lauantai 29. maaliskuuta 2014

Voihan sade!

Sunnuntaipäivä. 
Aamulla herättiin sateeseen ja nyt, kellon lähennellessä jo 15, sade vain jatkuu vailla pienintäkään taukoa. Meidän hienot suunnitelmat mennä Harajukuun vakoilemaan paikallisten nuorten pukeutumisleikkejä vesittyivät täysin. Lähdettiin jo metrolla Shinjukuun elätellen toiveita ilman parantumista, mutta vartin kävelyn jälkeen, kun jo nilkatkin olivat märät vedestä, oli pakko luovuttaa ja tulla takaisin hotellille. Tänään on siis mitä ilmeisimmin leffapäivä!

Sade on vitsaus ulkoilmasta nauttivalle (lue köyhälle) turistille. Meidänkin suunnitelmat ovat aikalailla kokonaan, kenties hieman naiivisti, rakentuneet sen varaan, että päästään kävelemään ympäri Tokiota ja näin tutkimaan paikkoja. Meillä ei taida olla oikein mitään "sisäjuttuja" varalla, joten sateen yllättessä löydettiinkin sitten itsemme vangittuina tähän "kompaktiin" 2,5 x 2,5 m huoneeseen. No, ainahan sitä voisi ajella junilla ja metroilla ympäri kaupunkia, heh. 

Saldomme tähän mennessä on 50/50. Kahtena päivänä on satanut ja kahtena ei. Säätiedotus näyttää, että seuraavan kerran sateen vaara olisi vasta ensi perjantaina joten pitäkäämme peukkuja pystyssä sen suhteen, että näin myös on!


torstai 27. maaliskuuta 2014

IG TRAVEL THURSDAY: Kirsikankukkia metsästämässä

Japani.
Tokio.
Asakusa.
Sumina-puisto ja Senjoji-temppeli.

Tämä harvasanainen kirjoitus antaa tietä kuville, jotka toivottavasti puhuvat puolestaan. Vaikka kirsikkapuiden kukinta ei ollut vielä tällä alueella päässyt täyteen loistoonsa, olivat ne siellä täällä näkyvät vaaleanpunapeitteiset puut todella ihastuttavia. Oli myös mielenkiintoista seurata paikallisia, jotka näyttivät nauttivan näystä yhtä paljon kuin me keltanokka-kerholaiset. Huomenna tutkimusmatkamme jatkuu toisiin puistoihin joten lisää sakura-kukkia luvassa ainakin Instagrammin puolella.


Virallisia IG Travel Thursday-järjestäjiä ovat Suomessa Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses ja homman tarkoituksena on "vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä". Kuka tahansa voi osallistua kirjoittamalla matkailuaiheisen blogipostauksen ja jos ei kirjoita blogia, voi omia matkakuviaan kuitenkin lisäillä Instagrammissa #igtravelthusday-tägin alle. Minut löytää Instagrammista nimellä @prettyprettyugly.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

"All my bags are packed I'm ready to go..."

"Cause I'm leavin' on a jet plane
Don't know when I'll be back again"


Laukut ovat todellakin nyt pakatut ja huomenna nokka osoittaa kohti Itä-Aasiaa. Lennämme Taipein kautta Tokioon Air Chinan koneella ja tähän aikaan olemme jo mukavissa asemissa Ryokan-hotellimme tatamilla. Tämä reissu ei olisi voinut tulla yhtään parempaan aikaan, Bangkokin hiljalleen saapuva kesä on tuonut kiusaksemme jo hyvinkin häiritsevän kuumuuden (se normaali Thaimaan kuumuus ei ole mitään verrattuna tähän kosteaan hapettomaan vyörymään) ja on ihanan helpottavaa pitää siitä vähän taukoa.

Tokiossa on tällä hetkellä juuri parhaimmillaan kirsikkakukkien kukinta-aika, Hanami, joka oli meidän reissuajankohdan valitsemisen oleellisin syy. Kymmenen päivän aikana onkin tarkoitus ihmetellä tätä vaaleanpunaista unelmaa Tokion eri puistoissa ja siinä sivussa sitten toimia japanilaisen ruuan syöttöporsaana. Jännittää siirtyä nyt pitkästä aikaa vähän viileämmille leveyspiireille, vaikka viileys meidän tapauksessa tarkoittaakin sellaista 15-20 asteen keväistä ilmaa. Oikein odotan innolla raikasta ilmaa ja pakkasin jopa pipon mukaan. Elättelen toiveita siitä, että sille ja "kashmir"-huiville tulee käyttöä reissulla...

On muuten aivan mahtava fiilis palata Tokioon. Trans-Mongolia ja Japanin Interrail päättyivät viime syyskuussa Tokioon ja Juuso vieraili siellä taas viime toukokuun aikana veljensä kanssa. Molemmille jäi palava halu matkustaa maahan uudestaan, joten kun olosuhteiden vuoksi vaihto-opintojen ajalle oli mahdollista valita vain yksi ulkomaan kohde, oli päätös aika helppo tehdä. Saavat nyt Singapore ja Etelä-Korea jäädä odottamaan vuoroaan, sillä Nousevan auringon maa on nähtävä uudestaan!

Tällä matkalla molemmat tietää minne ollaan menossa (ainakin suurinpiirtein) eikä tällä reissulla tarvitse tuhlata aikaa niihin välillä niin rasittaviin uuden maan juttuihin, kuten metrolippuautomaatin ihmettelyyn, metrokartan tulkintaan, hotellien etsimiseen (hotellit ovat tuttuja jomman kumman reissuilta) ja kun kaupungista on jo jotain osviittaa, on eri paikkojen tutkiminen paljon tehokkaampaa sekä myös rennompaa kun ei ole hukassa koko aikaa. Uuh, en malta oottaa!
Pisulle haastetta

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Krabin biitsit


Vietimme rentouttavan röhnöloman Krabilla 12-16.3. Aikaa oli peräti ruhtinaalliset neljä päivää, mutta yllättäen sen kaiken läskeilyn lomassa me jopa saatiin jotakin aikaseksi ja niin sanotusti otimme kaiken irti ajasta. Paitsi Full Moon parteista sillä mentiin nukkumaan jo klo 22... (aina ei voi voittaa!) 

Krabin provinssi sijaitsee Thaimaan eteläosassa, Andamaanien meren rannalla. Paikka on todella suosittu turistien keskuudessa, eikä vähiten pakettimatkalaisten parissa (kuten saimme huomata). Rantaviivaa ja erilaisia rantoja on loputtomasti, meri on turkoosin sinistä ja komeat kalliomuodostelmat kehystävät maisemaa. Lomamme aikana päästiin ihan mukavasti kiertämään muutama Krabilla sijaitseva ranta, Aonang, Railay ja Tonsai. 


