keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Vaihto-opiskelu: learning goals

1 kuukausi ja risat vaihto-opiskelua tuli täyteen sunnuntaina. Eli peräti 8 koulupäivää takana. Kuulostaa huonolta vitsiltä, mutta näin tämä menee. Näin se pallo pyörii! Nyt tulee paljon tekstiä eikä yhtään kuvia- postaus, joten kärsikää.

Ei sillä etteikö tässä muutenkin ole tullut mietittyä asioita liittyen täällä oloon, mutta nyt niitä piti jo saada kirjalliseen muotoon: vuorossa oli TAMKin halfway reportin kirjoittaminen. Ei paha homma kun pituudeksi oli määritelty vähintään yksi sivu. Raportissa piti pohdiskella itselleen asetettuja tavoitteita oppimisesta sekä kuinka hyvin tämä prosessi on lähtenyt käyntiin. En ole täällä julkaissut omia tavoitteitani aiemmin, joten täältä pesee! Nämä on väkerretty reissun aikana asenteella jotain kikkareita ruutuihin, jotta homma menee läpi.




LEARNING GOALS
LEARNING METHODS           
1. PART
Target Culture
Name of the country here

Thailand


- learn  more of Thai language

-Learn more about the culture and daily life in Thailand

-Understand more how people act in Thailand
-  Gain Thai friends and practice language with them
-Travel little bit on my free time and hang out with local people
-Observe people
- Take a Thai language course
2. PART
Work Organization
/Educational Institution
Name of the institution here

Assumption University


- See how does the teaching differs from  Finnish style

- Get familiar with students life in Bangkok and in campus area

- Learn more about Thai education system
- Take part in classes, observe different teachers and their teaching methods

- Talk with other students, asking about their studies and goals

- Take part in other school activities
3. PART
Own Field of Study
Name of your study or professional field here

Economics


- Learn more about Thai and other Asian countries economy
- Connect with other students, network
- Follow news about Asian economics
- Learn how Thai business works
- Take right courses
- Interact with other students, participate in group tasks
- Read local media
- Participate in field trips if possible to local companies

Se kaikista oleellisin asia, joka on lävähtänyt täällä olon aikana jo naamalle on ne omat suuruudenhullut suunnitelmat siitä, mitä kaikkea täällä voisi/haluaisi/tahtoisi tehdä. Viime kesänä työuupumuksen partaalla ajattelin tätä hetkeä ja kuinka olisi niin perkeleesti aikaa ja mitä kaikkea voisikaan tehdä, niin puhtaasti hauskaa kuin hyödyllistäkin. "Kouluahan olisi vain kaksi päivää viikossa hei!" Jossain vaiheessa sitä heräsikin pieni epäilys ennen koulun alkua, että ehkäpä sitä pitää tehdä jotain hienosäätöä omille suunnitelmilleen ja nyt, näillä näppylöillä, sitä kyllä keskitytään vain olennaiseen eikä stressata liikaa. Tai ainakaan liian monesta asiasta. Tämän vuoden tavoite elämässä on se tasapaino eikä sitä todellakaan saavuta jos heti vuoden alussa kuormittaa itsensä henkihieveriin.

Target culture: Mulla oli suuri visio siitä, että oppisin tänä aikana puhumaan enemmän thaita. Ajattelin, että olisi noloa, jos eläisi vieraassa kulttuurissa eikä vaivautuisi opettelemaan kommunikoimaan paikallisten kielellä. Oon käynyt jo Suomessa pari vuotta sitten thain alkeiskurssin ja opiskellut itsekseni muutamia sanoja, mutta kielen toonisuuden vuoksi siinä ei paljoa auta, että niitä sanoja harjoittelee hiljaa mielessään. Varmasti myös aika päivän selvää, että kiireiden keskellä opettelu on jäänyt usein unholaan. Täällä tuli heti ekana todettua, ettei koulussa voi ottaa kielikurssia. Ja yksityisten koulujen kielikurssit olivat joko 3h/5 päivää viikossa tai tiettyinä päivinä jolloin oma matkustelu Thaimaassa olisi jäänyt kokonaan pois. Edelleenkin vaihtoehtona on itsekseen opiskelu, mutta heh heh, kaikkihan nyt tietää miten siinä käy. Kyllähän tässä pikkuhiljaa oppii ja muistaa uusia sanoja, mutta epäilen suuresti, että pystyisin heittämään mitään vähääkään monimutkaisempaa palattuani Suomeen. Eli byebye se tavoite.

