keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Visa for life, osa XXX

Kirjoitin jo tammikuussa mun visasotkuista, jotka onnistuin järjestämään itselleni kiitos oman ajattelemattomuuden. Omasta tyhmyydestä huolimatta en olisi matkustelujeni vuoksi saanut Thaimaahan vuoden ED-visaa kuitenkaan, sillä olin jo poissa Suomesta kun yliopiston todistukset viisumihakemusta varten saapuivat. Tässä siis tulee piiiiitkä vuodatus taas siitä miten asiat hoituvat kun byrokratia rullaa, enjoy!

Tammikuussa kävin yliopiston kautta vaihtamassa 30 päivän "Visa on arrival"in (tässä kohtaa muuten siis pakko korjata, että se onkin Visa exeption niinkuin eräs näsäviisas halusi Facebookissa mulle huomauttaa. Visa on arrivalin saavat vain tietyt 19 maan kansalaiset eikä Suomi niihin kuulu. Silti olen kuitenkin tähän saakka aina elänyt käsityksessä, että passiin iskettävä leima lentokentällä on visa on arrival, mutta eipäs siis olekaan! Kaikille vaan pienenä tärppitietona niin ette nolaa mun lailla itseänne pilkunviilaajien luvatuissa piireissä) 3kk ED-visaan. Tämä viisumi on umpeutumassa huhtikuun alussa, joten sen jatkamisprosessia suositellaan aloitettavaksi kuukausi ennen umpeutumista. Koska tämä on Thaimaa (TIT!), hommaan todellakin tarvitaan kuukausi ja voin kertoa, että tässä on usempana päivänä kiristelty hampaita asian vuoksi. 

Kävin meidän yliopiston viisumiluukulla jo helmikuun loppupuolella hakemassa tarvittavat lomakkeet täyttöä varten. Silloin paikalla oli henkilö, joka puhui ehkä pari sanaa englantia ja oli pakko vaan todeta, että homma pitää varmistaa vielä toisena päivänä joltakulta toiselta ennen suurempia peliliikkeitä. Kävin luukulla seuraavana päivänä ja siellä oli onneksi nyt ei thaimaalainen mies paikalla joka a) osasi englantia ja b) antoi hyvät neuvot lomakkeita ja hakuprosessia varten. Seuraavana maanantaina (3.3) kävin maksamassa kampuksen finance toimistolle 200 bahtia viisumipapereideni käsittelystä ja palautin kaikki tarvittavat dokumentit viisumin pidennystä varten viisumiluukulle.

6.3 paperit olivat valmiina noudettavaksi, mutta yllättäen kun pääsin kampukselle tentin jälkeen, oli virkailijoilla lounastauko meneillään. Täällä siis kaikki viralliset paikat ovat kiinni klo 12-13 välillä sillä porukan on ihan pakko mennä syömään samaan aikaan. Kannattaa toki täällä päin varautua siihen, että sattuneista syistä lounas voi alkaa myös 15 min aiemmin tai loppua vasta myöhemmin, tilanteen mukaan  eli paikalla kannattaa omien hermojen säästämiseksi olla vähintään 30 min ennen lounasta tai vasta 30 min lounaan jälkeen. Just in case.

Päätin sitten, että haen paperit maanantaina (10.3) aamusta ennenkuin suuntaan itsekseni immigrationiin. Koulun kautta on paikalle mahdollista mennä järjestetyllä kyydillä tiistaisin, mutta koska tämä olisi ollut neljäs kerta poissa yhdeltä tiistaitunnilta, oli mun mahdotonta ottaa yhteiskyytiä vaarantamatta olemistani kurssilla. Tiistain sijaan siis lintsasin maanantain, hahaa! Ilo loppuikin lyhyeen kun sain paperit kouraani ja jokaisessa lapussa oli nimeni kirjoitettu väärin (ne oli kirjoitettu väärin jo tammikuussa, mutta silloin ketään ei tuntunut kiinnostavan tämä seikka). En tiedä mikä vamma ulkomailla on (siskoni vahvisti, että hän kokee samaa Englannissa eli ei ole vain Thaimaalaisten parissa), mutta tuntuu olevan ihmisille aivan liian hankala uskoa, että sukunimessäni on kaksi i-kirjainta alussa. Ei, sen ensimmäisen on pakko olla L. Ihan vaan pakko!! Koska virheen on pakko olla mun kirjoituksessa ja mun passissa, ovathan tyhmät suomalaiset kirjoittaneet sukunimen joka paikkaan PIENELLÄ kirjaimella. 