AONANG BEACH

Me majoittauduttiin Aonangilla, sillä se oli helpoin paikka näin lyhyelle käynnille. Krabin lentokentältä ajaa Aonangille n. 1 tunnin verran (tosin takaisin mennessä se onkin melkein 2h, terveisin melkein koneesta myöhästyneet) ja se onnistuu helposti paikallisella bussilla, jonka liput saa ostettua lentokentältä. Meidän hotelli, Antara Burin Resort, sijaitsi kahden rannan välissä vähän sivummassa Aonangin vilkkaalta rantakadulta ja näin ollen takasi rauhallisen ja hiljaisen oleskelun. Me vähän kermapyllyiltiin hotellin kanssa ja siksi valittiin tämä neljän tähden hotelli. Hienointa oli vielä se, että me saatiin upgreidaus check-innin yhteydessä ja päästiin allasnäköala-huoneeseen. Kerrankin onnisti!

Kuten jo mainitsin, paikka on todella suosittu pakettimatkailijoiden keskuudessa ja melkein joka toinen vastaantulija puhuikin suomea. Tämä oli meille hiukan haasteellista sillä oltiin jo aika hyvin totuttu puhumaan kaikkea ei niin poliittisesti korrektia ja nyt oli oikeasti pakko vähän yrittää skarpata oman ulosannin kanssa. Se kun ei yleisestikään ole kovin kaunista, mutta täällä reissun päällä se on kyllä hioutunut äärimmilleen, sille tasolle, että jopa paatuneinta asfalttimiestäkin alkaisi ujostuttaa meidän seurassa. 

Aonang on aikalailla vain ja ainoastaan turisteille rakennettu lomakylä jossa ei ole mitään thaimaalaista. Ellei sitten pidä Chang-paitaa thaimaalaisen kulttuurin taidonnäytteenä. Mutta hei! Oli menua suomeksi, palvelua suomeksi ja lähikkikarista sai ostettua päivän Iltasanomat - tulostettuna netin ihmeellisestä maailmasta. Uskoisin, että keski-ikäiselle turistille nämä ovat hyvinkin oleellisia asioita, oli sitten missä päin maailmaa tahansa. 

Aonangin ranta on oikeasti aika karu. Sehän ei tietenkään näissä kuvissa niin näy kun oma sisäinen sensuroijani koitti ottaa mahdollisimman hyviä kuvia. Mutta rannan hiekka on aika karheaa ja rannan erottaa rantakadusta valli, jota pitkin pitää laskeutua rantahiekalle päästäkseen. Meren pohja on hieman mutaista ja todella sameaa. Jos pitää katseen tiukasti merelle päin on maisemat kauniit, mutta takana mollottava betoninen valli graffiteineen on lievästi sanottuna hieman shabby. Hyvä puoli on rannalla erittäin vilkkaasti toimiva pitkähäntävene-kuljetus, jolla pääsee läheisille biitseille ja snorklausmestoille.


RAILAY BEACH

Erityisesti kiipeilijöiden suosiossa oleva Railay on Aonangista laskettuna neljäs ranta etelään. Railay koostuu kahdesta rannasta, joista west on puuterihiekkainen kunnon ihonkäristely biitsi ja east taas uimakelvoton magrovepuiden peittämä pusikko. Länsirannikolla sijaitsee kaikki megaresortit ja idässä on taas hieman huokeampihintaista majoitusta. Railayhin ei pääse kuin pitkähäntäveneillä vaikka paikka on kiinni mantereessa. Vaikeakulkuisuus näkyy tietenkin hinnoissa ja kolme vuotta sitten täällä ollessamme viivyimme vain parin yön ajan. Railay west on kuitenkin loistava paikka kunnon löhöilylle verkkokalvoille miellyttävissä maisemissa.

Me vuokrattiin täällä myös meidän kajakki jolla lähdimme kiertelemään läheisiä kalliokiviä ja rantoja. Kajakkivuokrat olivat todella huokeita Filippiinien El Nidoon verrattuna ja itse kajakitkin olivat parempikuntoisia vempeleitä. Sattuipa sitten vielä niin, että maksaessani takuusummaa vuokraajalle hän vahingossa iski kuittiin "PAID" leiman vaikken itse vuokraa maksanut. Itse oletin, että vuokrasumma vähennetään 1000 Bahtin takuusta palatessamme, mutta saimmekin vaan mun tonnin takaisin. Kysyin pari kertaa, että onko tämä nyt muka ok, mutta kun se oli niin hiippailtiin hiljaa pois. Tämä on todellakin ihan ensimmäinen kerta täällä Thaimaassa kun joku thaimaalainen ei ole tajunnut sekoavansa rahojen kanssa. Itse näinkin seuraavana yönä unta, että kajakkivuokra oli lisätty meidän hotellilaskuun vaikka vuokrapaikka oli ihan eri rannalla kuin meidän hotelli. Olin ihan varma, että meidän perään usutetaan joku mafia keräämään maksamattomat 300 bahtia ( 7€) omistajalleen. 

Railay West: pehmoista hiekkaa ja turkoosia vettä
Railay East ei ole oikeastaan edes ranta. Ennemminkin hieman haiskahtava mangrove-pusikko.
Emerald-caven sisäänpääsy




TONSAI BEACH

Viimeisenä kävimme paljon kehutulla Tonsailla missä meidän kaveritkin ovat oman reissunsa aikana majailleet useammankin kerran. Tonsai on Railayn viereinen ranta jonne kai pääsee laskuveden aikana kävelemään ihan rantaa pitkin, mutta nyt reitti oli kiinni veden ollessa ylhäällä. Toinen tie vie viidakon läpi ja on noin puolen tunnin mittainen patikointiretki pitkin pieniä polkuja.

Nyt täytyy kyllä hieman pahoitella etukäteen, mutta mitä paskaa? Toi ranta oli kauniisti sanottuna ihan hirvee läävä. Olin ihan monttu auki seisomassa kivistä ja roskista muodostuneessa vanassa joka peitti koko rannan. Läheisessä metikössä näkyi roskaa joka puolella ja ehkä kaiken murjuisuuden tiivistää hyvin se, että erään ravintolan terassilla istuva rastapää kääri itselleen sätkää yrittämättäkään peittää toimiaan. Sanotaanko näin, että jos ne Pattayan pedo-bileet ovat yksi ääripää, jota ei halua kohdata omalla lomallaan niin se ehdoton toinen pää mulle on nämä sateenkaaren väreillä sotketut happopileet missä porukka pyörii sienipäissään ja paskantaa alleen. No, no, no, NO! Voi varmaan arvata ettei me kauaa tuolla oltu vaan lähdettiin kovaa kyytiä patikoimaan viidakon läpi Railaylle.

Tämä kuva kertoo kaiken oleellisen...