Kulttuurin suhteen edistystä tapahtuu koko ajan perinteisellä yksi askel eteen, kaksi taakse-systeemillä. Eli oivalluksia tulee melkein päivittäin niin Thaimaasta kuin muista Aasian maista, mutta samalla tietenkin välillä menee hermot kaikkeen ja tekisi mieli haistattaa pitkät pökäleet kaikille ja kaikelle. Lisäksi täällä on entisestään syventynyt pohtimaan kaikenlaisia eettisiä kysymyksiä todella paljon ja sitä, olisiko itsellä tahtoa tehdä jotakin ja missä määrin itse olisi valmis vaikuttamaan edes pienillä teoilla joissakin asioissa.

Educational institution: Koulussa välillä meinaa kasvaa suhteellisen isokin tatti otsaan, mutta koska asioista ei voi riehua kenellekään, on pakko vaan hillitä itsensä ja "go with the flow". Suurimmat päänkiristykset tulee siitä, että kun ei ole hajuakaan mitä opettajat haluaa meidän tekevän (kun ei ole vielä niin tietoinen koulun systeemeistä ja mitä milläkin tehtävällä haetaan) eivätkä ohjeetkaan paljoa usein selvennä. Hyvänä esimerkkinä nyt Global marketin kurssilla tehty ryhmätyön firman esittely, johon opettaja sanoi mulle aikoinaan, että sen pitää olla lyhyt ja ytimekäs. Ja tästä oli kauheeta vääntöä muiden ryhmäläisten kanssa (kaikki thaita), he kun olivat valmiit kirjoittamaan miljoona sivua paskaa opettajalle. Nyt me saimme esittelyt takaisin ja opettaja totesikin, että hän haluaakin enemmän tietoa tuotteista. Hmm.. Niinkuin millä lailla (yrityksenä Nivea)? Kirjoitanko mä sille listan kaikista tuotteista Suomessa? Ja kaikki thait on siinä, että "sun pitää korjata tää". Ja mä sanon, että kuulkaapas nyt, ei niidenkään "tuotelistassa" ole mitään eroa, opettaja kun nimenomaan pyysi listaa eroavista tuotteista Thaimaan ja Suomen välillä. Tein nyt siis yhden sivullisen luottelon noista saakelin suihkugeeleistä, siinähän saa sitten tihrustella mitä tuotteita löytyy (kun voisi kuvitella, että tämä tulisi sinne itse raporttiin!) ja thaimaalaiset saa tehdä oman listansa.

Täällä vaan siis niin hyvin huomaa kuinka erilailla ihmiset ajattelee ja nimenomaan kuinka aasialaiset ajattelee erilailla kuin länkkärit. Välillä onkin todella surrealistinen olo tuolla yliopistolla kun koulukirjat on jenkkien kirjoittamia USAn kouluille ja niitä käydään sitten läpi Thaimaassa englanniksi ja koitetaan saada jotain tolkkua asioista. On monia juttuja, jotka on itselle päivän selviä, mutta thaimaalaisille ne pitää vääntää ja selittää, sillä heillä ei ole niistä mitään tietoa. Tai välillä hymyilyttää todella paljon kun opettajat puhuvat joistakin länkkärijutuista ja huomaa, että samalla lailla kuin me teemme oletuksia muista kulttuureista, tekevät tottakai thamaalaiset näitä oletuksia taas länsimaista. "Ooh, katsokaa, länsimaissa ei ole ollenkaan korruptiota!" Hmm.. niinpä niin.  Mutta sama kuin meilläpäin kirjoitetaan "Thaimaa, tuhansien hymyjen maa" ja tälle taas paikalliset repeilee.

