsahtaa joku samanhenkinen tyyppi. ja sit jos ei niin eihän siinä periaatteessa menetä mitään kun ei vietä aikaa ihmisten kanssa joiden seurassa ei viihdy 100%. saatte juuson kanssa enemmän irti ajastanne siellä kun ykskään noista bilehileistä :) kiitos vielä superhyvästä blogista, yks mun lemppareista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kommentista! :)

      Totean tässä käsi sydämellä, että EI OLE MITÄÄN VIKAA! Mun on reissussa tosi hankalaa päästä mihinkään bile-fiilikseen koska jos päivän aikana tekee vähänkin jotain muuta niin ei energiat vaan riitä klo 4 saakka tamppaamiseen. Ja tietää jo valmiiksi, että seuraavana päivänä on olo kuin jyrän alle jääneellä rotalla. Miksi kärsiä siitä monta kertaa viikossa? Sitten kun univelka kasvaa niin se vaikuttaa keikkeen muuhunkin.

      Iso peukku opiskelujen aloittamiselle! Itse aloitin Tamkissa 25 vuotiaana ja oli se kyllä aika jännää. Mutta meidän luokalla oli onneksi omankin ikäistä porukkaa, joiden kanssa bondasi paljon helpommin samanlaisen elämäntilanteen ja kokemuksen myötä. Mutta oli myös ihana huomata, että oli monia +90 vuonna syntyneitä, jotka olivat jo olleet työelämässä, asuivat itsekseen ja olivat kantaneet vastuuta. Meillä muistaakseni meni niin, että kaikki osallistuttiin alkuajan suuriin piletapahtumiin (kastajaiset ja tursajaiset), mutta niiden jälkeen vain muutamat bilehileet kävivät jokaviikkoisissa pippaloissa ja muut vaan raatoi niska limassa koulun ja töiden kanssa :D

      Ja Juuso on kyllä mun pelastaja!

      Poista
  3. Gaaah, kuulostaapa aika perseilylle...
    Mä olisin varmaan lähteny vetää niiden saksalaisten seurasta ja ärähdelly jotain xD
    Todellakin ihanaa, että sulla on Juuso siellä!
    Ei kyl taas mahdu päähän toi ihmisten veemäisyys, tosin eipä kaikki varmaan sitä tahallaankaan tee.
    Onneks teillä on paljon puuhattavaa siellä kahestaan, voit näyttää kieltä niille muille sitte :D

    VastaaPoista
  4. xD
    Emmäkään usko, että kukaan tahallaan mitään tee, ei ne tyypit vaan osaa asennoitua samaan tilanteeseen missä ite on kun on yksin täällä. Ne on niin nuoria vielä, snif :,,D

    Onneks on jo tottunut siihen, että on tämmöinen vastarannan kiiski joka kaipaa ihmisiltä muutakin kuin sellaista pintasiloteltua hengailua niin tästä iskusta tulee selvittyä hengissä. Mutta oishan se ollu kivaa törmätä samanmielisiin ihmisiin täälläkin. Nyt sitten vaan suomi-ihmiset mielessä <3

    Ja onneks löytyy sitä puuhaa! :)

    VastaaPoista
  5. Mulla oli ihan samat fiilikset viime vuonna! Tietty tähän omaan juttuun vaikutti myös se, että mulla oli miehen lisäksi myös poika mukana, joten parikymppisten vaihto-opiskelijoiden kiinnostus hengata mun ja mun kolmevuotiaan pojan kans ei välttämättä ollut sitä kiinnostavinta puuhaa Bangkokissa, mikä on kyllä ihan ymmärrettävääkin. mut oisinhan mä nyt voinut joskus lähteä vaikka leffaan tai syömään ilman lastakin. Mut mää kyllä tykkään käydä myös ulkona, joten kummasti ne omat vapaaillat sitten meni siellä yökerhoissa, joskaan en mä kyllä kans käynyt kun about kerran kuussa ulkona. :) Meillä oli pari suomalaista tyttöä joiden kans kaverustuin, yks suomalainen poika joka hengas samassa porukassa, ja kolme saksalaista poikaa. Noitten poikien kans se hengailu tosiaan oli sitä et käytiin kaljalla tai yökerhoissa porukalla iltasin, mut tyttöjen oli välillä muutaki ohjelmaa ja oon kans sitten pitänyt yhteyttä vielä ihan Suomessakin. :) Ja sit oli sellanen hollantilainen poika, jonka kans vietettiin taas koululla eka kuukausi aikaa tuntien välissä (oltiin aika lailla samoilla kursseilla), kunnes se sitten jätti opiskelut sikseen ja lähti matkustelemaan.. Ja sitten hengasin paljon yhden korealaisen tytön kanssa, jonka kans sit käytiin ihan vaan syömässä joskus tai shoppailemassa tms. Se tyttö ei tosin ollut vaihtari vaan suoritti koko tutkintoa Bangkokissa. Mut semmosta "sydänystävää" en kyllä löytänyt, tai sellasta joka nyt ihan täysin ois ollut samalla aaltopituudella kuitenkaan, vaikka hauskaa toki oli kuitenkin kaikkien kanssa.