Tätä kirjoittaessani piti ihan miettiä, että eikö mulla muka ole mitään hyvää sanottavaa paikasta. En kuitenkaan vihannut Krabia tai pitänyt lomaamme hirveänä. Mutta kyllä tuolla oli vaan pakko hieman laittaa niin sanotusti omat aivot narikkaan eikä miettiä liikaa ettei alkaisi ahdistaa. Tuo neljä päivää oli oikein hyvä aika kyseiselle paikalle, tässä ajassa kerkesi näkemään ne luonnon kauneimmat annit ja samalla myös tutustumaan niihin turismin kääntöpuoliin, jotka saivatkin sitten pakkaamaan laukut hyvillä mielin lähtöpäivänä.

Mut oikeasti ihmettelen sitä, että olenko mä silloin kolme vuotta sitten kulkenut tuolla ihan laput silmillä ja pää perseessä. Se roskan määrä (nimenomaan Railayssa ja Tonsailla) oli aivan järkyttävää, keskellä viidakkoa saattoi huomata puskan taakse heitetyt jätesäkit täynnä muovipulloja. Poissa silmistä, poissa mielestä...  

Krabikin on siis omasta mielestäni paikka jonne voi matkustaa, mutta jonka kanssa pitää tiedostaa minne on menossa ettei sitten tule pettymyksiä. Siellä jos missä voitaisiin sanoa, että paikan kauneus on koitunut paikan kohtaloksi. 


Hintatietoja:

Bussi lentokenttä - Aonang 150 baht (3,50 €)
Antara Burin resort 2hh/yö 60 € (ja tämä oli siis -50% tarjous)
Pitkähäntävene Railayhin 100 baht (2,50 €)
Illallinen: pizzaa tai pastaa listalta 179 baht (monissa ravintoloissa, 4€)

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Facebook-sivut luotu!

Fat in Bangkok- sivut vihdoinkin saatu aikaiseksi!

Tässä on vuoden alusta mietitty Facebook-sivuja ja oon pyöritellyt mielessäni sitä, että meneekö mun kuuppa ihan sekaisin kun sitten on kaksi eri paikkaa minne "pitää" kirjoitella. En ole halunnut väkisin pistää mitään pystyyn jos päivitykset alkaakin kokemaan taakkana eikä kivana juttuna. Lisäksi olisi tietty kiva, että sivun saisi heti alusta saakka tiptop-kuntoon ja sehän vaatii aikaa.

Samalla tässä on tullut kymmeniä pikkujuttuja ja tapahtumia vastaan joista on ajatellut, että tämä sopisi niin hyvin faceen pieneksi päivitykseksi. Kaikesta ei kuitenkaan saa blogikirjoitusta aikaiseksi ja välillä harmittaa kun joku hauska juttu jääkin jakamatta. Siksi siis vihdoinkin otin lusikan kauniiseen käteeni (kun en koulun ryhmätöitäkään voi jatkaa thaimaalaisten laiskotellessa) ja sain sivut luotua. Vielä olisi hommaa ja tuntuu, että oon ihan pihalla kaikista säädöistä. Miksi esim. profiilikuvaa ei voi cropata niinkuin oman henkilökohtaisen tilin kuvia?! Är!

Mutta ehkä se tästä pikkuhiljaa lähtee rullailemaan :)
Jos jollakulla on hyviä vinkkejä sivujen hallinnoimiseen ja muokkaamiseen niin ne otetaan ilolla vastaan. 
 


torstai 20. maaliskuuta 2014

IG TRAVEL THURSDAY: Japanilainen ruoka Thaimaassa

Viikon päästä me olemme tähän samaiseen aikaan Tokion Asakusassa, kenties jossakin Sensoji-temppelin alueella, ryystämässä ramen-keiton nuudeleita ja ahmimassa juuri hetki sitten pyynnöstä valmistettuja makirullia. Ah, Japani! Syyskuisen vierailun jälkeen Japani-innostus koki renesanssin sisälläni eikä tarvinnut kauaa miettiä kun Juuso ehdotti, että mennään Japaniin vielä keväällä. 26.3 starttaa meidän jo innolla odotettu 10 päivän Tokio-kierros ja vielä parhaimpaan kirsikankukka-aikaan! 


Täällä Bangkokin hiostavassa kuumuudessa olemme kuitenkin saaneet nauttia viikottain (tai päivittäin) Japanin kulinaristisista herkuista ja vielä todella huokeaan hintaan. Tänne reissaava saattaa yllättäen huomata, että japanilaisten ravintoloiden osuus katukuvassa on silmiinpistävä. Itseasiassa niitä on kaikkialla! Meidän lähellä on eräs ostoskeskus, jota parhaiten kuvailee sanat "japanilaisten ravintoloiden ostari". Siellä ihan tosiaan on pääasiassa ravintoloita, joista 80% on japanilaisia.


Eri ravintolat tarjoavat erilaisia ruokia ja yksi lemppareistamme onkin Omaishi-ravintola, josta saa rameneita 1 euron hintaan. Aika harvassa paikassa itseasiassa on tarjolla sushia ja yleensä se onkin paljon kalliimpaa kuin lämmin ruoka. Possuramenin lisäksi (maistuu joulukinkulta!) eräs lemppariruokani on katkaraputempura riisillä ja olen vihdoinkin ymmärtänyt myös sashimin taian!


Bangkokissa japanilaisesta ruuasta on tullut todella suosittua ja ravintoloita on heti seuraavaksi eniten Thai-ravintoloiden jälkeen. Elintason yleinen nousu on parantanut thaimaalaisten ostovoimaa ja suonut mahdollisuuden nauttia kalliimmasta japanilaisesta ruuasta. Myös matkustaminen Japaniin (matkoja mainostetaan täällä paljon ja esim. junat ovat vuorattu niin ulkoa kuin sisältä Japanin matkamainoksilla) ovat tuoneet japanilaiset maut tutuiksi ihmisille. Thaimaassa ihmiset ovat Japanimyönteisiä, joten japanilaisilla yrityksillä on helpompaa, toisin kuin Kiinassa ja Koreassa.


Onkos teillä omaa lemppari Japani-ruokaa?



Virallisia IG Travel Thursday-järjestäjiä ovat Suomessa Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses ja homman tarkoituksena on "vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä". Kuka tahansa voi osallistua kirjoittamalla matkailuaiheisen blogipostauksen ja jos ei kirjoita blogia, voi omia matkakuviaan kuitenkin lisäillä Instagrammissa #igtravelthusday-tägin alle. Minut löytää Instagrammista nimellä @prettyprettyugly.

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Visa for life, osa XXX

Kirjoitin jo tammikuussa mun visasotkuista, jotka onnistuin järjestämään itselleni kiitos oman ajattelemattomuuden. Omasta tyhmyydestä huolimatta en olisi matkustelujeni vuoksi saanut Thaimaahan vuoden ED-visaa kuitenkaan, sillä olin jo poissa Suomesta kun yliopiston todistukset viisumihakemusta varten saapuivat. Tässä siis tulee piiiiitkä vuodatus taas siitä miten asiat hoituvat kun byrokratia rullaa, enjoy!