Totesin siis visaluukulla, että nimi on väärin jokaisessa paperissa ja se hyvin englantia puhuva mies kiskaisi paperit takaisin itselleen ja alkoi soitella erilaisiin paikkoihin joihin hän joutui ainakin kolme kertaa vakuuttamaan, että kyllä, nimessä on kaksi i-kirjainta eikä yhtäkään "ällää". Huoh. Sitten mulle ilmoitettiin, että paperit on valmiina 1,5 h päästä kun pitää odottaa, että joku henkilö saapuu joka voi muuttaa mun nimen koulun viralliseen rekisteriin.

Jaajaa, siinähän meni mun hieno suunnitelma olla immigrationissa heti kun se aukeaa! Eipä mitään, nielen tässä oman raivoni koko paskamaata ja systeemiä kohtaan, kävelen takaisin himaan syömään lounasta, kiroan kaikki alimpaan helvettiin ja lähden tasan 1,5 h päästä takaisin kampukselle hakemaan niitä korjattuja papereita tekohymy naamalla.

Ja sitten luukulla sanotaan, etteivät ne ole valmiina. Että tulisinko vaikka seuraavana päivänä? Tekohymy vaan leviää... Huh huh. Lintsasin siis tunneilta en minkään takia (no sinänsä ei ole mikään menetys, mutta ne rajatut poissaolot on) ja jouduin nyt odottamaan viisumiasian hoitamista viikon verran sillä loppuviikoksi me oltiin matkustamassa Krabille. Ja koska viisumihomman hoito oli alkanut näin vahvasti, oli hieman epämukava olo siirtää koettelemus viikon päähän. Viisumipäivät vain kului ja umpeutumisajankohta läheni eikä voinut muuta kuin odottaa. Kävin noutamassa paperini tiistaina ihan vain varmuuden vuoksi ja laitoin kaiken valmiiksi odottamaan seuraavaa viikkoa.

Tänään koitti vihdoinkin se päivä jolloin viisumiasia laitettiin kuntoon. Ja olihan se aikamoinen seikkailu, täytyy myöntää. Sitä lajia, että päästessämme toimistosta pois, teki mieli pomppia ja laulaa onnesta, ettei tätä tarvitse tehdä enää ikinä.

Thaimaan epävakaan poliittisen tilanteen vuoksi edellisen käyntikertani jälkeen immigration office siirrettiin toiseen paikkaan, (onneksi lähemmäksi meitä) erään ostoskeskuksen yläkertaan. Jo pelkästään sinne löytäminen oli omanlaisensa seikkailu, ostoskeskus näytti Juuson sanoja lainaten "paikalta, joka olisi jostain syystä jäänyt pystyyn maailmanlopun jälkeen" toisin sanoen siis todella oudolta ysäriloukulta jossa oli käytäviä ei minnekään, täysin tyhjiä alueita, kakalta haisevia rullaportaita ja todella outoa porukkaa. Immigratin office sijaitsi viidennessä kerroksessa, mutta sitäkin varten piti ensin mennä pääliukuportaita pitkin 4. kerrokseen ja sitten kävellä rakennuksen toiseen siipeen ottamaan toiset liukuportaat (sisälle rakennetun luistinradan vierestä) sinne 5. kerrokseen ja vielä kävelevän sokkeloisia käytäviä pitkin paikkaan jossa suuressa aulassa makasi porukkaa lattialla. 
Siellä se on... jossain.
Hienointahan on tietty se, ettei missään lukenut mitään, ihmisiä oli joka puolella, jonoja oli monia eikä kukaan erottautunut työntekijäksi jolta kysyä. Jäimme eka pisimpään jonoon seisomaan, mutta sitten päätin käydä vilkaisemassa mitä nurkan takana on (sinne jono vei) ja huomasin, että siellä oli lisää paikkoja jonne jonottaa. Seiniin oli liimattu lappuja eri kirjaimilla ja selityksillä ja niiden edessä oli aina pöydät ja virkailijat hoitamassa hommia. Kaikista perimmäisenä oli jono N, visa extensionille tarkoitettu non-ED-visan jono official visalle. Sielä siis erään tuolin päältä jonotuslappu kainaloon ja istumaan.