    Toi muu vaihtarisakki teki kyllä reissuja, mut koska Steve teki töitä viikonloppuisin niin meille jäi käytännössä vaan pari päivää viikosta jollon oltais voitu lähte jonnekkin. Ja mieluummin oikeestaan lähdinkin sit ihan vaan omalla porukalla reissuun kun sellasella party-porukalla, koska Lucas kuitenkin oli matkassa mukana.

    Mun aikana siellä oli ihan superpaljon ranskalaisia, niitä oli suurin osa koko porukasta. Ne hengas omassa porukassaan, ja aikalailla toi kolme saksalaista plus me neljä suomalaista oltiin sitten ne loput vaihtarit. oli siel sit jotain muitakin mut en ees muista mistä ne oli kotoisin, mut ne tuli sinne kaveriporukoissa ja hengas sitten niitten omien kavereidensa kanssa eikä niitä oikeestaan sen orientaation jälkeen näkynyt.

    Mä jäin kans kaipaamaan jotain yhteisiä aktiviteetteja enemmän. Mulla oli se koulun alku kauheeta sähläystä kun Lucas sairasteli ja olin iteki kipeenä ja sitä kämppää piti katsella jne, ja ilmeisesti koko vaihtarisakki oli tehnyt päiväretken Pattayalle rannalle siinä heti alkupäivinä. Mulle ei vaan kukaan siitä koskaan infonnut ja kuulinkin koko hommasta aika paljon jälkeenpäin, enkä ollut kyllä ollut ainut joka sen oli missannut. Se Sam koululta oli ollut siellä mukana ja se oli ilmeisesti sen sillon organisoinut, mut ei vissiin kovin hyvin jos kaikille ei oltu edes kerrottu. :>

    VastaaPoista
  6. Mua harmittaa aika lailla, että muut suomalaiset asuu niin kaukana ja niillä on ihan eri aikataulu kuin mulla, koska niiden kanssa olisi ollut mukava bondata ja matkia saksalaisia oman maan suosimisessa x) Kai tää on sitten ihan tuuripeliä että mistä maasta saa porukkaa mikäkin vuosi. Mä tykkäisin kyllä yhteissyömingeistä tai leffailuista, mutta tosiaan ekan kuukauden yrittämisen jälkeen luovutin kyselyiden kanssa kun nyt on vaan sitten niin paljon helpompaa mennä Juuson kanssa kaksisteen.

    Mä en oo oikeastaan yhtään bondaillut kenenkään muiden opiskelijoiden kanssa täällä. Ihan oma vika, mutta mulla on tunnit putkeen niin pitää juosta tunnilta toiselle ja sitten bussiin niin eipä siinä kauheasti kerkeä jauhaan säkkiä. Ja mä oon nyt pyhittänyt ma ja ti kokonaan kouluhommille koska muuten me sit reissataan niin ei sitä voi edes kysellä muita minnekään ilta-aktiviteetteihin kun luen hiki hatussa koulukirjoja joka ilta ja koitan hakata ryhmätöitä eteenpäin.

    Tää on nyt ehkä tällainen "valintojen maailma" tilanne, että itsepähän valitsin omat koulupäivät ja päätin että loppuaika matkustetaan. Se sit asetti raamit kaikelle muulle ja se sosiaalinen kanssakäyminen nyt jää vähän vähemmälle :P

    Mä oon nyt pari kertaa ollut yökerhoilussa mukana ja siis, ei sekään kyl mitään herkkua ole. Kun joidenkin tehtävänä on vaan saada pää mahdollisimman sekaisin alkaa hauskuus olemaan aika kaukana ja pelottavuus vähän lähempänä. Jos turvamiehet pyörii ympärillä koko ajan vahtien ettei kukaan ryhdy idiootiksi niin siinä kohtaa meikäläinen kyllä lähtee kotiin. Että semmosta täällä :D Ja tuo yksi Andre kenen kanssa oon bondaillut ehkä eniten kertoili jotain erään ryyppyillan jatkoista joissa kaikki alkoivat olemaan alasti tms... Jotain rajaa tähän läppään nyt oikeesti! xD

    Mut toi teidän porukka kyllä kuulostaa paljon kivemmalta kuin tää oma "saalis" tällä hetkellä :) Ja aika mälsää toi, että osa porukasta lähtee johki "luokkaretkelle" ja muille ei ilmoteta!!! Oisin ite kyllä niin verisesti loukkaantunut tommosesta koska ne alkuajan päivät on ne kaikista kriittisimmät siinä muiden kanssa tutustumisessa.