Tammikuussa kävin yliopiston kautta vaihtamassa 30 päivän "Visa on arrival"in (tässä kohtaa muuten siis pakko korjata, että se onkin Visa exeption niinkuin eräs näsäviisas halusi Facebookissa mulle huomauttaa. Visa on arrivalin saavat vain tietyt 19 maan kansalaiset eikä Suomi niihin kuulu. Silti olen kuitenkin tähän saakka aina elänyt käsityksessä, että passiin iskettävä leima lentokentällä on visa on arrival, mutta eipäs siis olekaan! Kaikille vaan pienenä tärppitietona niin ette nolaa mun lailla itseänne pilkunviilaajien luvatuissa piireissä) 3kk ED-visaan. Tämä viisumi on umpeutumassa huhtikuun alussa, joten sen jatkamisprosessia suositellaan aloitettavaksi kuukausi ennen umpeutumista. Koska tämä on Thaimaa (TIT!), hommaan todellakin tarvitaan kuukausi ja voin kertoa, että tässä on usempana päivänä kiristelty hampaita asian vuoksi. 

Kävin meidän yliopiston viisumiluukulla jo helmikuun loppupuolella hakemassa tarvittavat lomakkeet täyttöä varten. Silloin paikalla oli henkilö, joka puhui ehkä pari sanaa englantia ja oli pakko vaan todeta, että homma pitää varmistaa vielä toisena päivänä joltakulta toiselta ennen suurempia peliliikkeitä. Kävin luukulla seuraavana päivänä ja siellä oli onneksi nyt ei thaimaalainen mies paikalla joka a) osasi englantia ja b) antoi hyvät neuvot lomakkeita ja hakuprosessia varten. Seuraavana maanantaina (3.3) kävin maksamassa kampuksen finance toimistolle 200 bahtia viisumipapereideni käsittelystä ja palautin kaikki tarvittavat dokumentit viisumin pidennystä varten viisumiluukulle.

6.3 paperit olivat valmiina noudettavaksi, mutta yllättäen kun pääsin kampukselle tentin jälkeen, oli virkailijoilla lounastauko meneillään. Täällä siis kaikki viralliset paikat ovat kiinni klo 12-13 välillä sillä porukan on ihan pakko mennä syömään samaan aikaan. Kannattaa toki täällä päin varautua siihen, että sattuneista syistä lounas voi alkaa myös 15 min aiemmin tai loppua vasta myöhemmin, tilanteen mukaan  eli paikalla kannattaa omien hermojen säästämiseksi olla vähintään 30 min ennen lounasta tai vasta 30 min lounaan jälkeen. Just in case.

Päätin sitten, että haen paperit maanantaina (10.3) aamusta ennenkuin suuntaan itsekseni immigrationiin. Koulun kautta on paikalle mahdollista mennä järjestetyllä kyydillä tiistaisin, mutta koska tämä olisi ollut neljäs kerta poissa yhdeltä tiistaitunnilta, oli mun mahdotonta ottaa yhteiskyytiä vaarantamatta olemistani kurssilla. Tiistain sijaan siis lintsasin maanantain, hahaa! Ilo loppuikin lyhyeen kun sain paperit kouraani ja jokaisessa lapussa oli nimeni kirjoitettu väärin (ne oli kirjoitettu väärin jo tammikuussa, mutta silloin ketään ei tuntunut kiinnostavan tämä seikka). En tiedä mikä vamma ulkomailla on (siskoni vahvisti, että hän kokee samaa Englannissa eli ei ole vain Thaimaalaisten parissa), mutta tuntuu olevan ihmisille aivan liian hankala uskoa, että sukunimessäni on kaksi i-kirjainta alussa. Ei, sen ensimmäisen on pakko olla L. Ihan vaan pakko!! Koska virheen on pakko olla mun kirjoituksessa ja mun passissa, ovathan tyhmät suomalaiset kirjoittaneet sukunimen joka paikkaan PIENELLÄ kirjaimella. 

Totesin siis visaluukulla, että nimi on väärin jokaisessa paperissa ja se hyvin englantia puhuva mies kiskaisi paperit takaisin itselleen ja alkoi soitella erilaisiin paikkoihin joihin hän joutui ainakin kolme kertaa vakuuttamaan, että kyllä, nimessä on kaksi i-kirjainta eikä yhtäkään "ällää". Huoh. Sitten mulle ilmoitettiin, että paperit on valmiina 1,5 h päästä kun pitää odottaa, että joku henkilö saapuu joka voi muuttaa mun nimen koulun viralliseen rekisteriin.

Jaajaa, siinähän meni mun hieno suunnitelma olla immigrationissa heti kun se aukeaa! Eipä mitään, nielen tässä oman raivoni koko paskamaata ja systeemiä kohtaan, kävelen takaisin himaan syömään lounasta, kiroan kaikki alimpaan helvettiin ja lähden tasan 1,5 h päästä takaisin kampukselle hakemaan niitä korjattuja papereita tekohymy naamalla.

Ja sitten luukulla sanotaan, etteivät ne ole valmiina. Että tulisinko vaikka seuraavana päivänä? Tekohymy vaan leviää... Huh huh. Lintsasin siis tunneilta en minkään takia (no sinänsä ei ole mikään menetys, mutta ne rajatut poissaolot on) ja jouduin nyt odottamaan viisumiasian hoitamista viikon verran sillä loppuviikoksi me oltiin matkustamassa Krabille. Ja koska viisumihomman hoito oli alkanut näin vahvasti, oli hieman epämukava olo siirtää koettelemus viikon päähän. Viisumipäivät vain kului ja umpeutumisajankohta läheni eikä voinut muuta kuin odottaa. Kävin noutamassa paperini tiistaina ihan vain varmuuden vuoksi ja laitoin kaiken valmiiksi odottamaan seuraavaa viikkoa.

Tänään koitti vihdoinkin se päivä jolloin viisumiasia laitettiin kuntoon. Ja olihan se aikamoinen seikkailu, täytyy myöntää. Sitä lajia, että päästessämme toimistosta pois, teki mieli pomppia ja laulaa onnesta, ettei tätä tarvitse tehdä enää ikinä.