Halusi tai ei, täällä todellakin sitä kulttuuria ja niitä eroavaisuuksia hierotaan naamaan joka päivä ja vaikka välillä jokin asia ihmetyttää tai ketuttaa, niin tietää jo nyt, että tämä antaa todella paljon eväitä tulevaisuudelle.

Own field of study: Juurikin piti päivitellä CV:tä kesätyönhakuja varten ja tuntui aika hienolta lisätä sinne tämä vaihtojakso ja kirjoittaa, että opiskelee nyt kansainvälistä markkinointia ja -johtajuutta Thaimaan parhaimmassa (tai ainakin kalleimmassa, hah hah) yliopistossa. Eli yllä kerrotuista ymmärrysongelmista huolimatta  oon todella tyytyväinen kursseihini ja varsinkin comparative management intialaisen opettajan johdoilla on ihan huippu! Meillä on välillä niin hauskaa siellä, kuvitelkaa nyt millaista on kuunnella tarinaa jostain kulttuurimokista mitä opettaja on alkuaikoinaan tehnyt Thaimaassa sellaisella perinteisellä intialaisella korostuksella kerrottuna. Haha! 

Välillä mulle on kyllä tuolla koulussa tullut sellainen  olo, että oonko mä ihan hiton tyhmä. Tuntuu, että aivoissa on teflonpinta ja kaikki tieto vaan valuu sitä pitkin pois. Vaikka tajuan mitä tunneilla puhutaan, niin jos mun pitäisi yhtäkkiä kirjoittaa englanniksi lyhennelmä aiheesta, en vaan pystyisi siihen. Tulee tosi outoja ajatuskatkoksia ihan yksinkertaisienkin enkunkielisten sanojen kohdalla! Että innolla ootan ensimmäisiä tenttejä ja niiden aikana ilmestyvää lobotomiaa.

Ei muuta kuin eteenpäin, sanoi mummo lumessa.


2 kommenttia:

  1. Ihan mahtava kuulla, että mottona on keskittyä olennaiseen eikä stressata liikaa! Kerkee sitä kotonakin! Ja nuo teflonpintaiset aivot, niin tuttua, niin tuttua! Italiassa kaikki tentit olivat suullisisa koko luokan edessä. Ja just sillon oli ne teflonpinnotukset päällä, meni melkoiseksi sönkkäämiseksi ja sanojen haeskeluksi, mutta tiiätkö mitä, selvisin ja pääsin läpi. Ja niin ihan varmasti sinäkin!!! Tsemppistä ihan hulluna! Vaihtoaika on raskasta, mutta, ah, niin antoisaa! Ja vaikka sitä aina vähän naureskellaan sille, kun ihmiset sanovat tulevansa uusina ihmisinä takaisin kotiin, niin on siinä oikeasti jotain totta. Kukapa ei tuollaisen kokemuksen jälkeen olisi edes hieman muuttunut?

    Jostain syystä ei anna minun lähettää viestiä wordpress-tunnuksella... Maiju ja maailma on sun blogista täällä siis huutelee! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyyyh, suullinen tentti! Hahhaha, se olisi kyllä aikamoista x)
      Ja oonkin täällä miettinyt, että on tää rankempaa kuin aattelin (tottakai maailmanvalloittajan elkein kuvittelin, että kaikki olisi ihan iisipiisii kun Thaimaa on jo tuttu paikka), mutta kyllä tää antaa myös ihan älyttömästi. Ja ne heikot hetket sitten karaisee mukavasti ;)

      Tulee kyllä hyvää perspektiiviä omaan elämään, pelkkä pidempi reissu ei tätä iloa tarjoaisin.

      Poista

Nyt sitä kommenttia!