Me saavuttiin toimistoon klo 10.45, 15 min aukeamisen jälkeen. Mun numero oli 60 ja sillä hetkellä oli menossa numero 13. Kuten voi varmaan arvata, kukaan sinne tulijoista ei tiennyt mitä piti tehdä, kaikki vaan haahuili ympäriinsä, kellään ei ollut oikeita lappuja ja viisumeita myöntävillä virkailijoilla kului puolet ajasta siihen, että ne joutu neuvomaan röyhkeästi jonoa etuilevia ihmisiä jotka tulivat heilumaan siihen eteen ja vaatimaan palvelua. Tunnin odottelun jälkeen vieressämme istuva poika (n.27) pääsi luukulle ja me lähdettiin Juuson kanssa syömään hermoja rauhoittava lounas alakerran Mäkkäriin ja tuhlasimme aikaamme supermarketissa. Kun saavuttiin takaisin oman jonon oteen, meinattiin lentää perseellemme, sillä se samainen poika oli edelleen hoitamassa viisumiaan (poika oli Nigeriasta ja tämä ehkä selittää pitkittymisen). Oli mennyt tunti!!! 
Väliaikaistoimisto ja kasvava epätoivo
Ei muuta kuin takaisin istumaan. Jos ei muuta niin sainpahan siinä tuolilla istuessa räjähtävän lähdön pääsykoemateriaalini kolmanteen lukukertaan. Klo 14 jälkeen vihdoinkin pääsin pöydän ääreen ja paperihomma hoituikin nopeasti, mutta edellisestä immigration vierailusta poiketen, mut lähetettiin uuteen huoneeseen uuden jonotuslapun kanssa maksamaan viisumipidennykseni (aiemmin se maksettiin suoraan virkailijalle). Maksettuani viisumin luukulle palasin kuitin kanssa takaisin N-pöydälle, mutta tällä kertaa erillisen miehen luo jonka tehtävä oli vielä maksun jälkeen vahvistaa viisumi. Oujee! Nimmarit viisumileimaan ja menoks. 
Luistinrata ja vilaus ysärihissistä
Juuso oli jo tyyliin hurraamassa, mutta se unohti että viisumin pidennyksen lisäksi mun piti vielä anoa Re-entry permit. Eikun uudestaan! Ensin hankittiin uuden viisumin valokopio (palvelu oli tarjolla N-pöydän lähellä), sitten kasattiin hakemuspaperit uusiksi ja marssittiin Re-entry pöydän ääreen, jossa ei ollut jonoa (pientä tuuletusta). Sieltä sain TAAS uuden jonotuslapun samaiseen huoneeseen jossa maksoin pidennyksen. Päästessämme oikealle luukulle (merkitty numeroin ja kirjaimin) , tajuttiin, että meitä ennen maksuun jonotti yli 30 henkilöä eikä ketään ollut luukkujen takana hoitamassa asiaa (sisäinen tuuletus ja kaikki toivo murskattiin sekunnissa). Ei muuta kuin uudelle vedenhakureissulle kauppaan ja vessan kautta takaisin.

Kello oli 16.35 kun sain passini takaisin oikeiden leimojen kanssa. MIKÄ PÄIVÄ. On vaikeaa kuvailla tuota paikkaa, joka oli pykätty ostoskeskuksen yläkertaan palvelemaan aivan liian suurta määrää ihmisiä. Se melu, häslinki, ihmisten säätäminen, etuilu, virkailijoiden häirintä, tyhmät kysymykset, thaiksi huudetut vuoronumerot... Me oltiin kotona klo 18 ja voin kertoa, ettei olla oikein mitään tehty loppuiltana. Henkinen suoritus kyllä vaati veronsa.

Siinä ne nyt on: vuoden viisumi (josta tarviin 2 kk) ja uudelleen pääsylupa

Tähän loppuun on vielä pakko avautua tuosta alussa mainitusta näsäviisastelusta Facessa. Kuulun Bangkok Expats-ryhmään joka toimii kanavana täällä majaileville länkkäreille. Siellä eräs ranskalainen tyttö tänään totesi, että heidän ED-visa umpeutui (opiskelijavisa) kun he eivät tajunneet Laosiin mentäessä anoa Re-Entry permittiä etukäteen ja he saivat takaisin tullessa vain sen normaalin 30 päivää. Ja hän kysyikin, että onko mahdollista saada viisumia uudestaan Thaimaasta vai onko pakko mennä pois maasta anoakseen muualla viisumia. Ja koska painin tämän asian kanssa itse ennen Thaimaahan tuloa, aattelin joviaalina henkilönä vastata hänelle, että hei dude, se on mahdollista ja kannattaa kysyä koulusta tarvittavia papereita. Sillä melkein kaikki muut oli kirjottaneet tälle tytölle, että "sun pitää poistua maasta", "Visaa ei voi saada Thaimaasta käsin" ja "Voi sen saada, mutta se maksaa joku 35 000 (800e)".