Thaimaan epävakaan poliittisen tilanteen vuoksi edellisen käyntikertani jälkeen immigration office siirrettiin toiseen paikkaan, (onneksi lähemmäksi meitä) erään ostoskeskuksen yläkertaan. Jo pelkästään sinne löytäminen oli omanlaisensa seikkailu, ostoskeskus näytti Juuson sanoja lainaten "paikalta, joka olisi jostain syystä jäänyt pystyyn maailmanlopun jälkeen" toisin sanoen siis todella oudolta ysäriloukulta jossa oli käytäviä ei minnekään, täysin tyhjiä alueita, kakalta haisevia rullaportaita ja todella outoa porukkaa. Immigratin office sijaitsi viidennessä kerroksessa, mutta sitäkin varten piti ensin mennä pääliukuportaita pitkin 4. kerrokseen ja sitten kävellä rakennuksen toiseen siipeen ottamaan toiset liukuportaat (sisälle rakennetun luistinradan vierestä) sinne 5. kerrokseen ja vielä kävelevän sokkeloisia käytäviä pitkin paikkaan jossa suuressa aulassa makasi porukkaa lattialla. 
Siellä se on... jossain.
Hienointahan on tietty se, ettei missään lukenut mitään, ihmisiä oli joka puolella, jonoja oli monia eikä kukaan erottautunut työntekijäksi jolta kysyä. Jäimme eka pisimpään jonoon seisomaan, mutta sitten päätin käydä vilkaisemassa mitä nurkan takana on (sinne jono vei) ja huomasin, että siellä oli lisää paikkoja jonne jonottaa. Seiniin oli liimattu lappuja eri kirjaimilla ja selityksillä ja niiden edessä oli aina pöydät ja virkailijat hoitamassa hommia. Kaikista perimmäisenä oli jono N, visa extensionille tarkoitettu non-ED-visan jono official visalle. Sielä siis erään tuolin päältä jonotuslappu kainaloon ja istumaan.

Me saavuttiin toimistoon klo 10.45, 15 min aukeamisen jälkeen. Mun numero oli 60 ja sillä hetkellä oli menossa numero 13. Kuten voi varmaan arvata, kukaan sinne tulijoista ei tiennyt mitä piti tehdä, kaikki vaan haahuili ympäriinsä, kellään ei ollut oikeita lappuja ja viisumeita myöntävillä virkailijoilla kului puolet ajasta siihen, että ne joutu neuvomaan röyhkeästi jonoa etuilevia ihmisiä jotka tulivat heilumaan siihen eteen ja vaatimaan palvelua. Tunnin odottelun jälkeen vieressämme istuva poika (n.27) pääsi luukulle ja me lähdettiin Juuson kanssa syömään hermoja rauhoittava lounas alakerran Mäkkäriin ja tuhlasimme aikaamme supermarketissa. Kun saavuttiin takaisin oman jonon oteen, meinattiin lentää perseellemme, sillä se samainen poika oli edelleen hoitamassa viisumiaan (poika oli Nigeriasta ja tämä ehkä selittää pitkittymisen). Oli mennyt tunti!!! 
Väliaikaistoimisto ja kasvava epätoivo
Ei muuta kuin takaisin istumaan. Jos ei muuta niin sainpahan siinä tuolilla istuessa räjähtävän lähdön pääsykoemateriaalini kolmanteen lukukertaan. Klo 14 jälkeen vihdoinkin pääsin pöydän ääreen ja paperihomma hoituikin nopeasti, mutta edellisestä immigration vierailusta poiketen, mut lähetettiin uuteen huoneeseen uuden jonotuslapun kanssa maksamaan viisumipidennykseni (aiemmin se maksettiin suoraan virkailijalle). Maksettuani viisumin luukulle palasin kuitin kanssa takaisin N-pöydälle, mutta tällä kertaa erillisen miehen luo jonka tehtävä oli vielä maksun jälkeen vahvistaa viisumi. Oujee! Nimmarit viisumileimaan ja menoks. 
Luistinrata ja vilaus ysärihissistä
Juuso oli jo tyyliin hurraamassa, mutta se unohti että viisumin pidennyksen lisäksi mun piti vielä anoa Re-entry permit. Eikun uudestaan! Ensin hankittiin uuden viisumin valokopio (palvelu oli tarjolla N-pöydän lähellä), sitten kasattiin hakemuspaperit uusiksi ja marssittiin Re-entry pöydän ääreen, jossa ei ollut jonoa (pientä tuuletusta). Sieltä sain TAAS uuden jonotuslapun samaiseen huoneeseen jossa maksoin pidennyksen. Päästessämme oikealle luukulle (merkitty numeroin ja kirjaimin) , tajuttiin, että meitä ennen maksuun jonotti yli 30 henkilöä eikä ketään ollut luukkujen takana hoitamassa asiaa (sisäinen tuuletus ja kaikki toivo murskattiin sekunnissa). Ei muuta kuin uudelle vedenhakureissulle kauppaan ja vessan kautta takaisin.

Kello oli 16.35 kun sain passini takaisin oikeiden leimojen kanssa. MIKÄ PÄIVÄ. On vaikeaa kuvailla tuota paikkaa, joka oli pykätty ostoskeskuksen yläkertaan palvelemaan aivan liian suurta määrää ihmisiä. Se melu, häslinki, ihmisten säätäminen, etuilu, virkailijoiden häirintä, tyhmät kysymykset, thaiksi huudetut vuoronumerot... Me oltiin kotona klo 18 ja voin kertoa, ettei olla oikein mitään tehty loppuiltana. Henkinen suoritus kyllä vaati veronsa.

Siinä ne nyt on: vuoden viisumi (josta tarviin 2 kk) ja uudelleen pääsylupa

Tähän loppuun on vielä pakko avautua tuosta alussa mainitusta näsäviisastelusta Facessa. Kuulun Bangkok Expats-ryhmään joka toimii kanavana täällä majaileville länkkäreille. Siellä eräs ranskalainen tyttö tänään totesi, että heidän ED-visa umpeutui (opiskelijavisa) kun he eivät tajunneet Laosiin mentäessä anoa Re-Entry permittiä etukäteen ja he saivat takaisin tullessa vain sen normaalin 30 päivää. Ja hän kysyikin, että onko mahdollista saada viisumia uudestaan Thaimaasta vai onko pakko mennä pois maasta anoakseen muualla viisumia. Ja koska painin tämän asian kanssa itse ennen Thaimaahan tuloa, aattelin joviaalina henkilönä vastata hänelle, että hei dude, se on mahdollista ja kannattaa kysyä koulusta tarvittavia papereita. Sillä melkein kaikki muut oli kirjottaneet tälle tytölle, että "sun pitää poistua maasta", "Visaa ei voi saada Thaimaasta käsin" ja "Voi sen saada, mutta se maksaa joku 35 000 (800e)".

Niin koska käytin omassa kommentissa sanaa "visa on arrival" alkoi joku kusinaama nillittää mun termeistä ja kun korjasin asian vielä pahoitellen sekaannusta niin tuli kommenttia "joka päivä sitä kato oppii uutta". SIIS OMG!! Eikö pointtina nyt ole kuitenkin se, että tämän mun jakaman tiedon varjolla tällä tytöllä saattaa olla mahkut vaihtaa visa maan sisällä ja muiden selittämät mahdottomuudet ja monen sadan euron visat on täyttä paskaa?? Vai oliko se sittenkin se, että joku pääsee pätemään virtuaalimaailmassa ja leikkimään fiksumpaa kuin muut ihmiset? Huh huh. Jos ei tieto kelpaa niin ei sitten... Ei ihmekään kun tää Thaimaan viisumihomma on niin sekasta kun kaikilla on omat huhut ja juorut ja legendat siitä mitä voi ja mitä ei voi tehdä.