    Yks asia mitä täällä kyllä kans mietin, että vaikka olisi kivaa amtkustaa porukallakin niin loppujen lopuksi tiiän, että mulla palais hermo ihan sekunnissa. Millä järjellä pystyy paimentamaan laumaa ihmistä ja se olisi koko ajan kauheeta sähläystä ja vääntämistä siitä, että minne mennään ja mitä tehdään. Helpompi vaan painaa itekseen. Hyvä esimerkki tästä on se, kun Andre oli vähän kuin järkännyt meijän talon pileille paikan lähibaarista joka juuri aukesi ja jutellut sen omistajan kanssa kaikesta, että me tullaan porukalla sinne, saadaan omat musat mukaan tms. Niin loppujen lopuksi kaikki vaan ryyppäs meidän autokatoksessa ja kun Andre koitti kysellä, että eikö me lähetä baariin niin kaikki oli vaan, että fuck it. Ja lopussa tuli hirvee vääntö mihin yökerhoon mennään jolloin porukka jakaantui ja kaikki lähti minne huvitti :D Ei edes kannata yrittää säätää mitään kivaa yhdessä x)

    VastaaPoista
  7. Mulla ei oo korkeakouluvaihdosta kokemusta mutta muistan lukioajan vaihdosta että järjestö yritti kovasti järkätä meille vaihtareille ohjelmaa, että oltais tutustuttu toisiimme ja samasta maasta tulleita yritettiin sijoittaa eri paikkoihin ettei paikallisen kielen ja kulttuurin omaksuminen estyisi kun jengi juttelis vaan omien maanmiestensä kanssa omalla äidinkielellään.

    Mutta omilta reissuilta oon kyllä huomioinu, että saksalaiset, ranut ja espanjalaiset on sellasta porukkaa jotka pyörii vaan keskenään. Eikä ne puhu muille, ainakaan ranskalaiset. Mikä on välillä tosi rasittavaa, jos on ollu esim. jossain retkellä yhdessä joidenkin tyyppien kanssa ja ne vaan puhuu omaa kieltään mistä muut ei ymmärrä mitään :D osataan me suomalaisetkin kyllä klikkiintyä (?) keskenämme aika lahjakkaasti, mutta mulle ainakin tulee vähän paha mieli jos jubailee pelkkää suomea kun porukassa on sitä ymmärtämättömiä tyyppejä.

    Alkoholi on näköjään edelleenkin se ainut ja oikea yhdistävä tekijä opiskeluhommissa. Mulle kyllä maistuu ihan hyvin vaikka ei sitä vois kuvitella enää bailaavansa keskellä viikkoa kun ei sitä loppuviikosta selviäis sit campukselle opiskelemaan. Mä en oo käyny vuoden takaisten fuksiaisten jälkeen yksissäkään opiskelijabileissä ja muistan kun meillä oli ekan lukukauden aikana joku vammanen kehityskeskustelu tutoreiden kanssa, ihmetteli ne kovasti miksei oltu koulukaverin kanssa kiinnostuneita marinoimaan itteämme keskiviikkoiltana jossain kemuissa vaikka seuraavan aamuna oli tentti. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläkin nyt matkakokemuksia ranskalaisista riittämiin! Huh hei mitä porukkaa :D
      Ja joo, täytyyhän tässä myöntää, että suomalaiselle on todella paljon mukavampaa hengailla toisen suomalaisen kanssa. Huomattiin Aasian reissuilla myös tämä aspekti, että kun muun maalaisten kanssa ehkä vaihtoi vain ne perinteiset matka-aiheiset kommentit jos niitäkään, niin suomalaisten kanssa äityi aina keskustelemaan vähän pidempään. Itse niin pujahdan tähän käyttäytymismalliin ja mulla on siis suurena ongelmana ehkä se, etten tiedä mitä sanoa ihmisille :D Tai tulee tilanteita vastaan joissa tiedostaa, että nytkin voisi avata suunsa ja kenties vähän jutustella jostakin niin ei saa sitä aikaiseksi koska syvällä sisimmässäni koen, ettei sillä ole mitään merkitystä. Kauheeta, oon kyllä ihan älyttömän antisosiaalinen ihminen välillä, tässähän sen huomaa...