Niin koska käytin omassa kommentissa sanaa "visa on arrival" alkoi joku kusinaama nillittää mun termeistä ja kun korjasin asian vielä pahoitellen sekaannusta niin tuli kommenttia "joka päivä sitä kato oppii uutta". SIIS OMG!! Eikö pointtina nyt ole kuitenkin se, että tämän mun jakaman tiedon varjolla tällä tytöllä saattaa olla mahkut vaihtaa visa maan sisällä ja muiden selittämät mahdottomuudet ja monen sadan euron visat on täyttä paskaa?? Vai oliko se sittenkin se, että joku pääsee pätemään virtuaalimaailmassa ja leikkimään fiksumpaa kuin muut ihmiset? Huh huh. Jos ei tieto kelpaa niin ei sitten... Ei ihmekään kun tää Thaimaan viisumihomma on niin sekasta kun kaikilla on omat huhut ja juorut ja legendat siitä mitä voi ja mitä ei voi tehdä.

Nyt jos joku Thaimaahan pidemmäksi aikaa lähtevä tutisee housuissaan mun avautumisen myötä niin ei kannata vaipua epätoivoon! Ehkä helpoin keino pärjätä multiple entry ED-viisumin kanssa (opiskelu tai harjoittelu) on hankkia se etukäteen Suomesta ja täällä olon aikana vain suunnata ulkomaille aina 90 päivän välein jolloin palatessa saa aina uudet 90 päivää 1 vuoden ajan. Ei tartte käydä kertaakaan immigrationissa eikä stressata näistä jutuista mistä ite oon joutunut ressaamaan. Hiphei!

Taktiset tiedot:
Visa extension 1900 baht (40 €)
Re-entry (single) 1000 baht (22 €)

6 kommenttia:

  1. Apuaaa.... musta tuntu että jo pelkän 3kk turistivisan hakeminen oli hirveän vaikeeta. Mä olisin repinyt pelihousut varmaan ekan viiden minsan odottelun jälkeen ja mennyt jonnekkin nurkkaan itkemään pahaa oloa :D

    Äh mä en niin jaksa tollasia pilkunnussijoita joita on netti pullollaan. Tärkeintähän nyt oli että se tieto saatiin, on se sitten esitetty väärin tai ei :D Huoh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla itelläni on maailman huonoimmat hermot ja kilahdan todella helposti. Oli siis tosi jännä päivä :D Asiaa onneks autto se, että me voitiin kiroilla suomeks aikalailla koko ajan, hyvää raivonpurkua xD

      Itellä meni niin maku koko ryhmään. Siellä on ennenkin auottu päätä ja ärsyttää kans niin paljon semmonen päteminen. Välillä siellä ihan sanallisesti "ristiinnaulitaan" porukkaa jos vahingossa kysyy väärän kysymyksen.

      Poista
  2. Apua, mullakin olisi ihan varmaan mennyt hermot useaan kertaan!

    Mä en jotenkin ymmärrä sitä, että nimi kirjoitetaan aina väärin. Siis täällä Espanjassakin jo kaikki etukäteen (vaikka koulussa) kyllä tietävät, että puolet opiskelijoista on ulkomaalaisia ja heillä on erikoiset sukunimet, niin luulis sitten että ihmiset olisi vielä tarkempia sen oikein kirjoittamisen suhteen, ainakin mun logiikalla. Aina se nimi on väärin papereissa. Mutta vielä rasittavampaa on se, että ihmiset (ei suomalaiset) kirjottaa vaikka FB:ssa "hey Anika" kun siinä privaviestin yläpuolella se nimi lukee ihan selvästi oikein kahdella n-kirjaimella... no, piti nyt vuorostani avautua :)