Nyt jos joku Thaimaahan pidemmäksi aikaa lähtevä tutisee housuissaan mun avautumisen myötä niin ei kannata vaipua epätoivoon! Ehkä helpoin keino pärjätä multiple entry ED-viisumin kanssa (opiskelu tai harjoittelu) on hankkia se etukäteen Suomesta ja täällä olon aikana vain suunnata ulkomaille aina 90 päivän välein jolloin palatessa saa aina uudet 90 päivää 1 vuoden ajan. Ei tartte käydä kertaakaan immigrationissa eikä stressata näistä jutuista mistä ite oon joutunut ressaamaan. Hiphei!

Taktiset tiedot:
Visa extension 1900 baht (40 €)
Re-entry (single) 1000 baht (22 €)

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Maybe not so amazing Thailand: Pattaya

Huhu, nyt sitten tapahtui se perinteinen aika kuluu niin nopeasti, mitä täällä tapahtuu?- hetki. Krabilla meidän hotelliin ei kuulunut ilmaista nettiä (olisi pitänyt maksaa 100 baht/1h eli 2,5 e!), mutta jostain kumman syystä aina välillä aulanetin signaali kantoi huoneeseen. Sillä sitten kituuteltiin ja datailtiin hi-taas-ti. Siinä ei paljoa voinut kuvitella tekevänsä ja nyt on sellainen olo, että mistäs minä aloittaisin. Mutta ehkä mä koitan jatkaa siitä mihin viimeksi jäin, eli meidän viikko sitten tehtyyn yhden yön reissuun Pattayalle.
Pattaya sijaitsee n. 150km Bangkokista itään ja on aikalailla Thaimaan turismin synnyinsija. Vietnamin sodan aikana jenkkisotilaat rullaili meren äärelle pieneen kalastajakylään lomille ja pian tarjonta alkoi vastata kysyntää jolloin muotoutui kyläpahasen paikalle nykyinen syntien pesäke, Pattijoki. Olin aikoinaan sitä mieltä, että tänne en tule koskaan. En koskaan. Tämä yhden yön vierailu taisi olla neljäs kertani Pattayalla, joten never say never.

Pattayan hauska puoli on siinä, että varmasti jokaisella on oma mielikuvansa paikasta, jota voitaisiin kuvailla turismin helvetiksi maan päällä. Se mielikuva on niin paha ja synkkä, että kun paikalle sitten saapuukin, saattaa jopa pettyä. Kukaan ei tulekaan hieromaan tissejä naamaan. Ihmiset eivät juoksekaan alasti kadulla. Keski-ikäinen mies ei revikään pientä thaipoikaa mukaansa. Jos Pattayaa pitäisi nyt kuvalla jotenkin, niin se on ennemmin venäläisten turistien temmellyskenttä kuin mitään muuta. Venäläiset mainoskyltit vuoraavaat katujen sivut ja thaimaalaiset puhuvat venäjää, paremmin kuin muissa paikoissa yleensä puhutaan englantia. Ja tänne saapuvat kaikki itänaapurit, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Monesti koko perhe pienine lapsineen on mukana lomalla.

Vaikka 24/7 jatkuvat orgiat eivät hyppääkään verkkokalvoille heti kun bussista astuu pihalle, on Pattaya silti myös nykyään enemmän tai vähemmän paikka jonka tarkoitukseen se syntyi sodan aikana. Siksi me ei voitu kuin ihmetellä perhelomailijoita, jotka kulki Walking streetilla pienet lapset mukana klo 21 aikaan kun meno alkoi käydä jo aika epäilyttäväksi. Niitä traumojen määriä... Pattayalla ei voi kuitenkaan olla huomaamatta myös sitä yleisintä turistityyppiä, keski-iän ylittänyttä valkoista miestä. Näitä menee joka kadulla ja istuu joka baarissa eikä ole vaikeaa arvata mikä on heillä motiviina pienelle Pattaya lomalle. Tai niin. Ei saa yleistää, mutta tämähän nyt ensimmäisenä tulee mieleen, köh köh.
Näkymä hotellimme partsilta, soi 3:lla.
Ruokakaupan kultaakin arvokkaampi tarjonta.
Kattouima-altaamme
Eräs Suomibaari soi 7:lla
Jos ei ole helposti paheksuvaa sorttia ja pystyy jättämään tuohtumuksen ja arvostelun kotiin, on Pattaya ihan hauska paikka pariksi päiväksi. Turisteja on paljon joten myös palveluita on paljon. Löysimme Central-ostarin ruokakaupasta ruisleipää ja Edam-juustoa ja jo pelkästään näiden mutustelu hotellihuoneessa oli matkan arvoinen kokemus. Pattayalta löytyy myös melkein kaikkien Euroopan maiden edustamat ravintolat niin suomalaisesta ruotsalaiseen kuin saksalaisesta sveitsiläiseen. Söimmekin itselleni aiemmilta kerroilta tutussa Suomi-baarissa ihan aidolta maistuvat makkaraperunat!

Auringon laskettua oli tottakai pakko tehdä pieni kävelykierros Walking streetillä, nimensä mukaisesti kadulla, joka suljetaan iltaisin autoilta ja jonka varrella on kaikki mahdolliset tyttöbaarit, ping pong-showit, yökerhot ja ravintolat. Kun pelottavan näköisiä leidareita alkoi ilmestyä kujien pimeydestä, päätimme että oli aika ottaa suunnaksi taas meidän hotelli. Viime vuonna kävin kaverin kanssa kadulla sijaitsevassa Insomnia-yökerhossa ja kuten arvata saattaa, paikka oli täynnä ulkkismiehiä ja pieniin vaatteisiin pukeutuneita työntekijätyttösiä. Tuli vähän sellainen "väärässä paikassa väärään aikaan" fiilis.

Kaikki oleellinen on sanottu tässä.


Omaan silmääni Pattayan ranta on ihan järkyttävä miljoonine aurinkovarjoineen ja tavarantuputtajine. Ei kyllä ole haisuakaan mistään rentouttavasta hetkestä kun naapuri röhnöttää 5 cm päässä omasta tuolista. Pattayalla toimii siis ehdottomasti paremmin hotellin oma uima-allas ja jos sellaista ei satu olemaan, Mike Shopping Mall-nimisen ostarin yläkerrassa on julkinen kattouima-allas jonne pääsee muistaakseni 150 (3,5 €) bahtilla koko päiväksi makoilemaan.