      Hahha, voihan opiskelijapileet! Mulla kyllä niin kiinnostus lopahti niihin sen alun jälkeen. Tosin kun toimin kv-tuutorina niin silloin se pieni partymonster heräsi hetkellisesti henkiin kun lähdettiin vaihtareiden kanssa yöhön (oli vaahtopileet ja pakkohan se oli kokea köh köh). Opiskelijoissa pitäisi olla enemmän nörttejä joiden kanssa voisi perustaa jonkun kirjakerhon tms. Mä voisin olla sellaisessa mukana ihan ilomielin. Kyllä sit olis sosiaalisuutta vaikka muille jaettavaksi! :D

      Poista
  8. On kyllä itselläkin ollut monella tapaa samanlaiset fiilikset, eli elä vielä luovuta. Vaikka me muut suomalaiset asutaankin kaukana niin olisin edelleen valmis keksimään jotain muutakin tekemistä kuin baarireissut, varsinkin kun suurimmalla osalla en ole edes itse ole ollut mukana. Sinänsä ihan kivaa, mutta liika on liikaa. Pojilla myös tahtoo olla omia menoja ja kröhm kiinnostuksen kohteita, jotka ei itseä oikein nappaa. Täällä asunnolla on kyllä onneksi tutustunut muutamiin mukaviin vaihtareihin muista kouluista, niin on jotain seuraa, mutta on tullut huomattua, että sellaisia syvempiä ystävyyssuhteita on tosi hankala luoda. Meiningitkin turhan usein liittyy siihen, että ryypätäänkö baarissa vai tuossa terassilla. Ja ranska jengit jyllää edelleen!

    Tänäänkin hain vaan take away -ruokaa illalla, kun ei oikein tiennyt ketä kysyä mukaan syömään :D Niin ja en ole saanut kenenkään sähköpostiosoitteita. Mun vastuualue oli muistaakseni hätämajoituksesta informointi tarvittaessa tai jotain vastaavaa. Oli jotenkin tosi sekava koko nimitystilanne eikä tehtävästä luonnollisestikaan tullut mitään tarkempaa infoa haha. Mutta joku kaikkien vaihtareiden ryhmä olis tosi jees, vaikka tottahan se on, että nuo valmiit porukat harvemmin kysyy ketään muita mukaan. Harmi :/



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! no todellakin! Ehkä meidän pitää vaihtaa päikseen tulevat suunnitelmakalenterit ja katsoa josko johonkin väliin sopisi jotakin yhteistä tekemistä? :D Ainakin nyt kun tnettiviikot pärähtävät käyntiin niin me ollaan Bangkokissa koko aika ja aateltiin jonain päivinä panostaa Bangkokin nähtävyyksiin ja paikkoihin. Pitääkin kirjoittaa tästä sulle ihan Facessa! :)

      Ja voin vaan kuvitella mitä nua "kröhöm" menot pojilla on xD

      Mulla oli tiekkö niin suuret suunnitelmat sen suhteen, että tuollasen faceryhmän avulla saataisiin sitä yhteisöllisyyttä pidettyä yllä, mutta jotenkin juurikin tuo kv-toimiston kykenemättömyys tarjota nimilistaa sekä nämä alkuviikkojen tapahtumat ovat kyllä saaneet ajatukset hautautumaan jonnekin kaapin perukoille.

      Tuntuu myös, että tuolla meidän talolla meininki on riistäytynyt ihan käsistä... En ymmärrä enää edes sitä vähääkään mitä noitten joidenkin tyyppien päässä liikkuu!

      Poista
  9. Kiitos Katja sulle kun linkkasit mulle tämän.
    Jaoit vielä paremmin sanoiksi omatkin fiilikseni tuosta teinimäisestä perskänneilystä. Ei voi olla totta miten sitä oikeasti jotkut vielä jaksaa. Toivon suuresti, että maailma alkoholin käytön suhteen on muuttumassa, sillä en tajua sosialisoitumista klubeilla ollenkaan. Pakko sanoa tähän että pubeista tykkään joissa voi istua rauhassa ja ottaa sen yhden viinilasin ja ihan tavata ihmisiä. Mutta kun sitä AINA seuraa se että lähetään "johonki missä on porukkaa" ja sitten kadotaan massaan ja tullaan tiedottomana takasin kämpille. Luulin kotona Suomessa ettei mulla oo ongelmaa tän kanssa, mutta nyt kun asuu kymmenen tytön kanssa samassa kämpässä niin se onkin erilaista.
    Ihanaa saada täältä vertaistukea vaikka sullakin on vaihto jo takana päin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, mukavaa, että tästä sait jotain irti! Muistan itse niin elävästi sen, että vaikka kuvittelin olleeni todella sinut sen kanssa, etten juo niin paljon ja haluan opiskella ja olla muutenkin ah, niin tylsä (näiden muiden mielestä), niin tuolla vaihdossa se kaikki vaan jotenkin tuli niin naamalle ja piti käsitellä taas "miksi en ole samanlainen kuin muut?" fiiliksiä. Jotka kuvittelin käsitelleeni silloin 20 vuotiaana kun huomasi, ettei samat menot kiinnosta kuin muita.

      Live and Learn! Tsemppejä sinne kyllä ja aina kannattaa olla vaan oma itsensä! :)

      Poista

Nyt sitä kommenttia!