    Onnittelut vielä tuosta viisumisäheltämisestä selviämisestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa avautua ja tosiiaan en oo ite ees tajunnut aatella tuota asiaa sun kuvailemalta kantilta! Että jos nimi on erikoinen siihen oikeinkirjoitukseen kiinnitettäisiin vielä enemmän huomiota! Onko tämä jonkinlaistan välinpitämättömyyttä? Onko Suomalaiset jotenkin opetettu olemaan todella tarkkoja ja muualla maailmassa se sitten on vähän niin ja näin, ettei edes jakseta mätsäillä sitä itsekirjoitettua nimeä facebookin nimeen? :D

      Ja kiitos! Oon kyllä tosi onnellinen, että viisumihomma saatiin päätökseen ja vaikka hieman ehkä kaihertaakin tuo aika turhan 1 v viisumin saaminen ja siitä maksaminen, kun se sitten umpeutuu kuitenkin poistuttuani maasta 18.5.

      Siitä en tähän edes kirjoittanut kun muuten postaus olisi ollut tuplat tästä pituudesta, mutta mietin ensin turistiviisumin hakemista Tokiosta, itselleni riittäisi mainiosti 2 kk viisumi loppuajaksi, mutta katsellessani hakuprosessia Thaimaan Tokion suurlähetystöstä oli homma vielä hankalampi niin pakko oli nöyrtyä ja maksaa "tyhjästä" :D

      Poista
  3. Thaimaassa pitää ottaa sellainen relax vaihde aivoille :D Jo pelkän pienen asian hoitaminen vie aikaa kun ei sitä yhteistä kieltä ole ja hyvässä tapauksessa thai-virkailija hymyilee toistaen tasan mitä sä äsken sanoit. Aluksi naurattaa mutta jossain vaiheessa v****n. Jos saa näin rumasti sanoa. Eikös joitain viisumeita saa haettua suomesta käsin, ennen reissua? Iskeekö se pilkunviilaaja nyt tähänkin ;) :D Hyvä että sait asiat hoidettua ettei lähtöpäivänä ole iso sakko odottamassa kun lähdet maasta pois! Jostain olen näin lukenut että jos viisumi ylittyy niin tulee 500bahtia per päivä. Voin muistaa väärinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa sanoa rumasti sillä se on TOTTA! :D Uskon, että suurin osa ihmisistä omaa sen jonkun tietyn rajan, jonka jälkeen ei enää jaksa nauraa, varsinkin jos on kyse hyvin tärkeästä asiasta. Ja täällä se ois vaan pakko silti jaksaa hymyillä (kunnon testi omalle itsehillinnälle, itse taidan feilata joka kerta edelleen kun ei pokerinaama pysy). Lomailessa sitä ei niin jaksa ottaa ressiä ja suurimman osan säädöistä pystyy pistämään kulttuurin piikkiin, mutta sitten pidemmän ajan jälkeen nää tietyt jutut kyllä raastaa pientä ihmistä.

      Haha, pilkunviilaajat vaanii kaikkialla! Mutta oot oikeassa, viisumeita saa Suomestakin ja Juuso anoi itselleen tammikuussa Suomessa käydessä 2 kk turrevisan täällä olon ajalle. Se riittää sopivasti ajalle ennen Japaniin lähtöä. Mä oon taas ollut reissussa yhtäjaksoisesti elokuun lopusta ja siksi en voinut hakea mitään viisumia Thaimaahan. Se kun pitäisi hakea aikaisintaan 3 kk ennen matkaa (tosin en sitten tiedä kuinka tarkkaa tämä on), mutta opiskelijaviisumia olisin voinut hakea vasta joskus lokakuun lopussa kun paperit Thaimaan yliopistosta saapuivat tuolloin. Siksi siis tämä ihana säätö :)

      Ja sakkoa en saisi, sillä poistuisin maasta ennen visan umpeutumista, mutta ongelma syntyisi siitä, kun olisi Japanin jälkeen tarkoitus palata takaisin Thaimaahan eikä 30 päivän leima, jonka saa lentokentällä kattaisi omaa oloani täällä. Menisi sopivasti 2 vkolla yli ja mietittiin tässä kohtaa myös vaihtehtoa lähteä vielä vikalle reissulle toukokuun alussa, mutta koska nou raha ja lopputentit, niin ei viitti sitten siihenkään pistää montaa satasta. Tai siis, joo, jos olisin sen 2 vkoa ilman visaa niin tulisi kyllä aikasmoiset sakot! xD Tuo 500 baht/päivä pitää paikkansa siis :)

      Poista

Nyt sitä kommenttia!