Pattaya ajoi meillä tarkoituksensa eli toimi pakopaikkana Bangkokille edes yhdeksi päiväksi ja sai ajatukset suuntautumaan johonkin muuhun kuin tentteihin. Oli myös ihan hauskaa, että Juuso pääsi näkemään paikan sillä onhan se omanlaisensa nähtävyys. On sitten jokaisen oma valinta millälailla sen ottaa vastaan.
Mukavia auringonottohetkiä?
Hintoja:

Bkk-Pattaya bussilippu (Ekkamain bussiasema) 124 baht (2,80 €)
Bussiasema - Pattayan rantakatu/oma hotelli 30 baht (0,70 €)
Ruisleivän palanen Central-ostoskeskuksessa 80 baht (1,80 €)
Makkaraperunat Raymondsilla 140 baht (3,20 €)
Cocacola Walking streetin baarissa 80 baht (1,80 €)

torstai 13. maaliskuuta 2014

IG TRAVEL THURSDAY: Mä meren kutsun kuulen

"lähdetään kauas pois
sinne mis on lämmin
ja niin paljon elävämmin
loistaa tähdet ja kuu"


Torstai, pitkän viikonloppumme toinen päivä. Päivä, johon mennessä ollaan jo hyvin saatu levättyä ja loikoiltua, mutta myös päivä, jota seuraa vielä ruhtinaalliset kolme uutta vapaapäivää. Hahhaa, nyt jos koskaan olen todella tyytyväinen päiväjärjestykseemme. Olen myös aika tyytyväinen siihen, että kaukaa viisaana keksin lennon etelään olevan loistava idea toteuttaa tenttiviikkojen jälkeen.

Nyt 2,5 kk Bangkokissa asumisen jälkeen konkretisoitui se asuminen. Vaikka tämä onkin yhtä pitkää matkaa koko aika, niin kyllä se arki vaan saapui tännekin ja toi mukanaan haaveen päästä muualle. Erityisesti lähemmäksi luontoa, paikkaan jossa on rento fiilis ja vapaus. 5 päivän reissu Krabin Aonangiin on siis enemmän kuin nappivalinta. Ja vaikka olemmekin saapuneet paikkaan jossa optikkoliike "palvelee Suomeksi" ja joka toinen valkoinen henkilö tuntuu olevan Suomesta, on lomatunnelma saavutettu. Tänään päästiin esimerkiksi toteuttamaan yksi reissun haaveista ja kajakoimme mahtavien maisemien ympäröimänä Railay beachilla. 

Meri ja meren läheisyys kyllä tekee valtavasti, niin visuaalisesti kuin henkisesti. Sitä ei edes tajunnut mitä on hetken aikaa kaivannut betoniviidakossa ennenkuin saapui Andamaanienmeren kynnykselle ja kuuli aaltojen loiskeen. Nyt seuraamme sanontaa less is more ja otamme iisisti.


Onko muilla mitään tiettyjä maisemia, jotka antavat voimaa ja tuntuvat hyviltä?


Virallisia IG Travel Thursday-järjestäjiä ovat Suomessa Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses ja homman tarkoituksena on "vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä". Kuka tahansa voi osallistua kirjoittamalla matkailuaiheisen blogipostauksen ja jos ei kirjoita blogia, voi omia matkakuviaan kuitenkin lisäillä Instagrammissa #igtravelthusday-tägin alle. Minut löytää Instagrammista nimellä @prettyprettyugly.

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Kuukausimenoja Bangkokissa

Päästään taas lempiaiheeseeni eli oravannahkojen pyörittelyyn. Kun reissusta tuli pidettyä tarkkaa kirjaa menoista, päätin jatkaa kirjanpitoa myös vaihtoajan ylitse, niin saisi jotain käsitystä tästä konkurssin laajuudesta. Olisi myös mielenkiintoista (ainakin kovasti omasta mielestäni) nähdä ne "todelliset" kulut täällä Aasiassa asuessa, lähtökohtaisesti kun sitä ajattelee kaiken olevan melkein ilmaisen halpaa.

Mulla on kirjanpitoa varten pyhitetty yksi vihko jonne olen tehnyt sarakkeet ruoalle, liikkumiselle, ostoksille, matkustukselle, asumiselle ja pankille. Kirjaan päivittäin menot siihen sarakkeeseen mihin menot kohdistuvat ja kuukauden lopussa lasken kulutetut bahtit ja eurot. Alla pientä erittelyä siitä, mitä mihinkin sarakkeeseen menee vaikka nimestä voikin jo aika helposti päätellä kaiken oleellisen.

Ruoka

Kaikki syöminen ulkona, kaikki ruoat, snäcksit ja hedelmät, limu eli Pepsi Max sekä vesi. Yllättävää kyllä, vaikka vesi on "todella halpaa" niin siihenkin kuluu pelkästään viikossa jo monta euroa. Meidän alueella riisipöperöt maksaa 40-60 baht eli euroiksi käännettynä ateriat ovat "ilmaisia" (0,90-1,50 €). Mutta kun paistettua riisiä ei jaksa syödä kolme kertaa päivässä ja jo pelkästään se rasvan määrä mitä ruuan valmistuksessa käytetään alkaa pikkuhiljaa potkia ylös. Ollaan täällä kyllä ihmetelty nyt sitä väitettä, että Thai ruoka olisi terveellistä. Haha, öljyssä lillutettu safka? Kun supermarketissa käy ostoksilla niin näkee ostoskärryjä joiden tilasta puolet vievät öljypullot ja olisikin mielenkiintoista tietää paljonko öljyä kuluu per thaimaalainen vuodessa. Välillä siis tekee mieli syödä jotain fiksumpaa (tai pikemminkin vain jotain muuta) jolloin aterian kustannukset nousevat jonnekin 4-5 euron tietämille.

Me ollaan nyt muutamia kertoja käyty isossa ruokakaupassa ruokaostoksilla. Yleensä kärryyn mahdutetaan sen limsan lisäksi jugurttia, jotain hedelmiä, nuudelia ja tonnikalaa. Joka kerta loppulasku järkyttää ja viime viikolla ostamamme tortilla-ainekset (tuli muuten todella keskinkertaisia tortilloja) maksoivat 20e! Ihan käsittämätöntä! Nyt ollaankin päätetty ettei enää kokkailla muuta länkkäriruokaa kuin pastakastiketta, sen ainekset kun saa vielä kohtuuhintaan ja muuten tyydytään vaan haaveilemaan jostain maukkaista suomiruuista.

Liikkuminen

Kaikki Bangkokissa tapahtuvat liikkumisen muodot lava-autosta taksiin sekä koulubussista junaan ja metroon. Vaikka takseilu onkin superhalpaa niin liika suhailu kyllä nostaa kustannuksia. Toisaalta kahden hengen junailut eivät ole yhtään sen halvempia kun olemme kokeilleet sekä taksi+juna että vain taksi-kyytiä samoille matkoille. Taksimaksuja nostattaa myös highway tollit eli jos mielii päästä "nopeammin" (ruuhka-aikana ei auta yhtään) niin liikkumalla ylös rakennetuilla moottoriteillä pitää maksaa tullimaksu, joka vaihtelee 40-60 bahtin välillä. Airport link on matkan pituuden mukaan 15-30 baht, MRT ja BTS taas 30-50 baht. Eurot vaan rullaa eteenpäin kun käy jossain ja esimerkiksi edestakainen matka keskustaan kahdelta kustantaa 308 baht eli 7 € (yhteen suuntaan taksi 60, airport link 50, BTS 44). Halpaa lystiä?

Ostokset

Ostoksiin lukeutuu kaikki ylimääräinen mitä tulee ostettua, esim. vaatteita ja kodintarvikkeita. Lisäksi kaikki apteekkituotteet ja hygieniatuotteet sekä pyykki, joka maksaa meidän asunnon alakerrassa 1€/koneellinen. Tähän osioon laitan myös hieronnat ja leffaliput eli viihteeseen tuhlatut bahtit.

Matkustus

Kaikki reissuun tuhlatut rahat. Kirjaan myös Bangkokin sisällä kuluvat liikkumiskustannukset tähän kun ollaan matkalla bussiasemalle tai lentokentälle sillä ilman reissua emme olisi sinne menossa. Reissulla ostetut retket sekä majoitus menee tähän kategoriaan myös.

Koulu

Alussa ostetut koulukirjat ja koulupuku sekä nyt myöhemmin tarvitut tulosteet, vihot, kynät yms. Sekä se iki-ihana viisumi.

Asuminen

Vuokra, sähkö ja vesi. Ja myös se epäonninen "nopeampi" netti yhdeksi kuukaudeksi. Sähkölasku on ollut järkyttävän suuri. Aivan kuin pienen yksiön lasku suoralämmitteisessä asunnossa talvella. Sitä on reissuilla ajatellut ettei tarvitse ilmastointia, mutta hah hah, kyllä ääni on muuttunut kellossa täällä maailman kuumimmassa kaupungissa. Meidän asunto on lisäksi auringonvalossa kylpevä päätykämppä joten täällä on kuuma jokaikinen päivä ja esim. sängynpäätymme oikein hohkaa lämpöä päivän päätteeksi. Ilma ei kierrä huoneessa millään lailla ellei avaa parvekkeen ovea sekä omaa ulko-ovea jolloin taas oma yksityisyys ehkä hieman kärsii. Iltaisin ei tosin voi tätäkään harrastaa kun hyttyset tulevat sisälle. Helmikuun sähkölasku olikin ruhtinaalliset 2500 baht eli 56 euroa. Älkää edes kysykö miksei me ostettu tuulettimia alussa, nyt se tuntuu jotenkin niin "turhalta" kun vaihtoa on 2kk jäljellä ja tästä ajasta yli 1kk menee reissun päällä.

Pankki

Pankin nostokulut, jotka suuruudellaan hirvittää. En ole kuitenkaan oikein jaksanut ottaa selvää siitä, paljonko maksaisi tilinsiirto Danske Bankista Thaipankkitililleni, olen nyt nostanut aina 20-25 000 baht kerralla eli nostoja tarvitsee vain yhden per kuukausi. Tuntuu nyt liian suurelta vaivalta ottaa selvää asiasta kahden kuukauden vuoksi, joten kärvistellään ihanien nostopalkkioiden kanssa.

Ja sitten itse kuukausiin:

Tammikuu:

Yhteensä  rahaa meni ruhtinaalliset 2254,30 €. Halpaa makkaraa. Suurta summaa selittää ostamani paluulento Suomeen sekä matka Japaniin, Thaimaan viisumin hankkiminen, koulukirjojen ja -puvun osto sekä kotitavaroiden hankinta. Asuntoon kun piti ostaa kaikki pyyhkeistä ja lakanoista lähtien. Koska Juuso oli 3 viikkoa Suomessa, sovittiin, että minä maksan ensimmäisen vuokran kokonaan ja sinnehän sitten myös lurahti aikasmoinen summa rahaa.

Ruokaan suttaantui 7,30 €/päivä.


Helmikuu: 

Helmikuussa kuukausikustannukset puolittuivat tammikuusta, mutten siltikään sanoisi 1149,66 € hirveän pieneksi. Tässäkin kuussa tosin ostettiin aikalailla reissuja, lennot Krabille, Chiang Maihin sekä Koh Lipelle (+ hostellit) paisuttivat matkustusmenoja. Liikkumiseen ja ostoksiin meni jo paljon vähemmän rahaa, kun ei tarvinnut suhailla joka paikkaan kuten alussa, eikä enää tarvinnut niin paljon ostaa mitään oleellista asuntoon tai itsensä päälle.
Tässä kuussa päivittäisiä menoja olivat:
-Ruoka 6,30 €/pvä
-Liikkuminen 0,80 €/pvä
-Ostokset 3,60 €/pvä

Tästäkin saadaan jo päivämenoiksi melkein 11 € eli 300 € kuukaudessa. Siihen päälle kun lätkäistään vuokra niin huomataankin, että Kelan ruhtinaallinen korotettu opintoraha onkin jo sujahtanut omista käsistä pieniin thaimaalaisiin kätösiin. Koitan nyt ihan viimeiseen saakka taistella opintolainaa vastaan sillä sitä on varastossa jo hieman liikaakin. Säästöt vaan hupenee silmissä ja karu totuus alkaa valjeta, kun olen yrittänyt laskeskella mahdollisia rahavarantojani Suomeen palatessa sillä palkkahan alkaa juosta vasta myöhemmin. En kuitenkaan halua jättää mitään tekemättä siksi "ettei ole rahaa", joten välillä täällä käydään aikamoisia henkisiä taisteluita erilaisten hankintapäätösten kanssa.

Suurin huomio tässä hommassa on nyt kuitenkin se karu fakta, ettei tämä nyt niin halpaa ole. Suomessa ruokabudjettini on 200 € kuukaudessa ja tällä rahalla saa jo mälläilä aika paljonkin sekä käydä syömässä ulkona, kunhan vaan laskee kaiken fiksusti. Saattaakin olla, että Suomeen palatessa kaupan tavarat tuntuvatkin naurettavan edullisilta verrattuna Thaimaan importattuihin tuotteisiin (vai miltä kuulostaa pieni pussi mozzarella-juustoa 5e, kun sama maksaa suomessa 0,80 e??).

Jatkan kirjanpitoa hamaan loppuun saakka ja teen silloin vielä lopullisen yhteenvedon vaihto-ajan menoista. Toivottavasti se auttaa tulevaisuudessa muita innokkaita vaihtoon lähtijöitä hieman hahmottamaan omaa budjettiaan ja tarvittavia rahavarantoja. Jos itse nostaisin Kelan lainan täysimääräisenä, lisääntyisi kk-budjettini 600 €:llä joten lainan kanssa täällä pärjää hyvin ilman suurempia säästöjä.

Tilintarkastaja Katja kiittää ja kuittaa.